Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäloma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäloma. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. elokuuta 2014

Summery -14

Vaikka kesälomani yksi suurimmista tapahtumista alkaa vasta pian, kirjoitan silti tähän taas tämmöisen kesäloma-summaryn itselleni. Olisi oikeasti pitänyt kirjoittaa tänne enemmän kesän aikana, sillä koin varsin paljon ihania hetkiä ja upeita tunteita, joita en nyt voi koskaan muistella tai elää uudelleen koska a) minulla on huono muisti ja b) ajatusmaailmani on kärsinyt aika mojovasti ihan tässä lähi-lähiaikoina. Mutta koetan kirjoittaa mitä muistan.


Olin peruskoulun päättötodistukseeni ihan tyytyväinen. Kutosia ei ollut yhtään ja kymppejä kaksi. Viimeisinä minuutteina yläasteella vietin vielä hieman aikaa kavereiden kanssa, jotka räpsivät kuvia ja joista osa päästi kyyneleitä. Hyvästelin porukkaa ja lähdettyäni rakennuksesta oli alkanut sataa. Sinä lauantaina ihmiset tietysti juhlivat koulun päätöstä. Taisin olla yksin, kunnes päähäni tuli soittaa hyvälle kaverilleni, joka todennäköisesti menisi syksyllä eri kouluun kuin minä. Vietimme siinä sitten illan kuunnellen Klamydiaa.

Ensimmäisen lomaviikkoni kolmesta vietin muistaakseni uusien kavereiden seurassa. Grillailimme ja ajelimme hieman. Kun oli vahvempaa juomista, toimin kuskina. Se viikko oli aika hienoa aikaa, vaikka siitä en paljoa muistakaan.

Seuraavalla viikolla toimin isosena Junnilassa tämän vuoden LP2-leirillä. Olin itse samalla leirillä viime vuonna ja isoskolleegani olivat lähes kaikki sieltä jo ennestään tuttuja. Yhtä heistä en aluksi tuntenut, mutta lopulta olin myös hänen kanssaan varsin hyvää pataa. Leiriviikko oli äkkiä ohi ja sain tutustua siellä liutaan mahtavia ihmisiä. Ja sen leirin aikana sain kuulla mihin kouluun pääsen ja kenen kanssa. Siedettävältä näyttää.

Seurasi kaksi viimeistä lomaviikkoani. Nekin vietin suurimmaksi osaksi erinäisissä kaveriporukoissa. Tönkkö muistini pettää taas, että mitä silloin oikeasti tapahtui, mutta mitään kamalaa en muistaisi tapahtuneen. Muistan kuitenkin hyvin viimeisen lomaviikkoni viikonlopun, jolloin minun piti nukkua seuravaa viikkoa varten kunnolla, mutta päädyin ruisailemaan keskiyön ohi moneenkin otteeseen. Katumuksia ei ole. LP2-porukan konfirmaatio ja -harjoitus olivat myös tänä aikana mikäli oikein muistan.

Sitten vuorossa oli toinen viikkoni isosena, leirillä LP5, joka pidettiin minulle suht vieraassa leirikeskuksessa. Fellow-isoset olivat tällä kertaa pari suht hyvää kaveria, yksi puolituttu ja yksi uusi ihminen, joka osoittautui mahtavaksi sellaiseksi. LP5 oli hyvä leiri, ihmiset olivat ystävällisiä ja läheisiä ja tuli siinä samalla tuo leirikeskuskin tutuksi. Minun oli lähdettävä jo toiseksi viimeisenä päivänä ehtiäkseni töihin seuraavana päivänä eli maanantaina.

Eli maanantaina alkoi kesätyöni kiinteistöhullossa. Ensimmäinen viikko oli raskain. Töiden jälkeen taisi joka päivä olla jotain menoa. Maanantaista en muista, tiistaina vietin vähän aikaa pienehkön LP5-porukan kanssa. Keskiviikkona käpertelin sohvalla ja kävin kahvilassa. Sitten en muista mitä muuta. Myöhään taisi mennä viikonlopulla. Lauantaina ja sunnuntaina näin kaikkia LP5-leiriläisiä konfismerkeissä. Sinä sunnuntaina spontaanista mielijohteesta muutin hetkessä koko loppuelämäni. Pyysin nimittäin erästä ihastuttavaa tyttöä treffeille lauantaina. Hän suostui.
 ♥ 
Seuraavalla viikolla vaihtui töissä päämaja ja työmäärä. Luppoaikaa löytyi enemmän kuin tarpeeksi, ja se oli osittain myös hyvä asia, sillä sää oli töissäoloaikani ajan ollut lähes pelkkää hellettä. Ja pihahommia ei aina ole kiva paahteessa tehdä. Menoa riitti kai taas joka päivälle. Tapasimme sen tytön kanssa jo torstaina ja vietimme lähes koko loppuviikon kahdestaan. Kävelimme jazz-kaduilla ja muilla kaduilla ja liikuimme ja olimme paikallamme. Kävimme katsastamassa The Fault In Our Starsin silloin lauantaina. Elämä oli ihanaa. Ja olemme sittemmin päättäneet laskea suhteemme alkaneen siitä torstaista.

Hän lähti suurin piirtein koko seuraavaksi viikoksi kauemmas pois. Sain nukuttua kolmisen tuntia ennen maanantai-aamua ja sanomattakin on kai selvää että olin seuraavalla viikolla hieman väsynyt. Enkä taaskaan oikein muista mitä sillä viikolla tein. Viikonloppuna pääsin kuitenkin pitkästä aikaa mökille. Siellä oli aivan fantastista. Pääsin kunnolla rentoutumaan mereen ja aurinkoon ja petiin ja oi kuinka se oli mukavaa. Palasin kaupunkiin sunnuntaina ja näin tyttöäni uudelleen jo samana päivänä.

Seuraava viikko oli myös tukahduttavan kuuma. Töissä hikoilin neljä päivää osin trimmerin varressa, osin klipon, osin noukkian, osin autossa tauolla. Tiistain pidin vapaata. Tyttöni piti minulle seuraa ja antoi voimia. Taisin nähdä häntä melkein joka päivä. Ja taas viikonlopuksi mökille. Ah.

Sitten ollaankin tässä viikossa. Vietin maanantai-illan pitkästä aikaa kaveriporukassa ja mukavaa seuraa riitti aamukahteen asti. Onneksi tiistai oli taas vapaa. Nukuin pitkään ja olin hetken tietokoneella. Hieman myöhemmin lähdin moikkaamaan tyttöäni. Vartti venyi pariksi tunniksi ja elämä oli ihanaa. Keskiviikkona annoin kaverin lainata hiukan moppea kun hän oli sitä jonkin aikaa jo pyytänytkin. Ja sitten kävin taas kahvilassa.

Eilen päästyäni töistä kävin suihkussa ja kuskasin kaverin metsästä kotiin. Sitten ajoin tyttöni talolle odottamaan häntä, kun olimme sopineet jonkin sortin leffaillan. Katsoimme mahdollisesti kaikkien aikojen suosikkileffani Linnunradan Käsikirja Liftareille ja sen jälkeen jakson Supernaturalia ja jakson Doctor Whota.

Ilta oli ihana, mutta se jäi sitten suhteemme viimeiseksi. Hän jäi vielä syliini ja oli siinä hyvän tovin, aamuyöhon asti. Hän lähti kotiin ja minä jäin taas yksin. Olin jo ehtinyt unohtaa, millaista se on. Se on kuitenkin jo niin tutuksi tullut tunne, että oli melkein hieman kotoisaa jäädä yksin. Ei se kivaa ole, mutta minkäs teet. Elämä on vaikeaa. Toivottavasti tiemme eivät eronneet vielä. Ne kolme viikkoa olivat todennäköisesti tähänastisen elämäni kolme parasta ja pisintä viikkoa.
 ♡ 
Tässä sitä nyt ollaan. Huono olo on ollut aamusta asti. Pääsin töistäkin neljä tuntia normaalia aikaisemmin, mutta minua ei hymyilytä. Tänään alkaa Porispere, jonne minulla on kolmen päivän lippu. Tänään odotan eniten ehkä Sonata Arcticaa tai Reckless Lovea. Huomenna Erin, Kolmas Nainen ja Apulanta ja sunnuntainahan on vain neljä artistia. En ole vielä ihan varma menenkö Hevisaurusta katsomaan.


Oloni on rikkinäinen ja ennen kaikkea yksinäinen. Vaikka kaikki olisikin nyt oikeastaan ihan hyvin niin en näe sitä. Listasin juuri lukiokirjoja, joita tarvitsen ensimmäistä jaksoa varten, joka alkaa jo maanantaina. En ole niitä vielä hankkinut. En tiedä miksi. Nyt menen suihkuun ja sitten etsin parkkipaikkaa Kirjurinluodon läheisyydestä.

Pojat ei tanssi.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Shall I compare thee to a summer's day?

I shan't.

Tämän koko viikon ajan on oloni ollut lähes sietämätön. Tai jos joukossamme on niitä *ihania* ihmisiä, joiden on aina pakko ottaa kaikki kirjaimellisesti (olen joskus ollut sellainen) niin ei ihan koko viikon. Ne maanantain ensimmäiset vajaat kolme tuntia, jotka hereillä olin, olivat hyvin mahdollisesti tähänastisen elämäni parasta aikaa.

Siitä se ylämäki sitten alkoi. (Ja tämä on mollivoittoinen valitusteksti, ihan vaan varoitukseksi)

Ja sitä korkeaa ylämäkeä pitkin olen jo kaksi päivää raahautunut ja näyttäisi vahvasti siltä, että tässä olisi se jyrkin kohta. Ja jos jollakulla on nyt hyvä fiilis, kannattaa ehkä lakata lukeminen. 

Istun/makaan huonossa asennossa olohuoneen sohvalla, sillä juuri tähän kohtaan läppäriini ylettyy kaiuttimien Aux-liitin ja laturi. Se on kuitenkin pienin paha. Olen kotona yksin. Koko perheeni on lähtenyt alkuviikoksi merelle meidän mökille nauttimaan lomasta ja auringosta ja viileästä merivedestä ja siskoni perhe on siellä myös. Minun oli jäätävä kotiin, kesätöissä kun käyn.

Kesätöissä liikun noin 8 tuntia tulikuumassa mopoautossa kuumasta paikasta toiseen kuumaan paikkaan pitkin päivää ja heilun hiestä märkänä trimmerin ja klipon ja harjan kanssa paahtavan auringon alla. Olen viettänyt osia työpäivistä myös vain pitämällä taukoa. Se tarkoittaa useimmiten sitä, että makaan mopoautossa, jossa kuuntelen musiikkia, viestitän kavereille, pelaan HeartGoldia tai nukun. Kuullostaa ihan mukavalta, vai? On se ajoittain aika mukavaa, mutta kuumuus vie iloa näistäkin asioista. Varjoisaa parkkipaikkaa on hankala löytää, eikä se varjo siinä kauaa pysykään kun tämä meidän pallomme sattuu pyörimään.

Päivät ovat olleet usein myös sitä, kun sulkiessa silmäni yli kolmeksi sekunniksi saatan melkein nukahtaa. Tällä viikolla on unta mahtunut kaaliin reilut yhdeksän tuntia ja muksut se ei sitten ole suositeltavaa eikä terveellistä vaan aika tyhmää. Mutta tätä harvinaislaatuista tilannettani jossa sain nukuttua maanantaina vajaat kolme tuntia en kadu vieläkään yhtään.

Tähän mahdollisesti jyrkimpään hetkeen lisään vielä senkin, että kun melkein torkahdin tuossa päivällä huonossa asennossa ja nyt minulla on se kuuluisa olo, josta olen tai en ole täällä puhunut. Eli minulle tulee oksettavan paha olo, jos nukun keskellä päivää. Lisätään vielä, että minun täytyy palata siihen tulikuumaan autoon ja ajaa tulikuumaan keskustaan, jossa saan viettää yöni kesälomakännikalojen laulaessa ikkunani alla.

(Tämä alempi tekstipätkä on varsin tylsä eli jos sinulla on kiire niin älä lue sitä)
Ja vieläkin lisää. Ostin jokin aika sitten melkein kaikilla rahoillani uuden puhelimen, ja siihen ei saa lähialueilta ostettua suojakuoria tai mitään suojaamaan näyttöä. Isäni tilasi netistä minulle sitten suojakuoret ja suojakalvon. Ne eivät maksaneet kamalan paljoa ja ne saapuivat tänään. Mutta en vain tiedä kuinka kauan jaksan olla heittämättä niitä aurinkoon. Suojakalvo on rosoinen ja kun siinä hieman liu'uttaa sormea, niin kuin kosketusnäyttöpuhelimilla yleensä tehdään, lähtee siitä ääni. Siis sellainen ääni, joka kuuluu huoneen toiselle puoleelle. Ja kun kosketusnäytöstä ei pitäisi lähteä ääntä. Lisäksi kalvon alle syntyi ilmakuplia, joita ei voi ottaa pois, sillä ne syntyvät yhä uudelleen. Ne tulevat vieläpä kohtiin, joihin en ole edes koskenut. Vielä kaupan päälle suojakalvo vääristää näytön valoa niin, että koko kuva on täynnä pieniä vihreitä ja sinisiä ja punaisia viivoja vähän niin kuin märässä näytössä. Mutta olihan sitten se suojakuori. Sehän suojaisi näyttöäkin aika hyvin, kun se on sellainen pehmeä jossa on magneettiläppä. Magneettiläpän kiinnike sattuu vain olemaan väärällä puolella eli peukalon puolella eli se tulee aina läpän avatessa peukalon ja näytön väliin. Ja jotta sen saisi siitä hivutettua peukalon taa, pitää peukalo murtaa vähän siitä alemman nivelen yläpuolelta. Tähän voisi kuitenkin jopa tottua. Mutta ei, tämä pehmeä suojakuori tekee puhelimen värinä-ominaisuuden täysin tehottomaksi. Eli värinä ei tunnu siitä läpi. Eli loppujen lopuksi meni jonkin verran rahaa hukkaan ja puhelin on edelleen haavoittuvainen.
(Noin)

Ja tämä kaikki saattaa kuullostaa aika sietämättömältä. Minulta saattaisivat nämä juuri ja juuri mennä ohi melkein vähän kehnompina normipäivinä jos tähän kaikkeen ei lisättäisi tätä seuraavaa mahdollisesti isointa pahaa. Viime viikolla loppuviikosta elämääni hivuttautui uusi ihana ihminen. Hänen kanssaan sain viettää vajaat neljä suorastaan upeaa päivää ja lopulta hänestä tuli erittäin tärkeä minulle. Ja totta kai eilen hän lähti pois jonnekin pitkälle saaristoon ja on siellä ainakin viikon. Ja jo nyt minulla saattaa olla häntä ikävä, ja se ikävä tulee kasvamaan joka päivä, jos on elämänkokemustani uskominen. Ja tämä asia tekee ajastani lähes sietämätöntä. Tämä ja sitten nämä pari hyttysenpistoa jotka eivät lakkaa kutiamasta.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin toivotan kaikille hel**tin hyvää kesää. Stna.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Yh

En edes viitsisi alkaa kertomaan mitä on viime aikoina tapahtunut. Mutta kai sitä lyhyesti voisi. Viime viikkoa ennen vietin viimeistä lomaviikkoa, jonka lopetin huonosti nukkuneena mutta iloisena. Viime viikon olin nimittäin 2. rippileirillä isosena. Leiriporukassa oli hieman jo vanhoja tuttuja hienoja ihmisiä plus iso joukko tuntemattomia. Leirin iltapuolella tunsin jokaisen heistä enemmän tai vähemmän hyvin. Näin osaa heistä eilenkin. Olen varma, että minulle tulee muutamaa heistä ikävä.

Niin, se oli 2. leirini. Ensimmäinen oli ennen juhannusta ja siitä en tainnut täällä puhua. En voi lähteä vertailemaan leirejä, mutta joka tapauksessa molemmat viikot olivat erittäin upeita. Ensi vuonna pääsen toivottavasti taas.


Niin ja sitten lähdin sieltä 2. leiriltä jo ennen kuin se loppui, ja sen takia jäin paitsi viime hetkistä, jotka vissiin läheistivät kaikkia, sillä tunnen oloni varsin ulkopuoliseksi siitä ryhmästä. Ensimmäisen leirin ihmisiä näen vieläkin, ja siihen porukkaan tulen varmaankin kuulumaan aina.

Lähdin, sillä maanantaina seitsemältä alkoi kesätyöni. Joka päivä seitsemältä toiselle puolelle kaupunkia lykkimään laatikkoa ja ruohonleikkuria ja milloin mitäkin. Hieman uuvuttavaa hommaa, mutta onpahan jotain tekemistä. Ja tänään kun saavuin yksin kotiin, oli aikas upea tunne. Väsyneenä, hikisenä, nälkäisenä ja jalat melkein tunnottomina rojahin sohvalle hampurilaisen ja jäätelön kanssa katsomaan Scrubsia. Se oli niitä sellaisia pieniä elämän onnen hetkiä.

Ja tämä olikin taas tälläinen turhanpäiväinen päivitysteksti. Hyvää kesää ja lähettäkää jäätelöä. Minulla on kuuma.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

90 tapaa pelastaa elämä

Tämä on tämmöinen emotionaalinen teksti jonka teen itselleni olemattomasta syystä ja jonka voi hyvin skipata. Re-löysin viime viikolla upean kappaleen The Fray - How To Save A Life. Olen kuunnellut sitä suoraan sanotusti liikaa. Sitten katsoin jostain syystä musiikkivideon, jossa ilmestyy välillä kohtia jostain listasta, jonka nimeä en tiedä, mutta se on olemassa. En tiedä myöskään mistä se on peräisin, mutta pidän siitä kovasti. Se on hieman kristillinen ja siitä löytyy pari hyvin uskonnollista kohtaa (5), ja pari hieman outoa luullakseni Jeesukseen liittyvää kohtaa (4), jotka olen kaikki päättänyt jättää pois. Juu, laitan sen tänne. Eli tässä lyhennetty ja vapaasti suomennettu versio nimettömästä listasta jonka nimi on mahdollisesti 99 Steps: "How To Save A Life" ja josta olen lihavoinut jotkut omat suosikkikohtani. Lista osoittautui aika upeaksi, mutta jotenkin liian uskonnolliseksi loppua kohden, mutta ei varmaan kaikilla. Ja jos joku oikeasti lukee tuon listan niin ko. biisiin pääsee (tai ainakin on päässyt) tästä linkistä. Aukeaa uuteen ikkunaan. Noniin nyt.

-----

1. Love - Rakasta.

2. Listen - Kuuntele.
3. Breathe - Hengitä.
4. Imagine - Kuvittele.
5. Let it go - Päästä irti.
6. Believe - Usko.
7. Forgive - Anna anteeksi.
8. Hold still - Pysy paikallasi.
9. Hold close - Pidä lähelläsi.
10. Amaze yourself - Hämmästytä itsesi.

11. Remember - Muista.
12. Make yourself secure - Tee itsesi turvatuksi.
13. Make everyone secure - Tee jokainen turvatuksi.
14. Take it back - Ota se takaisin.
15. Let it go - Päästä irti.
16. Dream - Unelmoi.
17. Fear - Pelkää.
18. Talk to someone - Puhu.
19. Don't lie - Älä valehtele.
20. Don't pretend - Älä teeskentele.

21. Trust yourself - Luota itseesi.
22. Cry - Itke.
23. Accept - Hyväksy.
24. Don't hurt yourself - Älä satuta itseäsi.
25. Don't hurt anyone - Älä satuta ketään.
26. Keep moving - Jatka eteenpäin.
27. Regret - Kadu.
28. Forget - Unohda.
29. Make peace - Luo rauhaa.
30. Make love - Luo rakkautta.
31. Banish wars - Hävitä sodat.
32. Banish hate - Hävitä viha.

33. Be free - Ole vapaa.
34. Feel free - Tunne vapaus.
35. Stand still - Ole paikallasi.
36. Don't be scared of death - Älä pelkää kuolemaa.
37. Have faith - Usko.
38. Admire - Ihaile.
39. Stand strong - Pysy vahvana.
40. Surrender - Antaudu.
41. Dance - Tanssi.
42. Smile - Hymyile.
43. Laugh - Naura.
44. Break - Murru.
45. Touch - Kosketa.

46. Have secrets - Pidä salaisuuksia.
47. Share secrets - Jaa salaisuuksia.
48 Know secrets - Tiedä salaisuuksia.
49. Relieve - Lievitä.
50. Don't lie to yourself - Älä valehtele itsellesi.
51. Release - Vapauta.
52. Run - Juokse.
53. Learn - Opi.
54. Leave - Jätä.
55. Trust others - Luota muihin.
56. Question - Kyseenalaista.
57. Be kind - Ole ystävällinen.
58. Keep your memories - Pidä muistosi.
59. Don't forget - Älä unohda.

60. Kiss - Suutele.
61. Hug - Syleile.
62. Scream out - Huuda.
63. Be true - Ole todenmukainen.
64. Admit - Myönnä.
65. Live - Elä.
66. Release the fear - Päästä pelko irti.
67. Secure - Turvaa.
68. Give - Anna.

69. Leave a legacy - Jätä perintö.
70. Make a difference - Merkitse.
71. Change the world - Muuta maailma.
72. Share - Jaa.
73. Have a passion - Himoitse.
74. Fulfill your purpose - Toteuta tarkoituksesi.
75. Pray - Rukoile.
76. Repent - Kadu.
80. Believe - Usko.

81. Have faith - Usko.
85. Smile to everyone you meet - Hymyile jokaiselle vastaantulijalle.
86. Open up - Avaudu.
87. Sing - Laula.
88. Be thankful - Ole kiitollinen.
89. Encourage others - Rohkaise muita.
93. Be prepared - Ole valmis.
94. Win a soul - Voita sielu.
95. Know your identity - Tunne identiteettisi.
96. Be humble - Ole nöyrä.
97. Watch what you say - Varo mitä sanot.
98. Pray for wisdom - Rukoile viisautta.

99. Say goodbye - Hyvästele.

-----

Kaunis kappale, kaunis lista. Jotkut kohdat selkeitä kuin päivä, jotkut laittavat miettimään. Kuten sanottua, jätin ne kaikista uskonnollisimmat kohdat pois. Ja jos joku ne vielä jostain ihmeen syystä haluaa tietää, niin uskontokohdat olivat 77. Be baptized; 78. Receive the Holy Spirit; 90. Walk with God; 91. Worship; 92. Sell out for the Kingdom ja Jeesus-kohdat 79. Be like Jesus; 82. Heal the sick; 83. Feed the poor; 84. Hold a child. Anteeksi tuosta, vei vain tilaa. Vähän niin kuin tämä koko teksti. Mutta tärkeintä oli, että minulla oli mukavaa kun kirjoitin sitä. Toivon mukaan edes joku Teistäkin piti siitä ja joku jopa klikkasi linkkiä. Toimivuudesta ei ole takuuta. Ja nyt adios. Ja ai niin, hyvää juhannusta. Vaikka vähän myöhässä.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

KOLME elokuva-arvostelua osa KAKSI

Katsoin eilisen tekstin julkaistuani heti Oculusin loppuun ja sen jälkeen My Bloody Valentinen. Kumpikin leffa oli lopultakin aivan suunnattoman upea, etenkin jälkimmäinen. Katsoin tänään myös Mr. Pipiä jonkin verran, mutta huomiokykyni ei ollut loistavimmillaan ja lopetin filmin siinä suht äkkinäisen juonenkäänteen kohdalla. Eilisestä kuudesta leffasta on ruksittu neljä. Löysin tänään pari uutta, mutta tarkoituksena on katsoa ne kolme jotka jäivät eilisestä. Yhden siis jo katsoin ja katsoin sen kokonaan yhteen soittoon vähän niin kuin leffaa kuuluukin katsoa. Nyt pidän teille huomaamattoman mutta minulle muutaman tunnin tauon kirjoittamisesta. Eli katson ne leffat ja sitten kirjoitan niistä tänne. En kuitenkaan pakota itseäni tähän vain blogia varten, vaan kyllä minä ne haluankin katsoa.

[...]

Noniin, kolme eilen listattua filmiä katseltu. Ja juu nämäkin valittiin lähes täysin niiden näyttelijöiden takia. Tai ei lähes täysin mutta castilla oli vähintäänkin suuri osuus asiaan. Tällä kertaa arvostelut ovat katsomisjärjestyksessä ja senkin mainitseminen oli hyvin tärkeää. Noniin.

-----


The Spectacular Now (2013)

Draamakomedia, jonka päätin katsoa vain naispääosan esittäjän takia. Huono tarina ei ollut, ei missään tapauksessa. Se kertoo pojasta, joka on kaikkien kaveri ja suosittu ja hyvännäköinen ja kaikkea ja sitten hänen parisuhteessa käy hieman kehnosti ja poika jota muuten esittää hienosti Miles Teller tämä poika tutustuu sitten samaa koulua käyvään vähän epäsuosittuun tyttöön ja yllätyksiä on luvassa. Ja tämän tytön näyttelijän takia minä tämän leffan valitsinkin, kuten mainittua. Näin hänet ensimmäistä kertaa kun olin pitkästä aikaa elokuvissa hyvässä seurassa ja olin katsomassa Divergent -leffaa ja tämä kaunis tyttö esitti siinä pääosaa. Hän esittää pääosaa myös tulevassa The Fault In Our Stars -leffassa, jota odotan innolla. Hänen nimensä on Shailene Woodley ja hän on syystäkin suosittu.


Cry_Wolf (2005)

Tämä kauhu-mysteeri-trilleri esiteltiin minulle about kuukausi sitten, kun olin tutustuttanut ystäväni Supernaturaliin ja hän sanoi minulle, että toinen spn-pojista on näytellyt herra Jon Bon Jovin kanssa samassa leffassa. Filmi kertoo opiskelijaporukasta, joka laittaa selvittämättömän murhan jälkeen liikkeelle yksityiskohtaista huhua sarjamurhaajasta kampuksella. Pidin leffasta kovin paljon. Ja se näyttelijäsyy miksi tämän leffan katsoin oli tietysti pitkä ja tumma ja nuori poika Jared Padalecki ja hän tosiaan on pitkä. Melkein kaksi metriä.


The Bling Ring (2013)

Ei saa tuomita. Tämä draama-rikosleffa oli hyvä vaikka se ei siltä päällepäin näyttäisikään. Suht yksinkertainen juoni joka perustuu tositapahtumiin kuuluu niin että joukko hyvännäköisiä nuoria siirtyy pikkuvarkauksista ryöstämään julkimoiden taloja kuten Paris Hiltonin talon. Tälläkin rullalla esiintyi yhden jo tutun hyvän näyttelijän sijaan kaksi syytä sille miksi katsoin sen. Ensimmäiseltä en ole yllättäen yhtään leffaa nähnyt mutta en nyt kuitenkaan ihan sokea ole; Emma Watson on e-rittäin hyvännäköinen ja lahjakas näyttelijä. Ja hänen hahmonsa siskoa esittää minulle American Horror Storysta tuttu ihastus ja ilmestys - joka tuo josain kumman syystä mieleeni erään nätin kaverini - Taissa Farmiga on myöskin harvinaisen kaunis ja hyvä näyttelijä. 

-----

No mutta siinä teille kuusi elokuva-arvostelua. Pidin niiden kirjoittamisesta ja leffojen katselemisesta ja mitään en lupaa. Itse asiassa blogin kirjoittajan tuntien tämä voipi olla viimeinen teksti ennen lokakuuta. Eli hyvää juhannusta kaikille?


torstai 5. kesäkuuta 2014

KOLME elokuva-arvostelua osa YKSI

Jotka valitsin pääosin puhtaasti pääosan näyttelijän mukaan. Ja joista yhtäkään en ole katsonut loppuun, vaan kaikkia kolmea ehdin katsoa reilun puoli tuntia aikaisemmin [eilen]. Arvostelen elokuvat julkaisujärjestyksessä, ihan kuin sen sanominen olisi yhtään tärkeää. Jokainen arvostelu on tehty puhtaasti näkemäni ja ymmärtämäni mukaan, eli ilman tekstejä ja ilman Googlea. Tämä tarkoittaa myös sitä, että suuria spoilereita ei ole. Mutta mennään suoraan asiaan.


-----



My Bloody Valentine (2009)

Slasher-kauhuleffa, jossa kookas äijä kaasunaamari päässä tappaa hakulla ystävänpäivänä hurjasti porukkaa. 3D:n runsaus näkyy aika selvästi myös kaksdee-versiossa. Kuten osa teistä varmaan tietääkin, minulla on outo pakkomielle kaasumaskeihin ja kauhuun. Mutta niistä nyt toistaiseksi viis. Löysin - ja päätin lopulta myös katsoa - tämän(kin) leffan alkuperäisesti vain sen pääosan näyttelijän takia. En häpeä myöntää, että minäkin olen ihastunut häneen; hyvät naiset ja herrat, Supernaturalin toinen päätähti ja maailman kaunein mies: herra Jensen Ackles. (Katsottu noin 30 minuuttia.)


Mr. Pip (2012)

Draama-sota-leffa, josta en toistaiseksi paljoa sotaa löytänyt. Siinä varmasti olikin, sillä minulta meni aika paljon kerrontaa ja dialogia ohi. Leffa kertoo kuulemani mukaan saaresta, joka on täynnä tummaihoisia ihmisiä ja joka eristetään muusta maailmasta. Paitsi, että saari ei olekaan täynnä tummaihoisia ihmisiä vaan joukossa on yksi valkoinen! Vakavanpuoleinen, mutta viihdyttävä elokuva kertoo miehestä, jota kutsutaan myöhemmin nimellä herra Pip, ja joka ei lähde saarelta, vaan jää sinne, ja lukee lapsille Charles Dickensin kirjaa. Sitten joukkoon heitetään mukaan sotilaita ja raamattua. Ei mitään, erittäin hieno leffa. Ja kuten kuvasta näkyy, tällä kertaa suosimani pääosan näyttelijä on aina yhtä upea mies, jota arvostan ja ihailen mahdollisesti kaikkein eniten tässä maailmassa; arvoisat anonyymit, itse House M.D. ja kiistaton multilahjakkuus: sir Hugh Laurie. (Katsottu noin 40 minuuttia.)


Oculus (2013)

Jännäri(?)-kauhuleffa, joka kertoo peilistä, joka pitää sisällään yliluonnollisen olennon, joka on tappanut joukon ihmisiä. Tarinasta varmasti selviää enemmän, kunhan katson sitä vähän eteenpäin. Tässä nyt on ainakin hypitty kahden sisaruksen lapsuusaikojen ja nykyhetken välillä. Peileistä näkyy kaikkea veikeää ja molemmat sisko ja veli molemmat näkee painajaisia. Palaan elokuvaan heti tämän julkaistuani. Mutta pääosan (eli siskon) näyttelijän tiedän varsin hyvin (yhdestä sarjasta); saanen esitellä erään oman maailmani kauneimmista naisista, Doctor Whon pitkäaikainen kumppani: lass Karen Gillan. (Katsottu noin 30 minuuttia.)

-----

Tuntuu vahvasti siltä, että seuraavakin blogiteksti tulee pitämään sisällään kolme elokuva-arvostelua leffoista, jotka olen valinnut näyttelijän takia. Valkkasin niitä nimittäin yhteensä kuusi ja tarkoitus olisi katsoa ne kaikki aika pian. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Jatkot.


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kesäloma 2013 miniature summary

Huomenna se koulu taas alkaa. Oloni on hieman syrjäytynyt, sillä toisin kuin monet muut, olen iloinen opinahjoon paluusta. Motiivina se, että saan vihdoin muuta ajateltavaa kuin omat ajatukseni.

Kesäloma 2013 oli yksi parhaita kesälomia pitkään aikaan. Tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin ja opin tuntemaan myös itseäni vähän paremmin. Ja tästä kaikesta saan kiittää yhtä henkilöä, joka ajatteli, että kannattaa hakea kesän ensimmäiselle rippileirille, niin ei tarvitsisi sitä paljoa odotella.



Kevättodistukset jaettiin lauantaina, 1. päivä. Leirille pakattiin 2. päivä ja leiri alkoi 3. päivä. Olin hieman tyytymätön todistukseeni, sillä sairastelun takia numeroni eivät olleet totuttua tasoa. Kuitenkaan en murehtinut asiasta sen enempää, vaan lähdin leirille. Leirin alussa tunsin etukäteen vain viisi heppua, ja leirin lopussa jokainen ihminen, joka leiriin otti osaa, oli minulle luotettava ystävä. Toiset tutumpia ja tärkeämpiä kuin toiset, mutta kaikki aivan upeita ihmisiä.

Leirin jälkeinen aika oli sitä, mitä mielestäni kesäloman tulisi olla. Olin kavereiden kanssa, pelasin hyviä pelejä, olin mökkeilemässä ja ajattelin asioita. Viimeinen ei välttämättä ole hyvä juttu. Tai on se, mutta ajattelin yleensä asioita jotenkin väärin. Lopulta se kostautuisi siten, että minusta ajatellaan pahaa, mutta en tiedä varmaksi mitä, sillä pahoinajattelija(t) ei(vät) suostu puhumaan aiheesta minulle.

Viime viikon viikonloppuna oli Porispere, ja tiedättekin jo, että siellä oli upeaa.

Tänään oli siis viimeinen kesälomapäivä. Mökiltä kaupungille ja sieltä parhaan kaverini rippijuhliin.

Loppujen lopuksi, kuten sanottu, tämä kesäloma oli yksi parhaimpia. Vaikka löysin ja koin sitä maailman vähemmän valoista puolta, kaiken kaikkiaan loma jää reilusti plussan puolelle. Ja jos tulevaisuuden Jasu lukee tätä ja on saanut asiat selvitettyä em. pahoinajattelij[a/oide]n kanssa, niin kiitän sinua.


Kiitos myös lukijoille kärsivällisyydestä ja (vähäisestä) palautteesta. Blogin osalta minusta heinäkuu oli yksi parhaimpia bloggautuskuukausia tähän mennessä. Kommenttiboksiin saa kirjoittaa jotain omia muistoja tältä kesältä tai muuta mukavaa tai jotain vähemmän mukavaa, jos sattuu olemaan sillä tuulella. 

Hyvää tulevaa syksyä kaikille.

" Summer has come and passed / The innocent can never last "

maanantai 5. elokuuta 2013

Voisinks mä olla olla olla se sulle.

Tänään alkoi kesäloman viimeinen viikko. Se olisi hyvä syy listata tähän kaikkea, jota on kesästä 2013 jäänyt muistoihini. En kuitenkaan tee sitä vielä, sillä vielä on kesää jäljellä. Toivottavasti muistan tehdä sen ennen kuin koulu alkaa. Sen sijaan teen eräänlaisen arvostelun viime viikonlopusta, jolloin pidettiin paikallinen musiikkifestivaali Porispere.


Olen ollut jokaisella Porisperellä tähän asti. Tämä oli muistaakseni kolmas. Tänä vuonna olin kuitenkin kahden päivän sijaan jokaisena kolmena esiintymispäivänä läsnä, ja hyvä niin. Jokaisena päivänä oli meininki varsin mahtavaa.

Perjantaina saavuin festarialueelle hieman ennen kuin Viikate aloitti 15:15, ja lähdin kun The 69 Eyes lopetti noin kahdeksan aikoihin. Omat suosikkini kyseiseltä päivältä olivat jo edellämainitut Viikate ja The 69 Eyes, ja heidän lisäkseen keharibändi Pertti Kurikan Nimipäivät. 

Lauantaina saavuin ennen kolmea ja lähdin hieman yhdeksän jälkeen. Lauantaina tarjonta oli ainakin jokseenkin parempaa. Mielestäni mahtavimmat olivat CMX, Disco Ensemble ja Von Hertzen Brothers. Viimeisin oli ehdottomasti paras. Olin myös vähän aikaa paikalla kun Jukka Poika & Sound Explosion Band esiintyi. En oikein pitänyt heidän musiikistaan, mutta esiintyivät kyllä todella hyvin.

Sunnuntaina oli lastenpäivä / Perhepäivä. Saavuimme puoli tuntia ennen kuin ensimmäinen esiintyjä aloitti. Kirjurinluodossa oli aivan eri meininki kuin aikaisempina päivinä. Ruohikkoalueet oli peitetty lähes kokonaan peitoilla ja piknik-huovilla. Joka puolella vilisi pieniä lapsia ja tunsin oloni ahdistuneeksi. Ensimmäinen esiintyjä oli Tuuli. En tiennyt Tuulista yhtään mitään muuta kuin salaisuudet aha aha aha aha. Hän on jotain 13-15 vuotias ja se näkyi. Tuuli ei tehnyt oikein mitään muuta kuin seisoi hieman hermostuneena väkijoukon edessä ja lauloi. Ymmärtäähän sen toisaalta. Hän on kovin nuori. Tuulin jälkeen lavan valtasi Justimus, jolla oli huomattavasti enemmän kokemusta esiintymisestä. He hyppivät ja tanssivat ja esiintyivät hienosti. Vaikka en oikein pitänyt heidän(kään) musiikista, esiintyminen sujui onnistuneesti. 

Justimuksen jälkeen oli vuorossa Cheek. Cheek, Cheek, Cheek. Minä en ollut oiken milloinkaan innostunut Cheekistä. Pidin erittäin paljon vuoden 2004 biisistä "Avaimet mun kiesiin", mutta sen jälkeen ei oikein ole tullut kuunneltua. Tämä keikka varmaankin muutti asian. Cheek esiintyi erittäin hyvin ja veti yleisön mukaan joka ralliin. Parhaiten muistan, kuinka esiintyjä pyysi ennen biisiä tyttöjä laulamaan mukana, ja kyllähän he lauloivat. "Syypää sun hymyyn" oli kappaleen nimi. Hienoa oli. Minä en laulanut mukana. Kuulemma joku oli pyörtynyt, kun Cheek oli hypähtänyt yleisön sekaan sateen alkaessa.


Cheekin jälkeen viimeisenä esiintyjänä oli Haloo Helsinki. Heti huomasi, että Elli (laulaja) osaa duuninsa ja nauttii siitä. Hän loi katsekontakteja yksittäisiin henkilöihin yleisössä, mukaanlukien minuun, ja jostain syystä se oli hienoa. Yleisö lauloi mukana ja minäkin tein niin, sillä suurin osa kappaleisa oli niin tunnettuja, että allekirjoittanutkin osasi sanat ulkoa. Kävelin parkkipaikalle loputtoman kertosäkeen toiston saattelemana ja hymy kasvoilla. Porisperestä jäi suurimmaksi osaksi positiivinen kuva. Ensi vuonna varmasti uusiksi.

" Isä olen täällä / Maailman toisella puolen / Ja laulan pappa daduda papa daduda dappa
/ Äiti älä pelkää / Kyllä pidän itsestä huolen / Ja laulan pappa daduda papa daduda dappa "

torstai 1. elokuuta 2013

Kauraa

Ja sitten saapui se kuukausi, jolloin koulut alkavat. Ja sen mukana jokakuinen jokakuisten asioiden päivitys.

Kyselytesti tuntui onnistuneen onnistuneesti. Vastauksia tuli yhdeksän ja valituksia nolla. Tässä tulokset:

Mikä puhelin sinulla on?
Samsung - 5 ääntä (55%)
iPhone - 1 ääni (11%)
Nokia - 2 ääntä (22%)
Joku muu - 1 ääni (11%)

Tekisin mielelläni sellaisen kyselyn, johon vastaus kirjoitetaan itse, mutta Blogger ei ainakaan toistaiseksi tarjoa sellaista mahdollisuutta. Edelleenkin, jos gadget ei jostain syystä laske ääntäsi, niin ilmoita asiasta. Kiitos.

Elokuun henkilönä on eläin, jota Ze Frank kuvailee sanoin "Mother natures cruelest predator, the hedgehog." Ze Frankin lainaukset loppuvat, kunnes tuodaan julki että joku ei enää oikein tykkää niistä. Minä tykkään, mutta internetin maailmassa on sananvapaus. Ja vielä sen varalta, että joku ei tykkää, niin tässä vielä yksi Ze Frankin lainaus kuukauden henkilöstä: "The sense of smell of a hedgehog is so acute it can smell a single drop of fish in an entire swimming pool filled with human blood." Ja  niille, joiden englannintaito on alkuvaiheessa tai muuten ruosteessa, elokuun henkilö on siili.



Sitten se ehkä mahdollisesti kaikista turhin, eli joka tekstin lyriikat. Heinäkuussa oli 13 tekstiä, eli tästä tulee kohtalaisen kokoinen lista.

Peipon läiskijäiset // Green Day - Brutal Love
Fiilistelyä (The Last of Us - Arvostelu II) // Metallica - All Nightmare Long
Lyhykäinen XVII: You can't deny the view, though. // Green Day - Lazy Bones
Positiivista ajattelua (Astronomy - Arvostelu) // Metallica - Astronomy
Filleriä ! // Metallica - Nothing Else Matters
Höyryinen kesäale // Apulanta - Trauma
Hybriditeoria // Linkin Park - With You
Attente // Green Day - Waiting
Ajattelun sivuvaikutuksia // Linkin Park - Numb
Tilastoja // Green Day - 99 Revolutions
Sadas bloggautus special // Taylor Swift - Picture to Burn
Sudden realization (Audiosurf - Arvostelu) // Approaching Nirvana - Illusion
Elämän suuret kysymykset // Ze Frank - Tough Love

Noita en tule poistamaan, sillä niiden kokoaminen on minusta varsin mukavaa puuhaa.

Mielelläni tekisin jonkin sortin listabloggautuksen esimerkiksi nykyhetken suosikkpeleistäni tai -tv-sarjoista. Jos Teillä on minkäänlaista kiinnostusta sellaiseen, niin let me know. Jos on, kertokaa myös, mitä listoja haluaisitte nähdä.

Nyt minä uppoudun lepotuoliin kookosjäätelön ja Lipton-teen kanssa ja katson maratoonin jostain amerikkalaisesta komediasta. Adios.

" It's been so long, I've been out of my body with you
/ I feel alone, feel at home, feel like nothing is true "

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Elämän suuret kysymykset

Onko olemassa nuoruuden lähdettä? Miten maailmankaikkeus on syntynyt? Mitä on rakkaus? Mikä on elämän tarkoitus? Miten juusto valmistuu? Kuinka elektronista musiikkia tehdään? Miksi ajattelu vaikeutuu ihastuessa? Miten aivot toimivat? Onko alueella 51 avaruusolentoja? Onko Jumalaa olemassa? Miltä todellinen oikean elämän supersankari näyttää?

Kokosin tähän Teille muutamia elämän suuria kysymyksiä. Useimpiin ei varmaankaan ole vastausta, mutta yritän keksiä jonkinlaisen vastauksen jokaiseen jo mainittuun kysymykseen. Aloittakaamme.

Nuoruuden lähde on olemassa. Sen nimi on vedenpuhdistamo ja niitä on joka paikassa. Keittiön hanasta sinäkin voit päästä nauttimaan elämän eliksiiristä, eli vedestä.

Olen itse hyväksynyt kaksi eri teoriaa maailman synnystä. Ensimmäinen on suosittu "The Big Bang Theory" eli suomeksi Rillit Huurussa. Tai ennemminkin alkuräjähdysteoria. Toinen teoria on peräisin Ze Frankilta. Hän on sanonut yhdessä lukuisista luennoistaan seuraavat sanat:

"Only one hedgehog in history has farted. That is how the universe began."
Raakana suomennoksena universumi syntyi siilin pierun seurauksena.

Haddaway kysyi joskus samaa. Hän pyysi myös vauvalta, ettei tämä satuttaisi häntä enää. En osaa vastata tähän ainakaan toistaiseksi.

Tähänkin olen kehittänyt kaksi teoriaa. Yksittäisen elämän tarkoitus on selviytyä, ja se on naurettavan helppoa nykyaikoina. Yleisen elämän tarkoitus on jatkaa elämää. Take that as you will.

Juusto syntyy maidosta, jota "joukko maanviljelijöitä on kirnunnut, nostattanut ja käsitellyt huonosti ladossa". Kiitos, Yogpod.

Elektronista musiikkia tehdään ylennsä tietokoneella ja syntikalla.

Tämä kysymys on ajankohtainen minulle, mutta en osaa harmikseni vastata siihen.

Tiedän suurin piirtein oikean vastauksen tähän, mutta en jaksa alkaa selittämään sitä.

Kukaan ei tiedä, paitsi se, joka tietää. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alueella 51 on avaruusolioita, mutta en masentuisi, jos olisin väärässä.

Pass.

Ze Frank on vastannut tähänkin kysymykseen eräässä luennossaan. Tässä lainaus:
"They are the longest living rodent and barely show any signs of aging during their lives, which techically isn't that amazing if you're born looking like an old man. But they are seemingly immune to cancer and they can live with almost no oxygen, their body temperature changes with the environment and they are impervious to a wide range of pain. Just remember: If you've ever wondered what a real life superhero looks like, it looks like this. Like a ball sack."
Jälleen raakana suomennoksena oikean elämän supersankari näyttää kivespussilta. Tämä kyseinen pätkä kertoo kaljurotasta, jos sitä ihmettelitte.

Siinä kaikki. Jos Teillä on elämää suurempia kysymyksiä tai muita ongelmia, tunkekaa ne tuonne kommenttiboksiin. Pohdin niitä mielelläni.

Tässä vielä kuva siitä oikean elämän supersankarista.


" This rabbit's pissed at you 'cause you lied on all your income taxes /
Claiming for deductions that you know you shouldn't take "

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Sudden realization (Audiosurf - Arvostelu)

Hyvää iltaa, rakkaat lukijat. Istun juuri nyt pimeässä huoneessa, joka näyttää siltä, että siellä olisi siivous pahasti kesken. Hyllyt ovat osittain tyhjiä ja pöydällä on vanhoja kirjoja. Siristelen silmiäni LCD-näytön valossa kuunnellen jonkin sortin musiikkia. Olen iloinen.

Olen iloinen siksi, että minulla ei ole ollut tylsää viimeiseen kahteen päivään periaatteessa ollenkaan. Maanantaina heräsin aamulla ajotunnille, jonka jälkeen katsoin Matrixin. Sitten kävin kaupassa, tein ruokaa, söin ruokaa ja katsoin pari videota YouTubesta. Luulin jo, että pian minulla olisi tylsää, mutta onnekseni puhelin soi aika äkkiä ja soiton seurauksena vietin loppupäivän parin kaverin kanssa. Loppuillasta ollessani kahden toisen em. henkilön kanssa sai hän minut tajuamaan, että ajattelen liian negatiivisesti. Ajattelen, että minusta ei välitetä ja että seurastani ei pidetä. Maanantai-illan jälkeen olen yrittänyt hylätä tämänkaltaiset ajatukset ja elää elämääni tietäen, että minulla on muutama todella hyvä ystävä ja että minua ei vihaa (tietääkseni) kukaan. Tiistaina en tehnyt muuta kun katsoin telkkua ja siivosin. Tylsää ei ehtinyt jostain syystä tulla.

Ostin 16. heinäkuuta Steamin kesäalesta Audiosurf -pelin alle kolmella eurolla. Tiesin pelistä etukäteen vain sen, että peli luo musiikkitiedostoista jotain ratoja. Pelattuani hetken ajattelin tehdä siitä arvostelun tänne. Ja tässä se nyt on, kuusi päivää myöhässä.

---

AUDIOSURF
Jasun Blogi exclusive arvostelu


Tuo kuva selittää periaatteessa kaiken, eli tämä arvostelu loppui tähän.

Oikeastaan ei varmaan selitäkkään. Joten minä yritän.

Audiosurf luo musiikkitiedostostasi (esimerkiksi .mp3) kuvan ylävasemmalla näkyvän töherryksen näköisen vuoristoradan äänenvoimakkuuden vaihtelun perustalta. Ylöspäin menevät kohdat ovat hiljaisempia ja rauhallisempia ja alaspäin päinvastaisia. Pelimuotoja on muistaakseni jotain 12 ja en lähde niitä kaikkia selittelemään tässä nyt. Vuoristoradalla on 3-5 kaistaa pelimuodosta riippuen. Pelin idea on erittäin simppeli: kerää mahdollisimman paljon pisteitä. Tietyt toiminnat vähentävät pisteitä ja tietyistä toiminnoista saa enemmän pisteitä. Tutoriaalit ovat erittäin selkeitä, eli pelattavuus ei välttämättä ole taidosta kiinni.

Pelatessani olen todennut, että parhaat radat saa aikaiseksi käyttäen epätasaista musiikkia. Lähes kaikki elektroninen musiikki toimii erittäin hyvin, mutta esimerkiksi monet rock-biisit luovat kohtalaisen tylsän radan. Valitettavasti Steam-ale loppui eilen, mutta jos sinulta löytyy ylimääräinen kymppi, niin anna ihmeessä Audiosurfille mahdollisuus. Yksinkertaisuudessaan peli luo uuden tavan nauttia musiikista.

---

Minä lähden tästä jatkamaan kohtalaisen mukavaa elämääni. Toivottavasti Teidänkin elämänne ovat edes suhteellisen mukavia. Muistakaa, että aina on olemassa joku, joka välittää sinusta, vaikka se olisi kuinka vaikea uskoa.

" The moment's pass / I can't rewind
/ Thinking why / Why I'm the only one / To see you "

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sadas bloggautus special

Aivan ensimmäiseksi haluan esittää sen videon, josta olen puhunut. Sain siihen idean perjantaina ja viimeistelin sen puoli tuntia sitten. Pyydän anteeksi kehnoa laatua ja kohtalaista fps -arvoa. Tämä oli ensimmäinen ScreenCap -video, jonka olen tehnyt, joten spare me. Tein vertailuja kuvausohjelman suhteen ja päädyin ezVid -ohjelmaan, joka toimii aika hyvin, mutta jättää videoon pienen mainostyylisen palkin. Varmaan niin kuin kaikki muutkin ilmaiset ScreenCap -ohjelmat.

Yksinkertaisesti sanoen tällä videolla tuhoan kaikki kuvat, jotka olen tässä blogissa julkaissut. Perjantaina ostamani Little Inferno -peli toimii virtuaalisena vaihtoehtona sille, että polttaisin vahingossa taloni maan tasalle. Video toimii hienosti eräänlaisena kollaasina koko blogista ja sen historiasta. Yritin myös ujuttaa videon taustalle suhteellisen karmivaa musakkia tunnelmaa luomaan. Pidemmittä puheitta, tässä se on.


Nyt on varmaan hyvä sanoa, että minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, toimivatko videot Bloggerissa. Jos eivät nimittäin toimi, nolostun.

Edellispäivänä huoneessani kävi muutama ihminen. He veivät tietokoneeni hetkeksi ja saatuani sen takaisin oli työpöydälleni ilmestynyt "nannaonparas" -tekstitiedosto. Muistiosta löytyy epämääräistä tekstiä, jota minun kuulemma tulisi käyttää sadannessa tekstissäni. Tässä se nyt on...

"Olipa kerran Esa ja Masa. Kukaan ei tiedä kuka oli Esa. Unohtakaamme hänet. Eli olipa kerran Masa. Hän ajoi lentokoneellaan ympäri taivasta. Kukaan ei tiedä miksi.
Kerran hän törmäsi poikaan nimeltään Esa. Hänet piti unohtaa!! Hemmetti. Masa oli kotoisin planeetalta nimeltään Hakataankaikki. Kukaan ei tiedä miksi.Hän törmäsi 
kerran poikaan nimeltään Oliver. Kukaan ei tiedä miksi. Koska hän oli kotoisin planeetalta nimeltään Hakataankaikki, hän luuli hakkaamista tervehtimistavaksi myös
Maan päällä. Kukaan ei tiedä miksi. Siksi hän hakkasi Ollin, joka masentui. Kukaan ei tiedä miksi.Kukaan ei myöskään tiedä miksi tämä tarina ei pitäisi paikkaansa.
Olipa kerran jääkarhu nimeltä Lumi-Tuuli. Lumi-Tuuli eksyi Suomeen. Lumi-Tuuli tapasi Jaspen. Lumi-Tuulista ja Jaspesta tuli parhaat kaverukset. Jaspe otti Lumi-Tuulin 
lemmikikseen. Lumi-Tuuli ja Jaspe elivät onnellisina kunnes Lumi-Tuuli kyllästyi Suomeen ja lähti Afrikkaan. Tämä oli surullinen tarina. 

Sitten pääsemme kysymykseen, miksi opiskelemme ruotsia?! Pohtikaapa sitä hetki. Pääsittekö järkevään vastaukseen? Enpä usko. Ei ruotti opiskelus oo ees mitää järkee, 
ne swedupellet o ite tullu meijä maaha, ni ei oo mitää järkee et me opiskellaa niitte kielt. Niitte pitäs opetel itte suome kieli, jos ne meinaa tääl kerra asuu.
Minä en enää opiskele ruotsia. Piste."

En osallistunut luomisprosessiin muuta kuin havainnoimalla tilannetta. Apparently yksi ihmisistä onnistui vahingossa painamaan deleteä niin että kaikki teksti hävisi. Tuo on varmaan sitten kakkosversio nannaonparas.txt:stä. Joka tapauksessa oivaa filleriä.

Se deleteä painanut henkilö on myös sattuman kaupalla toinen niistä henkilöistä, joista mainitsin viime lyhykäisessä ja jotka lähtevät ulkomaille. Tämän tekstin piti alunperin olla jonkin sortin läiskijäisteksti deleteä painaneelle ihmiselle. En ole kylläkään ajatellut mitään sanottavaa joten terve menoa.

Sitten jotain muuta puhuttavaa...

...

En keksinyt.

Ainakin minusta tämä näyttäisi nyt suhteellisen hyvän pituiselta tekstiltä. Jos unohdin puhua jostain, sori.

(Lähi)tulevaisuudessa luvassa on pari arvostelua ja ehkä jotain ajatuksia. Jättäkää mielipiteenne videosta kommentteihin, jos Blogger suostuu toimimaan halutulla tavalla. Kiitos Teille kaikille siitä kaikesta tuesta/kritiikistä/huumorista/olemisesta, jota olette tuottaneet ilokseni ainakin vähän. Vastaisuudessakin tulen ilolla lukemaan kaiken palautteen ja mahdolliset ehdotukset. Olette mahtavia. Pysykää sellaisina.

" As far as I'm concerned you're / Just another picture to burn "


PS. Näköjään video toimiikin erittäin hyvin. Ainoastaan videon kuvanlaadussa on moittimista.

PSS. Tekstiä ollaan lyhennetty yhden tyypin vaatimuksesta.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Tilastoja

...eli toisin sanoen filleriä.

Tämän tekstin kirjoitushetkeen mennessä blogin katselukertamäärä on 2680. Teidän keskuudennasse kolme suosituinta selainta ovat Bloggerin mukaan Chrome, Firefox, Mobile Safari ja NokiaBrowser. Ja sille neljälle prosentille, joka vielä käyttää Internet Exploreria: Tsot, tsot. Blogger ilmoittaa myös suosituimmat käyttöjärjestelmät tämän blogin katselutarkoituksessa, ja ne ovat Windows, Android ja Symbian/3. Symbian/3 on siis varmaankin jokin Nokian käyttöjärjestelmä. Tässä muuten vielä kuva edellispäiväisestä kymmenen kymmenen ylittäneestä turhahkosta katselukertapiikistä.


Blogissa on julkaistu tähän mennessä 93 erilaista toimivaa kuvaa poissulkien yhdeksän kuukauden henkilö -kuvaa. Luetuin blogiteksti koko ajalta on jostain syystä edellispäivän "Attente". Tekstillä on 42 omaa näyttökertaa, eli siis sitä sivua, jolla näkyvät kommentit, on katseltu 42 kertaa. "Attente"n jälkeen tulevat "Matka maailman ympäri ja takaisin" (28) ja "Noitavainot" (27). Minulla ei ole mitään kunnon käsitystä siitä, miksi "Attente" on niin paljon edellä. Saattaa jopa ehkä mahdollisesti johtua siitä, että jaoin sen facebookissa. Ja kyllä, "jaoin" on sana. Ainakin jos uskoo nettisanakirjoja.

Keskiviikkona käyn taas TAYSissa. Tänään minulla on ollut hieman kehno olo. Sanoisin jännityksen tiivistyvän sadannen tekstin ollessa jo ihan "ovella", mutta olen itsekin vähän skeptinen sen suhteen, kuinka hyvä siitä nyt sitten oikeasti tulee. Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin kaikki blogitekstit on tähän asti ainakin vedetty täysin improvisoimalla. Näkemisihin.

" A common cause and a call to arms / For the health of our daughters and our sons
/ It's 99 revolutions tonight "

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ajattelun sivuvaikutuksia

Tämä jo neljän päivän ajatusketju sai minut eilen illalla iloiseksi. Yht'äkkiä keksin teoreettisen ratkaisun suurimpiin ongelmiini. Nyt odotan mahdollisuutta / hetkeä kokeilla ratkaisuja käytännössä. Keksin myös syitä teoilleni ja tajusin asioita menneisyydestä, jotka olivat toisin kuin olin tähän mennessä luullut. Tosin mekaniikan kolmannen lain mukaisesti ajattelu tuotti myös uusia ongelmia, mutta näihin uusiin ongelmiin ratkaisuna on aika ja kärsivällisyys. Eli jälleen kerran saan odottaa.


Täten kysyn Teiltä kysymyksen: Mitä te teette ajakuluksi? Havaintojeni mukaisesti luulisin että suurin osa Teistä viettää sen samalla tavalla kuin minä: Koneella tai kännykällä. Mutta jos teillä on jotain hyviä ehdotuksia, niin kommentoikaa vain. Ja ihan vain siltä varalta, että kukaan ei kommentoikaan, sanon että tuskin kukaan kommentoi.

Eilen blogissa vierailtiin hieman päälle sata kertaa. Jos muistini pelaa, tämä oli ensimmäinen kerta. Jos muistan väärin, tämä kappale on turha. Muutenkin tämä kappale on aika turha. Miksi edes luet vielä tätä kappaletta, kun tämä on niin turha? Toisaalta tämä koko blogi on aika turha. Unohtakaa äskeinen.

Kuten jo tiedätte, sadas teksti lähestyy kohtalaisella vauhdilla. Tiedän suhteellisen tarkasti, mitä seuraavassa tekstissä (99) ja jo mainitussa sadannessa tekstissä on luvassa, mutta niiden jälkeen minulla ei ole pienintäkään hajua siitä, mitä teen. Mahdollisesti pidän taukoa. Todennäköisesti teen jotain pyydettyä, jos jotain pyydetään. Muussa tapauksessa luvassa on vanhaa kunnon roskaa. Näkemiin.

" I've become so numb / I can't feel you there / I've become so tired / So much more aware
/ By becoming this / All I want to do / Is be more like me / And be less like you "