En edes viitsisi alkaa kertomaan mitä on viime aikoina tapahtunut. Mutta kai sitä lyhyesti voisi. Viime viikkoa ennen vietin viimeistä lomaviikkoa, jonka lopetin huonosti nukkuneena mutta iloisena. Viime viikon olin nimittäin 2. rippileirillä isosena. Leiriporukassa oli hieman jo vanhoja tuttuja hienoja ihmisiä plus iso joukko tuntemattomia. Leirin iltapuolella tunsin jokaisen heistä enemmän tai vähemmän hyvin. Näin osaa heistä eilenkin. Olen varma, että minulle tulee muutamaa heistä ikävä.
Niin, se oli 2. leirini. Ensimmäinen oli ennen juhannusta ja siitä en tainnut täällä puhua. En voi lähteä vertailemaan leirejä, mutta joka tapauksessa molemmat viikot olivat erittäin upeita. Ensi vuonna pääsen toivottavasti taas.
Niin ja sitten lähdin sieltä 2. leiriltä jo ennen kuin se loppui, ja sen takia jäin paitsi viime hetkistä, jotka vissiin läheistivät kaikkia, sillä tunnen oloni varsin ulkopuoliseksi siitä ryhmästä. Ensimmäisen leirin ihmisiä näen vieläkin, ja siihen porukkaan tulen varmaankin kuulumaan aina.
Lähdin, sillä maanantaina seitsemältä alkoi kesätyöni. Joka päivä seitsemältä toiselle puolelle kaupunkia lykkimään laatikkoa ja ruohonleikkuria ja milloin mitäkin. Hieman uuvuttavaa hommaa, mutta onpahan jotain tekemistä. Ja tänään kun saavuin yksin kotiin, oli aikas upea tunne. Väsyneenä, hikisenä, nälkäisenä ja jalat melkein tunnottomina rojahin sohvalle hampurilaisen ja jäätelön kanssa katsomaan Scrubsia. Se oli niitä sellaisia pieniä elämän onnen hetkiä.
Ja tämä olikin taas tälläinen turhanpäiväinen päivitysteksti. Hyvää kesää ja lähettäkää jäätelöä. Minulla on kuuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti