I shan't.
Tämän koko viikon ajan on oloni ollut lähes sietämätön. Tai jos joukossamme on niitä *ihania* ihmisiä, joiden on aina pakko ottaa kaikki kirjaimellisesti (olen joskus ollut sellainen) niin ei ihan koko viikon. Ne maanantain ensimmäiset vajaat kolme tuntia, jotka hereillä olin, olivat hyvin mahdollisesti tähänastisen elämäni parasta aikaa.
Siitä se ylämäki sitten alkoi. (Ja tämä on mollivoittoinen valitusteksti, ihan vaan varoitukseksi)
Ja sitä korkeaa ylämäkeä pitkin olen jo kaksi päivää raahautunut ja näyttäisi vahvasti siltä, että tässä olisi se jyrkin kohta. Ja jos jollakulla on nyt hyvä fiilis, kannattaa ehkä lakata lukeminen.
Istun/makaan huonossa asennossa olohuoneen sohvalla, sillä juuri tähän kohtaan läppäriini ylettyy kaiuttimien Aux-liitin ja laturi. Se on kuitenkin pienin paha. Olen kotona yksin. Koko perheeni on lähtenyt alkuviikoksi merelle meidän mökille nauttimaan lomasta ja auringosta ja viileästä merivedestä ja siskoni perhe on siellä myös. Minun oli jäätävä kotiin, kesätöissä kun käyn.
Kesätöissä liikun noin 8 tuntia tulikuumassa mopoautossa kuumasta paikasta toiseen kuumaan paikkaan pitkin päivää ja heilun hiestä märkänä trimmerin ja klipon ja harjan kanssa paahtavan auringon alla. Olen viettänyt osia työpäivistä myös vain pitämällä taukoa. Se tarkoittaa useimmiten sitä, että makaan mopoautossa, jossa kuuntelen musiikkia, viestitän kavereille, pelaan HeartGoldia tai nukun. Kuullostaa ihan mukavalta, vai? On se ajoittain aika mukavaa, mutta kuumuus vie iloa näistäkin asioista. Varjoisaa parkkipaikkaa on hankala löytää, eikä se varjo siinä kauaa pysykään kun tämä meidän pallomme sattuu pyörimään.
Päivät ovat olleet usein myös sitä, kun sulkiessa silmäni yli kolmeksi sekunniksi saatan melkein nukahtaa. Tällä viikolla on unta mahtunut kaaliin reilut yhdeksän tuntia ja muksut se ei sitten ole suositeltavaa eikä terveellistä vaan aika tyhmää. Mutta tätä harvinaislaatuista tilannettani jossa sain nukuttua maanantaina vajaat kolme tuntia en kadu vieläkään yhtään.
Tähän mahdollisesti jyrkimpään hetkeen lisään vielä senkin, että kun melkein torkahdin tuossa päivällä huonossa asennossa ja nyt minulla on se kuuluisa olo, josta olen tai en ole täällä puhunut. Eli minulle tulee oksettavan paha olo, jos nukun keskellä päivää. Lisätään vielä, että minun täytyy palata siihen tulikuumaan autoon ja ajaa tulikuumaan keskustaan, jossa saan viettää yöni kesälomakännikalojen laulaessa ikkunani alla.
(Tämä alempi tekstipätkä on varsin tylsä eli jos sinulla on kiire niin älä lue sitä)
Ja vieläkin lisää. Ostin jokin aika sitten melkein kaikilla rahoillani uuden puhelimen, ja siihen ei saa lähialueilta ostettua suojakuoria tai mitään suojaamaan näyttöä. Isäni tilasi netistä minulle sitten suojakuoret ja suojakalvon. Ne eivät maksaneet kamalan paljoa ja ne saapuivat tänään. Mutta en vain tiedä kuinka kauan jaksan olla heittämättä niitä aurinkoon. Suojakalvo on rosoinen ja kun siinä hieman liu'uttaa sormea, niin kuin kosketusnäyttöpuhelimilla yleensä tehdään, lähtee siitä ääni. Siis sellainen ääni, joka kuuluu huoneen toiselle puoleelle. Ja kun kosketusnäytöstä ei pitäisi lähteä ääntä. Lisäksi kalvon alle syntyi ilmakuplia, joita ei voi ottaa pois, sillä ne syntyvät yhä uudelleen. Ne tulevat vieläpä kohtiin, joihin en ole edes koskenut. Vielä kaupan päälle suojakalvo vääristää näytön valoa niin, että koko kuva on täynnä pieniä vihreitä ja sinisiä ja punaisia viivoja vähän niin kuin märässä näytössä. Mutta olihan sitten se suojakuori. Sehän suojaisi näyttöäkin aika hyvin, kun se on sellainen pehmeä jossa on magneettiläppä. Magneettiläpän kiinnike sattuu vain olemaan väärällä puolella eli peukalon puolella eli se tulee aina läpän avatessa peukalon ja näytön väliin. Ja jotta sen saisi siitä hivutettua peukalon taa, pitää peukalo murtaa vähän siitä alemman nivelen yläpuolelta. Tähän voisi kuitenkin jopa tottua. Mutta ei, tämä pehmeä suojakuori tekee puhelimen värinä-ominaisuuden täysin tehottomaksi. Eli värinä ei tunnu siitä läpi. Eli loppujen lopuksi meni jonkin verran rahaa hukkaan ja puhelin on edelleen haavoittuvainen.
(Noin)
Ja tämä kaikki saattaa kuullostaa aika sietämättömältä. Minulta saattaisivat nämä juuri ja juuri mennä ohi melkein vähän kehnompina normipäivinä jos tähän kaikkeen ei lisättäisi tätä seuraavaa mahdollisesti isointa pahaa. Viime viikolla loppuviikosta elämääni hivuttautui uusi ihana ihminen. Hänen kanssaan sain viettää vajaat neljä suorastaan upeaa päivää ja lopulta hänestä tuli erittäin tärkeä minulle. Ja totta kai eilen hän lähti pois jonnekin pitkälle saaristoon ja on siellä ainakin viikon. Ja jo nyt minulla saattaa olla häntä ikävä, ja se ikävä tulee kasvamaan joka päivä, jos on elämänkokemustani uskominen. Ja tämä asia tekee ajastani lähes sietämätöntä. Tämä ja sitten nämä pari hyttysenpistoa jotka eivät lakkaa kutiamasta.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin toivotan kaikille hel**tin hyvää kesää. Stna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti