Olin peruskoulun päättötodistukseeni ihan tyytyväinen. Kutosia ei ollut yhtään ja kymppejä kaksi. Viimeisinä minuutteina yläasteella vietin vielä hieman aikaa kavereiden kanssa, jotka räpsivät kuvia ja joista osa päästi kyyneleitä. Hyvästelin porukkaa ja lähdettyäni rakennuksesta oli alkanut sataa. Sinä lauantaina ihmiset tietysti juhlivat koulun päätöstä. Taisin olla yksin, kunnes päähäni tuli soittaa hyvälle kaverilleni, joka todennäköisesti menisi syksyllä eri kouluun kuin minä. Vietimme siinä sitten illan kuunnellen Klamydiaa.
Ensimmäisen lomaviikkoni kolmesta vietin muistaakseni uusien kavereiden seurassa. Grillailimme ja ajelimme hieman. Kun oli vahvempaa juomista, toimin kuskina. Se viikko oli aika hienoa aikaa, vaikka siitä en paljoa muistakaan.
Seuraavalla viikolla toimin isosena Junnilassa tämän vuoden LP2-leirillä. Olin itse samalla leirillä viime vuonna ja isoskolleegani olivat lähes kaikki sieltä jo ennestään tuttuja. Yhtä heistä en aluksi tuntenut, mutta lopulta olin myös hänen kanssaan varsin hyvää pataa. Leiriviikko oli äkkiä ohi ja sain tutustua siellä liutaan mahtavia ihmisiä. Ja sen leirin aikana sain kuulla mihin kouluun pääsen ja kenen kanssa. Siedettävältä näyttää.
Seurasi kaksi viimeistä lomaviikkoani. Nekin vietin suurimmaksi osaksi erinäisissä kaveriporukoissa. Tönkkö muistini pettää taas, että mitä silloin oikeasti tapahtui, mutta mitään kamalaa en muistaisi tapahtuneen. Muistan kuitenkin hyvin viimeisen lomaviikkoni viikonlopun, jolloin minun piti nukkua seuravaa viikkoa varten kunnolla, mutta päädyin ruisailemaan keskiyön ohi moneenkin otteeseen. Katumuksia ei ole. LP2-porukan konfirmaatio ja -harjoitus olivat myös tänä aikana mikäli oikein muistan.
Sitten vuorossa oli toinen viikkoni isosena, leirillä LP5, joka pidettiin minulle suht vieraassa leirikeskuksessa. Fellow-isoset olivat tällä kertaa pari suht hyvää kaveria, yksi puolituttu ja yksi uusi ihminen, joka osoittautui mahtavaksi sellaiseksi. LP5 oli hyvä leiri, ihmiset olivat ystävällisiä ja läheisiä ja tuli siinä samalla tuo leirikeskuskin tutuksi. Minun oli lähdettävä jo toiseksi viimeisenä päivänä ehtiäkseni töihin seuraavana päivänä eli maanantaina.
Eli maanantaina alkoi kesätyöni kiinteistöhullossa. Ensimmäinen viikko oli raskain. Töiden jälkeen taisi joka päivä olla jotain menoa. Maanantaista en muista, tiistaina vietin vähän aikaa pienehkön LP5-porukan kanssa. Keskiviikkona käpertelin sohvalla ja kävin kahvilassa. Sitten en muista mitä muuta. Myöhään taisi mennä viikonlopulla. Lauantaina ja sunnuntaina näin kaikkia LP5-leiriläisiä konfismerkeissä. Sinä sunnuntaina spontaanista mielijohteesta muutin hetkessä koko loppuelämäni. Pyysin nimittäin erästä ihastuttavaa tyttöä treffeille lauantaina. Hän suostui.
♥
Seuraavalla viikolla vaihtui töissä päämaja ja työmäärä. Luppoaikaa löytyi enemmän kuin tarpeeksi, ja se oli osittain myös hyvä asia, sillä sää oli töissäoloaikani ajan ollut lähes pelkkää hellettä. Ja pihahommia ei aina ole kiva paahteessa tehdä. Menoa riitti kai taas joka päivälle. Tapasimme sen tytön kanssa jo torstaina ja vietimme lähes koko loppuviikon kahdestaan. Kävelimme jazz-kaduilla ja muilla kaduilla ja liikuimme ja olimme paikallamme. Kävimme katsastamassa The Fault In Our Starsin silloin lauantaina. Elämä oli ihanaa. Ja olemme sittemmin päättäneet laskea suhteemme alkaneen siitä torstaista.
Hän lähti suurin piirtein koko seuraavaksi viikoksi kauemmas pois. Sain nukuttua kolmisen tuntia ennen maanantai-aamua ja sanomattakin on kai selvää että olin seuraavalla viikolla hieman väsynyt. Enkä taaskaan oikein muista mitä sillä viikolla tein. Viikonloppuna pääsin kuitenkin pitkästä aikaa mökille. Siellä oli aivan fantastista. Pääsin kunnolla rentoutumaan mereen ja aurinkoon ja petiin ja oi kuinka se oli mukavaa. Palasin kaupunkiin sunnuntaina ja näin tyttöäni uudelleen jo samana päivänä.
Seuraava viikko oli myös tukahduttavan kuuma. Töissä hikoilin neljä päivää osin trimmerin varressa, osin klipon, osin noukkian, osin autossa tauolla. Tiistain pidin vapaata. Tyttöni piti minulle seuraa ja antoi voimia. Taisin nähdä häntä melkein joka päivä. Ja taas viikonlopuksi mökille. Ah.
Sitten ollaankin tässä viikossa. Vietin maanantai-illan pitkästä aikaa kaveriporukassa ja mukavaa seuraa riitti aamukahteen asti. Onneksi tiistai oli taas vapaa. Nukuin pitkään ja olin hetken tietokoneella. Hieman myöhemmin lähdin moikkaamaan tyttöäni. Vartti venyi pariksi tunniksi ja elämä oli ihanaa. Keskiviikkona annoin kaverin lainata hiukan moppea kun hän oli sitä jonkin aikaa jo pyytänytkin. Ja sitten kävin taas kahvilassa.
Eilen päästyäni töistä kävin suihkussa ja kuskasin kaverin metsästä kotiin. Sitten ajoin tyttöni talolle odottamaan häntä, kun olimme sopineet jonkin sortin leffaillan. Katsoimme mahdollisesti kaikkien aikojen suosikkileffani Linnunradan Käsikirja Liftareille ja sen jälkeen jakson Supernaturalia ja jakson Doctor Whota.
Ilta oli ihana, mutta se jäi sitten suhteemme viimeiseksi. Hän jäi vielä syliini ja oli siinä hyvän tovin, aamuyöhon asti. Hän lähti kotiin ja minä jäin taas yksin. Olin jo ehtinyt unohtaa, millaista se on. Se on kuitenkin jo niin tutuksi tullut tunne, että oli melkein hieman kotoisaa jäädä yksin. Ei se kivaa ole, mutta minkäs teet. Elämä on vaikeaa. Toivottavasti tiemme eivät eronneet vielä. Ne kolme viikkoa olivat todennäköisesti tähänastisen elämäni kolme parasta ja pisintä viikkoa.
♡
Tässä sitä nyt ollaan. Huono olo on ollut aamusta asti. Pääsin töistäkin neljä tuntia normaalia aikaisemmin, mutta minua ei hymyilytä. Tänään alkaa Porispere, jonne minulla on kolmen päivän lippu. Tänään odotan eniten ehkä Sonata Arcticaa tai Reckless Lovea. Huomenna Erin, Kolmas Nainen ja Apulanta ja sunnuntainahan on vain neljä artistia. En ole vielä ihan varma menenkö Hevisaurusta katsomaan.
Oloni on rikkinäinen ja ennen kaikkea yksinäinen. Vaikka kaikki olisikin nyt oikeastaan ihan hyvin niin en näe sitä. Listasin juuri lukiokirjoja, joita tarvitsen ensimmäistä jaksoa varten, joka alkaa jo maanantaina. En ole niitä vielä hankkinut. En tiedä miksi. Nyt menen suihkuun ja sitten etsin parkkipaikkaa Kirjurinluodon läheisyydestä.
Pojat ei tanssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti