p

Tänään olisi voinut olla upea päivä. Tänään olisi voinut olla kaksi upeaa päivää.

Tänään olisi pitänyt olla upea päivä. Ehkä tähänastisen elämäni paras päivä.

Tänään voisi vielä olla upea päivä, mutta mahdollisuudet siihen ovat erittäin surkeat.

Tänään oli huono päivä. Tänään oli kaksi huonoa päivää.

En saanut aikaiseksi yhtään mitään. En päässyt edes seuraamissani sarjoissa eteenpäin. Aikoja sitten kuviteltiin, että tänä päivämääränä pääsisin nauttimaan elämästä edes hieman enemmän kuin normaalisti. Mahdollisesti olisin päässyt niinsanotusti rajan yli. Ei siis SEN rajan vaan erään vähemmän vakavan mutta silti monelle tärkeän. Mutta нет, tämän päivän päätti vanha kunnon Jesse pilata. Tai vaihtoehtoisesti itse Perkele. Tai sitten vain eräs erittäin pieni ja mitätön taimi. Aika varmasti joku niistä kolmesta pahasta.

Mitä tänään sitten piti olla? No, kaksi juhlaa, joista toista olen ennen viettänyt suht mukavasti vuosittain ja toinen, paljon pienempi, jota olisin viettänyt ensi kertaa.

Ja mitä olen tehnyt tänään? Heräsin kahdeksalta ilman mitään hyvää syytä. Makasin sängyssä ja tuijotin kattoon kolmisen tuntia. Loput ajasta makasin hiljaa lepotuolissa, pelleilin musiikin kanssa, katsoin telkkaria ja pelasin pätkän pleikkaria. Vaikka voisin toisin luulla, en ole ajatellut tänään kovinkaan paljoa, vaan olen vain yksinkertaisesti ikävöinyt senkin edestä. Ja miettinyt että voi kun tulee huono päivä ja voi kun on ollut huono päivä ja voi kuinka luvassa on nyt huono elämä yhden virheen takia ja voi kuinka voikaan olla ikävä ja voi kun minä tässä taas vain lihon ja voi kun elämä on vaikeaa ja voi ja voi ja voi v--n voi. Pitäisi jonkun olla täällä hakkaamassa minua pystyyn tästä surusta. Mutta ei, olen yksin. Olen yksin ja minulla on kylmä enkä jaksa hakea peittoa. Suoraansanotusti melkeinpä vihaan tätä henkilöä joka olen nyt.

Ja tässä kohtaa olen kiitollinen siitä että tämän blogin katselukerrat ovat hieman laskeneet. Eipähän ihmisten tarvi tuhlata aikaa jatkuvaan valitteluun. Toisaalta jos joku siellä vielä on, niin viime teksti oli mielestäni aika hyvä eli ette te ihan turhaan täällä ole.

Vielä sanon että jos en olisi ollut niin lattialla niin olisin vaivatta voinut järjestää huoneen tai tehdä kouluhommia tai treenata skittaa tai käydä kaupungilla asioilla tai vaikka ja mitä. Täytyy pyytää ihmistä nostamaan minua niskasta kun sellaisen seuraavan kerran näen.

No, oikeastaan tänään oli yhdeltä osin hyvä päivä ja vain yhdeltä. Tänään minä näytin e-rittäin hyvältä. Hiukset olivat aivan fantastisesti koko päivän ja silmissä oli jälleen outo vaaleanharmaa väritys ja finniesiintymät ovat laskemaan päin. Maailma aiheutti minulle huonon päivän joten minä kostan sen siten, etten käy ihmisten ilmoilla. Näin maailma jää paitsi. Ja tässä tekstipätkässä ei ollut yhtään sarkasmia. Ei tippaakaan. Olin tänään oikeasti suhteellisen hyvännäköinen. Ei ole tarkoitus leijua vaan nostaa itseluottamustani tai jotain. Mutta ei tämä kauaa kestä jos maissaolo jatkuu, nimittäin jostain syystä kuntoni nousee mielialani mukana.

Jos lopetankin nyt kirjoittamisen.

Öitä.