Perjantaina festarit alkoivat upeasti. Olin alueella pääasiassa yksin. Odottamieni bändien sijaan/lisäksi lähtemättömän vaikutuksen minuun tekivät über-energinen August Burns Red, jo ennen näkemäni Stam1na sekä tietysti Amaranthe. Sonata Arctica veti upeasti kuin myös Santa Cruz. Lähdin festarielta kikseissä ja Reckless Loven saattamana. Olisi kai heti kotiin päästyäni pitänyt mennä nukkumaan. Päätin kuitenkin jostain syystä jäädä autoon yksin väsyneenä makaamaan ja kuuntelemaan niitä kauniita lauluja, joita paljon soitin parisuhteessa ollessani. Olisi pitänyt mennä nukkumaan.
Heräsin seuraavana päivänä tuntia ennen kuin lähdin katsomaan Eriniä. Lauantai oli ehdottomasti paras päiväni, vaikka sen parasta hetkeä koeteltiin jonkin verran. Artistikattaus oli hyvä, vaikka viime vuonna oli asteittain parempi. Upean Erinin avauksen jälkeen tapasin kaksi kaveriani ja heidän kanssaan lähdimme katsastamaan Nakkilalaista Pennilessiä. Varsin hieno bändi oli kyseessä, ja sen keikan aikana tapasimme ja jututimme Simo Frangenia. Siitä siirryimme päälavalle seuraamaan Nekromantixia ja hyvä luoja se oli upea. Aivan eteeni muodostui kunnon porilainen moshpit solistin ratsastaessa upealla arkku-kontrabassolla ja kauniin naisrumpalin kauniisti paukutellessa. Sitten pyörimme jonkin aikaa alueella kunnes päätin lähteä syömään.
Siinä kanapaellaa mutustellessani aloitti Kolmas Nainen settinsä. Hienoa oli etenkin encorena esitetty Tästä Asti Aikaa. Tämän jälkeen kotiuduin yksin päälavan eteen odottamaan yhtä kaikkien aikojen suosikkiorkesteriani. Siinä istuskellessani tein jotain minkä olisi kai voinut koko festarien ajalta jättää väliin, nimittäin tekstailin entiseni kanssa. Ihan kivaahan se oli, kunnes viitisen minuuttia ennen keikan alkua onnistui hän sanomaan jotain mikä sai minut erittäin maihin. Nonetheless, Apulanta nosti tunnelman katosta pari mailia ylöspäin ja vietin yhden elämäni parhaista hetkistä nyrkkiä heiluttaen ja laulaen Toni Wirtasen kanssa. Päätin siitä lähteä sitten jo kotiin, sillä tunnelmani olivat huikeat ja halusin nukahtaa niiden kanssa ennen kuin ajattelisin liikaa mitään muuta. Lunastin pari Green Dayn sinkkua ja ajoin suoraan kotipihaan.
Sänkyyn päästyäni kymmenen aikoihin halusin vielä kuulla yhden Apulannan biisin, joka oli keikalta jäänyt väliin. Tämän jälkeen koin pienen palan helvettiä, kun sain pyöriä hikisenä ja voimattomana sängyssä monta tuntia vangittuna omien ajatusteni kanssa saamatta unta. Hetkeksi nukahdettuani heräsin ennen kuutta tuijottamaan kattoa ja mietiskelemään. Kirkonkellot kuultuani revin itseni väkisin sängystä vain romahtaakseni uudelleen vanhalle nojatuolilleni, jolla suhde oli edellisenä iltana kokenut loppunsa. Tungin pöydältä nappikuulokkeet tärykalvojen läheisyyteen ja yritin nukahtaa American Idiotin soidessa. Lopun päivää olin masennuksen ja vihan alainen.
Syötyäni lähdin käymään pikaisesti kaupassa. Sieltä suht nopea reitti kulki entiseni talon ohi. Päätin kulkea sitä reittiä, sillä olihan minulla häntä ikävä ja tahdoin vielä hieman nähdä sitä paikkaa. Mutta en olisi halunnut nähdä sitä, mitä lopulta näin. Nimittäin hänet itse. Tunsin samassa muikean viillon sisimmässäni ja lisäsin hieman auton nopeutta. Jatkoin ajamista kauemmin kuin sen olisi pitänyt kestää.
Kävellessäni sillan yli festarialueelle sain kuulla millaista on Hevisauruksen musiikki. Päivän kulutin yksinäni istuen eri puolilla aluetta kuunnellen musiikkia, ajatellen ja hikoillen. Vietin hieman aikaa myös muutaman perhetutun kanssa. Sanni veti, kuten olin odottanutkin, aika hienosti. Toisin kuin JVG. Ja ainakin yhdestä syystä, siitä samasta jonka Cheek teki viime vuonna: ei elävää musiikkia. Kun pojat halusivat, että yleisö laulaa jonkun kohdan, tiskijukka lopetti musiikin kuin seinään. Lisäksi ft.-biisien ft.-osiot soitettiin suoraan nauhalta. Toinen kahdesta artistista olisi hyvin voinut vetää Peten tai Annan kohdat ihan hyvin. Raidalla JVG soittaa varsin hyvin.
Huikean lopetuksen festareille tarjosi ihana Jenni Vartiainen, joka lauloi yleisön kanssa loppuun asti ja nautti olostaan. Festareista jäi loppujen lopuksi upeat fiilikset ja hienot muistot, vaikka mielenlaatuni ei nyt ole ollukaan mitenkään kovin hyvä. Varsinkaan, kun huomenna alkaa lukio, enkä ole hoitanut kirjoja vieläkään. Tai no, kaksi kirjaa seitsemästä on hankittu, kaksi saa sähköisesti netistä ja yhden on kaverini luvannut myydä. Plus kaksi kirjaa on varmaan hieman harvinaisempia ja en ole edes varma, mitä ainetta toinen kirja edustaa. Toivottavasti asiat helpottuvat huomenna. Toivottavasti tämä maissaolo ei kestä koko lukion ajan.
Hyvää alkavaa syksyä. Kyllä, sieltä se jo tulee. Jippii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti