Joulujuhlia special ?

Olen viettänyt kolme joulujuhlaa kolmena päivänä peräkkäin.

Torstai, 18.12.

Vietin alaspäin pyöristettynä 11 tuntia koulussa tuona päivänä. Ensin pari oppituntia lukiota, sitten ateria ja sieltä koristelemaan ja valmiselemaan salia juhlaa varten. Viiden aikoihin ehdin  käydä suihkussa. Juhla alkoi kuudelta. Juhlan pääpolttopiste oli jokaisen vuosiluokan tekemä näytelmä plus opettajien näytelmä. Juhla alkoi jollain kappaleella, jossa soitin taas bassoa ja se oli joululaulu. Tämän jälkeen oli vuorossa 1. vuosiluokan näytelmä, jota minäkin olin suunnittelemassa. Bändityön takia jätin näyttelemisen toisaalle. Näytelmämme meni paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin harjoituksissa, vaikkakin finaali jäi vähän sotkuiseksi. Seuraavan yhteislaulun jälkeen 2. vuosiluokan näytelmä, jossa painotus oli videolla. Musiikkiesitys, 3. luokan esitys, jota ei ollut, sillä juhlassakaan paikalla ei ollut enempää kuin about kuusi abia. Siispä bändiesitys ja tauko. Tauolla glögiä ja muuta sellaista. Tauon jälkeen taisi olla joko bändiesitys tai sitten opettajien näytelmä, joka sekin oli aikas hieno. Tämän jälkeen yhteislaulun aikana raati koetti päättää, mikä neljästä (kolmesta) esityksestä oli paras ja ansaitsi voittaa kiertopokaalin. Yllätimme jossain vaiheessa sen japanilaisen englanninopettajan pyytämällä hänet lavalle, antamalla supisuomalaisen lahjakorin ja laulamalla paljon onnea suomeksi ja englanniksi. Sitten taisi olla bändiesitys ellen aivan väärin muista? Tai sitten ei ollut ja mentiin suoraan raadin päätökseen ja yllätys, ykköset voittivat. Vielä jäljellä oli ainakin yksi bändiesitys. Tässä kappaleessa basson lisäksi laulauisin ja vierailevana laulajatähtenä oli se tyttö itsenäisyyspäiväjuhlasta joka jännitti hurjasti. Vetomme meni aika nappiin ainakin kaikkien muiden mielestä paitsi ehkä sen naissolistin. Juhla loppui hyvin ja jälleen kerran lähdin kotiin TEKEMÄTTÄ MITÄÄN TYPERÄÄ kun jälleen kävi päässä kaksikin sellaista enemmän tai vähemmän spontaania ajatusta ja mahdollisuuksiakin oli useampia mutta pääsin turvallisesti kotiin.

Perjantai, 19.12.

Jotenkuten normaali lukiopäivä. Viimeisellä tunnilla oli historiaa ja opettaja soitti meille YouTubesta kovaan ääneen Raskasta Joulua (Tulkoon Joulu). Lähdin kotiin iloisin mielin. Kävin korjauttamassa vilkut mopoautosta ja en tehnyt oikein mitään hyödyllistä. Kuudeksi ajoin kirkolle. Siellä oli nuorten joulujuhla. Iloinen meininki, paljon mukavaakin porukkaa ja silleen. Esitin hyvän kaverin kanssa yhden joulusketsin. Pelasin biljardia ja kuuntelin musiikkeja ja vietin aikaa laadukkaasti. Hyvästelin lopuksi hyvät ystäväni ja toivotin joulut ja lähdin kotiin, jossa yllättäen kaikki olivat jo nukkumassa. Ja tästä päivästä vielä että nyt uudemman kerran se omituinen tyttö taisi varastaa yöni. En muista paljoa muuta kuin sen viimeisimmän unen, ja siitä unesta saatoin päätellä että ehkä mahdollisesti koko yön unet oli varastettu. Tämä ei ole hyvä merkki ensinkään, sillä muiden lukuisten syiden muassa luulen, että vaikka kaikki kävisi onnellisesti ja hyvin niin minulla ei varmaankaan ole lupaa tai oikeutta seurustella hänen kanssaan. Enkä välttämättä edes halua. Jostain syystä olen viime aikoina ajatellut kriittisesti sen suhteen, kenen kanssa haluaisin seurustella. Jostain kumman syystä. Ja ne kriittisyydet on vaikeita selittää. Pitää olla tietynlainen henkilö kyseessä. Enkä edes yritä selittää. Itse asiassa antaa olla.

Lauantai, 20.12.

Lukiolaisten oli pakko osallistua yläasteen joulujuhlaan. Ja sanasta 'pakko' johtui se, että tunnelma oli lukiolaisten keskuudessa masentunut ja vastenmielinen ja ärsyyntynyt ainakin joiltain osin. Ainakin minun välittömässä läheisyydessäni. Tämän takia en voinut kunnolla nauttia juhlasta, joka joissain tietyissä kohdissa jopa oli jotenkin nautittavaa. Juhlan jälkeen kaikki lähtivät mahdollisimman äkkiä, jopa ne pari kaveriani, joiden piti kanssani jäädä auttamaan salin siivoamisessa. Lisäksi tunnelmaani pilasi ehkä eniten se, kuinka päätin toteuttaa yhden merkityksettömän ja huonon spontaanin idean ja josta minun ei pitäisi nyt stressata tai ajatella ja ei sillä ole mitään väliä joten pitäisi koittaa rauhoittua. En saanut tänään toivotettua muuta kuin ehkä yhdelle hyvää joulua ja siitäkin jäi kitkerä maku suuhun. Onneksi sain eilen useampia toivotuksia toimitettua ja vastaanotettuakin. Minusta tuntuu, että olen ehkä liian innoissani joulusta. Minulla ei ole syytä olla innoissani. Mutta tässä ollaan. Vaikka olen yksin niin olen iloinen yksin. Ja tästä nyt muistin että tästäkään joulusta ei tule sitä, jota olen elämäni ajan halunnut. Ehkä ensi vuonna, mutta odotukset ovat erittäin matalalla. Tai kyllä tämäkin joulu voisi olla sellainen joulu mutta mahdollisuudet siihen ovat hyvin erittäin pienet. Hyvin matalat odotukset ovat korkeammalla kuin se korkeus johon ne erittäin pienet mahdollisuudet ylettyvät. Puhun nyt joulusta rakkaan kanssa. Ja vielä vielä lisään tämän päivän ihanuuksiin sen, kuinka alle puolen tunnin sisällä kotiutumisestani kuulen vieressäni vanhempieni riitelevän siitä, miten ja miksi meidän huusholliin ei ole tulossa joulua. Ilmaisin kantani ja päätin yrittää luoda sitten oman jouluni tänne sängyn alle.

Nyt yritän rentotua ja rauhoittua. Ja näin se jotenkuten onnistuu. Kuuntelen uskomattoman upean Pentatonix -yhtyeen uskomattoman upeaa That's Christmas To Me -joululevyä. Mukissani on lämmintä glögiä, tuota joulun upean tuoksuista esanssia. Lisäksi minulla on kaksi kappaletta typerryttävän hyvänmakuista leivosta. Nämä joululeivokset ovat aivan omituisia.  Paketissa lukee Gingerbread coated with dark chocolate ja kyllä se maistuukin piparilta. Se on niinkuin pehmeää piparitaikinaa, jossa on joitain ilmakuplia tai sellaisia ja päällystetty tummalla suklaalla ja ai että on hyvää. Tänään illemmalla tapaan näytelmäporukasta osaa ruoan merkeissä ja toivon mukaan tulee nautinnollinen ilta. Ja huomenna pidän kai neljännet joulujuhlat. Kutsuttuja henkilöitä on vain yksi. Aion hankkia lisää näitä piparileivoksia ja glögiä. Ehkä katson Doctor Whon jouluspessuja ja muidenkin sarjojen. Ehkä katson neljättä kertaa The Nightmare Before Christmasin. Ehkä katson kaikki SAWit. Ehkä pelaan Kingdom Heartsia. Mutta nyt menen ja katson The Vampire Diariesia, kun eilen en muistanut katsoa. Toivottavasti oloni ja joulutunnelmani paranee vielä. Hyvää joulua.

Halloween Spectacular 4 (YDA)

Tuuli ujeltaa raollaan olevasta ikkunasta. Täydellisen hiljaisuuden rikkovat vain kellon tikitys, näppäimistön naputus, ja staattinen rätinä lukuvalosta, joka on yön ainoa valonlähde. Hyvää pyhäinpäivää.

Lopulta vietin Halloweenin kauhuosion yksikseni. Toki olin paremman tekemisen puutteessa pari tuntia kirkolla moikkaamassa kavereita. Kuulin kaunista laulua ja pelasin pastoria vastaan pari biljardia. Hyvä reissu. Aamusta iltapäivään koulussa opin myös itsestäni suhteellisen paljon uusia asioita. Tässä koetin käydä läpi päivän kauhuun liittymättömiä tapahtumia.

Olen kokenut tämän päivän aikana viisi suht merkittävää asiaa kauhuun liittyen, mikä on hyvä asia, kun otetaan huomioon se, että oletin itkeväni itseni uneen jo ennen puoltayötä.

Ensimmäisen asian koin koulussa, maantiedon tunnin alkupuolella. Maantiedon tunneilla opetukseen käytetään sähköistä oppikirjaa sekä yhtä elämäni parhaimmista opettajista. Läppäri on aina tunneilla mukana, joten opettajan höpöttäessä viisauksia voi samalla selata tietokoneella mitä huvittaa. Päätin jostain syystä lukea jonkin creepypastan, kun halusin koettaa suomentaa teille taas sellaisen. Tulin toisiin aatoksiin. Olin kerran jo lukenut kyseisen pastan - ja uskokaa, se oli aika hyvä - mutta siinä oli jotain sen verran epäuskottavaa, että luin loppuosan noin puolisydämellä. En tiedä, mikä oli. Pasta oli oikeasti hyvä ja arvostelutkin yllättävän positiivisia. Ehkä en ollut oikealla tuulella. Mutta jos haluatte lukea yhden parhaiten arvostelluimmista pastoista, niin se löytyy interneteistä nimellä Normal Porn for Normal People (linkki CPwikiin).

Toisen asian koin kotona, olohuoneessa. Sitä latisti hieman perheenjäsenet, jotka tietyin väliajoin ilmestyivät häiritsemään. Olin uppoutunut kuitenkin niin syvälle, ettei se haitannut liikaa. Kyseessä olivat kaksi viimeistä osaa Lucahjinin Trilby's Notes -LP:stä. Lucah on tehnyt jo kolmena vuonna putkeen Halloweenin aikaan yhden Chzo Mythos -LP:n - 5 Days A Stranger ja 7 Days A Sceptic - joista jokaisesta olen nauttinut huimasti. Pelit ovat itsessään mestariteoksia ja Lucahjin merkitsee minulle suht paljon. Hän sanoi yrittävänsä tehdä Chzo-sarjan viimeisen pelin 6 Days A Sacrifice jo ennen seuraavaa Halloweenia. Todennäköisesti siinäkin tapauksessa katson jaksot lähempänä juhlapyhää. Suosittelen katsastamaan pelejä. Ne kaikki voi ladata virallisesti ja ilmaiseksi fullyramblomaticin blogista. Ne ovat hienoja ja laadukkaita kauhupelejä. [Side note: Näköjään sieltä blogista löytyy ensimmäinen peli eli 5 Days A Stranger jopa suomennettuna. Pitänee itse tarkastaa käännöksen laatu.]

Kolmannen asian koin kotona, nojatuolissani noin kello puoli viisi lähtien. Suunnilleen siihen aikaan asetin Eternal Darkness: Sanity's Requiem -levyn Wiini sisään ja aloin pelaamaan. Ja tässä nyt teille taas pitkästä aikaa.

---

ETERNAL DARKNESS:
Sanity's Requiem (2002)

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Ennakkotietoa minulla oli pelistä aika vähän. Tiesin, että kyseessä on yhden luotettavimmista lähteistä yksi suosikkipeli. Herra Caddicarus on kuitenkin vain maininnut pelistä pari kertaa, mutta ei kertaakaan ole tehnyt siitä arvostelua. Hänen kertomanaan tiesin myös, että peli voi joissain kohdin vaikuttaa siltä, että se on rikki. Tämä kuulemma auttaa lisäämään kauhua. En vielä päässyt niin pitkälle. Tiesin vielä, että tämä minun kopioni ei välttämättä toimi. Luulen sen väitteen olevan väärä.

Eternal Darkness on peli, johon ihastuin lähes heti sen aloitettuani. Kun ohjat annetaan pelaajalle, ohjaa hän Alex -nimistä tyttöä tämän isoisän kartanossa. Alex koettaa selvittää, miksi ja miten isoisä ollaan murhattu. Pelaaminen on omissa kankeissa sormissani erittäin nautinnollista. Hieman harvassa käytössä ollut GameCube-ohjain mukauttaa käteni sukkelasti sen kauniisiin muotoihin. Pelaaminen on sujuvaa ja tarpeeksi yksinkertaista (ainakin toistaiseksi). Jotenkin onnistuin korvaamaan pelkoni mielenkiinnolla ja tutkin kartanosta kaikki tutkittavissa olevat paikat ennen pelin jatkamista. Huoneissa oli tiettyjä asioita, joita pystyi katsomaan lähempää, joista useista sai lisätietoja ja kuvauksia ja niistä joitain sai manipuloitua jotenkin. Teksti on ytimekästä ja luettavaa.

En ehtinyt pelata kauaa, mutta se vähä jonka pelasin sai aikaan sen, että jatkan peliä huomenna (olen väsynyt nyt). Ehdin kokea kauhua, arvoituksia, nostalgiaa, ennakko-odotuksia, trilleriä, historiaa, kummastusta ja mitä ja vaikka. Arvoitukset ovat ainakin alussa aika helppoja. Ohjattava henkilö vaihtuu välillä. En tiedä, mitä muuta kertoisin. Upea alku. Odotukset korkealla. Kiitos.

---

Pelaamisen jälkeen halusin pikaisesti soittaa kaverille ja kysyä, voisiko hän viettää Halloweenia kanssani. Olin kuitenkin ottanut muutamasta kerrasta opikseni ja söin ruokani ennen soittamista. Puhelu kesti sen verran kauan, että myöhästyin kirkosta hieman. Ja eihän hän tietenkään minun kanssani halua olla.

Neljännen asian koin kirkon jälkeen. Kävin suihkussa ja soitin taas kaverille. Ei vieläkään halua viettää Halloweenia kanssani. No, hän puhui minulle ja minä hänelle ja laitoin samalla itseäni varten leffaa ja leffaevästä valmiiksi. Leffa oli pausella noin 20 minuuttia ennen kuin kaverini päästi minut katsomaan sitä rauhassa. Ja on paljon mahdollista, että kyseinen leffa voipi olla uusi kaikkien aikojen suosikkileffani. Tai ehkä ei. Linnunradan käsikirja on kyllä upea. Ja moni muu. Mutta. Tässä toinen.

---

Uhrilampaat

The Silence of the Lambs (1991)

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Puhelimessa ollut kaverini oli joskus sanonut leffaa hyväksi ja sanoi niin vielä tänään illallakin. Mutta sitten kun noin viidennettätoista kertaa sanoin että alkaisin nyt katsomaan tätä niin hän sanoi ettei se edes ole niin hyvä leffa. Väärässä oli.

The Silence of the Lambs ei ehkä luokittaudu minun kirjassani kauhun alle vaan ennemmin psykologisen trillerin. Elokuva oli erittäin erittäin kovin paljon minun mieleeni. Kaunis päänäyttelijä, mahtavat aiheet, hienot grafiikat, musiikki kohdillaan, jne. Yksi piirre elokuvassa sai minut innostumaan aika paljon, ja se on se, että pelätty, vaarallinen ja manipuloiva Hannibal Lecter näyttää ja käyttäytyy leffassa aika lailla samalla tavalla kuin kovasti arvostamani psykologian opettajani.

Mutta siis juu. Kaikin puolin upea elokuva. Mukaan sisältyy jännitystä, arvoitusta, psykologiaa, mielisairautta, manipulointia ja kyllä sitä kauhuakin jonkin verran löytyy. En oikeastaan keksi paljoa lisättävää. Suosittelen.

---

Viidennen asian koin hieman ennen kuin päivä vaihtui toiseen. Olin soittanut leffan jälkeen vielä kerran sille kaverilleni ja kysyin että haluaako hän enää jutella kun paljon juttua riitti yrittäessäni alkaa katsomaan leffaa ja hän sanoi että ei ja se jäi lyhyeksi se puhelu. Tarkoitus oli jatkaa Eternal Darknessia, mutta halusin kirjoittaa tänne Halloween-postin. Jossain kohtaa kirjoittaessani eksyin YouTubeni etusivulle ja siellä päälimmäisenä komeili Ze Frankin uusi video. En muista, milloin olen viimeksi nähnyt häneltä materiaalia. No, nauroin ääneen tälle Halloween-aiheiselle videolle ja katsoin häneltä saman tien muutaman muunkin videon.

Siinä ne viisi olivat. Niitä tulee vielä varmaan kaksi, jos JonTronin nyt juuri äsken tullut uunituore video on niin hyvä kuin voin olettaa ja jos toiveeni toteutuu ja saan nauttia YogPodin Halloween Spac-4-cularista tai sellaisesta, kun he ovat joka vuosi sellaisen tehneet.

Öitä. Ajakaa varovasti.

Halloween Special: Halloween Spectacular 3: Halloween Manifesto

[Prep.]
Kyllä nyt hieman ottaa nuppiin, kun olisi aikaa ja resursseja väsätä oikein kunnollinen kauhuspessu, mutta mieliala on vääränlainen. Miten oikea mieliala saavutetaan? En tiedä. Mökille lähtö varmaankin auttaisi. Teen sen, jos odottamani puhelu ei saavu vähään aikaan. Toinen asia, jota en tiennyt, on se, että milloin Halloween oikein on. Kuulemma pitäisi olla pyhäinpäivän aattona. Ja sitten sen kuuluisi olla viimeinen päivä lokakuuta. Ongelma vain on se, että pyhäinpäivä on toinen marraskuuta. Lopulta päädyin lokakuun viimeiseen päivään, sillä niin on aina ollut. Nyt siis katson vähän matskua 7 Days a Skepticistä ja ehkä pari muuta hermostuttavaa klippiä ja odotan puhelua ja jos odotan turhaan niin lähden ehkä sinne mökille.

~ Noin kolme tuntia myöhemmin ~

I never got my phone call. It's a bit sad, really. Also, it's the perfect weather for Halloween, on Halloween. Heavy rain, complete darkness and a chilling breeze. Too bad I haven't got any friends with whom I would spend this magical evening. Or then I do, but I haven't been informed of it.

Anteeksi tuosta. Kuuntelin juuri kolmisen tuntia nonstoppina englanninkielisiä podcasteja. Don't judge.

[/Prep.]

Tervoteloa teikät. Tässä blogitekstissä katsastamme muutamaa tavallista lyhkäisempää creepypastaa. Micropasta on se virallisempi nimi. Ei ehkä ihan virallinen, mutta käypä ainakin. Toivottavasti istut mukavasti ja osaat englantia, sillä minä en jaksanut / ehtinyt / ollut tarpeeksi motivoitunut suomentamaan näitä. Aloittakaamme.

Ensimmäinen micropasta on nimeltään "Evening Routine" ja credit on osoitettu nimimerkille "Sangth". Olen tuonut sen, kuten muutkin pastat, suoraan tänne blogiin, jotta Teidän ei tarvi huolehtia epäluotettavista linkeistä ja jotta mobiililukijatkin pääsevät heti lukemaan. Olkaa hyvät:

" Don't look up at the mirror.

You know how that always goes. They look up at the mirror and it's right there behind them. Just stare down and turn the sink handle. Reach over for the towel. No. Whatever you just felt isn't there. Bring your hand back, you don't need to dry them anyway, you're going to bed. Keep your head down, keep your hair over your face like a visor, look at your feet when you turn around. Now pull open the door. Don't look ahead down the hall, of course it'll be standing right there watching you, just keep looking down, act like you're half awake, maybe you can fool it. Turn left and go straight ahead. Don't look down the left or right halls as you reach your door, don't even indulge your peripheral vision, just get there.

Go to your computer and turn off the screen. You know exactly where the switch is. Don't look at what's flashing on the screen. You know that whatever is on there isn't what you left on. Just kneel and hold the power button. It should only take five seconds or so. Come on. Now turn and walk to your dresser just like before. No, don't look at its feet, look at yours. Keep looking down and walking. Don't walk too slow. Don't walk too fast. Pull off your shirt. Don't take forever getting the thing off, just do it quickly. Same with your trousers. Careful. Don't trip yourself. Open the drawer and put them both in. Who cares if it's just one of the shirts, don't look at what else is in there. Just close it. Some of the shirt got caught at the top. Open it again, shove it in, close it.

Ok. Now turn again. Look down. Don't stand too close to the bottom of the bed. Don't let it grab your ankles. Just get on the bed. Now move the pillows and lie on your side with your back to the wall. Keep your eyes closed. Ignore the freezing wall. Grip the covers from the inside tightly, in case it tries to pull them off. Keep your eyes shut.

Don't listen to it.

Keep your eyes shut. Go to sleep. "

Sellainen. Kiva piku tarina aiheellisesta vainoharhaisuudesta ja kliseistä. Stoori löytyi osoitteesta http://www.creepypasta.com/, kuten myös tämä seuraava. Otsikkona "100,000", kirjoittaja tuntematon. Pitemmittä puheitta:

" It might happen one morning that you wake up home alone. This could be normal depending on your situtation, but this morning will be different. While your environment will all seem exactly the same, you'll notice that everything is quieter than normal. If you go outside, you will find a distinct lack of anything like birds, insects... or people. As far as you travel, you will not encounter another sentinent human being. The entire world will be intact, but empty with the exception of yourself.

There are currently over a hundred thousand missing persons cases in the United States alone. Some are just normal cases of murder or kidnappings, but in others, the disappearance cannot be explained and no remains of the person are never located. "

Tätä pastaa mietiskelen joskus, kun olen yksin kotona ja lähden kävelylle. Yleensä illuusion rikkoo joku auto tai muu kadulla liikkuva juttu. Seuraavan tarinan löysin joskus joltain sivustolta, mutta en löydä sitä enää mistään. En voi siis antaa krediittejä kenellekään. En ole edes varma, onko tällä edes otsikkoa. Tiedosto on nimeltään "You never think it will be you", joten se varmaan käy otsikosta.

" You never think it will be you. We grow up hearing about all these horrible stories on the news, watching all these chilling movies, reading horror novels... but after every book or movie, there is always that glimmer of relief that it isn't you. 

I remember that feeling. I miss it, I do. I've lived in the dark for so long now, not knowing what will happen next. I'm scared. I'm alone. I'm confused. Why me? I ask over and over and over again. I've asked so many times now that I'm not sure I even want an answer. Trapped, with no one to help me. I'm just waiting for the next time I see him. It's only a matter of time. I'm unsure what will happen. I suppose it just depends on the mood. With all my pain and suffering, with everything I've gone through, there's one thing I'm thankful for.

I'm glad I never became the victim. "

Vaikuttaa vähän aloittelijan kirjoitukselta, mutta silti erittäin hyvä micropasta. Viimeinen rivi iski kanalta lihat irti. No, siinä oli kolme hyvää pikku tarinaa. Onko tämä teksti valmis? Ei. Seuraava tarina löytyi Redditistä. Nimimerkki Mr_Halloween kirjoitti tarinan "Joking":

" Daddy told me he was coming back. He left with his magic stick and told me to stay inside, no matter what, and wait for him. Daddy is funny. He left me alone with Mommy. And me and Mommy are waiting now, just waiting for Daddy.

Me and Mommy heard noises from outside. It was like a funny groaning. Mommy was scared, but I thought it was funny! Daddy was just joking with us. We heard bangs outside. They hurt my ears. Me and Mommy heard screams, too. They sounded like Daddy's, but Daddy's just joking, I know it! And me and Mommy are waiting now, just waiting for Daddy.

Me and Mommy have been stuck inside for a long long time now, and my tummy hurts. We can hear bangs on the windows now. Me and Mommy can hear groans, too, some even like Daddy's! Mommy is crying now, but I know Daddy is joking. I hope he is. Mommy just gave me some water, she said it was all we had. But I know Mommy is joking. Right?

My tummy rumbled really loudly. It rumbled almost as loud as the door breaking as I saw Daddy tumble through. "

Zombie-maailmanloppu viisivuotiaan näkökulmasta. Vaikka kaikkia alkavat varmaan pikkuhiljaa zombie-tarinat kyllästyttää, ainakin minua, tämä oli varsin hieno. Karmiva ja yllättävä, niin kuin hyvän pastan tulee olla. Vielä yksi micropasta ja sitten pääsette nauttimaan illan pääateriasta. Tämäkin juttu löytyy Redditistä. "Storytelling". Nimimerkki mirand23. 

" 'There was once an attractive woman, walking by her lonesome in the middle of the night. She had no idea what was in store for her, as she strode past the dimmed out coffee shop to her car. I followed close behind, making sure not to alert her of my presence, as that would do no good for either of us. I did not enjoy a struggle, but as I recounted my past missteps, I kicked a can, alarming my prey. However, by the time she knew something was wrong, I had her. Now, she's tied up in my basement, listening to the story of her own de...'

My captor stopped as I began to cry under my blindfold and attempted a muffled scream through my gag.

'Shh, shh, shh, he whispered, as he stroked my sweat-matted hair, 'The story isn't over yet.' "

Meinasin ennen tuota sanoa, että tarina kerrotaan naisen näkökulmasta, mutta se olisi ollut spoileri ja Te olette muutenkiin niin fiksuja, että tajusitte sen varmasti itsekin.

Ja nyt, naiset ja herrat, esitän Teille pikku jalokiven. Tämä ei ole micropasta, vaan ihan laillisen kokoinen creepypasta. Sanoisin jopa, että kyseessä on oma henkilökohtainen suosikkini. Tämä pasta on hyvin tunnettu ja se on kuulemma voittanut joskus jonkun palkinnon(citation needed). Kuulin tarinan ensimmäistä kertaa, kun Simon Lane luki sen YoGPoDin jaksossa 44. Tarina kulkee nimellä "The Smiling Man" ja sen on kirjoittanut Reddit-käyttäjä blue_tidal. Enjoy.

" About five years ago I lived downtown in a major city in the US. I've always been a night person, so I would often find myself bored after my roommate, who was decidedly not a night person, went to sleep. To pass the time, I used to go for long walks and spend the time thinking.

I spent four years like that, walking alone at night, and never once had a reason to feel afraid. I always used to joke with my roommate that even the drug dealers in the city were polite. But all of that changed in just a few minutes of one evening.

It was a Wednesday, somewhere between one and two in the morning, and I was walking near a police patrolled park quite a ways from my apartment. It was a quiet night, even for a week night, with very little traffic and almost no one on foot. The park, as it was most nights, was completely empty.

I turned down a short side street in order to loop back to my apartment when I first noticed him. At the far end of the street, on my side, was the silhouette of a man, dancing. It was a strange dance, similar to a waltz, but he finished each "box" with an odd forward stride. I guess you could say he was dance-walking, headed straight for me.

Deciding he was probably drunk, I stepped as close as I could to the road to give him the majority of the sidewalk to pass me by. The closer he got, the more I realized how gracefully he was moving. He was very tall and lanky, and wearing an old suit. He danced closer still, until I could make out his face. His eyes were open wide and wild, head tilted back slightly, looking off at the sky. His mouth was formed in a painfully wide cartoon of a smile. Between the eyes and the smile, I decided to cross the street before he danced any closer.

I took my eyes off of him to cross the empty street. As I reached the other side, I glanced back... and then stopped dead in my tracks. He had stopped dancing and was standing with one foot in the street, perfectly parallel to me. He was facing me but still looking skyward. Smile still wide on his lips.

I was completely and utterly unnerved by this. I started walking again, but kept my eyes on the man. He didn't move.

Once I had put about half a block between us, I turned away from him for a moment to watch the sidewalk in front of me. The street and sidewalk ahead of me were completely empty. Still unnerved, I looked back to where he had been standing to find him gone. For the briefest of moments I felt relieved, until I noticed him. 

He had crossed the street, and was now slightly crouched down. I couldn't tell for sure due to the distance and the shadows, but I was certain he was facing me. I had looked away from him for no more than 10 seconds, so it was clear that he had moved fast.

I was so shocked that I stood there for some time, staring at him. And then he started moving toward me again. He took giant, exaggerated tip toed steps, as if he were a cartoon character sneaking up on someone. 

Except he was moving very, very quickly.

I'd like to say at this point I ran away or pulled out my pepper spray or my cellphone or anything at all, but I didn't. I just stood there, completely frozen as the smiling man crept toward me.

And then he stopped again, about a car length away from me. Still smiling his smile, still looking to the sky.
When I finally found my voice, I blurted out the first thing that came to mind. What I meant to ask was, "What the fuck do you want?!" in an angry, commanding tone. What came out was a whimper, "What the fuu…?"

Regardless of whether or not humans can smell fear, they can certainly hear it. I heard it in my own voice, and that only made me more afraid. But he didn't react to it at all. He just stood there, smiling.

And then, after what felt like forever, he turned around, very slowly, and started dance-walking away. Just like that. Not wanting to turn my back to him again, I just watched him go, until he was far enough away to almost be out of sight. And then I realized something. He wasn't moving away anymore, nor was he dancing. I watched in horror as the distant shape of him grew larger and larger. He was coming back my way. And this time he was running.

I ran too.

I ran until I was off of the side road and back onto a better lit road with sparse traffic. Looking behind me then, he was nowhere to be found. The rest of the way home, I kept glancing over my shoulder, always expecting to see his stupid smile, but he was never there.

I lived in that city for six months after that night, and I never went out for another walk. There was something about his face that always haunted me. He didn't look drunk, he didn't look high. He looked completely and utterly insane. And that's a very, very scary thing to see. "

Kiitos lukijoille. Hyvää illanjatkoa.

" "

Sadas bloggautus special

Aivan ensimmäiseksi haluan esittää sen videon, josta olen puhunut. Sain siihen idean perjantaina ja viimeistelin sen puoli tuntia sitten. Pyydän anteeksi kehnoa laatua ja kohtalaista fps -arvoa. Tämä oli ensimmäinen ScreenCap -video, jonka olen tehnyt, joten spare me. Tein vertailuja kuvausohjelman suhteen ja päädyin ezVid -ohjelmaan, joka toimii aika hyvin, mutta jättää videoon pienen mainostyylisen palkin. Varmaan niin kuin kaikki muutkin ilmaiset ScreenCap -ohjelmat.

Yksinkertaisesti sanoen tällä videolla tuhoan kaikki kuvat, jotka olen tässä blogissa julkaissut. Perjantaina ostamani Little Inferno -peli toimii virtuaalisena vaihtoehtona sille, että polttaisin vahingossa taloni maan tasalle. Video toimii hienosti eräänlaisena kollaasina koko blogista ja sen historiasta. Yritin myös ujuttaa videon taustalle suhteellisen karmivaa musakkia tunnelmaa luomaan. Pidemmittä puheitta, tässä se on.

Nyt on varmaan hyvä sanoa, että minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, toimivatko videot Bloggerissa. Jos eivät nimittäin toimi, nolostun.

Edellispäivänä huoneessani kävi muutama ihminen. He veivät tietokoneeni hetkeksi ja saatuani sen takaisin oli työpöydälleni ilmestynyt "nannaonparas" -tekstitiedosto. Muistiosta löytyy epämääräistä tekstiä, jota minun kuulemma tulisi käyttää sadannessa tekstissäni. Tässä se nyt on...

"Olipa kerran Esa ja Masa. Kukaan ei tiedä kuka oli Esa. Unohtakaamme hänet. Eli olipa kerran Masa. Hän ajoi lentokoneellaan ympäri taivasta. Kukaan ei tiedä miksi.

Kerran hän törmäsi poikaan nimeltään Esa. Hänet piti unohtaa!! Hemmetti. Masa oli kotoisin planeetalta nimeltään Hakataankaikki. Kukaan ei tiedä miksi.Hän törmäsi 

kerran poikaan nimeltään Oliver. Kukaan ei tiedä miksi. Koska hän oli kotoisin planeetalta nimeltään Hakataankaikki, hän luuli hakkaamista tervehtimistavaksi myös

Maan päällä. Kukaan ei tiedä miksi. Siksi hän hakkasi Ollin, joka masentui. Kukaan ei tiedä miksi.Kukaan ei myöskään tiedä miksi tämä tarina ei pitäisi paikkaansa.

Olipa kerran jääkarhu nimeltä Lumi-Tuuli. Lumi-Tuuli eksyi Suomeen. Lumi-Tuuli tapasi Jaspen. Lumi-Tuulista ja Jaspesta tuli parhaat kaverukset. Jaspe otti Lumi-Tuulin 

lemmikikseen. Lumi-Tuuli ja Jaspe elivät onnellisina kunnes Lumi-Tuuli kyllästyi Suomeen ja lähti Afrikkaan. Tämä oli surullinen tarina. 

Sitten pääsemme kysymykseen, miksi opiskelemme ruotsia?! Pohtikaapa sitä hetki. Pääsittekö järkevään vastaukseen? Enpä usko. Ei ruotti opiskelus oo ees mitää järkee, 

ne swedupellet o ite tullu meijä maaha, ni ei oo mitää järkee et me opiskellaa niitte kielt. Niitte pitäs opetel itte suome kieli, jos ne meinaa tääl kerra asuu.

Minä en enää opiskele ruotsia. Piste."

En osallistunut luomisprosessiin muuta kuin havainnoimalla tilannetta. Apparently yksi ihmisistä onnistui vahingossa painamaan deleteä niin että kaikki teksti hävisi. Tuo on varmaan sitten kakkosversio nannaonparas.txt:stä. Joka tapauksessa oivaa filleriä.

Se deleteä painanut henkilö on myös sattuman kaupalla toinen niistä henkilöistä, joista mainitsin viime lyhykäisessä ja jotka lähtevät ulkomaille. Tämän tekstin piti alunperin olla jonkin sortin läiskijäisteksti deleteä painaneelle ihmiselle. En ole kylläkään ajatellut mitään sanottavaa joten terve menoa.

Sitten jotain muuta puhuttavaa...

...

En keksinyt.

Ainakin minusta tämä näyttäisi nyt suhteellisen hyvän pituiselta tekstiltä. Jos unohdin puhua jostain, sori.

(Lähi)tulevaisuudessa luvassa on pari arvostelua ja ehkä jotain ajatuksia. Jättäkää mielipiteenne videosta kommentteihin, jos Blogger suostuu toimimaan halutulla tavalla. Kiitos Teille kaikille siitä kaikesta tuesta/kritiikistä/huumorista/olemisesta, jota olette tuottaneet ilokseni ainakin vähän. Vastaisuudessakin tulen ilolla lukemaan kaiken palautteen ja mahdolliset ehdotukset. Olette mahtavia. Pysykää sellaisina.

" As far as I'm concerned you're / Just another picture to burn "

PS. Näköjään video toimiikin erittäin hyvin. Ainoastaan videon kuvanlaadussa on moittimista.

PSS. Tekstiä ollaan lyhennetty yhden tyypin vaatimuksesta.

Mammutti special

Aivan aluksi pyydän taas (taas) anteeksi blogini vajaata sisältöä. Minulla ei ole ollut muuta syytä olla kirjoittamatta tänne kuin muistamattomuus tai inspiraation puute. Jatkuva lykkääminen johti siis 12 päivän jälkeen tähän Mammutti specialiin.

Mammutti special nimitys tulee siitä, että tälle blogitekstille minulla oli vähän liian monta nimiehdotusta. Tässä alkuperäinen nimi:

Kesän aloitus special A.K.A. Taylor Swift special A.K.A. Lehmänkello special A.K.A. Kingdom Hearts special A.K.A. Comeback special A.K.A. 2k special

Noita siis on odotettavissa tämän blogitekstin aikana. Siitä tulee pitkä. Bring some snacks.

Aloitetaan elämästä.

Viimeksi siis kirjoitin edellisviikon sunnuntaina. Olin tuolloin vielä tulevaisuudesta epävarma sairas poika, jolla oli ollut hauskaa saaressa. Ensi viikolla tekisin kaikki kokeet, joista olin jäänyt poissaoloni aikana jälkeen. Kävin sillä viikolla koulussa miten jaksoin. Tiistaina ja keskiviikkona tein kaksi koetta per päivä. Kiire ja sekainen pää aiheuttivat todennäköisen keskiarvon pudotuksen. Huomenna jaetaan kevättodistukset ja 8. luokan päättöarvosanat. Odotukseni eivät ole korkealla.

Tähän väliin voimme ottaa Kingdom Hearts specialin. Perjantaina nimittäin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni pelin läpi. Muistaakseni olen pelannut sitä 5-vuotiaasta asti. On hienoa, kun ymmärtää mitä pelissä tapahtuu. Preppasin itseäni viikonlopun aikana Kingdom Hearts 2:sta varten katsomalla YouTubesta Chain of Memories -välijakson.

Koko viikonlopun odotin maanantaita. Maanantai määrittäisi sen, pääsisinkö rippileirille vai joutuisinko leikkaukseen ja makaisin koko kuuman kesän sisällä. En syönyt maanantaina aamupalaa, sillä pessimistisyyteni takia luulin jo joutuvani leikkaukseen.

Maanantain kaikki muuttui. Aivan kaikki. Ja iloisella tavalla.

Suurin osa ihmisistä tietää, että ennen leikkausta on oltava syömättä ja juomatta mitään 12 tuntia. En siis pessimistisyydestäni syönyt aamupalaa. Suurin muutos tapahtui kun kävelin sairaalasta ulos. Saan parantua. En joutunut leikkaukseen. Saan mennä rippileirille. Saan käydä lenkillä. Saan istua. Saan olla iloinen. Sairaus ottaa nyt taukoa, ja voi Luojan tähden minä olin iloinen.

Lekurikäynnin jälkeen kävin ostamassa itselleni esineen, jota olin jo katsellut interneteistä pari kuukautta. Mikitetyn, mustan akustisen kitaran, Fender CD 60 CE BK:n.

Tiistaina aloitin parin päivän TET-harjoittelun paikassa, jonka nimeä en kerro. Se oli kiva kokemus.

Keskiviikkona hieman TET:n jälkeen koin jotain, mitä en ollut kokenut varmaankaan vielä vuonna 2013. Nolasin itseni. Kävelin harjoittelun jälkeen kaupungin parhaaseen pelikauppaan, jossa voi korjata hieman naarmuuntuneita levypelejä halpaan hintaan. Olin heittänyt reppuuni Kingdom Hearts 2:sen kotelon, sillä peli jäätyi aina yhdessä välikohtauksessa. Astelin sisään ja odotin jonossa vuoroani. Kysyin, korjataanko täällä vielä pelejä, vastasivat että joo. Kaivoin repustani kotelon ja heitin sen tiskille. Myyjä avasi kotelon ja se oli tyhjä. Olin varmaan punaisempi kuin kirsikkatomaatti. Nauroin itselleni vähän ja sanoin noutavani levyn kotoa. En enää koskaan palannut siihen kauppaan. Palaan ehkä ensi viikolla.

Eilen eli torstaina oli luokkamme luokkaretki. Kävelyä kaupungilla. En tuntenut kuntoani vielä niin hyväksi että pärjäisin siellä, eli jäin kotiin. Siivosin huoneeni ja siitä minulle tuli entistä parempi mieli.

Tänään ei ole tapahtunut oikein mitään.

Siinä suurin piirtein kaikki, mitä on tapahtunut. Neljä otsikkonimeä on kuitenkin vielä vastaamatta.

2k special on ehdotuksista uusin, sillä keksin sen vasta hetki sitten, kun kirjauduin Bloggeriin sisään. Vaikka en ollut kirjoittanut mitään yli kymmeneen päivään, tämä oli tapahtunut:

Taas yksi mailikivi saavutettu. Good work, guys. And girls. And other.

Comeback special on varsin yksiselitteinen: Tämä on eräänlainen comeback melkein kahden viikon tauon jälkeen.

Kerroin joskus taannoin WhatsApp -keskusteluryhmästä, jossa olen. Kerroin että teen jonkun tällaisen kesä specialin ja yksi kelloista sanoi että tee lehmänkello special ja kiitä meitä siitä. Ja toinen sanoi että voin myös omistaa yhden kappaleen tästä tekstistä Lehmänkellolle. Tästä saatte:

Lehmänkello special: Kiitos.

Jos sinulla on jotain parempaa tekemistä kuin lukea tätä, niin suosittelen sulkemaan tämän sivun. Taylor Swift special on nimittäin todennäköisesti kovin turha Anonyymi-yhteisölle.

Kerroin tuossa kuluneesta 12 päivästä tapahtumia, mutta en kertonut mielentilastani ja mitä kettua siellä tapahtuu. Viime viikon maanantaina löysin TheFineBros -käyttäjältä sarjan nimeltä "YouTubers react". Rakastuin sarjaan välittömästi, sillä konsepti oli simppeli ja toimiva ja sarjassa esiintyivät sellaisia ihmisiä kuin esim. JacksFilms, PewDiePie, CaptainSparklez ja Smosh. Jaksossa "YouTubers react to Goat Remixes" oli tietysti näytetty alkuperäinen goat remix eli Taylor Swiftin "I knew you were a goat when you walked in". En tiedä mitä tapahtui. Taisin ihastua.

Sen jälkeen olen kuunnellut ja katsellut Taylor Swiftin musiikkia ja videoita. Päässäni on soinut lähes koko ajan hänen biisejään kuten "22" ja "Love Story". Mutta luulen että tällaista on erittäin tylsä ja turhauttava lukea, joten yritän pitää asian lyhyenä.

Tekemäni 4 koetta menivät metsään myös siksi, että päässäni soi niiden aikana Taylor Swift. En voinut katsoa yhtä 30 minuutin videota YouTubesta putkeen sillä minulle tuli tarve kuulla ja nähdä Taylor Swift. Jos joku osaisi auttaa, niin kiitos. Koetan olla puhumatta tästä enempää jos pystyn. Jos, however, haluat kuulla minun sekoiluani ko. muusikosta, niin let me know.

Specialit taisivat loppua siihen. Laitan tähän väliin onnittelut YogscastSips:lle, joka saavutti 1,000,000 tilaajaa YouTubessa ja Smoshille, joka saavutti 10,000,000 tilaajaa YouTubessa maailman ensimmäisenä. Onnittelen varmaan turhaan, sillä he eivät lue tätä blogia ja te tuskin tiedätte mistä puhun.

Eilen illalla sain sähköpostia Bloggerilta, jossa luki että käyttäjä nimeltä "Anomuumi" oli kommentoinut Yum-a-dee-doohon. Hän kirjoitti: "Et kai ole unohtanut lukija kuntaasi? :(" Kuten näkenet, en ole. Olen vain ollut tyhmä ja laiska. Mutta kommentti oli erittäin koskettava, sillä en tiennyt, että joku muukin kuin Rudolph tarkistaa blogia usein uusien tekstien varalta. Kiitos siitä. Sain siitä voimia ja iloa kirjoittaa tätä tekstiä. Lisäksi nimi "Anomuumi" on hyvin keksitty.

Huomenna on odotettavissa perinteinen kuukauden ensimmäinen teksti, eli ei tarvi kauaa odottaa. Toivottavasti pystyn kirjoittamaan sen. Mahdollisina esteinä ovat huonosta 8. luokan päättötodistuksesta johtuva masennus tai mökkireissu. Lupaan, että viimeistään sunnuntaina teen kesäkuun tekstin.

Hyvää tätä päivää kaikille. Ja anteeksi. Ja kiitos. Ja vielä anteeksi siitä, että keltaisena toukokuuna bloggautuksia tuli vain viisi.

-JASU-

I can't remeber anything
Can't tell if this is true or dream

Vappen special

Vappu on kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Vappua ja vapunaattoa vietetään Suomessa työväen, ylioppilaiden ja kevään karrnevaalijuhlana. Liputuspäivä vuodesta 1979. 

Tämän vuoden vappu oli minulle hieman erilainen kuin kaikkina muina vuosina. Perinteistä oli se, että avasimme mökkikauden käymällä mökillä, joka on saaressa. Erilaista oli itsetehtyjen munkkien ja siman puute. Munkkeja ei voitu tehdä rasvakeittimen poissaolon vuoksi ja simaa en saisi terveydellisistä syistä juoda. Apuun riensi juuri eläkkeelle päässyt mökkinaapurimme, joka uppopaistoi pullataikinasta munkkeja kaasuhellalla olevassa padassa kookosrasvan kanssa. Todennäköisesti vietän osan illasta käymälässä, mutta se oli sen arvoista.

Sitten blogin rituaaleihin.

Aikakoneen kappaleen "Keltainen" kunniaksi värjään nimeni tässä kuussa tekstien loppuun aina keltaisella. Ette varmaan olisi huomanneet, jos en olisi ilmoittanut.

Tämän kuukauden henkilöksi valitsin Bilbo Reppulin. Jos syytä haette, niin minulla ei oikein ole sellaista. Todellisuudessa nimi Bilbo Baggins on jäänyt päähäni erään herra Turnerin vaikutuksen takia. Se on hauska nimi, teidän on myönnettävä se.

Toukokuun kysymystä oli tälle kuulle ihan oikeasti suunniteltu. Tässä teille huhtikuun kysymyksen tulokset:

Mitä laitat pizzan päälle?

Tonnikalaa - 2 ääntä
Jotain muuta - 1 ääni

Jotain muuta tuossa siis pitää sisällään kaikki muut vaihtoehdot kyselyssä, johon olisin toivonut saavani enemmän palautetta.

Sitten se tylsä osuus, joka ei kiinnnosta ketään: Allekirjoituksen alla olleet laulunsanat. Siis tässä huhtikuu:

Niin kumikäki: Green Day - Peacemaker

Ylijäämävalumaa: Apulanta - Kaivo

Noitavainot: Nightwish - Nemo (Tämän biisin arvasi oiken herra oliver kartio. Onnea)

Lyhykäinen XV: Toby Turner - My Head Iches

Hyvät ja huonot ja... ...huonot ja hyvät uutiset: O Tannenbaum (joululaulu)

Minä ja minun facebook - Osa 1: Tetris-teema loppuen sanoilla my balls

C.C. Bueno Harakka: Erwin "Tron" Beekveld - They're taking the hobbits to Isengard

Minä ja minun facebook - Osa 2: Elmo - Elmo's Song

Elokuva-arvostelu: Aikakone - Keltainen

Kuollut hiir1: Deadmau5 - Raise Your Weapon

24 yli 3 uutiset: Worms-teema

Lyhykäinen XVI: Joulukirkkoon (joululaulu)

Kaksitoista blogitekstiä viime kuussa plus yksi tarina ja Peipon yksi viesti. Neljätoista. Sehän on melkein yksi teksti joka toinen päivä. Toivotaan, että tässäkin kuussa tulee paljon tekstejä.

Hyvää vappua. Vastatkaa kyselyyn, sillä se ei ole tärkeää.

-JASU-

There's a dozen corpses on the left side
I swear one's smiling at me

Pääsiäinen special

--- Disclaimer ---

Tarkoitukseni ei ole olla rasistinen tai uskonnonvastainen missään tapauksessa. Pyydän vilpittömästi anteeksi, jos loukkaannut jostain lauseesta, jonka luet täältä. Ole kiltti ja jätä mahdolliset uskonnolliset vitsit omaan arvoonsa. Ja sen arvon saat päättää sinä itse.

--- Disclaimer loppui ---

Vaikka onkin ehkä joidenkin mielestä hieman liian aikaista juhlia pääsiäistä jo kiirastorstaina, näin teen. Tästä tulee laskelmieni mukaan jotenkuten pitkä teksti, mutta en ole vielä varma. Taustalla soi Halestormin "A Strange Case of..." -levy ja aurinko paistaa sälekaihtimien välistä. Let's do this.

Nyt kerron teille, lukijat, että mikä on pääsiäinen. Jos olet kristitty, niin pääsiäisenä juhlitaan sitä kun Jeesus nousi ylös kuolleista. Jos olet ateisti, niin vietämme pääsiäispupun syntymäpäiviä. Jos olet jotain muuta uskontoa, niin katso Wikipediasta, jos et tiedä vielä pääsiäisen merkitystä.

Olin juuri äsken kiirastorstaisessa pääsiäiskirkossa, joka ei ollut pääsiäiskirkko, mutta se oli pääsiäiskirkko meille, koska meillä on loput pääsiäisestä vapaata. Pääsimme 2-3 tuntia aikaisemmin kuin yleensä kirkon ansiosta tai takia, miten sen nyt ottaa. Aurinko siis paistaa ja kovaa, minkä takia minun oli otettava sienihattuni pois päästä. En tee niin kovin usein ollessani ulkona. Mieleni teki coca-colaa lasipullosta. Kotiin päästyäni join coca-colaa juomalasista. Sitten join piimää, kun oli mahassa hieman huono olo. Sitten join vettä saadakseni piimän maun pois suustani.

Älkää käsittäkö väärin, minä rakastan piimää.

Kuten eilisessä tekstissäni sanoin, kävin eilen lenkillä hautausmaalla ja maantien vieressä ja hetken odotettuani taivaanrannasta hyppäsi ylös hurjan iso ja pyöreä kuu. Tuijotin sitä jonkin aikaa ja lähdin kävelemään kotia kohti. Päästyäni pihaan huomasin kuun olevan tarpeeksi korkealla kuvan ottoa varten. Tässä se on.

Valitettavasti puhelimeni kamerassa on aika huono zoomausominaisuus. Jos et sitä kuuta erota, niin se on se kaikista oikeanpuolisin pyöreä valkoinen valo. Tuo saa kelvata teille, sillä tietojeni mukaan tosi moni teistä tosiaan kävi ulkona katsomassa kuuta.

Katsoin eilen myöhemmin illalla myös pari vuotta vanhoja musiikkivideoita, joita olin joskus tehnyt MS Paintilla ja Windows Movie Makerilla. Naurahdin pari kertaa ja mietin, että tuossa ja tuossakin kohtaa olisi voinut olla enemmän yritystä. Jos haluat jostain syystä nähdä ko. videoita niin linkki on tässä: [linkki]

Videoissa esiintyy kohtalaisesti piirretty ja joissain kohdissa jopa animoitu ryhmä muurahaisia, jotka soittavat bändissä. Siinä videoiden yläpuolella lukee "kaksi projektia työn alla". Tämä oli totta ja on vieläkin osittain, mutta tiedostot hävisivät suuressa tiedostonhäviämisskandaalissa. Huomioikaa myös, että uusin video on julkaistu vuoden 2011 elokuussa, joten antakaa anteeksi huonot kohdat ja kirjoitusvirheet kuten "I beg to dream and differ from the follow lies".

En kirjoittanut tuota vain mainostaakseni vanhaa harrastusta, ehei. Latasin nimittäin aamulla WMM:n uusimman verison, joka on muuten nykyään nimeltään "Windows Live Elokuvatyökalu" ja aion kokeilla frame-by-frame animointia taas lähitulevaisuudessa. Jos en kyllästy siihe heti ja jos lopputuloksesta tulee minun mielestäni siedettävä, voin ottaa mahdollisia biisiehdotuksia vastaan. Voin ottaa nytkin vastaan ehdotuksia, jos niitä on. Kun kysyin niitä pari vuotta sitten facebookissa, sain vastaukseksi vain tyhjää. Kokeilen kuvittaa todennäköisesti jonkin Royal Republicin tai Green Dayn uudemman biisin, mutta valintaa ei ole vielä sinetöity.

Videon valmistuttua lähetän kyllä tiedon tänne blogiin. Julkaisen sen, kuten aikaisemmatkin videot, YouTubessa. Kanavalla, jota en vielä tiedä. Ehkä Peipon kanavalla? En tiedä yhtään.

Tässä tämä nyt tällä kertaa olikin. Ei tullut ehkä ihan niin pitkää kuin luulin, mutta tuli tarpeeksi pitkä. Piilotin tänne sivulle muuten yhden pääsiäismunan kuvan. Se on piilotettu paikkaan, jossa ei ennen ole kuvia nähty. Se on ainoa vinkki, jonka saatte. Yrittäkääpä löytää se.

Hyvää pääsiäistä kaikille.

-JASU-

Here's to us, here's to love, all the times that we f*cked up.
Here's to you, fill the glass, 'cause the last few days have kicked my ass.

Tasa-arvon päivän special

"Voi tatti" sanoin hetki sitten, kun kirjauduin Bloggeriin, ja näin tämän:

Yhdeksän sataa, yhdeksän kymmentä ja yhdeksän sivun katselua. Mikä teitä vaivaa?

Näinä hetkinä joku lukija saa olla 1000. sivun katselija. Onnea hänelle. On kovin kurjaa, ettei minulla ole mitään käsitystä, kuka se on. Kiitos kuitenkin kaikille, jotka ovat joskus lukeneet tätä blogia. Kun silloin joskus marraskuussa kirjoitin lämpimikseni siitä, kuinka kirjoitin lämpimikseni. En ole suunnitellut mitään tonnin spesiaalia, joten Tasa-arvon päivän special saa kelvata. Tänään on muuten myös Minna Canthin syntymäpäivä, jos hän olisi elossa. Hän täyttäisi 169 vuotta. Kuinka sopivaa.

Nyt varmaan joku Teistä miettii, että spesiaalit menettävät voimansa, jos niitä kirjoitetaan niin tiheästi. Olet oikeassa, joku Teistä. Lyhykäisille on käynyt sama juttu. Nyt vähän filleriä ja selitystä spesiaaleista.

Jasun Blogin spesiaalit eivät ole vakituisia, ja niitä kirjoitetaan vain syystä. Kuten kaikki tietävät, blogissani on spesiaaleja nyt yhteensä neljä. Itsenäisyyspäivän special, joka oli tarpeellinen, ystäväin päivän special, joka oli sekin suht tarpeellinen, ja sitten oli Smoothie special.

Se hiivatin Smoothie special.

Se oli niin turha special kuin olla voi. Ja ihan vain siksi poistan kyseiseltä blogitekstiltä tittelin special. Käykää vaikka katsomassa, jollette usko. Näin en ole tehnyt vielä koskaan.

Tässä Teille Ranskan lippu, jossa esiintyvät värit edustavat vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa.

Päätin sisällyttää vapauden ja veljeyden kuvassa kahdesta syystä.

1. Vapaudella tai veljeydellä ei tietääkseni ole omaa päivää, joten myös ne saavat loistaa tänään.
2. Muuten kuvassa olisi ollut vain punainen suorakulmio.

Tämä oli nyt tässä.

...

Hahaa, juksasinpas teitä! Minulla on vielä filleriä tähän. Eihän special ole special ilman pituutta, vai mitä? Että mitäkö? Itsenäisyyspäivän special oli lyhyt? Ihan sama.

Entisen Smoothie specialin, nykyisen Smoothien kunniaksi laitan tänne mahdollisimman tarkan ohjeen "Jagvetinte"-smoothiesta, jonka reseptiä kysyivät monet*.

(*=Ei kukaan)

Ohjeet eivät ole tarkkoja, sillä kukaan ei oikein nähnyt, mitä sekoittimeen laitettiin. Tässä yritys:

-Puoli litraa banaanijogurttua

-Litra vadelmia

-Puoli litraa mansikoita

-Ruokalusikallinen hunajaa

-Ruokalusikallinen siirappia

-Pari kolme ripausta sokeria

-Kaksi banaania kuorittuina ja pilkottuina

Älkää tehkö tuota. Ohjeen tarkoitus on vain fillerinä olo.

-JASU-

I am Dave! Yognau(gh)t, and I have the balls!