KOLME elokuva-arvostelua osa YKSI

Jotka valitsin pääosin puhtaasti pääosan näyttelijän mukaan. Ja joista yhtäkään en ole katsonut loppuun, vaan kaikkia kolmea ehdin katsoa reilun puoli tuntia aikaisemmin [eilen]. Arvostelen elokuvat julkaisujärjestyksessä, ihan kuin sen sanominen olisi yhtään tärkeää. Jokainen arvostelu on tehty puhtaasti näkemäni ja ymmärtämäni mukaan, eli ilman tekstejä ja ilman Googlea. Tämä tarkoittaa myös sitä, että suuria spoilereita ei ole. Mutta mennään suoraan asiaan.

-----

My Bloody Valentine (2009)

Slasher-kauhuleffa, jossa kookas äijä kaasunaamari päässä tappaa hakulla ystävänpäivänä hurjasti porukkaa. 3D:n runsaus näkyy aika selvästi myös kaksdee-versiossa. Kuten osa teistä varmaan tietääkin, minulla on outo pakkomielle kaasumaskeihin ja kauhuun. Mutta niistä nyt toistaiseksi viis. Löysin - ja päätin lopulta myös katsoa - tämän(kin) leffan alkuperäisesti vain sen pääosan näyttelijän takia. En häpeä myöntää, että minäkin olen ihastunut häneen; hyvät naiset ja herrat, Supernaturalin toinen päätähti ja maailman kaunein mies: herra Jensen Ackles. (Katsottu noin 30 minuuttia.)

Mr. Pip (2012)

Draama-sota-leffa, josta en toistaiseksi paljoa sotaa löytänyt. Siinä varmasti olikin, sillä minulta meni aika paljon kerrontaa ja dialogia ohi. Leffa kertoo kuulemani mukaan saaresta, joka on täynnä tummaihoisia ihmisiä ja joka eristetään muusta maailmasta. Paitsi, että saari ei olekaan täynnä tummaihoisia ihmisiä vaan joukossa on yksi valkoinen! Vakavanpuoleinen, mutta viihdyttävä elokuva kertoo miehestä, jota kutsutaan myöhemmin nimellä herra Pip, ja joka ei lähde saarelta, vaan jää sinne, ja lukee lapsille Charles Dickensin kirjaa. Sitten joukkoon heitetään mukaan sotilaita ja raamattua. Ei mitään, erittäin hieno leffa. Ja kuten kuvasta näkyy, tällä kertaa suosimani pääosan näyttelijä on aina yhtä upea mies, jota arvostan ja ihailen mahdollisesti kaikkein eniten tässä maailmassa; arvoisat anonyymit, itse House M.D. ja kiistaton multilahjakkuus: sir Hugh Laurie. (Katsottu noin 40 minuuttia.)

Oculus (2013)

Jännäri(?)-kauhuleffa, joka kertoo peilistä, joka pitää sisällään yliluonnollisen olennon, joka on tappanut joukon ihmisiä. Tarinasta varmasti selviää enemmän, kunhan katson sitä vähän eteenpäin. Tässä nyt on ainakin hypitty kahden sisaruksen lapsuusaikojen ja nykyhetken välillä. Peileistä näkyy kaikkea veikeää ja molemmat sisko ja veli molemmat näkee painajaisia. Palaan elokuvaan heti tämän julkaistuani. Mutta pääosan (eli siskon) näyttelijän tiedän varsin hyvin (yhdestä sarjasta); saanen esitellä erään oman maailmani kauneimmista naisista, Doctor Whon pitkäaikainen kumppani: lass Karen Gillan. (Katsottu noin 30 minuuttia.)

-----

Tuntuu vahvasti siltä, että seuraavakin blogiteksti tulee pitämään sisällään kolme elokuva-arvostelua leffoista, jotka olen valinnut näyttelijän takia. Valkkasin niitä nimittäin yhteensä kuusi ja tarkoitus olisi katsoa ne kaikki aika pian. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Jatkot.