Eilen illalla olin surullinen. En masentunut vaan puhtaasti surullinen, sillä lauantaina tulisin ainakin mielessäni hyvästelemään monta upeaa ihmistä, joihin minulla on ollut kunnia tutustua peruskoulun aikana. Tiedän sen olevan hyvin mahdollista, että näen heitä kaikkia vielä, mutta vaihtoehto ei ole mahdottomuus. Lisäksi lauantaina, eli huomenna, tulen varmasti hakkaamaan päätäni henkisesti seinään monta kertaa, kun näen, kuinka turhauttavan hyvännäköiset ystäväni ovat juhlaverneissä vieläkin turhauttavamman hyvännäköisiä.
Eilen illalla, kun olin surullinen, en vain antanut itseni velloa siinä. Tai, no, annoin hetken, kun makasin sängyssä ja kuuntelin Kansasin Dust In The Windin. Mutta yritin saada edes jonkinmoista apua ja sainkin sitä. Ensimmäisenä lähetin viestiä kaaaukana lännessä asuvalle rakkaalle ystävälleni, josko hänellä olisi aikaa jutella taas. Kyllä hänellä oli pieni hetki, ja se pieni hetki oli juuri tarpeeksi. Hän kuunteli murheitani ja saneli aina yhtä kultaisia juttuja minulle. Toinen apu saapui tumblr dot comista, jossa lähetin eräälle (ainakin omasta mielestäni) maailman mahtavimmista henkilöistä kaipaavani hieman piristystä. En tiedä, miten hän teki sen, mutta ilman mitään taustatietoa surustani hän onnistui piirtämään mairean virneen tyhmälle naamalleni. Kolmas apu saapui odottamatta, kun hyvä kaverini koulusta lähetti viestiä siitä, kuinka joku oli äsk piste äf ämmässä lähettänyt nimelläni varustettuja anonyymiviestejä yhdelle tytölle, jota hädin tuskin tunnen enää. Jotain ihastusviestejä ja sellaista. Tämä tyttö kun oli ala-asteella muistaakseni kiusannut minua sen verran, etten varsinaisesti haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tuli hymy tästäkin.
Eilen illalla olin surullinen, tänään en yhtä niin. Vietin päivän keskustassa seurassa, josta suurin osa oli aluksi aivan täysin tuntemattomia. Sain uusia tuttavuuksia ja päivä oli loistava.
Huomisesta tulee mitä tulee. Uskon vahvasti että siitä tulee mollivoittoisampi päivä. Mutta ei sitä koskaan tiedä. Mutta hyvät ystävät, yksi on varmaa: minun peruskouluni loppuu huomenna. Se ei ole huono juttu, mutta ei täysin hyväkään. Godspeed.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti