Juu se on vasta huomenna, tiedän. Ihan äsken suunnittelin ohjelmaakin. Luvassa laatuaikaa laatuseurassa.
Tänään koulusta lähetettiin suurin osa luokista jonnekin luokkaretkille. Osa jäi kompromissista kouluun. Jotkut onnekkaat pääsivät pidemmälle kuin kolme ja puoli kilometriä. Meidän luokka ei päässyt. Kokoonnuimme Paintball-paikan eteen ja siitä vähän alle puolet, minä mukaan lukien, livisti keilahalliin. Sitä ennen oli reilu hetki pyöriä kaupungissa. Eksyin kirjakauppaan ja käteeni osui yllättävän halvalla Nälkäpeli -elokuva, siis se ensimmäinen. Ja keilaus on aina kivaa. Paintballista en tiedä. Vissiin oli.
Jostain syystä olen lähiaikoina kuullut ihmisten sanovan aika paljon vissiin. Tietääkseni sen aloitti eräs luokkatoverini ja se on siitä tarttunut muutamaan muuhun, kuten itseeni.
Päästyäni kotiin katsoin Nälkäpelin ja voin rehellisesti sanoa, ettei se täyttänyt odotuksiani. Eli tästä seuraa sitä perusjauhamista siitä, kuinka kirja on parempi kuin leffa. Yksinkertaisesti laittaen paljon hienoja juttuja jätettiin pois, muutamia asioita muutettiin traagisesti ja leffa eteni jotenkin hätäisesti. On erittäin hyvin paljon mahdollista, että kirjaan ihastuminen vaikutti katselukokemukseeni. Ja toisaalta siinä kirjassa oli aika reilusti tavaraa. En olisi valittanut, jos se olisi kestänyt neljä tai viisi tuntia kahden sijaan. Joka tapauksessa leffa ei ollut läheskään niitä huonoimpia. Pari kohtaa, joita ei kirjoissa oikein näkynyt, oli erittäinkin upeita. Lisäksi Peetan näyttelijä oli aivan mahtava. Loppujen lopuksi filmi oli koskettava, kiinnostava ja - saatan katua, kun sanon tämän - parempi kuin Independence Day tai Godzilla. Eli siis paras leffa niistä jokta olen tässä kuussa katsonut. Niistä kolmesta.
Loppuun vielä ilouutinen lähinnä itselleni. Olen piristynyt aika huomattavasti. Tässä piristyminen on masentumisen vastakohta. Ja minä tästä lähdenkin nyt viettämään sitä laatuaikaa. Pitäkää hauskaa. Mitä ikinä sitten teettekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti