Nyt on musiikki täysillä ja hetken päästä heitän soittimeen Supernaturalin 7. kauden viimeisen jakson. Pidän pikku hetken itselleni ennen kuin lähdemme jälleen lyhyeltä varoitusajalta saareen. Ja musiikista puheenollen, olen jokin aika sitten uudelleenlöytänyt uuden suosikkibändin niiden muiden joukkoon.
Bloodhound Gang on vähän niin kuin The Lonely Island mutta 90-luvulta ja erilainen. Se aloitti hip hopista ja päätyi mm. alt-rockiin, punk-rockiin ja elektorniseen rockiin ja sen musiikki on aikamoista pilailua. Hyvin tehtyä sellaista. Nauroin itselleni, kun tajusin pari päivää sitten, kuinka ihanan kaksimieliset sanat heidän kappaleessaan Foxtrot Uniform Charlie Kilo on. Siis se on koko biisi yhtä innuendoa. Sen about viikon ajan, kun olin biisistä pitänyt ja päivittäin kuunnellut, en ollut sanoja tarkemmin katsonut. Pelkkää huonosti piilotettua vihjailua koko ralli. Ja vielä täysin ilman suoraa viittausta tai kiroilua yhtä b-sanaa lukuunottamatta. Kappaleen nimikin on NATO-aakkosin luettu sana fuck. Ihanaa.
Niinkuin täällä nykyään jostain syystä teen, taas kerron teille viime aikojen ajankuluista lyhyesti. Scrubs, musiikki, Supernatural, Nälkäpeli, miksaus. Muutakin oli, en nyt vain jaksa niitä kaivella. Elämä etenee ja muuttuu nykyään kahden viikon sijaan päivittäin. Se rumba varmaan loppuu koulun kanssa ensi viikon lauantaina. Toivottavasti ei.
Isäni toi minulle juuri muumilimsaa ja oudosti masennukseni laski. Elämä on vaikeaa. Ja niin on niin moni muukin asia. Vielä tähän loppuun toivotan niille, jotka ovat tekemisissä sellaisen asian kanssa kuin rakkaus, niin niille toivotan onnea. Sekin on vaikeaa. Siis ei se onnen toivottaminen. Menen nyt. Hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti