Halloween Spectacular

[Disclaimer: Tämä blogiteksti sisältää hieman karmivia juttuja, pari kirosanaa sekä suhteellisen paljon shaibaa.]

Siinä meni sekin lupaus somewhat aikataulutetuista blogiteksteistä. 'teeks. Ja nyt, rakkaat ystävät, lopetan kokonaan valitteluni teksteistä or lack thereof. On hyvin mahdollista, että kaksikin viikkoa saattaa vierähtää ilman mitään elonmerkkejä täältä suunnalta. Mikäli mitään ei kuulu kahteen kuukauteen, on tämä blogi mitä todennäköisimmin potkaissut tyhjää. Ja riippuen siitä, missä maailmassa elämme, saattaa se palata takaisin esimerkiksi zombiena, kummituksena tai vaikkapa ouija-laudan avulla.

- Varsinainen Halloween Spectacular alkaa tästä -

Ouijaa käytetään spiritismisissä séanceissa*. Ouija on yleensä puusta tehty ohut lauta, johon on kirjoitettu aakkoset aasta zetaan tai ööhön, numerot nollasta ysiin, symboleja, "YES", "NO", "GOODBYE" sekä joskus sanat "HELLO", "MAYBE", "SOMETIMES" tai vastaavaa.

(*=Yritys kommunikoida tuonpuoleisen kanssa)

Séancen voi pitää kuka tahansa, missä tahansa. Tarvitaan vain hiljainen tila, ouija-lauta ja osoitin, joka on yleensä puinen ja sydämenmuotoinen. Paras aika séancelle on yöllä tai aamuyöllä, sillä silloin henget ja demonit ovat aktiivisimmillaan. Tilan, jossa séance pidetään, tulee olla mahdollisimman hiljainen. Ei musiikkia, ei edes radion staattista ääntä. Vähäinen valaistus auttaa kontaktin saamisessa huomattavasti. Jotta laudasta saa selvää, kannattaa vaikka sytyttä pari kynttilää. Puhelimet ja faksit kannattaa laittaa pois päältä, sillä niistä lähtee yleensä suht kuuluva ääni, joka varmasti häiritsee kontaktia. Legendojen mukaan vastaanotettu puhelu katkaisee kontaktin kokonaan. Eli, jos äitisi soittaa palavasta kerrostalosta, kannattaa siirtyä tilasta ulos vastaamaan puheluun.

Nyt, kun tila on valmis, kannattaa hankkia muutama kanssaihminen seuraksi. Läheisten ystävien kanssa séance on ehkä parhaimmillaan. Muista ottaa mukaan myös heikkouskoinen jänishousu sekä muutama skeptikko. Teoriassa ouija-lautaa voi käyttää yksinkin, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Ei mitään. Ei ouija-laudan kuulu olla hauska. 

Lauta asetetaan jonnekin niin, että kaikki séanceen osallistujat voivat osallistua séanceen. Yleensä pöydälle tai lattialle. Kynttilät sytytetään. Ensimmäiseksi kannattaa valita "meedio", joka kysyy kaikki kysymykset. Näin vältetään henkien hämmentämistä. Kysymykset kannattaa kuitenkin valita kaikkien kesken, koska se on kilttiä.

Nyt, kun séance voidaan aloittaa, kaikki osallistujat asettavat etu- ja keskisormensa osoittimen päälle. Jokaisen sormen tulee painaa osoitinta samahkolla voimalla. Ei kuitenkaan kovin suurella. Osoittimen tulee osoittaa alussa G-kirjainta. Osoitinta liikutetaan hitaasti ympyrässä, jotta lauta lämpenisi. Muutaman ympyrän jälkeen kaikki osallistujat tai meedio toivottaa hengen tervetulleeksi. Näin voi tehdä esimerkiksi rukoilemalla, lukemalla raamattua, sytyttäen pari kynttilää, tyhjentäen taskut tai vain sanoa jotain hienolta kuullostavaa. Mikäli yritetään saada kontakti johonkin kuolleeseen läheiseen, tervetulo-toivotuksessa kannattaa asettaa laudan lähelle em. kuolleen läheisen omistamia esineitä tai vastaavaa.

Sitten meedio kysyy kysymyksen. Kannattaa aloittaa yksinkertaisilla kysymyksillä. Mikäli saavutettu henki on paha, kannattaa sanoa hyvästit ja lopettaa séance. Samoin kannattaa toimia, jos hengen vastaukset ovat vulgaarisia. Älä missään nimessä kiroile tai käytä huonoa kieltä puhutellessasi henkeä.

Kuten moni varmaan jo tietää tai voi arvata, henki vastaa laudan avulla. Osoitin liikkuu laudan päällä pysähtyen kysymyksestä riippuen kirjaimille, numeroille tai "YES" tai "NO" -sanoille. Kirjuri on myös fiksua hankkia. Osoitin liikkuu itsestään. Joskus hitaasti, joskus nopeasti, joskus ei ollenkaan. Kuitenkin, jos kaikki osallistujat keskittyvät ja heittävät kyynisyytensä jonnekin muualle, osoittimen tulisi liikkua vähän ajan kuluessa. Jos joku osallistujista ilmiselvästi liikuttaa osoitinta, hänet lähetetään helvetin alimman rotkon pohjalle. Mikäli näin ei tapahdu, hänet tulee poistaa séancesta. Näin tulee myös toimia henkilön suhteen, joka nauraa tai ehdottaa typeriä kysymyksiä.

Jos osoitin alkaa tehdä kahdeksikkoa, luetella aakkosia takaperin tai numeroita yhdeksästä alaspäin, tulee osoitin nopeasti siirtää "GOODBYE" -sanan kohdalle ja täten lopettaa yhteys. Mikäli kontakti oli mieluisa, kannattaa sanoa hengelle hyvästit ja odottaa osoittimen siirtymistä "GOODBYE"lle. Osoittimen siirryttyä tämän sanan päälle séance loppuu.

Séancen jälkeen lauta kannattaa pyyhkiä kuivalla kankaalla.

Vielä muutama käytännön vinkki.

-Hopeakolikko laudalla auttaa ehkäisemään pahoja henkiä.

-Ennen séancea osallistujien kannattaa pitää toisiaan käsistä kiinni ja rukoilla, että pahoja henkiä ei tulisi.

-Jos jotakuta pelottaa liikaa tai jos séance karkaa hallinnasta, sano kohteliaasti lähteväsi ja siirrä osoitin "GOODBYE"lle.

-Kontakti kannattaa lopettaa sanoin "Lähdeme nyt, lepää rauhassa"

-Älä pakota ketään séanceen mukaan. Jokaisen osallistujan olisi parasta olla tietoinen mahdollisista tapahtumista. Niitä löytyy googlesta.

-Älä ikinä kysy kysymyksiä jonkun elävän ihmisen kuolemasta.

-Älä ikinä pyydä henkeä todistamaan olemassaoloaan.

-Älä käytä lautaa päihtyneenä: se houkuttaa pahoja henkiä.

-Ouija-laudat toimivat joskus portaaleina. Ole varovainen, jotta et milloinkaan päästä mitään ouija-laudan kautta oikeaan maailmaan.

Voisin myös kertoa, miten ouija-lauta oikeasti toimii. Mutta mitä hauskaa siinä sitten enää olisi? Ei mitään. Ei ouija-laudan kuulu olla hauska.

Sitten hieman polttoainetta skeptikoille: Ouija-lauta on Hasbro-yhtiön rekisteröity tavaramerkki.

Aikaisemmin tällä viikolla tein hieman karmivan havainnon. Monimutkaisten tapahtumien jälkeen löysin termin "memento mori". Nykyaikoina, kun on sellaisia sarjoja kuin Criminal Minds ja The Walking Dead sekä paljon muuta vastaavaa, tätä valokuvaustapaa ei varmaankaan pidetä erityisen pelottavana. Mutta kerron sen verran, että jos keskellä yötä erehdyt sijoittamaan Googlen kuvahakuun sanat "post-mortem", saatat hätkähtää hieman.

Mitä olettaisit löytäväsi? Minulla ei ollut hurjasti aikaa olettaa mitään. Olisin varmaan luullut löytäväni samankaltaisia puukotushaavoja ja luodinreikiä kuin joissain TV-sarjoissa. En kuitenkaan nähnyt yhtään sellaista. Kuvahaku antaa sinulle joukon mustavalkoisia ja seepiansävyisiä valokuvia 1800-luvulta. Kuvat näyttävät aluksi aivan tavallisilta valokuvilta. Kuvissa näkyy yleensä pieniä lapsia. Näissä lapsissa on kuitenkin jotain hieman levotonta. Toisin kuin muotokuvissa yleensä, melkein yhdessäkään näistä kuvista kohde ei katso suoraan kameraan. Itse asiassa monella on silmät kiinni. Moni Teistä varmaan arvasi jo, mikä kuvissa mättää.

Kuvissa olevat henkilöt ovat kuolleita. Tai, kuten yllä, henkilö esiintyy kuolleen henkilön kanssa. Kuvat eivät ole niinkään karmivia, mutta surullisia. Erittäin surullisia. Ja karmivia myös. Mutta enemmän surullisia. "Memento mori" siis tarkoittaa taidetta, jossa kuolema on läsnä, kuten esimerkiksi juuri tämä "post-mortem photography". Näitä kuvia otettiin muistoiksi vainajista hieman kuoleman jälkeen. Niitä otettiin vielä 1900-luvun alussa.

- ...ja loppuu tähän. -

Siinä Teille tuollainen Halloween Spectacular. Mikäli kokeilette séancea, niin kertokaa ihmeessä kommenttiboksille, miten meni. Ja jos ette kokeilleet, niin kertokaa silti. Minua kiinnostaa tietää, miten se ei mennyt.

Tekstin Memento-puoli saattaa vaikuttaa hieman tylsältä ja mehiltä, sillä tein ensimmäisen puoliskon keskellä yötä. Hasbro-logoon asti pääsin, kunnes alkoi väsymys painaa liikaa. Teen näitä kauhuspessuja varmasti lisää tulevaisuudessa. Kauhu ja pelko ja muut sellaiset jutut kiehtovat minua. Siihen asti heipskutarallaa. Ja jos jotakuta haittaa, että tuli näin pitkä teksti, niin sori.

" Bow Down / Sell your soul to me / I will set you free / Pacify your demons /

Bow Down / Surrender unto me / Submit infectiously / Sanctify your demons / Into abyss / You don't exist "

TV-sarjoista

[Includes spoilers from "The Walking Dead" and very minor spoilers from "House M.D.". You've been warned.]

Tänään minulle kävi pari epätavallista juttua liittyen TV-sarjoihin.

Ensimmäinen tapahtui, kun saavuin kotiin koulusta. Kävelin huoneeseeni, pudotin repun lattialle ja sätkähdin. Työpöydälläni oli DVD-kotelo, jonka kannessa luki isolla fontilla "HOUSE", sen vieressä pienellä fontilla "M.D." ja niiden alapuolella suht pienellä fontilla "SEASON EIGHT". NEET-äitini oli käyttänyt vähäisiä rahavarojaan ostaakseen minulle suosikkisarjani viimeisen kauden. Vilkaisin kansien sisäpuolelle ihan vähän, ja näin mahdollisen spoilerin. Series finalen otsikkona on "Everybody Dies". Sitä odotellessa.

Seuraava tapahtui hieman myöhemmin, kun katsoin telkkariin ja kaiuttimiin liitetyltä läppäriltäni The Walking Deadin 3. kautta. Mikäli välttelet spoilereita kyseisestä sarjasta, suosittelen tämän tekstin lukemisen lopettelemista tässä ihan pian. Nyt olisi hyvä hetki. Näkemiin.

Tämä epätavallinen juttu oli yksinkertaisuudessaan se, että silmistäni tipahti pari pikku kyyneltä TV-sarjan takia. Näin ei ole käynyt vähään aikaan. Ko. jaksossa tapahtui seuraavaa:

Lori, joka on yksi päähahmoista, oli raskaana. Juostessaan pakoon zombieilta synnytys alkaa. Lori hakeutuu Maggien ja Carlin kanssa erääseen huoneeseen turvaan, jotta synnytys voitaisiin suorittaa rauhassa. Maggie on teini-ikäinen ystävä ja Carl on Lorin poika. Maggie yrittää avustaa Loria, mutta jotain menee pieleen, sillä vauva ei suostu tulemaan ulos. Lori vaatii keisarinleikkausta. Hetken kuluttua Maggien on pakko suostua. Lori kuolee leikkaukseen, mutta vauva selviää. Lähtiessään turvahuoneesta Maggie käskee Carlia ampumaan Loria päähän, jotta tämä ei muuttuisi zombieksi. Carl siis joutui ampumaan kuollutta äitiään päähän.

Selostukseni saattoi olla hieman epäselvää. Kohtaus oli vahva, niin kuin voisi olettaa.

Sitten vähän infoa seuraamieni sarjojen uusista jaksoista: The Walking Deadin 4. kausi lähtee käyntiin lokakuun 13. päivä. Se on hyvä ajoitus, sillä olen siihen mennessä varmasti saanut 3. kauden valmiiksi. 23. syyskuuta alkaa how i met your motherin viimeinen eli 9. kausi. Lisäksi katsottavanani on em. Housen 8. kausi, vielä kesken oleva The Mentalistin 1. kausi sekä vajaat 8 kautta That '70s Showsta. Eli katsottavaa riittää. Eipähän ainakaan tule aika pitkäksi.

Siinä kaikki tältä erää. Anteeksi, jos spoilasin jotain joltain. Au revoir.

" I won't listen to anyone's last words /

There's nothing left for you to say / Soon you'll be dead anyway "

Huonoa tuuria

En enää kovin usein katso ohjelmia telkkarista, sillä yleensä kun minulta jää yksi jakso jostain sarjasta näkemättä, niin todennäköisesti siinä jaksossa tapahtui jotain merkittävää. Esimerkkinä House M.D. [Spoiler alert] Olin katsonut joka viikko joka jakson, mutta eräs viidennen kauden jakso jäi väliin. Kyseisessä jaksossa tapahtuu erään suht tärkeän henkilön itsemurha. [Spoiler loppui] Tämän jälkeen en enää halunnut jättää yhtään jaksoa väliin mistään sarjasta. Seurauksena jätin vähän väliä sarjoja kokonaan katsomatta, kun en syystä tai toisesta katsonut paria jaksoa. Lopulta päädyin nykyiseen tilanteeseeni: Katson sarjoja järjestyksessä netistä tai DVD:ltä, ja telkusta vain jaksoja, jotka olen jo nähnyt tai sarjoja joista en pahemmin välitä.

Tänään avasin telkkarin ja päätin katsoa tallennetuista ohjelmista yhden jakson Criminal Mindsia. Seurasin sarjaa joskus innolla telkusta, mutta sekin jäi sitten väliin. Ja totta kai, valitsin kymmenien jaksojen seasta juuri sellaisen jakson, jonka alussa ääni ilmoitti, [Spoiler alert] että viime kerralla Criminal Mindsissä yksi päähenkilöistä oli traagisesti kuollut varmasti jollain traagisella tavalla, joka jäi sitten väliin. [Spoiler loppui] Ajattelin, että pitäisikö katsoa edellinen jakso. En viitsinyt, sillä tiesin jo lopputuloksen. Muistakaa, että internet on vaarallinen paikka, jos vältät spoilereita. Veneilkää varoen, ystävät.

Sitten niihin tylsiin jokakuisiin juttuihin, joita en taaskaan ole yhtään miettinyt etukäteen. Täten kuukauden henkilöksi saatte laulajan bändistä, jonka biisi soi päässäni nyt.

Täytyy alkaa miettiä näitä kuukauden kysymyksiä enemmän. Tässä kuitenkin viime kuun tulokset:

Parhaat vuodenajat?

Talvi - 4 ääntä

Kesä - 4 ääntä

Syksy - 1 ääni

Kevät - 0 ääntä

Sitten minun lemppariosio ja varmaan Teidän inhokkiosio, kuun lyriikat. Viime kuussa oli vain kuusi tekstiä, eli ei tästä niin kovin pitkää tule.

Kauraa // Deadmau5 - Ghosts 'n Stuff
Voisinks mä olla olla olla se sulle. // Haloo Helsinki! - Maailman Toisella Puolen

Kesäloma 2013 miniature summary // Green Day - Wake Me Up When September Ends

Lyhykäinen XVIII: Viidestoista kahdeksatta // Slayer - Killing Fields

"Doctor, welcome back to life." // Lordi - It Snows In Hell
GBA-kokeiluja // Royal Republic - Cry Baby Cry

Siinä kaikki. Nähdään ensi viikolla. Toivottavasti.

" Cast the shadows out from sight / A final stand / A shouting cry /
All the wrongs now turned to right / So fight the past / Take back the night "

GBA-kokeiluja

Viime tekstistä on taas kivasti aikaa, joten sori yms. Ei ole ollut tarpeeksi asiattomia aiheita, pää toimii taas huonohkosti ja yada-yada-yada.

Torstaina (edellispäivänä) postiluukusta tungettiin eräs paketti, ja aina yhtä luotettavasti se kopsahti kovaan lattiaan. Paketissa oli kuplamuoviin kääritty Game Boy Advance, jonka olin taskurahalla huutanut nettihuutokaupasta. Paristokansi ei ole aito, kuoret ovat melko heikosti kiinni ja taustavalo puuttuu. Konsoli toimii moitteettomasti.

Päätin sitten samana päivänä tehdä eräänlaisen kokeilun. Käynnistin GBA:n ja painelin kävelylenkille ulkoilmaan. Tarkoituksena oli havainnoida miten ihmiset reagoivat murrosikäiseen poikaan, joka ei kovin usein irrota katsettaan 2000-luvun alkupuolen käsikonsolistaan, jossa on äänet täysillä. Siitä voitte luoda skenarion ja tehdä hypoteesin. Tulokset eivät sinänsä järkyttäneet minua.

Koska katseeni oli peliruudussa kiinni suurimman osan ajasta, oli minun vaikea havainnoida ihmisten ilmeitä ja katseita. Pari juttua kuitenkin huomasin.

-Kävely on yllättävän hankalaa jos ei yhtään katso eteensä.

-Ihmiset eivät katsoneet paheksuen tai oikeastaan mitenkään minua tai konettani. Tämä oli sinänsä yllättävää, sillä oletin muuta.

-Jotkut ihmiset ärsyyntyivät tahallisesti. Esimerkiksi kävellessäni naama ruudussa erästä parkkipaikkaa kiertäen näin, kuinka n. kymmenen metrin päässä minusta auto vilkutti kääntymistään parkkipaikalle suojatien vieressä. Kuski katsoi minua turhautuneesti. Hänellä olisi ollut hyvin aikaa ajaa parkille ennen kuin ylitin suojatien. Katsoin häntä, hymyilin ja took my sweet time.

-Tutut ja kaverit moikkasivat minulle kaikesta huolimatta.

Olin myös niin keskittynyt peliin, etten havainnoinut kovin tarkasti kaikkea.

Seuraavana päivänä otin konsolin kouluun. Aamulla pelasin käytävällä ja kukaan ei katsonut happamasti. Pelasin myös vähän kotitaulouden tunnilla, eikä opettaja tuntunut välittävän. Tämä on ymmärrettävää, sillä kotitalous on yleensä aika rento aine. Matematiikan tunnilla kokeilin, kauanka ehdin pelata, ennen kuin opettaja huomaa. Pelasin koko tunnin ja opettaja ei huomauttanut yhtään. Yllätyin iloisesti.

Välitunneilla pelailin myös. Huomasin, että on olemassa kolmenlaisia ihmisiä. 

1. Ihmiset, jotka huomauttavat pelistä ja ilmaisevat mielipiteensä kohteliaasti.

2. Ihmiset, jotka huomauttavat pelistä ja ilmaisevat mielipiteensä käyttäen negatiivisia sanoja ja huvittavan huonoja vastaväitteitä.

3. Ihmiset, jotka eivät huomauta pelistä.

Sain tältä välitunnilta muutamat hyvät naurut ja lohduttavan tiedon siitä, että minulla on myös fiksuja ystäviä.

Seuraavalla tunnilla ystäväni Rudolph huusi vieressäni opettajan kuullen minulle että laita se pois, laita se pois. Siksi emme saa ikinä tietää, miten herkästi suuttuva äidinkielen opettaja olisi suhtautunut asiaan. Lopetin kokeilut toistaiseksi siihen.

Eilen illalla aloitin uuden sarjan katselun netistä, sillä saatavilla olevat "how i met your mother" -jaksot olivat loppuneet. Pienen henkisen kamppailun jälkeen päätin aloittaa "The Walking Dead":n katselun, sillä olin kuullut sitä kehuttavan monta kertaa enkä ollut siitä nähnyt vielä yhtään mitään. Tämä päätös osoittautui hyväksi. Olen tämän tekstin jälkeen katsomassa 2. kauden kolmatta jaksoa. Päätelkää siitä, jäinkö koukkuun.

Ainoa huono puoli "The Walking Dead":ssa on se, että yksi jakso kestää 40-70min. "how i met your mother" kesti 20-22min, eli ehdin hyvin katsoa yhden jakson aamulla ennen koulua. Täten päätin aloittaa sivussa myös toisen sarjan. Se on todennäköisesti joko "The Big Bang Theory" tai "That 70's Show". Olen vain molempia sarjoja seurannut telkkarista eli olen tietoinen monista juonenkäänteistä ja vitseistä eli en välttämättä tulisi nauttimaan kummastakaan niin paljon kuin himymistä.

Filleriä. Luulen, että siirryn pikkuhiljaa säännöllisiin teksteihin. Ajattelin ehkä yksi tai kaksi tekstiä per viikko plus kuun ensimmäinen teksti. Silloin ei olisi epävarmuutta siitä, onko tämä blogi kuollut. Mutta huomioitavaa on myös se, että matsku saattaa vaikuttaa osin pakotetulta. Nyt kuitenkin yritän kirjoittaa vähintään yhden tekstin joka viikko. Kiitos taas kyydissä pysyneille lukijoille.

" But now it's the real deal / No one's gonna pitty you know

/ So come on / Just let it in - let it out "

"Doctor, welcome back to life." - Arvostelussa Re-Animator

Tämän viikon aikana olen kokenut tavallista kovempaa fyysistä kipua. Enimmäkseen selässä ja nyt myös jaloissa. Luulisi, että kipu saisi minut entistä huonommalle tuulelle. Minä ainakin luulin niin, mutta väärässä olin. Olen jostain syystä varsin iloinen ja positiivinen. Kun olin fyysisesti lievemmissä kivuissa, olin hengellisesti alttiimpi masentumiselle ja pessimistiselle ajattelulle. Olen mielummin fyysisesti kipeä ja mielellisesti iloinen kuin fyysisesti suht kunnossa ja masentunut. Toivon, että tämä iloisuus ei kaikkoa, kun lihassärky lakkaa.

Saattoi johtua iloisuudestani, mutta hetken mielijohteesta katsoin "Rotten Tomatoes"n Top 100 Horror Movies of All Time -listan kärkijoukosta jonkin värillisen, mutta klassisen filmin. Liitin läppärin telkkariin ja kaiuttimiin ja katsoin elämäni ensimmäisen kauhuleffan. Aikaisemmin elämässäni minulla ei ole ollut suuren suurta kiinnostusta kauhua kohtaan, mutta ainakin The Last of Us ja muutama kaveri saivat minut innostumaan aiheesta. Katsomani elokuva oli vuoden 1985 "Re-Animator".

---

RE-ANIMATOR

Jasun Blogi improved exclusive arvostelu

Stuart Gordonin ohjaama "Re-Animator" perustuu H. P. Lovecraftin novelliin "Herbert West - Reanimator". Elokuva on vajaat puolitoista tuntia pitkä kulttikauhuleffa, josta löytyy myös huumoria sekä äärimmäistä gorea. En tosiaan uskonut, että gorelle ei löydy suomenkielistä vastiketta. Se tarkoittaa kuitenkin raakuutta, verta ja sisälmyksiä.

Re-Animator kertoo fiksusta hepusta nimeltä Herbert West, joka kehittää seerumia, jolla kuolleet voidaan herättää henkiin. West siirtyy yliopistoon Uuteen-Englantiin jatkamaan kehittelyä. Hän vuokraa lääketieteen opiskelija Dan Cainilta huoneen laboratoriakäyttöön. Olen vielä toistaiseksi huono kertomaan juonista, mutta tuo saa kelvata.

Näin elokuvasta sensuroimattoman version. Joistakin elokuvista ei aina ymmärrä, miksi niistä tehdään sensuroituja versioita. Tästä elokuvasta kuitenkin ymmärtää. Aika rajua gorea näkyi ruudulla suht kauan ja alastomuuttakin löytyy. Erikoistehosteet olivat oletettavasti monelta osin aika kehnoja, mutta 80-luvun filmiksi "Re-Animator" on erittäin hyvä. Tässä vielä arvostelukaavio, jonka kehittelin pari sekuntia tämän lauseen kirjoittamisen jälkeen.

Tarina: 7/10 - Hieman hämärä ja kliseinen, hyvä aikalaisekseen

Vauhti: 9/10 - Ei paljoa turhuutta tai pitkäveteisyyttä

Omaperäisyys: 9/10 - Tietääkseni tämä oli yksi ensimmäisiä hyviä zombie-leffoja

Näyttely: 9/10 - Eläviä näyttelevät olivat loistavia

Erikoistehosteet: 6/10 - Vieläkin hyvä 80-lukulainen

Keskiarvo: 8.0 - Jännitystä ja tunnelmaa uupui

---

Katsoin tuon leffan jälkeen vielä jakson House M.D.:tä. Se oli 7. kauden kolmanneksi viimeinen jakso. Se tarkoittaa, että jäljellä on vain kaksi jaksoa ja yksi kausi eli 24 jaksoa eli suurin piirtein 16 tuntia eli 960 minuuttia eli 576000 sekuntia. Eli toistaiseksi kaikkien aikojen suosikkisarjastani on ensiavun perus- tai jatkokurssin keston verran minulle ennennäkemätöntä materiaalia. Mitä teenkään, kun 8. kauden finalen jälkeinen hypetys on ohi? No, katson tietysti Mentalistia.

Vielä lyhyesti muita kuulumisia: Kävin sunnuntaina kaverini kanssa lähes 100km road tripillä, tiistaina soitin rumpuja ja eilen osallistuin isoskoulutksen ensimmäiselle oppitunnille. Tänään lähdin koulusta aikaisin kipujeni takia. Huomenna alkaa viikonloppu. Hyvää alkavaa viikonloppua siis kaikille.

" You won't be waiting / For my return /

I promise, baby, you'll burn / Now it snows in hell "

Lyhykäinen XVIII: Viidestoista kahdeksatta

Tänään oli taas sellainen päivä, josta ei löytynyt yhtään tylsää hetkeä. Aamulla heräsin 7.02 sillä herätyskello ei soinut. Heräsin paniikissa luullen etten ehdi käydä läpi aamurutiineja, mutta sitten muistin, että herätyskello olisi soinut tasan seitsemältä. Kävin rituaalit läpi ja lähdin koululle. Siellähän on tunnetusti tekemistä. Tai on ollut. Ainakin keväällä oli. Näinä ensimmäisinä päivinä tunnit ovat olleet entistä vetelämpiä. Kuitenkaan ihan laillisesti tylsää ei ehtinyt tulemaan.

Koulun jälkeen luvassa oli joku koulujenvälinen triathlon-juttu. En pystynyt osallistumaan, mutta kului siellä kisaa seuratessa vajaat puolitoista tuntia. Paikalta lähdettyäni kävin hieman ajelemassa uuden korttini siivellä.

Olin kotona noin neljän aikoihin. Ei huvittanut heti tehdä läksyjä, joten katselin netistä parisen tuntia muutamia videoita ja katselin tabulatuureja. Tämän jälkeen päätin ottaa vanhan MP3-soittimeni hyötykäyttöön. Alustin tikun muistin ja täytin sen puolilleen jotain musiikkia, jota koneeltani löytyi. Kävin kokeilemassa, toimiiko tikku mopoauton radiossa, ja toimiihan se. Säätelin radion asetuksia jonkin aikaa ja luin manuaalia. Sen jälkeen tein illallista ja katsoin jakson House M.D.:tä. Sitten aloin kirjoittamaan blogiin. Tämän jälkeen teen ne läksyt.

Katselin päivällä myös, että millainen määritelmä annetaan Wikipediasta sanalle "blogi". Löysin listan. jolla luetellaan yleisimpiä blogityyppejä. Tuon listan, jonka mukaan tämä blogi olisi jokin sekoitus lifestyleblogia ja blogikirjaa. En ole ajatellut asiaa kovin paljoa. Mennään lifestyleblogilla toistaiseksi, vaikka täällä on aika paljon muutakin kuin juttuja minun elämästä.

Kuten yleensä, toivon, että tässä piakkoin keksin lisää aiheita, joista voisin täällä puhua. Siihen asti tai sitä ennen, adios.

" You know the feeling / When adrenaline takes control
/ Can't beat the rush / That leaves a suicidal hold "

Kesäloma 2013 miniature summary

Huomenna se koulu taas alkaa. Oloni on hieman syrjäytynyt, sillä toisin kuin monet muut, olen iloinen opinahjoon paluusta. Motiivina se, että saan vihdoin muuta ajateltavaa kuin omat ajatukseni.

Kesäloma 2013 oli yksi parhaita kesälomia pitkään aikaan. Tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin ja opin tuntemaan myös itseäni vähän paremmin. Ja tästä kaikesta saan kiittää yhtä henkilöä, joka ajatteli, että kannattaa hakea kesän ensimmäiselle rippileirille, niin ei tarvitsisi sitä paljoa odotella.

Kevättodistukset jaettiin lauantaina, 1. päivä. Leirille pakattiin 2. päivä ja leiri alkoi 3. päivä. Olin hieman tyytymätön todistukseeni, sillä sairastelun takia numeroni eivät olleet totuttua tasoa. Kuitenkaan en murehtinut asiasta sen enempää, vaan lähdin leirille. Leirin alussa tunsin etukäteen vain viisi heppua, ja leirin lopussa jokainen ihminen, joka leiriin otti osaa, oli minulle luotettava ystävä. Toiset tutumpia ja tärkeämpiä kuin toiset, mutta kaikki aivan upeita ihmisiä.

Leirin jälkeinen aika oli sitä, mitä mielestäni kesäloman tulisi olla. Olin kavereiden kanssa, pelasin hyviä pelejä, olin mökkeilemässä ja ajattelin asioita. Viimeinen ei välttämättä ole hyvä juttu. Tai on se, mutta ajattelin yleensä asioita jotenkin väärin. Lopulta se kostautuisi siten, että minusta ajatellaan pahaa, mutta en tiedä varmaksi mitä, sillä pahoinajattelija(t) ei(vät) suostu puhumaan aiheesta minulle.

Viime viikon viikonloppuna oli Porispere, ja tiedättekin jo, että siellä oli upeaa.

Tänään oli siis viimeinen kesälomapäivä. Mökiltä kaupungille ja sieltä parhaan kaverini rippijuhliin.

Loppujen lopuksi, kuten sanottu, tämä kesäloma oli yksi parhaimpia. Vaikka löysin ja koin sitä maailman vähemmän valoista puolta, kaiken kaikkiaan loma jää reilusti plussan puolelle. Ja jos tulevaisuuden Jasu lukee tätä ja on saanut asiat selvitettyä em. pahoinajattelij[a/oide]n kanssa, niin kiitän sinua.

Kiitos myös lukijoille kärsivällisyydestä ja (vähäisestä) palautteesta. Blogin osalta minusta heinäkuu oli yksi parhaimpia bloggautuskuukausia tähän mennessä. Kommenttiboksiin saa kirjoittaa jotain omia muistoja tältä kesältä tai muuta mukavaa tai jotain vähemmän mukavaa, jos sattuu olemaan sillä tuulella. 

Hyvää tulevaa syksyä kaikille.

" Summer has come and passed / The innocent can never last "