Yum-a-dee-doo

Ohhoh, onko nyt jo tosiaan 19. päivä? Voi veljet, aika kyllä rientää, kun makaa sohvalla koko ajan. Koin tänä viikonloppuna kuitenkin erään ihanan asian, ja se oli reissu mökkisaarellemme, joka on siis merellä. Perjantai-illalla minä halusin kirjoittaa tänne tapahtumista, mutta ei ollut konetta mukana. Kirjoitelma on samantyylinen kuin viime tekstini mutta tällä kertaa kirjoitettuna +24h tapahtuman jälkeen. Täältä pesee.

---

Perjantai oli saman tapainen päivä kuin kaikki muutkin päivät tällä viikolla. Pelasin yksin kotona Kingdom Heartsia ja katselin YouTubesta pelivideoita. Ovikello soi. Ovella oli perhekaveri, jolla oli mukanaan iso Vichy -pullo täynnä laimeanruskeaa nestettä. Vaihdoimme tervehdykset ja hän antoi pullon minulle. "Lait se jääkaappii. Sitä kannattaa ravistaa enne ku käyttää. Äitis tiätää mitä se o.".

Laitoin pullon jääkaappiin ja jatkoin peliä. Grindasin Soraa Coliseumin Hades Cupissa jo kolmatta kertaa. Ring ring, ovikello soi taas. Avasin oven, ja oven takana oli myötätuntoa herättävästi pukeutunut myötätuntoa herättävän näköinen mies, jolla oli lappu. Luin lapun, ja lapussa luki jotain että hän oli kuulovammainen ja keräsi rahaa parantavaan leikkaukseen myymällä käsintehtyjä hahmoja. Luettuani katsoin häntä päin myötätuntoa herättävästi. Hän osoitti laukkua myötätuntoa herättävästi ja katsoi minuun kysyvästi. Jähmetyin hetkeksi. Ketään ei ollut kotona ja en yhtään tiennyt mitä voin tehdä. Lopulta surullisesti pudistin päätäni. Hän lähti oveltani myötätuntoa herättävästi heilauttaen kättään hyvästien merkiksi. Laitoin oven kiinni.

Kävelin hitaasti ja murheen murtamana sohvalle ja katsoin kännykkää. Kaverini oli talvella liittänyt minut  erääseen mukavaan WhatsApp -keskusteluryhmään, jossa oli hänen lisäkseen kaksi mukavaa ihmistä. Keskusteluryhmän nimi oli ja on yhä Lehmänkello. En kyseenalaistanut sitä. Nyt siellä on yksi vähemmän mukava ihminen joukossa ja juttelu siellä ei suju yhtä hyvin ja avoimesti. Kirjoitin Lehmänkelloon myötätuntoa herättävästä miehestä. Lehmänkellosta kaveri vastasi, että se oli varmaankin huijari. Päätin uskoa, ihan vain omatunnon vuoksi.

Perjantai-iltapäivä. Kello on jotain viittä vaille neljän ja viittä yli neljän välillä. Oloni on hieman jännittynyt, sillä ihan pian isä saapuu valtameren takaa työmatkaltaan. Ennen kuutta lähtisimme mökille. Ajattelin, että ehtisinköhän pelata Kingdom Heartsin pääpahiksen ennen lähtöä.

Avasin pleikkarin. Isä saapui varttia myöhemmin ja toi tuliaisia. Sammutin pleikkarin. Hän toi mukanaan Amerikasta mm. Pop Tartseja ja PayDay -karkkipatukoita. Hieman myöhemmin lähdimme mökille.

Perille päästyämme grillaus alkoi. Syötyäni löysin jostain tukevan kepin. Viikon Kingdom Heartsia pelanneena olin vähän sekaisin ja käytin keppiä kuin Sora käyttää Keybladea. Toisin sanoen heiluin metsässä keppi kädessä.

Illalla söin lohta. Telkusta olisi tullut Poliisiopisto, jonka olisin halunnut katsoa. Hävisin kuitenkin 3-1 ja katsoimme jakson Ranuan kummeja. Jakson loputtua muut menivät nukkumaan ja minä lähdin kävelylle saaren rannalle.

Päästyäni suurehkolle kallioalueelle, jota kutsutaan saaren nokaksi, katsoin ulapalle ja pysähdyin.

Meri oli täysin tyyni. Horisontissa ei näkynyt mitään muuta kuin vettä. Näin pieniä kalliosaaria siellä täällä, niin kuin aina siellä ollessani. Meren pinta oli kohtalaisen paljon normaalia alempana, joten nokka oli hieman erinäköinen kuin ennen. Jatkoin vähän matkaa erään mökin pihaan. Näin valkean jäniseläimen ja hurjasti haarapääskyjä. Ihastelin niitä hetken ja kävelin takaisin nokkaan.

Aurinko oli kirkkaan punainen ja lähellä horisonttia. Se loi punaisen auringonsillan tyynelle merelle. Ylempänä pilvistä näkyi kirkasta auringonvaloa. Yritin tallentaa hetkeä kuvaksi puhelimellani. Kirosin hetken sitä, että olin unohtanut järjestelmäkamerani kotiin. Kännykkäni kameran zoom oli aika kehno ja tunnelman vangitseminen ei oikein onnistunut. Tässä kuitenkin kuvanottoyritys.

Siinä ei näy koko tarinaa, mutta on se parempi kuin ei mitään.

Kävelin ylemmäs rannasta ja istahdin pienelle penkille. Sen vieressä oli kanto. Mieleeni tulvivat iloiset muistot siitä, kuinka pienenä nulikkana tulimme tänne isäni ja pikkuveljeni kanssa aina ruoan jälkeen nauttimaan jälkiruokaa. Istuimme samalla penkillä, minä ja veljeni, ja tilaa jäi vielä jonkin verran. Kanto toimi pöytänä ja isä seisoi vieressämme ja katsoi merelle. Nyt istun penkillä yksin ja katson auringonlaskua. Penkille ei mahtuisi enää ketään minun lisäkseni.

Katselen lumoutuneena kaunista näkyä. Pieni onnen kyynel putoaa lärvistäni ja iskeytyy kallioon. Alan kuulla musiikkia. Vastaan. Äiti soittaa mökiltä ja kertoo, ettei voi nukkua, kun olen poissa. Katselen vielä hetken aikaa maisemaa ja lähden takaisin mökille.

---

Siinä semmonen pieni kertomus. Nyt olen siis kotona ja aion vihdoin voittaa Kingdom Heartsin viimeisen taistelun. Sitten aloitan Kingdom Hearts II:sen.

Hyvää jatkoa.

-JASU-

Kuinka siinä kävikin niin

Mustaa ja valkoista laitetaan
Minun käteni maalaa maisemaa

Meidät elävältä haudataan

Kuinka siinä kävikin niin