Lyhykäinen XVIII: Viidestoista kahdeksatta

Tänään oli taas sellainen päivä, josta ei löytynyt yhtään tylsää hetkeä. Aamulla heräsin 7.02 sillä herätyskello ei soinut. Heräsin paniikissa luullen etten ehdi käydä läpi aamurutiineja, mutta sitten muistin, että herätyskello olisi soinut tasan seitsemältä. Kävin rituaalit läpi ja lähdin koululle. Siellähän on tunnetusti tekemistä. Tai on ollut. Ainakin keväällä oli. Näinä ensimmäisinä päivinä tunnit ovat olleet entistä vetelämpiä. Kuitenkaan ihan laillisesti tylsää ei ehtinyt tulemaan.

Koulun jälkeen luvassa oli joku koulujenvälinen triathlon-juttu. En pystynyt osallistumaan, mutta kului siellä kisaa seuratessa vajaat puolitoista tuntia. Paikalta lähdettyäni kävin hieman ajelemassa uuden korttini siivellä.

Olin kotona noin neljän aikoihin. Ei huvittanut heti tehdä läksyjä, joten katselin netistä parisen tuntia muutamia videoita ja katselin tabulatuureja. Tämän jälkeen päätin ottaa vanhan MP3-soittimeni hyötykäyttöön. Alustin tikun muistin ja täytin sen puolilleen jotain musiikkia, jota koneeltani löytyi. Kävin kokeilemassa, toimiiko tikku mopoauton radiossa, ja toimiihan se. Säätelin radion asetuksia jonkin aikaa ja luin manuaalia. Sen jälkeen tein illallista ja katsoin jakson House M.D.:tä. Sitten aloin kirjoittamaan blogiin. Tämän jälkeen teen ne läksyt.

Katselin päivällä myös, että millainen määritelmä annetaan Wikipediasta sanalle "blogi". Löysin listan. jolla luetellaan yleisimpiä blogityyppejä. Tuon listan, jonka mukaan tämä blogi olisi jokin sekoitus lifestyleblogia ja blogikirjaa. En ole ajatellut asiaa kovin paljoa. Mennään lifestyleblogilla toistaiseksi, vaikka täällä on aika paljon muutakin kuin juttuja minun elämästä.

Kuten yleensä, toivon, että tässä piakkoin keksin lisää aiheita, joista voisin täällä puhua. Siihen asti tai sitä ennen, adios.

" You know the feeling / When adrenaline takes control
/ Can't beat the rush / That leaves a suicidal hold "

Kesäloma 2013 miniature summary

Huomenna se koulu taas alkaa. Oloni on hieman syrjäytynyt, sillä toisin kuin monet muut, olen iloinen opinahjoon paluusta. Motiivina se, että saan vihdoin muuta ajateltavaa kuin omat ajatukseni.

Kesäloma 2013 oli yksi parhaita kesälomia pitkään aikaan. Tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin ja opin tuntemaan myös itseäni vähän paremmin. Ja tästä kaikesta saan kiittää yhtä henkilöä, joka ajatteli, että kannattaa hakea kesän ensimmäiselle rippileirille, niin ei tarvitsisi sitä paljoa odotella.

Kevättodistukset jaettiin lauantaina, 1. päivä. Leirille pakattiin 2. päivä ja leiri alkoi 3. päivä. Olin hieman tyytymätön todistukseeni, sillä sairastelun takia numeroni eivät olleet totuttua tasoa. Kuitenkaan en murehtinut asiasta sen enempää, vaan lähdin leirille. Leirin alussa tunsin etukäteen vain viisi heppua, ja leirin lopussa jokainen ihminen, joka leiriin otti osaa, oli minulle luotettava ystävä. Toiset tutumpia ja tärkeämpiä kuin toiset, mutta kaikki aivan upeita ihmisiä.

Leirin jälkeinen aika oli sitä, mitä mielestäni kesäloman tulisi olla. Olin kavereiden kanssa, pelasin hyviä pelejä, olin mökkeilemässä ja ajattelin asioita. Viimeinen ei välttämättä ole hyvä juttu. Tai on se, mutta ajattelin yleensä asioita jotenkin väärin. Lopulta se kostautuisi siten, että minusta ajatellaan pahaa, mutta en tiedä varmaksi mitä, sillä pahoinajattelija(t) ei(vät) suostu puhumaan aiheesta minulle.

Viime viikon viikonloppuna oli Porispere, ja tiedättekin jo, että siellä oli upeaa.

Tänään oli siis viimeinen kesälomapäivä. Mökiltä kaupungille ja sieltä parhaan kaverini rippijuhliin.

Loppujen lopuksi, kuten sanottu, tämä kesäloma oli yksi parhaimpia. Vaikka löysin ja koin sitä maailman vähemmän valoista puolta, kaiken kaikkiaan loma jää reilusti plussan puolelle. Ja jos tulevaisuuden Jasu lukee tätä ja on saanut asiat selvitettyä em. pahoinajattelij[a/oide]n kanssa, niin kiitän sinua.

Kiitos myös lukijoille kärsivällisyydestä ja (vähäisestä) palautteesta. Blogin osalta minusta heinäkuu oli yksi parhaimpia bloggautuskuukausia tähän mennessä. Kommenttiboksiin saa kirjoittaa jotain omia muistoja tältä kesältä tai muuta mukavaa tai jotain vähemmän mukavaa, jos sattuu olemaan sillä tuulella. 

Hyvää tulevaa syksyä kaikille.

" Summer has come and passed / The innocent can never last "

Voisinks mä olla olla olla se sulle.

Tänään alkoi kesäloman viimeinen viikko. Se olisi hyvä syy listata tähän kaikkea, jota on kesästä 2013 jäänyt muistoihini. En kuitenkaan tee sitä vielä, sillä vielä on kesää jäljellä. Toivottavasti muistan tehdä sen ennen kuin koulu alkaa. Sen sijaan teen eräänlaisen arvostelun viime viikonlopusta, jolloin pidettiin paikallinen musiikkifestivaali Porispere.

Olen ollut jokaisella Porisperellä tähän asti. Tämä oli muistaakseni kolmas. Tänä vuonna olin kuitenkin kahden päivän sijaan jokaisena kolmena esiintymispäivänä läsnä, ja hyvä niin. Jokaisena päivänä oli meininki varsin mahtavaa.

Perjantaina saavuin festarialueelle hieman ennen kuin Viikate aloitti 15:15, ja lähdin kun The 69 Eyes lopetti noin kahdeksan aikoihin. Omat suosikkini kyseiseltä päivältä olivat jo edellämainitut Viikate ja The 69 Eyes, ja heidän lisäkseen keharibändi Pertti Kurikan Nimipäivät. 

Lauantaina saavuin ennen kolmea ja lähdin hieman yhdeksän jälkeen. Lauantaina tarjonta oli ainakin jokseenkin parempaa. Mielestäni mahtavimmat olivat CMX, Disco Ensemble ja Von Hertzen Brothers. Viimeisin oli ehdottomasti paras. Olin myös vähän aikaa paikalla kun Jukka Poika & Sound Explosion Band esiintyi. En oikein pitänyt heidän musiikistaan, mutta esiintyivät kyllä todella hyvin.

Sunnuntaina oli lastenpäivä / Perhepäivä. Saavuimme puoli tuntia ennen kuin ensimmäinen esiintyjä aloitti. Kirjurinluodossa oli aivan eri meininki kuin aikaisempina päivinä. Ruohikkoalueet oli peitetty lähes kokonaan peitoilla ja piknik-huovilla. Joka puolella vilisi pieniä lapsia ja tunsin oloni ahdistuneeksi. Ensimmäinen esiintyjä oli Tuuli. En tiennyt Tuulista yhtään mitään muuta kuin salaisuudet aha aha aha aha. Hän on jotain 13-15 vuotias ja se näkyi. Tuuli ei tehnyt oikein mitään muuta kuin seisoi hieman hermostuneena väkijoukon edessä ja lauloi. Ymmärtäähän sen toisaalta. Hän on kovin nuori. Tuulin jälkeen lavan valtasi Justimus, jolla oli huomattavasti enemmän kokemusta esiintymisestä. He hyppivät ja tanssivat ja esiintyivät hienosti. Vaikka en oikein pitänyt heidän(kään) musiikista, esiintyminen sujui onnistuneesti. 

Justimuksen jälkeen oli vuorossa Cheek. Cheek, Cheek, Cheek. Minä en ollut oiken milloinkaan innostunut Cheekistä. Pidin erittäin paljon vuoden 2004 biisistä "Avaimet mun kiesiin", mutta sen jälkeen ei oikein ole tullut kuunneltua. Tämä keikka varmaankin muutti asian. Cheek esiintyi erittäin hyvin ja veti yleisön mukaan joka ralliin. Parhaiten muistan, kuinka esiintyjä pyysi ennen biisiä tyttöjä laulamaan mukana, ja kyllähän he lauloivat. "Syypää sun hymyyn" oli kappaleen nimi. Hienoa oli. Minä en laulanut mukana. Kuulemma joku oli pyörtynyt, kun Cheek oli hypähtänyt yleisön sekaan sateen alkaessa.

Cheekin jälkeen viimeisenä esiintyjänä oli Haloo Helsinki. Heti huomasi, että Elli (laulaja) osaa duuninsa ja nauttii siitä. Hän loi katsekontakteja yksittäisiin henkilöihin yleisössä, mukaanlukien minuun, ja jostain syystä se oli hienoa. Yleisö lauloi mukana ja minäkin tein niin, sillä suurin osa kappaleisa oli niin tunnettuja, että allekirjoittanutkin osasi sanat ulkoa. Kävelin parkkipaikalle loputtoman kertosäkeen toiston saattelemana ja hymy kasvoilla. Porisperestä jäi suurimmaksi osaksi positiivinen kuva. Ensi vuonna varmasti uusiksi.

" Isä olen täällä / Maailman toisella puolen / Ja laulan pappa daduda papa daduda dappa

/ Äiti älä pelkää / Kyllä pidän itsestä huolen / Ja laulan pappa daduda papa daduda dappa "

Kauraa

Ja sitten saapui se kuukausi, jolloin koulut alkavat. Ja sen mukana jokakuinen jokakuisten asioiden päivitys.

Kyselytesti tuntui onnistuneen onnistuneesti. Vastauksia tuli yhdeksän ja valituksia nolla. Tässä tulokset:

Mikä puhelin sinulla on?
Samsung - 5 ääntä (55%)
iPhone - 1 ääni (11%)
Nokia - 2 ääntä (22%)
Joku muu - 1 ääni (11%)

Tekisin mielelläni sellaisen kyselyn, johon vastaus kirjoitetaan itse, mutta Blogger ei ainakaan toistaiseksi tarjoa sellaista mahdollisuutta. Edelleenkin, jos gadget ei jostain syystä laske ääntäsi, niin ilmoita asiasta. Kiitos.

Elokuun henkilönä on eläin, jota Ze Frank kuvailee sanoin "Mother natures cruelest predator, the hedgehog." Ze Frankin lainaukset loppuvat, kunnes tuodaan julki että joku ei enää oikein tykkää niistä. Minä tykkään, mutta internetin maailmassa on sananvapaus. Ja vielä sen varalta, että joku ei tykkää, niin tässä vielä yksi Ze Frankin lainaus kuukauden henkilöstä: "The sense of smell of a hedgehog is so acute it can smell a single drop of fish in an entire swimming pool filled with human blood." Ja  niille, joiden englannintaito on alkuvaiheessa tai muuten ruosteessa, elokuun henkilö on siili.

Sitten se ehkä mahdollisesti kaikista turhin, eli joka tekstin lyriikat. Heinäkuussa oli 13 tekstiä, eli tästä tulee kohtalaisen kokoinen lista.

Peipon läiskijäiset // Green Day - Brutal Love
Fiilistelyä (The Last of Us - Arvostelu II) // Metallica - All Nightmare Long
Lyhykäinen XVII: You can't deny the view, though. // Green Day - Lazy Bones
Positiivista ajattelua (Astronomy - Arvostelu) // Metallica - Astronomy
Filleriä ! // Metallica - Nothing Else Matters
Höyryinen kesäale // Apulanta - Trauma
Hybriditeoria // Linkin Park - With You
Attente // Green Day - Waiting
Ajattelun sivuvaikutuksia // Linkin Park - Numb
Tilastoja // Green Day - 99 Revolutions
Sadas bloggautus special // Taylor Swift - Picture to Burn
Sudden realization (Audiosurf - Arvostelu) // Approaching Nirvana - Illusion
Elämän suuret kysymykset // Ze Frank - Tough Love

Noita en tule poistamaan, sillä niiden kokoaminen on minusta varsin mukavaa puuhaa.

Mielelläni tekisin jonkin sortin listabloggautuksen esimerkiksi nykyhetken suosikkpeleistäni tai -tv-sarjoista. Jos Teillä on minkäänlaista kiinnostusta sellaiseen, niin let me know. Jos on, kertokaa myös, mitä listoja haluaisitte nähdä.

Nyt minä uppoudun lepotuoliin kookosjäätelön ja Lipton-teen kanssa ja katson maratoonin jostain amerikkalaisesta komediasta. Adios.

" It's been so long, I've been out of my body with you

/ I feel alone, feel at home, feel like nothing is true "

Elämän suuret kysymykset

Onko olemassa nuoruuden lähdettä? Miten maailmankaikkeus on syntynyt? Mitä on rakkaus? Mikä on elämän tarkoitus? Miten juusto valmistuu? Kuinka elektronista musiikkia tehdään? Miksi ajattelu vaikeutuu ihastuessa? Miten aivot toimivat? Onko alueella 51 avaruusolentoja? Onko Jumalaa olemassa? Miltä todellinen oikean elämän supersankari näyttää?

Kokosin tähän Teille muutamia elämän suuria kysymyksiä. Useimpiin ei varmaankaan ole vastausta, mutta yritän keksiä jonkinlaisen vastauksen jokaiseen jo mainittuun kysymykseen. Aloittakaamme.

Nuoruuden lähde on olemassa. Sen nimi on vedenpuhdistamo ja niitä on joka paikassa. Keittiön hanasta sinäkin voit päästä nauttimaan elämän eliksiiristä, eli vedestä.

Olen itse hyväksynyt kaksi eri teoriaa maailman synnystä. Ensimmäinen on suosittu "The Big Bang Theory" eli suomeksi Rillit Huurussa. Tai ennemminkin alkuräjähdysteoria. Toinen teoria on peräisin Ze Frankilta. Hän on sanonut yhdessä lukuisista luennoistaan seuraavat sanat:

"Only one hedgehog in history has farted. That is how the universe began."

Raakana suomennoksena universumi syntyi siilin pierun seurauksena.

Haddaway kysyi joskus samaa. Hän pyysi myös vauvalta, ettei tämä satuttaisi häntä enää. En osaa vastata tähän ainakaan toistaiseksi.

Tähänkin olen kehittänyt kaksi teoriaa. Yksittäisen elämän tarkoitus on selviytyä, ja se on naurettavan helppoa nykyaikoina. Yleisen elämän tarkoitus on jatkaa elämää. Take that as you will.

Juusto syntyy maidosta, jota "joukko maanviljelijöitä on kirnunnut, nostattanut ja käsitellyt huonosti ladossa". Kiitos, Yogpod.

Elektronista musiikkia tehdään ylennsä tietokoneella ja syntikalla.

Tämä kysymys on ajankohtainen minulle, mutta en osaa harmikseni vastata siihen.

Tiedän suurin piirtein oikean vastauksen tähän, mutta en jaksa alkaa selittämään sitä.

Kukaan ei tiedä, paitsi se, joka tietää. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alueella 51 on avaruusolioita, mutta en masentuisi, jos olisin väärässä.

Pass.

Ze Frank on vastannut tähänkin kysymykseen eräässä luennossaan. Tässä lainaus:

"They are the longest living rodent and barely show any signs of aging during their lives, which techically isn't that amazing if you're born looking like an old man. But they are seemingly immune to cancer and they can live with almost no oxygen, their body temperature changes with the environment and they are impervious to a wide range of pain. Just remember: If you've ever wondered what a real life superhero looks like, it looks like this. Like a ball sack."

Jälleen raakana suomennoksena oikean elämän supersankari näyttää kivespussilta. Tämä kyseinen pätkä kertoo kaljurotasta, jos sitä ihmettelitte.

Siinä kaikki. Jos Teillä on elämää suurempia kysymyksiä tai muita ongelmia, tunkekaa ne tuonne kommenttiboksiin. Pohdin niitä mielelläni.

Tässä vielä kuva siitä oikean elämän supersankarista.

" This rabbit's pissed at you 'cause you lied on all your income taxes /

Claiming for deductions that you know you shouldn't take "

Sudden realization (Audiosurf - Arvostelu)

Hyvää iltaa, rakkaat lukijat. Istun juuri nyt pimeässä huoneessa, joka näyttää siltä, että siellä olisi siivous pahasti kesken. Hyllyt ovat osittain tyhjiä ja pöydällä on vanhoja kirjoja. Siristelen silmiäni LCD-näytön valossa kuunnellen jonkin sortin musiikkia. Olen iloinen.

Olen iloinen siksi, että minulla ei ole ollut tylsää viimeiseen kahteen päivään periaatteessa ollenkaan. Maanantaina heräsin aamulla ajotunnille, jonka jälkeen katsoin Matrixin. Sitten kävin kaupassa, tein ruokaa, söin ruokaa ja katsoin pari videota YouTubesta. Luulin jo, että pian minulla olisi tylsää, mutta onnekseni puhelin soi aika äkkiä ja soiton seurauksena vietin loppupäivän parin kaverin kanssa. Loppuillasta ollessani kahden toisen em. henkilön kanssa sai hän minut tajuamaan, että ajattelen liian negatiivisesti. Ajattelen, että minusta ei välitetä ja että seurastani ei pidetä. Maanantai-illan jälkeen olen yrittänyt hylätä tämänkaltaiset ajatukset ja elää elämääni tietäen, että minulla on muutama todella hyvä ystävä ja että minua ei vihaa (tietääkseni) kukaan. Tiistaina en tehnyt muuta kun katsoin telkkua ja siivosin. Tylsää ei ehtinyt jostain syystä tulla.

Ostin 16. heinäkuuta Steamin kesäalesta Audiosurf -pelin alle kolmella eurolla. Tiesin pelistä etukäteen vain sen, että peli luo musiikkitiedostoista jotain ratoja. Pelattuani hetken ajattelin tehdä siitä arvostelun tänne. Ja tässä se nyt on, kuusi päivää myöhässä.

---

AUDIOSURF

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Tuo kuva selittää periaatteessa kaiken, eli tämä arvostelu loppui tähän.

Oikeastaan ei varmaan selitäkkään. Joten minä yritän.

Audiosurf luo musiikkitiedostostasi (esimerkiksi .mp3) kuvan ylävasemmalla näkyvän töherryksen näköisen vuoristoradan äänenvoimakkuuden vaihtelun perustalta. Ylöspäin menevät kohdat ovat hiljaisempia ja rauhallisempia ja alaspäin päinvastaisia. Pelimuotoja on muistaakseni jotain 12 ja en lähde niitä kaikkia selittelemään tässä nyt. Vuoristoradalla on 3-5 kaistaa pelimuodosta riippuen. Pelin idea on erittäin simppeli: kerää mahdollisimman paljon pisteitä. Tietyt toiminnat vähentävät pisteitä ja tietyistä toiminnoista saa enemmän pisteitä. Tutoriaalit ovat erittäin selkeitä, eli pelattavuus ei välttämättä ole taidosta kiinni.

Pelatessani olen todennut, että parhaat radat saa aikaiseksi käyttäen epätasaista musiikkia. Lähes kaikki elektroninen musiikki toimii erittäin hyvin, mutta esimerkiksi monet rock-biisit luovat kohtalaisen tylsän radan. Valitettavasti Steam-ale loppui eilen, mutta jos sinulta löytyy ylimääräinen kymppi, niin anna ihmeessä Audiosurfille mahdollisuus. Yksinkertaisuudessaan peli luo uuden tavan nauttia musiikista.

---

Minä lähden tästä jatkamaan kohtalaisen mukavaa elämääni. Toivottavasti Teidänkin elämänne ovat edes suhteellisen mukavia. Muistakaa, että aina on olemassa joku, joka välittää sinusta, vaikka se olisi kuinka vaikea uskoa.

" The moment's pass / I can't rewind

/ Thinking why / Why I'm the only one / To see you "

Sadas bloggautus special

Aivan ensimmäiseksi haluan esittää sen videon, josta olen puhunut. Sain siihen idean perjantaina ja viimeistelin sen puoli tuntia sitten. Pyydän anteeksi kehnoa laatua ja kohtalaista fps -arvoa. Tämä oli ensimmäinen ScreenCap -video, jonka olen tehnyt, joten spare me. Tein vertailuja kuvausohjelman suhteen ja päädyin ezVid -ohjelmaan, joka toimii aika hyvin, mutta jättää videoon pienen mainostyylisen palkin. Varmaan niin kuin kaikki muutkin ilmaiset ScreenCap -ohjelmat.

Yksinkertaisesti sanoen tällä videolla tuhoan kaikki kuvat, jotka olen tässä blogissa julkaissut. Perjantaina ostamani Little Inferno -peli toimii virtuaalisena vaihtoehtona sille, että polttaisin vahingossa taloni maan tasalle. Video toimii hienosti eräänlaisena kollaasina koko blogista ja sen historiasta. Yritin myös ujuttaa videon taustalle suhteellisen karmivaa musakkia tunnelmaa luomaan. Pidemmittä puheitta, tässä se on.

Nyt on varmaan hyvä sanoa, että minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, toimivatko videot Bloggerissa. Jos eivät nimittäin toimi, nolostun.

Edellispäivänä huoneessani kävi muutama ihminen. He veivät tietokoneeni hetkeksi ja saatuani sen takaisin oli työpöydälleni ilmestynyt "nannaonparas" -tekstitiedosto. Muistiosta löytyy epämääräistä tekstiä, jota minun kuulemma tulisi käyttää sadannessa tekstissäni. Tässä se nyt on...

"Olipa kerran Esa ja Masa. Kukaan ei tiedä kuka oli Esa. Unohtakaamme hänet. Eli olipa kerran Masa. Hän ajoi lentokoneellaan ympäri taivasta. Kukaan ei tiedä miksi.

Kerran hän törmäsi poikaan nimeltään Esa. Hänet piti unohtaa!! Hemmetti. Masa oli kotoisin planeetalta nimeltään Hakataankaikki. Kukaan ei tiedä miksi.Hän törmäsi 

kerran poikaan nimeltään Oliver. Kukaan ei tiedä miksi. Koska hän oli kotoisin planeetalta nimeltään Hakataankaikki, hän luuli hakkaamista tervehtimistavaksi myös

Maan päällä. Kukaan ei tiedä miksi. Siksi hän hakkasi Ollin, joka masentui. Kukaan ei tiedä miksi.Kukaan ei myöskään tiedä miksi tämä tarina ei pitäisi paikkaansa.

Olipa kerran jääkarhu nimeltä Lumi-Tuuli. Lumi-Tuuli eksyi Suomeen. Lumi-Tuuli tapasi Jaspen. Lumi-Tuulista ja Jaspesta tuli parhaat kaverukset. Jaspe otti Lumi-Tuulin 

lemmikikseen. Lumi-Tuuli ja Jaspe elivät onnellisina kunnes Lumi-Tuuli kyllästyi Suomeen ja lähti Afrikkaan. Tämä oli surullinen tarina. 

Sitten pääsemme kysymykseen, miksi opiskelemme ruotsia?! Pohtikaapa sitä hetki. Pääsittekö järkevään vastaukseen? Enpä usko. Ei ruotti opiskelus oo ees mitää järkee, 

ne swedupellet o ite tullu meijä maaha, ni ei oo mitää järkee et me opiskellaa niitte kielt. Niitte pitäs opetel itte suome kieli, jos ne meinaa tääl kerra asuu.

Minä en enää opiskele ruotsia. Piste."

En osallistunut luomisprosessiin muuta kuin havainnoimalla tilannetta. Apparently yksi ihmisistä onnistui vahingossa painamaan deleteä niin että kaikki teksti hävisi. Tuo on varmaan sitten kakkosversio nannaonparas.txt:stä. Joka tapauksessa oivaa filleriä.

Se deleteä painanut henkilö on myös sattuman kaupalla toinen niistä henkilöistä, joista mainitsin viime lyhykäisessä ja jotka lähtevät ulkomaille. Tämän tekstin piti alunperin olla jonkin sortin läiskijäisteksti deleteä painaneelle ihmiselle. En ole kylläkään ajatellut mitään sanottavaa joten terve menoa.

Sitten jotain muuta puhuttavaa...

...

En keksinyt.

Ainakin minusta tämä näyttäisi nyt suhteellisen hyvän pituiselta tekstiltä. Jos unohdin puhua jostain, sori.

(Lähi)tulevaisuudessa luvassa on pari arvostelua ja ehkä jotain ajatuksia. Jättäkää mielipiteenne videosta kommentteihin, jos Blogger suostuu toimimaan halutulla tavalla. Kiitos Teille kaikille siitä kaikesta tuesta/kritiikistä/huumorista/olemisesta, jota olette tuottaneet ilokseni ainakin vähän. Vastaisuudessakin tulen ilolla lukemaan kaiken palautteen ja mahdolliset ehdotukset. Olette mahtavia. Pysykää sellaisina.

" As far as I'm concerned you're / Just another picture to burn "

PS. Näköjään video toimiikin erittäin hyvin. Ainoastaan videon kuvanlaadussa on moittimista.

PSS. Tekstiä ollaan lyhennetty yhden tyypin vaatimuksesta.