This Christmas I wanna give you my heeaaAArt...

Minulla ei ole koskaan ollut huonoa joulua. Olen varma, ettei tänäkään vuonna oikeasti ollut. Mutta juuri nyt minusta tuntuu, että tämä joulu oli erityisen kehno esitys. Tai ennemmin jouluaatto. Joulu kokonaisuutena on ollut mukava, mitä nyt neljä ja puoli joulujuhlaa plus muuta sählinkiä. Ehkä tämän joulun erilaisuus johtuu siitä, että olen kasvanut vanhemmaksi ja kasvan edelleen. Juuri tällä hetkellä olen kuitenkin varma, että se johtuu perheestäni. En väitä tämän joulun olleen aivan surkea, vaan ennemmin kertoisin, miksi tunnen oloni  mm pettyneeksi juuri nyt. Siis tähän päivään. Oloni on nyt aika hyvä, kun kirjoittaessani taustalla soi niin ikään joulu-CD ja odotan lähtöä kauaksi kotoa perjantaina.

Vaikka olin 23. päivä sanonut moneen kertaan, ettei sasi herättää minua aattona, niin minut herätettiin joskus ennen yhdeksää. Yöllä olin herännyt ja päättänyt katsoa kaikki jäljellä olevat The Vampire Diaries -jaksot ja väsätä joulukoristeita karkkipapereista ja naruista. En noussut silloin ennen yhdeksää vaan koetin mennä takaisin nukkumaan. Nousin hieman ennen kahtatoista. Puin ylleni, siistiydyin ja olin valmiina lähtemään siskoni luo jouluaaton viettoon. Veljeni ei ollut. Hänen herättämiseensä meni puolisen tuntia ja hän oli huonolla tuulella siskoni luokse päästyämme. No, siellä sitten odottelimme ruokaa ja söimme ruokaa. Ja ruoka oli, kuten voi olettaa, erittäin hyvää. Valitettavasti en jostain syystä jaksanut syödä yhtä annosta enempää. Jälkiruokaakin jäi lautaselle. Mutta kaikki oli erinomaista ja maukasta. Sain toimia juhlien DJ:nä ja sehän tarkoitti sitä että kuuntelimme päivän aikana Pentatonixia, Elvis Presleytä, ruotsalaisia joululauluja, Turmion Kätilöitä ja Green Daytä.

Sitten olisi vuorossa lahjojen jako ja avaaminen. En tiedä käytännöstä muissa perheissä, mutta meillä lahjat jaetaan ensiksi ja sitten kierretään myötäpäivään siten että jokainen avaa vuorollaan yhden lahjoistaan. En saanut paljoa lahjoja, mikä ei ollut mitenkään huono asia. Minulla oli tänä jouluna vain yksi ja ainoa lahjatoive täksi jouluksi. Olin ilmoitellut vanhemmilleni jo kuukauden ajan, että toivoisin joululahjaksi Kingdom Hearts II.5:n enkä välttämättä edes tarvitsisi muuta. Lisäksi olin siskoni pyynnöstä ilmoittanut, mitä haluaisin hänen tilaavan minulle lahjaksi netistä. Lahjojeni joukossa oli pari lupaavan muotoista pakettia, ja olin tyytyväinen. Pääosa lahjoista meni siskontyttärelle.

Lahjojen avaamisesta päälimmäisenä mieleeni muistuu se, kuinka minulle vain huudettiin ja minua hoputettiin. Sain loppujen lopuksi Porispere 2015 -liput, rannekellon, kitaratelineen, suklaata ja rahaa. Siskoni oli ainakin luulojeni mukaan tilannut minulle ne kolme asiaa, joita pyysinkin. Sain lahjaksi niistä kaksi. En muistanut kysyä, missä se kolmas on, mutta veikkaan, että se ei ehtinyt jouluksi saapua, sillä se taisi lähteä ulkomailta. Ja se yksi ja ainoa oikea joululahjatoiveeni? Ei missään näkyvissä. Ilmaisin pettymykseni lahjan poissaolon ymmärrettyäni. Tehdessäni lähtöä siskoni luota äitini tuli kysymään, että onko minulla nyt huono mieli ja sanoin että on ja sen jälkeen hän sitten kaiken lisäksi vielä syytti minua siitä, etteivät he olleet joko uskaltaneet/osanneet ostaa sitä lahjaa minulle. Ja tässä esiin nousee se yksi ihmisen luonteenpiirre, jota inhoan suuresti. Nimittäin se, ettei kysytä, kun on kysyttävää. Itse yritän aina, kun mahdollista, kysyä. Ja nyt, poistettuani tästä kohtaa muutaman rivin valitusta, päätän olla valittamatta enempää.

Lähdin siskoni luota lahjojeni kanssa huono-oloisena oma-aloitteisesti ja yksin. Suuntasin suoraan huoneeseeni ja sänkyyn. Makailin siellä ja mietin, että mitä minä teen huomenna. Suunnitelmana oli pelata koko päivä. Mutta nyt saan odottaa ensi vuoteen saakka, että voin edes päästä käsiksi peliin. Yksi ajatus olisi nukkua päivä pois. Valitettavasti olen usein kovin huono nukkumaan yksin, varsinkin päivällä. Normaalisti minulla olisi yksi tai kaksi tai muutamia lahjoja, joiden parissa innokkaasti ja jännittyneesti ja onnellisesti kuluttaisin aikani, mutta tänä jouluna sellaisia lahjoja en saanut yhtään. Todennäköisesti tulen nukkumaan mahdollisimman paljon huomisesta, ja ne hetket, kun en nuku, syön, pelailen The Binding of Isaac: Rebirthiä, katselen Monty Pythonin lentävää sirkusta tai vain kuuntelen musiikkia. Ehkä pirautan parille kaverille, jos voisin kuluttaa aikaani heidän kanssaan, mutta vahvasti luulen, että heillä on parempaa tekemistä.

Ajattelusession jälkeen meille oli saapunut sukulaisia vierailemaan. Olin niin huonolla tuulella, että päätin jäädä huoneeseeni sänkyyn, jotten olisi vain huutamassa kaikille. Tein myös päätöksen soittaa eräälle henkilölle, jolle soittaminen osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi. Puhelu piristi minua mukavasti. Juttelin siinä hänen kanssaan joulusta ja lahjoista ja sen sellaisista, vaikka olen viettänyt viimeiset pari kuukautta inhoten ja vältellen ja melkein vihaten tätä henkilöä ja enkä ollut puhunutkaan hänen kanssaan pitkään aikaan.

Toivottavasti huominen menee hyvin. Perjantaina lähden pois kaupungista. Toivottavasti matkasta tulee mukava. Toivottavasti Teillä oli hyvät joulut. Toivottavasti. Minä tästä menenkin nukkumaan, kun kello näyttää olevan aikas monta.

Murry chrsmus

toivotan minä

200

Otettaessa huomioon myös se, että olen nukkunut tällä viikolla aika vähän ja että olen herännyt kellonsoittoon seitsemänä päivänä putkeen, tämä sunnuntai on ollut kovin mieluisa. Heräsin ennen yhdeksää, matkustin tunniksi pelaamaan sulkapalloa eilisessä seurassa ja saavuin kotiin. Täällä päätin sitten pitää sen oman joulujuhlani johon kutsuttiin vain yksi henkilö eli minä itse. Oikeastaan en olisi halunnut tänne ketään muuta. En ikävöinyt ketään, ja vaikka on olemassa ihmisiä, joita ikävöin ja joiden seuraa kaipaan, niin en olisi ottanut ketään seurakseni. Pidin "juhlan" itseäni varten ja yksin ja olen iloinen siitä. Ehkä jonain vuonna saan ilon pitää samanlaisen hetken jonkun kanssa. Mutta joka tapauksessa.

Tuossa minun "juhlani" pääosin on. Maratooni joulujaksoja suosikkisarjoistani + syötävää. Jaksot nautintojärjestyksessä olivat:

• The Mentalist - Jolly Red Elf (3.10)
• American Horror Story - Unholy Night (2.08)
• Supernatural - A Very Supernatural Christmas (3.08)
• Scrubs - My Best Moment (4.12)
• House M.D. - It's A Wonderful Lie (4.10)

The Vampire Diariesista joulujakso on vasta 6. kaudella ja Doctor Whosta minulla ei ole jouluspessuja DVD:llä. Eikä levyjä ole myöskään How I Met Your Motherista. Nämä kelpasivat ihan hyvin. Ja kylkiäisenä joululeivoksia ja valkosipulipatonkia. Kuvan St. PigeoNation's -muki sisältää lämmintä glögiä, johon on piristykseksi lisätty hieman toffee-minttu-Leijonaa. Myöhemmin uusi muki pelkkää glögiä ja pari leivosta. Ja ennen Housea keitin nuudeleita ja kastiketta. Hyvää ajanviettoa oli.

Jolly Red Elf on jakso, jonka olen nähnyt aika monta kertaa. Erittäin hyvä jakso.

Unholy Night oli toista kertaa silmieni edessä. American Horror Story oli aivan yhtä hyvä kuin muistinkin. Kamalaa. Upeaa.

A Very Supernatural Christmas toi ajatuksiini sen, että Supernaturalin vanhemmat jaksot olivat jonkin verran parempia. Tämä kyseinen jakso herätti monen monia tunteita, aivan puhtaasta naurusta jakson loppuun, joka särki sydämeni ja taisi aiheuttaa pari kyyneltäkin. Ja jos en väärin muista, tämä jakso oli yksi niistä muutamista, jotka katsoin exäni kanssa. En edes muista varmaksi, mikä on ihan hyvä asia.

My Best Moment oli perus Scrubs -jakso. Hauska mutta otti itsensä tarpeeksi vakavasti. Upea jakso.

It's A Wonderful Lie on myös jakso, jonka olen nähnyt useamman kerran. Upea tämäkin.

Ja tämä teksti jäi aika lyhyeksi. On mainitsemisen arvoista, että kyseessä on 200. julkaistu teksti täällä blogissa. Eikä siitä ole kuin puolitoista vuotta kun tuli 100 täyteen. Ha.

Joulut.

Joulujuhlia special ?

Olen viettänyt kolme joulujuhlaa kolmena päivänä peräkkäin.

Torstai, 18.12.

Vietin alaspäin pyöristettynä 11 tuntia koulussa tuona päivänä. Ensin pari oppituntia lukiota, sitten ateria ja sieltä koristelemaan ja valmiselemaan salia juhlaa varten. Viiden aikoihin ehdin  käydä suihkussa. Juhla alkoi kuudelta. Juhlan pääpolttopiste oli jokaisen vuosiluokan tekemä näytelmä plus opettajien näytelmä. Juhla alkoi jollain kappaleella, jossa soitin taas bassoa ja se oli joululaulu. Tämän jälkeen oli vuorossa 1. vuosiluokan näytelmä, jota minäkin olin suunnittelemassa. Bändityön takia jätin näyttelemisen toisaalle. Näytelmämme meni paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin harjoituksissa, vaikkakin finaali jäi vähän sotkuiseksi. Seuraavan yhteislaulun jälkeen 2. vuosiluokan näytelmä, jossa painotus oli videolla. Musiikkiesitys, 3. luokan esitys, jota ei ollut, sillä juhlassakaan paikalla ei ollut enempää kuin about kuusi abia. Siispä bändiesitys ja tauko. Tauolla glögiä ja muuta sellaista. Tauon jälkeen taisi olla joko bändiesitys tai sitten opettajien näytelmä, joka sekin oli aikas hieno. Tämän jälkeen yhteislaulun aikana raati koetti päättää, mikä neljästä (kolmesta) esityksestä oli paras ja ansaitsi voittaa kiertopokaalin. Yllätimme jossain vaiheessa sen japanilaisen englanninopettajan pyytämällä hänet lavalle, antamalla supisuomalaisen lahjakorin ja laulamalla paljon onnea suomeksi ja englanniksi. Sitten taisi olla bändiesitys ellen aivan väärin muista? Tai sitten ei ollut ja mentiin suoraan raadin päätökseen ja yllätys, ykköset voittivat. Vielä jäljellä oli ainakin yksi bändiesitys. Tässä kappaleessa basson lisäksi laulauisin ja vierailevana laulajatähtenä oli se tyttö itsenäisyyspäiväjuhlasta joka jännitti hurjasti. Vetomme meni aika nappiin ainakin kaikkien muiden mielestä paitsi ehkä sen naissolistin. Juhla loppui hyvin ja jälleen kerran lähdin kotiin TEKEMÄTTÄ MITÄÄN TYPERÄÄ kun jälleen kävi päässä kaksikin sellaista enemmän tai vähemmän spontaania ajatusta ja mahdollisuuksiakin oli useampia mutta pääsin turvallisesti kotiin.

Perjantai, 19.12.

Jotenkuten normaali lukiopäivä. Viimeisellä tunnilla oli historiaa ja opettaja soitti meille YouTubesta kovaan ääneen Raskasta Joulua (Tulkoon Joulu). Lähdin kotiin iloisin mielin. Kävin korjauttamassa vilkut mopoautosta ja en tehnyt oikein mitään hyödyllistä. Kuudeksi ajoin kirkolle. Siellä oli nuorten joulujuhla. Iloinen meininki, paljon mukavaakin porukkaa ja silleen. Esitin hyvän kaverin kanssa yhden joulusketsin. Pelasin biljardia ja kuuntelin musiikkeja ja vietin aikaa laadukkaasti. Hyvästelin lopuksi hyvät ystäväni ja toivotin joulut ja lähdin kotiin, jossa yllättäen kaikki olivat jo nukkumassa. Ja tästä päivästä vielä että nyt uudemman kerran se omituinen tyttö taisi varastaa yöni. En muista paljoa muuta kuin sen viimeisimmän unen, ja siitä unesta saatoin päätellä että ehkä mahdollisesti koko yön unet oli varastettu. Tämä ei ole hyvä merkki ensinkään, sillä muiden lukuisten syiden muassa luulen, että vaikka kaikki kävisi onnellisesti ja hyvin niin minulla ei varmaankaan ole lupaa tai oikeutta seurustella hänen kanssaan. Enkä välttämättä edes halua. Jostain syystä olen viime aikoina ajatellut kriittisesti sen suhteen, kenen kanssa haluaisin seurustella. Jostain kumman syystä. Ja ne kriittisyydet on vaikeita selittää. Pitää olla tietynlainen henkilö kyseessä. Enkä edes yritä selittää. Itse asiassa antaa olla.

Lauantai, 20.12.

Lukiolaisten oli pakko osallistua yläasteen joulujuhlaan. Ja sanasta 'pakko' johtui se, että tunnelma oli lukiolaisten keskuudessa masentunut ja vastenmielinen ja ärsyyntynyt ainakin joiltain osin. Ainakin minun välittömässä läheisyydessäni. Tämän takia en voinut kunnolla nauttia juhlasta, joka joissain tietyissä kohdissa jopa oli jotenkin nautittavaa. Juhlan jälkeen kaikki lähtivät mahdollisimman äkkiä, jopa ne pari kaveriani, joiden piti kanssani jäädä auttamaan salin siivoamisessa. Lisäksi tunnelmaani pilasi ehkä eniten se, kuinka päätin toteuttaa yhden merkityksettömän ja huonon spontaanin idean ja josta minun ei pitäisi nyt stressata tai ajatella ja ei sillä ole mitään väliä joten pitäisi koittaa rauhoittua. En saanut tänään toivotettua muuta kuin ehkä yhdelle hyvää joulua ja siitäkin jäi kitkerä maku suuhun. Onneksi sain eilen useampia toivotuksia toimitettua ja vastaanotettuakin. Minusta tuntuu, että olen ehkä liian innoissani joulusta. Minulla ei ole syytä olla innoissani. Mutta tässä ollaan. Vaikka olen yksin niin olen iloinen yksin. Ja tästä nyt muistin että tästäkään joulusta ei tule sitä, jota olen elämäni ajan halunnut. Ehkä ensi vuonna, mutta odotukset ovat erittäin matalalla. Tai kyllä tämäkin joulu voisi olla sellainen joulu mutta mahdollisuudet siihen ovat hyvin erittäin pienet. Hyvin matalat odotukset ovat korkeammalla kuin se korkeus johon ne erittäin pienet mahdollisuudet ylettyvät. Puhun nyt joulusta rakkaan kanssa. Ja vielä vielä lisään tämän päivän ihanuuksiin sen, kuinka alle puolen tunnin sisällä kotiutumisestani kuulen vieressäni vanhempieni riitelevän siitä, miten ja miksi meidän huusholliin ei ole tulossa joulua. Ilmaisin kantani ja päätin yrittää luoda sitten oman jouluni tänne sängyn alle.

Nyt yritän rentotua ja rauhoittua. Ja näin se jotenkuten onnistuu. Kuuntelen uskomattoman upean Pentatonix -yhtyeen uskomattoman upeaa That's Christmas To Me -joululevyä. Mukissani on lämmintä glögiä, tuota joulun upean tuoksuista esanssia. Lisäksi minulla on kaksi kappaletta typerryttävän hyvänmakuista leivosta. Nämä joululeivokset ovat aivan omituisia.  Paketissa lukee Gingerbread coated with dark chocolate ja kyllä se maistuukin piparilta. Se on niinkuin pehmeää piparitaikinaa, jossa on joitain ilmakuplia tai sellaisia ja päällystetty tummalla suklaalla ja ai että on hyvää. Tänään illemmalla tapaan näytelmäporukasta osaa ruoan merkeissä ja toivon mukaan tulee nautinnollinen ilta. Ja huomenna pidän kai neljännet joulujuhlat. Kutsuttuja henkilöitä on vain yksi. Aion hankkia lisää näitä piparileivoksia ja glögiä. Ehkä katson Doctor Whon jouluspessuja ja muidenkin sarjojen. Ehkä katson neljättä kertaa The Nightmare Before Christmasin. Ehkä katson kaikki SAWit. Ehkä pelaan Kingdom Heartsia. Mutta nyt menen ja katson The Vampire Diariesia, kun eilen en muistanut katsoa. Toivottavasti oloni ja joulutunnelmani paranee vielä. Hyvää joulua.

Huutakaa buu elämänne helpottuu

Joinain aamuina YT:n "Omat tilaukset" -sivullani ei ole mitään katseltavaa. Vain joitain LP:itä joita en katso ja videoita joista en välitä ja videoita jotka olen jo nähnyt. Ne aamut ovat harmillisia. Nyt joulukuussa on kuitenkin varmaa, että joka aamu on ainakin yksi video katseltavana, kiitos InTheLittleWoodin Christmas ADVENTure -sarjan.

Joinain aamuina YT:n "Omat tilaukset" -sivullani on niin paljon asioita, jotka haluan nähdä, etten niitä yhdessä aamussa ehdi katsomaan. Niin kuin tänään. Muun muassa yhdestä suosikkivideosarjastani JACKASKistä on tullut uusi jakso, on tullut myös uusi Community Versus, uusi Lucahjinin M&L:Superstar Saga -jakso, uusi one-off video JoshJepsonilta, uusi jakso Cyanide & Happiness Show:ta ja uusi biisi Sederwallilta.

Joinain aamuina en ole muista nähneeni useimpia unia. Siinä useimmat aamut.

Ja joinain aamuina noin tuntia ennen kellon soittoa hätkähdän puoliksi hereille niin, että uni pyörii yhä. Nimellisesti tänään. Tiedän näkeväni unta, mutta en käytä asiaa hyödykseni, niin kuin useimmiten tekisin. Sen sijaan ihmettelen. Minkä takia tämä yksi tietty tyttö on ottanut ohjat tästä yhdestä yöstäni? Juuri, kun olen rauhoittumassa ihastusten suhteen ja yrittämässä viettää jouluni vain itseäni varten. En ole milloinkaan aikaisemmin nähnyt unta hänestä, ja nyt hän vei minulta kokonaisen yön. Uskon yhä vahvasti, ettei unilla ole merkitystä, mutta monet ovat kuuleman mukaan eri mieltä. En tiedä. Ihmetystä aiheutti myös se, että valinnanvaraa olisi, kun "lähipiiriini" on lähiaikoina kuulunut tämän tytön lisäksi ainakin neljä sellaista, joista voisin ajatella enemmän. Mutta kuten sanoin olen pyrkimässä omakeskeiseen jouluun ja jättäisin mielelläni surulliset seurustelu-yritykset vaikka ensi vuoden puolelle tai vaikka sitä seuraavalle. Toivottavasti ja todennäköisesti jätänkin. Joten koetan olla ajattelematta kenestäkään liikaa.

Tästä pitäisi tulla hyvä päivä. Toivottavasti pessimismin jättäminen pois ei aiheuta välitöntä pettymystä. Hyvää joulau.

ಠ_ಠ

Heräsin vaivautuen neljännen torkun jälkeen. Kävin rutiininmukaisesti peilin edessä heilauttamassa litteän lettini tuuheammaksi. Siinä sitten iski suurenmoinen niskakipu, jonka kaltaista en ole milloinkaan ennen nähnyt. Se piinasi minua koko aamun ja olin jo vähällä olla menemättä kouluun. No, ensimmäisen tunnin jälkeen minun piti suunnistaa yläasteen terkkarille, sillä lukion oma on paikalla vain keskiviikkoisin ja opettaja sanoi että kannattaa mennä sinne että sieltä voidaan vapauttaa lukiolaisiakin ja menin ja ei oikein voitu ja hän selitti ainakin vartin minulle kuinka on ollut ristiriitaa ja ettei voida ja lopulta suuntasin kotiin lepäämään ja odottamaan sähköposti-ilmoituksia selvittämättömistä poissaoloista. Odottaessani päätin kuluttaa aikaa pesiytymällä valtaistuimelleni nokkos-piparminttuteen kanssa ja heittämällä jonkin hyllystäni löytyneistä kauhu-blu-ray-levyistä PS3:seen ja rentoutua siinä hetki. Käteen tarttui hyvin paljon kehuttu The Hills Have Eyes. Huivi kaulassa lämmittämässä, huopa päällä, niska kipeänä ja yrittämättä liikkua painan leffan päälle.

-----

The Hills Have Eyes (2006)

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Yksinkertaisesti sanottuna kamala leffa. Kauhuleffa niin kuin minä kauhuleffan määrittelisin. Ensitunnelmat olivat hieman epäilevät. Ensimmäisten minuuttien aikana sain sellaisen kuvan että kyseessä on tylsä saarnaava leffa ydinkokeiden haittavaikutuksista. Leffa lopulta osoittautui hirveäksi kamalaksi oikeaksi kauhuleffaksi ydinkokeiden haittavaikutuksista. Puolet leffasta nähtyäni olin vähällä laittaa sen pois, sillä ruudulla tapahtui jotain niin hirveää ja kamalaa ja hyi olkoon en tykännyt yhtään mutta onneksi en laittanut sitä pois. Loppua kohden elokuva muuttuu niin mielihyvää tuottavaksi ja mielenkiintoiseksi että huh huh. Se on sen arvoista. Elokuva on kovin upea tekele, jos tietää faktoista ja ymmärtää, että kyseessä on vuonna 2006 julkaistu fiktiivinen elokuva.

-----

Nyt odotan ruokaa ja katson Scrubsia. Niska on vieläkin ihmeellisen kipeä ja harmittaa, kun ohi menee kolme oppituntia. Aamuni oli kovin huono kun englannintunnilla olin koko 75 minuuttia huonossa asennossa ja kivuissa ja huono olo ja ärsyyntyneenä ja kivuissa kävelin tutun käytävän läpi kohti yläasteen terkkarin vastaanottoa saarnausta varten ja käytävällä jollain ihmeen tuurin kaupalla näin sen yhden ihmisen joka olisi voinut edes hieman piristää päivääni hymyllä tai millä vain mutta hän ei edes katsonut minuun päin ja ärsyyntymismittari näytti kirkkaanpunaista ja ehkä nyt lopetan tämän tekstin ennen kuin siitä kehittyy vain harmispäissä kirjoitettu valitusteksti. Jatkot. Toivon voivani huomenna paremmin.

Poll

Teki mieli tehdä tämmöinen asiaankuulumaton kysely, jonka eräs uusi tuttavuuteni Tumblrissa oli tänään aikaisemmin postannut. Eli periatteessa tämä on puhdasta filleriä ja samalla minulle jotain tekemistä, joten jos vähääkään mietityttää, niin voit vallan mainiosti skipata tämän tekstin. Kohtia oli yhteensä 102. Valitsin sieltä satunnaisella numerogeneraattorilla ~50 kohtaa joihin vastata enemmän tai vähemmän tarkasti. Tätä tekstiä ei olla suunniteltu tippaakaan etukäteen, joten pituudesta ei hajuakaan. En ala suomentamaan kysymyksiä. Ja nykyinen mielentilani on aika epäselkeä joten jotkut vastaukset eivät välttämättä käy järkeen. Pitemmittä puheitta voisin aloittaa. Ja jos teksti ei näy niin pitäisi olla linkki kuvan alavasemmalla.

TÄMÄ TEKSTI ON OMISTETTU HAAMULLE (Paljon onnea)

Muistilistallani ei läheskään ensimmäinen aihe, mutta lähiaikoina ehkä tärkein. Luultavasti tärkeyden jotenkin laukaisi tänään katkennut putki, jonka aikana en ollut kertaakaan edes nähnyt yhtä tiettyä henkilöä ja totta puhuakseni olen koettanut vältellä häntä syystä että en tiennyt mitä silloin tulee tapahtumaan ja ajattelin että se ei olisi mitään hyvää eikä minun edes oikeasti tarvitsisi nähdä häntä saati ajatella. Mutta tänään koulun ruokalassa huomasin tutun porukan ihmisiä valuvan paikalle ja se porukka merkitsi sitä että välttelemäni henkilö olisi tulossa myöskin ja sitä että nyt olisi parasta livistää paikalta jos halusin olla näkemättä häntä. Jostain syystä päätin olla ns "rohkea" ja en lähtenyt. Se osoittautui huonoksi päätökseksi. Ko. henkilö vilahteli silmäkulmassani keskustellessani kaverien kanssa ja sen pari kertaa mitä katseeni hänen suuntaansa eksyi ja välittömästi siirtyi pois niin silloin aina ajatus katkesi ja keskittyminen ei toiminut ja se vakio-pulssi-verenpaine-adrenaliini-whatnot tunne voimistui ja voimistui ja koin parhaaksi lähteä. Olin onnistunut välttämään hänen näkemistään melkein kuukauden ja nyt putken katketessa taisin jopa ääneenkin huokaista jotain hänen söpöydestään.

Haamut, joista otsikossa puhun, eivät ole sellaisia konkreettisia haamuja jotka ehkä tulee mieleen ensimmäisenä ei vaan haamuja as in muistoja ihmisistä, joita oli ennen ja jotka on nyt muuttunut aivan toisiksi ihmisiksi. Ehkä tuo mennyt ihminen on vielä siellä, mutta sitä ei ole näkynyt ja se on nyt toistaiseksi muisto vain ja sitä muistoa vaalin ja muistan lämmöllä. 

Haamu, josta otsikossa puhun, on erään tietyn tytön haamu. Olin aluksi ja olen yhä vakuuttunut siitä, että olosuhteiden ollessa toiset (lue:suotuisat (lue:mahdottomat)) hän olisi täydellinen minulle ja minä hänelle. En ole puhunut hänelle kunnolla tai edes oikeastaan paljoa nähnytkään kevään lopun jälkeen. Hän lakkasi puhumasta minulle ilman minulle kerrottua syytä ja aina jos edes katsoisin häntä kohti hän näyttäisi vaivautuneelta ja ärsyyntyneeltä. Ei mennyt kauaa ymmärtää, että kyseessä ei enää ole sama tyttö. Hän on hävinnyt elämästäni kokonaan jo muutama kuukausi takaperin ja jostain syystä olen ikävöinyt häntä yllättävän paljon viime aikoina. Jos minulla olisi mahdollisuus nähdä hänet, en tiedä, haluaisinko. Hän on nähdäkseni muuttunut niin paljon.

Silloin, kun häneen tutustuin, oli kyseessä maailman ihanin tyttö. Kaunis, suloinen, iloinen, erittäin ymmärtäväinen. Hän välitti minusta ja minä hänestä. Hän oli silmissäni täydellinen. Täydellinen ulkoa, täydellinen sisältä. Ei mitään muutettavaa, pelkkää rakastettavaa olemusta. Ehkä välitin hänestä liikaa. Nimittäin meille oli kai osittainen mahdottomuus olla pari. Hän kertoi syyn minulle jo ennen kuin tutustuimme. Ja lupasin, etten kertoisi asiasta kenellekään. Ja tämä on yksi lupaus, jonka olen rikkonut. Olen puhunut muutamalle valikoidulle luotettavalle ihmisille asiasta ilman nimiä tai yksityiskohtia, joten tavallaan olen rikkonut lupaukseni. Hän ei tietääkseni rikkonut omaansa. Tästä minun pitää tulla puhtaaksi ja pyytää anteeksi, jos sellaisen mahdollisuuden saan.

Ne kaksi (luotettavaa) ihmistä, joille olen avautunut tästä koko asiayhteydestä ajatuksella ja vastausta odottaen, ovat käyttäytyneet jotenkuten oletetuilla tavoilla. En tiennyt, mikä oletettu tapa olisi, mutta nyt tiedän. Puhuminen auttaa. Ensimmäinen ihminen, jolle kerroin myös kaikesta niinä aikoina tapahtuneista suuremmista asioista on yksinkertaisesti monin tavoin niin kaukana, ettei hän tekisi tiedolla mitään muuta kuin auttaisi oloani. Hän on enkelini valtameren toisella puolella ja molempipuolinen luotto ja rakkaus takaa sen, että olisimme toisiamme varten aina, kun toinen sitä tarvitsee. Näin ei ole muutamaan kuukauteen ollut, mutta silloin oli. Tartuin aina syvästi hänen jokaiseen sanaansa, ja se saattaa johtua siitä, että ne sanat oli suoraan kirjoitettu ja ne voi lukea uudelleen. Olen saanut luvan häneltä käyttää näitä tekstipätkiä keskusteluistamme ja ne eivät riko kenenkään yksityisyyttä patsi ehkä minun mutta minulla ei ole väliä.

(Anteeksi, teksti *hiukan* venähtää) Nämä pitkät tekstit, joita hänelle lähetin, olivat ensimmäisiä keskusteluitamme erään suuren riidan jälkeen. Siitä oli jo jonkin aikaa ja riita oli laantunut. Ensimmäisiin sanomiini kuului "I think I need an outsider opinion on something" (se osoittautui todeksi) johon vastaus "yeah whats up?". Ladoin suurehkon määrän tekstiä osissa, joihin hän heitti väliin aina yhtä rohkaisevaa ja rakastavaa materiaalia mm siitä miten hän piti tekemistäni vaikeahkoista ja hieman oudoista päätöksistä ja tuki niitä. Myöhemmin löytyy keskusteluita siitä, kuinka pelottavaa rakkaus on ja siitä kuinka pidempiaikainen masennukseni oli paranemaan päin tämän tytön takia. Yksi lähettämäni viesti joka pisti silmääni ja sopi silloiseen tilanteeseeni täydellisesti kuuluu "She's awesome dani absolutely amazing im just so scared that ill get hurt" johon hän pyysi minua olemaan pelkäämättä ja kertoi että joskus täytyy päästää ihmisiä lähemmäs ja muuttamaan elämääsi ja he voivat satuttaa mutta pelossa eläminen ei ole elämistä tai jotain sinne päin ja tämä on yksi niistä hänen lukuisista viisauksistaan, joiden mukaan olen osittain elänyt tähänkin asti. Elämäni motto/filosofia/tunnuslause tai mikä lie, tärkein muistettava asiani on lyhyt lause, jota nimenomaan hän toisti useampaan kertaan. Ja nyt lakkaan tämän kolumnin ja jatkan seuraavaan, ettette ihan kyllästy.

Ja toinen, jolle haamustani kerroin reagoi inhimillisellä ja ihanalla tavalla. Kerroin suht uudelle kaverilleni, ihanalle tytölle tätä stressini ja muun sellaisen takia, kun olin kuskaamassa häntä kotiin. Kerroin lyhyesti nimettömänä että mitä oli tapahtunut ja hän nauroi ja kertoi, ettei noin voi tapahtua kenellekään. Tästä vahvistui entisestään se että minulla on erittäin omituinen tuuri.

Ja sitten varmaan jatkan haamustani puhumista, vaikka olen jo puhunut hänestä paljon ja useampaan otteeseen mutta antakaa nyt olla. Olen erittäin väsynyt tätä kirjoittaessani ja seuraava jää yhdeksi viimeisimmistä pätkistä tässä tekstissä koska haluan tekstin valmistuvan tämän päivän puolella.

Jos aloitan haamun pinnallisista ominaisuuksista. Hänen ulkonäköönsä kuuluu paljon sellaisia asioita, joita olen huomannut monissa muissakin mielestäni hyvännäköisissä tytöissä. En paljasta ulkonäöstä mitään yksityisyyden takia, jos sitä enää jäljellä on. Mutta kuten sanottu, hän oli silmissäni täydellinen enkä olisi kyllästynyt siihen näkyyn mahdollisesti ikinä. Hän ei (tietääkseni) enää ole saman näköinen.

Sisäpuolelta löytyi rikkinäinen, pikkuinen mutta omalaatuinen ja uskomattoman ihana sielu. Hänen toimintansa oli ihailtavaa ja monilta osin samaistuttavaa. Hänen olemuksensa ihastutti minua aina suuresti. Hän ei ollut penaalin terävin kynä eikä peitellyt asiaa. Opin hänestä paljon asioita, jotka tekivät minut iloiseksi ja oikeasti halukkaaksi kuulla lisää. Hänestä jäi monia asioita, jotka olisin halunnut oppia. Hän muutti minun elämääni ja luullakseni minä muutin ainakin hieman hänen. Tämän tytön muisto on yksi parhaita muistojani ja tärkeimpiä kokemuksiani.

En tiedä, mitä tapahtui. En tiedä, haluanko tietää. Tiedän todella haluavani tytön sellaisenaan takaisin, mutta se ei ole mahdollista eikä suotavaa. Minun silmissäni maailman suloisin ja ihastuttavin tyttö on toistaiseksi taas vain haamu. En tiedä, lukeeko hän blogiani enää. Mutta jos lukee, niin julkaisuhetkellä on se päivä, joten toivotan erityisen hyvää juhlapäivää. Luultavasti siis myöhässä. Mutta ainakin minä muistin sen.

ding dong joulun kellot soivat radiossa ding dong ding dong

Viime kerralla mainitsin että olin kirjannut ylös aiheita joista haluaisin kirjoittaa tekstin. No, kuten ehkä olette nähneet, en ole kirjoittanut. Sen sijaan lista on kasvanut moninkertaiseksi. Muistan että joskus sanottiin että pidettäisiin enemmän siitä jos kirjoittaisin lyhyitä tekstejä useammin. Ja se menee niin päin että minä itse nautin enemmän isompien tekstien kirjoittamisesta. Äsken mietein, että jospa tekisin useammin pikku tekstejä listan mukaisista aiheista. Ehkä niin tulee tapahtumaan, ehkä ei. Aiheet ovat suht ajankohtaisia. Aiheita on nyt yhteensä 18 ja lista voipi hyvinkin jatkaa kasvuaan vielä. Mutta nyt tähän alkuun(?) heitän neljä kuvaa riipuksistani kun olen sitä päivittäin vaihtanut ja olen kohta laittanut jokaisesta kuvan tänne ja se on jotenkin aika mukavaa. Mutta w/o further ado...

Kingdom Key

Ultima Weapon

One-Winged Angel

Jjja oikealla näkyy kuva jonka halusin ottaa jostain syystä mutta siis siinä kaikki tällä hetkellä pitämäni korut plus kaksi ihan muistojen takia jos ne vaikka häviävät niin että sitten olisi ainakin yksi kuva niistä. Mutta. Nämä 7 enemmän tai vähemmän korua jokainen merkitsee minulle hyvin paljon. Tai ehkä niistä 6, sillä keskimmäisin sininen sormus saapui tasan tänään postissa enkä ole ehtinyt siihen vielä kiintyä. Mutta siinä siis Oathkeeper-riipus, musta ponnari, joku outo vanha kulunut epämuodostunut kuparinen lepakko-pääkallo-sormus, uusi liian iso (upea) sormus, hajoamispisteessä oleva Approaching Nirvana-ranneke sekä kaksi erittäin kulunutta Green Day -ranneketta, joita muuten on yhteensä kolme muistin juuri. Yhden annoin kesällä rakkaalle ystävälleni illaksi lainaan ja se on hänellä yhä ja nyt se tyttö asuu toisella paikkakunnalla ja toivottavasti saan sen rannekkeen takaisin kun se ei tahtonut hevilläkään kulua. Mutta juu. Näistä esineistä mukanani kulkee joka ikinen päivä melkein jokainen ja niiden mukana paljon muistoja ja sitä mitä minä olen. Postissa on tulossa vielä yksi kaksiosainen korusetti, jonka hieman pessimistisesti mahdollisesti ehkä toivon joskus tulevaisuudessa tulevan sisältämään erittäin paljon muistoja koska kyseessä on niin sanottu "Lovers Ring" jonka ostin kun se oli halpa ja aiheellinen ja ehkä en ikinä anna kellekään sitä toista puolta vaan pidän molemmat itselläni.

Tilasin tänään kaksi joulu-CD:tä, joiden toivon hartaasti saapuvan ennen joulua tänne. Ja tilauksen jälkeen panikoin sitä ettei minulla ole enää rahaa. Onneksi käteistä on muutama kymppi jolla saan vielä parit lapsellisen helpot lahjat ostettua tärkeimmille ihmisille jos sellaisia vielä tapaan ennen juhlapyhää. Toivottavasti. Ainakin yritän. Siinä muuten minulle tekemistä. Ensin halpoja helppoja lahjoja jokin kappalemäärä ja niitä jakelen sitten tärkeysjärjestyksessä ja siinä järjestyksessä kun saan ihmisiä kiinni. Juuri nyt mielessäni on kaksi tiettyä ihmistä, joista kummankaan kanssa en ole kunnolla puhunut yli puoleen vuoteen. Jep, siinä minulle hieman tekemistä. Nimittäin tekemiseni vähenivät aika merkittävästi sillä hetkellä, kun läpäisin Re:Chain of Memoriesin Riku's Storyn ja Kingdom Hearts II:sta pääsen onnesta pursuen pelaamaan vasta joulun aikoihin. Joten mitä nyt teen? No, aluksi suunnitelmissa oli pitää taukoa kaikesta siitä, mitä olen tehnyt kuukauden kaksi, eli Kingdom Heartsista, vanhoista YouTube-videoista, The Vampire Diariesista (osittain) ja muutamasta muusta jutusta. The Vampire Diariesia olen nyt katsonut parillisina päivinä, sillä jaksoja on siten juuri sopivasti että kun on jouluaatto niin olen katsonut kaikki tältä kaudelta ja toivon mukaan joululahjaksi saan seuraavan kauden.

No tuli tästäkin jo aika paksu paketti. Mutta jos kaikki menee niin kuin juuri nyt suunnittelen ja haluan niin käyn listaa läpi ja kirjoitan lyhyempiä tekstejä mm aiheista kuten elämänlaatu, jotenkuten yllättävän suuri ikävöinti, järkevän ja selkeän ajattelun salaisuus, "TÄMÄ TEKSTI ON OMISTETTU HAAMULLE", nostalgista positiivista elämänlaatua parantavaa ihastumista, liika onnellisuus ja koeviikko. Ehkä ei kaikesta mutta pari otsikkoa kutkuttaa omaakin mielenkiintoani. Mutta nyt hyvää yötä itse kullekin ♥

Julia

Hyvä ilta kehnohkolle päivälle. Päivän aikana en tehnyt paljoa muuta kuin mietiskelin menneitä, pelasin hyvän määrän Re:CoMia, ORASia ja Rebirthiä, katselin uusia ja vanhoja YouTube-videoita, katsoin myös yhden jakson TVD:tä. Siinä se päivä kai kokonaisuudessaan olikin. Eiliseen kuului enemmän Re:CoMia ja TVD:tä. En erityisemmin juhlistanut itsenäisyyspäivää. Mutta siis tästä illasta otin tuon kuvankin. Fiilikseni on nyt erittäin rento ja huoleton ja se voi mahdollisesti osittain johtua tuon mukin sisällöstä. Nonetheless, minulla on hyvä olo. Ollut jo jonkin aikaa. Ja se on hyvä. Ja mitä tuossa kuvassa on on se mikä tekee tästä illasta minulle kovin mieluisen. Aioin listata ne asiat tähän tekstiin.

Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen asia oikealta on vihreä kulho jossa on jotain aika epämääräisen näköistä sisällä. Siellä on isoäitini tänään valmistamaa luumukiisseliä ja uskokaa kun sanon että se on varsin herkullista. Isoäiti vietti viikonlopun kotonani, sillä a hän oli joutunut perjantaina sairaalaan ja b vanhempani olivat lähteneet lauantai-aamupäivällä lappiin ja tulevat joskus ensi viikon loppupuolella takaisin. Se tietää jonkin verran rennompaa alkuviikkoa.

Seuraava mainitsemisen arvoinen asia voisi olla taustalla häämöttävä mustavalkoinen YouTube-logo punaisien kehysten keskellä. Tämä on - kuten ehkä jotkut tunnistavat - YouTubets React -sarjan perinteinen alkuscreeni. Sarja on minulle yhä mieluinen ja katson aika usein vanhoja jaksoja.

Sitten siirrymme keskelle, jossa 3DS -konsolini ruudusta kurkistaa rakas Ponytani. Eilen kun lueskelin vanhoja tekstejäni tägejä varten niin huomasin että olin kerran tai kaksi kertaa heittänyt sekaan tiimini nimineen ja päätin tehdä sen nyt taas kun pelaaminen on relevanttia. En tainnut tehdä sitä pelatessani X:ää. Mutta tässä ORAS-tiimini sekä kertauksen vuoksi W/W2-tiimini koska miksi ei.

ORASissa olen nimennyt kaikki sen Trainer ID:n alaiset tiimin jäsenet niiden väreihin sopivien jalokivien ranskankielisillä vastineilla koska miksi ei. Tiimi ei ole valmis, mutta lopulliseen tulevat mitä todennäköisimmin kuulumaan seuraavat:

• Émeraude (Sceptile) (Alunperinkin ORASista) (Smaragdi)

• Saphir (Kingdra) (Siirretty X:stä munana) (Safiiri)

• Rubis (Ponyta) (Sama) (Rubiini)

• Écho (Eevee) (Siirretty X:stä sellaisenaan) (Nimetty erään Umbreonin kyvyn mukaan sekä suht etäisesti erään kauniin tuttavani mukaan)

Ja W/W2-tiimin olen joskus kertaalleen esitellyt mutta fillerin vuoksi tässä vielä:

• Joshua / Caleb (Samurott) (Raamatunhahmojen mukaan)

• My Balls (Zebstrika) (Lucahjinin mukaan)

• Ish (Conkeldurr) (Perinteen ja ystävättären mukaan)

• Elena (Swoobat) (TVD-hahmon mukaan)

Seuraavaksi pilkottaa läppärin päällä vajaa pakkaus Julia-keksejä. Ei ollut tarkoitus.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä St. PigeoNation's -mukini, joka saapui postissa kauniissa paketissa viime viikolla ja olen siitä lähtien juonut siitä melkein kaikkea mitä olen juonut. Toki pesen sen aina aika ajoin. Nyt sieltä löytyy (vielä ainakin puolen mukia) Siti-kolaa johon olen lisännyt erittäin ammattitaitoisesti ja en tippaakaan liikaa Negrita-rommia. Cheers.

Jungle King

Three Wishes

Riipus oli tämän päivän ajan Jungle King ja äsken vaihdoin sen muotoon Three Wishes. Voisin selittää, mikä merkitys näillä on minulle tai ylipäätään, mutta jostain syystä en tee niin. Eilen illalla kirjoitin ylös aiheita seuraavaa blogitekstiä varten. Niitä on viisi. Kaksi niistä ovat oikeita aiheita jotka jotenkuten liittyvätkin toisiinsa ja niistä saisi aika hyvän määrän tekstiä, mutta toivottavasti teen sen sitten kun olen pohtinut asiaa enemmän. Asia on yksinkertaisesti ilmaistuna seurusteluaikojeni osittainen spekulointi retrospektiivistä ja vaikka se on pyörinyt päässäni yllättävän harvoin niin silti sen ajattelu on saanut minut ymmärtämään jänniä asioita melkein kaikesta. Mutta toivottavasti saan pohdittua asiaa ja tehtyä siitä oivallisen tekstin. Toiset kaksi ylös kirjoittamaani asiaa ovat enemmänkin juttuja joista voisin tehdä arvostelun. Toisen vaikka heti ja toisen jonkin ajan kuluttua. Ehkä teen, ehkä en. Ja viimeinen asia on vain Super Mario Galaxyn soundtrackin kehumista. Eli näin. Nyt toivotan Teille hyvää yötä ja jatkoa ja joulua.

Tai, no, vielä loppuun haluan mainita että pidän erittäin paljon uudesta Naminé/Kairi -profiilikuvastani. Lisäksi se hämmentää tuntemattomia ihmisiä sukupuoleni suhteen. Pidän kuvasta erittäin paljon.

Tim Burton's The Nightmare Before Independence Day

Spellbinder

Fairy Harp

Tänään on ollut erittäin hyvä päivä. Ehkä paras aikoihin. Ja on mainitsemisen arvoista, ettei tämä päivä ole ollut erittäin hyvä vain yhden ihmisen takia, toisin kuin silloin kun eritt. hyviä päiviä oli lähestulkoon joka päivä. Ehei, tämän päivän tekivät (nopeasti laskettuna) ~20 henkilöä. Aloittakaamme alusta.

Aamulla sotkin vaatteiden ja korujen ja hiusten ja repun ja kaiken kanssa. Oli itsenäisyyspäivän aatto ja koulussa olisi itsenäisyys/lakkiasjuhlat. Siellä minun olisi määrä esiintyä kahdessa musiikkiesityksessä, joista jälkimmäisessä basson lisäksi vastuullani olisi mieslaulajan rooli. Ja näin loppujen lopuksi kävikin.

Niin. Sotkin aamulla koettaen päättää vaatteita ja päädyin siihen samaiseen Linkin Park -t-paitaan, joka minulla oli viimeksikin koululle esiintyessäni yllä. Ja siihen päälle juhlalliseen tapaan Triforce-hupparin sijaan smokkitakki. Tai oikeastaan kävin ensimmäisen tunnin jälkeen vaihtamassa hupparin takkiin. Sitten sotkin aamulla korujen kanssa. Tai korun. Vaihdoin riipuksen Diamond Dustista Spellbinderiin, ja olen huomannut, ettei se riipuksen vaihto ilman työkaluja olekaan niin kovin vaikeaa, jos sen osaa. Eniten sotkin tukan kanssa, sillä jostain syystä se oli mielestäni huonosti koko päivän vaikka muut väittivät toisin ja muutenkin ei se koskaan ole huonosti. Sitten repun kanssa, kun tuumiskelin että tarvinko kirjoja. Otin pari enkä tarvinnut niitä.

Lähdin kiireesti tien toiselle puolelle kuvisluokan eteen. Luulin olevani myöhässä, mutta onnekseni niin oli opettajakin. Sain tämän kuvaamataidon syventävän kurssin kolmesta projektista ensimmäisen valmiiksi ja aloin suunnitella seuraavaa. Voin rehellisesti sanoa olevani erittäin tyytyväinen projektin lopputulokseen. Ja tämä on suht harvinaista. Näytän ehkä sen lopputuloksen kunhan saan siitä kuvan.

Kävelin tunnin jälkeen kotiin vaihtamaan takin ja hakemaan repun. Sitten panikoin hieman ja hätäilin myös kun en muistanut pitikö olla jo kymmeneltä ja missä ja kello oli yli kymmenen ja onneksi musiikinopettaja käveli käytävällä vastaan ja kaikki hyvin. Salissa olivat loput esiintyjät sekä lipunkantajat harjoittelemassa - you guessed it - lipunkantoa. Ja me puolestamme harjoittelimme musiikkiesityksiämme. Ensimmäisessä soitin bassoa ja se harjoiteltiin kahdesti ja toisessa soitin bassoa ja suutani ja se harjoiteltiin kolmasti. Kello oli yksitoista ja kokoonpanomme kaksi tyttöä lähtivät oppitunneille. Me loput jäimme laulamaan satunnaisia Green Dayn kappaleita saliin, kunnes ruokailu alkoi. Myönnän, että se laulamissessio oli yksi upeimmista päivän lukuisista upeista tapahtumista.

Ruoka oli hyvää ja olin joko hukannut kaikki kokoonpanon jäsenet tai sitten he olivat vielä syömässä. Painuin saliin sotkemaan kitaralla ja hetken kuluttua koko kokoonpano oli siellä jälleen. Juhla oli alkamassa ja vieressäni istunut tyttö jännitti ihanan paljon. En härnännyt häntä liikaa siitä. Tämä toi mieleeni sen viimekeväisen konsertin, jossa myös lauloin. Vieressäni istui silloin silloinen ihastukseni, pieni suloinen tyttö, joka jännitti käsittämättömän paljon. Hän kai jännitti vähän minunkin puolestani, mutta minulla oli erittäin paljon jännitettävää. Ensimmäistä kertaa yleisön edessä laulamaan, yhtä silloisista suosikkikappaleistani yhdessä kaikkien aikojen parhaan kaverini kanssa. Minä lauloin kaikki ja hän lauloi kanssani kertosäkeessä ja soitti kitaraa. Yksi parhaista muistoistani.

Saliin kerääntyi koko koulu. Eli 7. luokka, 8. luokka ja lukion kaikki oppilaat tai melkein kaikki plus opettajat ja osa henkilökuntaa. 9. luokka ei ollut silloin koulussa, mikä on osin hyvä juttu mutta osin taas huono. Tunnen sieltä nimittäin monta sellaista, joiden olisin ehkä hieman halunnut kuulevan soittoamme. Toisaalta siellä on myös se yksi, jonka näkeminen olisi todennäköisesti pilannut esiintymiseni. Ehkä kuitenkin olisin enemmän halunnut ysit sinne kuin etten.

Muistaakseni juhla alkoi erään lahjakkaan ja hyvänkuuloisen naislauluyhtyeen kahdella perinteisellä sota-ajan kappaleella, jonka jälkeen saimme kuulla perinteisen loputtoman pitkän puheen. Puhe oli yllättäen mielenkiintoinen, mutta sen pituus kasvatti ympärilläni alati rakentuvaa jännitystä. Sitten ensimmäinen kappale. Minun Maan lauloivat yksi hauskimmista kavereistani uskomattoman upealla äänellään duettoparinaan se kaunis tyttö täynnä jännitystä. Rämpytin bassoa ja kaikki meni hyvin. Jännitys oli vain kuulemma vielä suurempi esityksen jälkeen.

Nyt minäkin aloin jännittää kunnolla. Lakkien jaon ja Maamme-laulun jälkeen oli minun vuoroni. Basso tukevasti käsissä ja mikki nenän alla esitimme kappaleen Niin Korkea Oli Taivas. Duettoparinani kaunisääninen tyttö, rummuissa ja elektroakustisessa skitassa erittäin lahjakkaat muusikot. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Juhlan jälkeen japanilainen "vaihto-opettajamme" tuli henkilökohtaisesti kiittämään minua esityksestä. Olen lukion aikana oppinut arvostamaan häntä yhä enemmän ja tunne on kai molempipuolinen. Arvostukseni häntä kohtaan nousi huimasti sinä hetkenä kun hän eräällä ranskantunnilla osoitti Kingdom Hearts -paitaani ja sanoi että "I love Kingdom Hearts". Hän on hieno ihminen. On kovin harmi, että hän lähtee maastamme pian pois.

Roudausten ja kiitosten jälkeen lähdin kotiin TEKEMÄTTÄ MITÄÄN TYPERÄÄ (spontaani mahdollisesti elämäni muutava ajatus kävi vahvasti mielessäni mutta kumosin sen sillä en juuri nyt tarvitse mitään ylimääräistä elämääni). Kotona ehdin syödä eilistä ruokaa annoksen ja katsomaan yhden jakson The Runaway Guys:n LittleBigPlanet 2 -Let's Playtä kun sain viestin puhelimeeni. Kaveri pyysi minua keilaamaan kahden kesken ja on osittain hänen ansiotaan, että päiväni oli niin hyvä kuin se oli. Keilaamisen jälkeen iloisena kävin kotona tankkaamassa ja suuntasin kirkolle. Siellä tuhosin viimeisetkin äänenrippeeni laulamalla virsien mukana ja rupatellen kavereille niitä näitä. Muutamia biljardimatseja myöhemmin päätin suunnata kotiin. Ostin kirkon erittäin yllättävästä PS1-pelivarastosta muutaman helmen mukavaan hintaan. Nyt hyllystäni löytyvät ehdottomat klassikot Tomb Raider, CTR: Crash Team Racing, Worms ja Ape Escape, joista viimeistä olen äitini kanssa metsästänyt jo käytännössä vuosia.

Nyt olen kotona ja olen niin kovin onnellinen. Väsynyt, mind you, mutta onnellinen. Huomenna aamupäivällä pääsen kaupungille syömään. Vaihdoin riipuksen Spellbinderistä Fairy Harpiin ja aion nyt päättää tämän upean päivän upealla tavalla: Katsomalla jo jonkin aikaa hyllylläni komeilleen Tim Burton's The Nightmare Before Christmas -elokuvan. Hyvää yötä kaikille. Ja hyvää joulua.

Paketti Saksasta

Siinä tänään postiluukustani heitetty paketti ja sen päällä se mitä siellä oli sisällä. Kyseessä on sen viimeviikkoisen nettikauppabuumin ensimmäinen lähetys. Ottaa vieläkin päähän, että meni niin paljon rahaa johonkin suhteellisen turhaan. Tämä ensimmäinen saapunut asia oli kuitenkin eniten odottamani asia ja eikä se ollut edes kovin kallis. Päälimmäisen paketin sisällä on sametilla päällystetty vaahtomuovipehmustetyyny, johon on kaiverrettu kuvioita, ja niissä kuvioissa lepää yhteensä 12 riipusta, ketju ja avainrengas. Eritellen 10 keybladeä (mukaanlukien suosikkini Oathkeeper), Soran riipus sekä Roxasin riipus. Ja voin nyt kokemuksesta sanoa, että riipuksen vaihtaminen ilman työkaluja on suhteellisen hankalaa hommaa. Mutta hyvää jälkeä jäi. Juuri nyt ketjussa roikkuu perus Kingdom Key, jonka aion vaihtaa joko Chain of Memoriesin läpäistyäni tai todennäköisemmin Kingdom Hearts II.5:n aloitettuani Roxasin riipukseen, josta Oathkeeperiin kun sen pelissä saan tai kun aloitan Birth by Sleepin ja kun olen SEN päässyt läpi ja Re:Codedin niin tilalle vaihtuu Soran riipus. Tämä järjestely tuskin tulee toteutumaan joten myönnän tämän tekstipätkän olleen turhaa. Mutta mitä muuta muka oletitte.

Tänne päin on vielä matkalla 11 tuotetta ainakin Briteistä ja vissiin Japanista ja ehkäpä muualtakin. Mutta niin, tuo heräteostosten teko on saanut aikaan uuden ongelman. Ei ole enää rahaa koulukirjoihin ja uusi jakso alkaa perjantaina. Silloin myös julkaistaan täällä Euroopassa ORAS, jonka haluan palavasti itselleni. Lisätään vielä ensi maanantain live-esiintymiseen halajamani Epiphonen bassokitara. Toivottavasti saan kirjoihin jo etukäteen finanssiapua. Silloin kai kaikki onnistuu. Jouluna balanssi todennäköisesti siirtyy parempaan suuntaan.

Huomenna on koeviikon viimeinen koe ja valmistautuminen siihen on mahdollisesti jopa huonompaa luokkaa kuin kaikissa aikaisemmissa kokeissa. Nimittäin lukemattomuuden lisäksi olen ollut tunneilla useimmiten omissa maailmoissani The Binding of Isaac: Rebirthin takia. Ja muutenkaan en ole ikinä ollut maantiedon tai samankaltaisten aineiden kokeiden ystävä. Niissä kun täytyy osata niin paljon ja niin laajalti asioita, joita ei suurin osa ihmisitä tule tarvitsemaan. Ehkä sitä voi siirtää yleissivistyksen piikkiin suurimmaksi osaksi, mutta silti. Toivolla, uskolla ja tuurilla mennään tämäkin koe. Kaikki muut kokeet olen suorittanut kunnialla ja tiedolla ja taidolla ja kaikki uskoo. Ruotsin koe meni ehkä eniten metsään, ja se meni vielä omasta mielestäni aikas hyvin.

Nyt menen tekemään sitä mitä olen tehnyt jo yli viikon eli olemaan niin että pitäisi lukea. Todellisuudessa katson tod. näk. JonTronin molemmat Goosebumps -videot ja sitten jatkan Vampyyripäiväkirjoja kunnes väsyttää niin että menen nukkumaan. Illan jatkot.

Pohja

Ensimmäinen koe on huomenna. En ole lukenut yhtään. Olen vain laiskotellut ja tuhlannut aikaa ja tuhlannut rahaa. Nettikauppoihin olen heittänyt tänään varmaan yli sata euroa ja mitä olenkaan tilannut? En mitään, mitä todella tarvitsisin. Ainoa hyödyllinen tilaus olisi yksi golf-paita ja mahdollisesti muki. Siihen päälle tarroja ja koruja ja CD-levyjä kokoelmaa varten. Ja äsken huomasin, että tilasin yhden niistä levyistä kahteen kertaan. Että silleen. Tästä olen toivottavasti ottanut opikseni. Olen pettynyt itseeni monin muinkin tavoin ja toivon että saan opiskelumotini takaisin huomenna. Onneksi tunnen osaavani huomisen kokeen alueesta edes sen verran, että pääsen läpi. Yritän pakottaa itseni lukemaan sitä edes kerran. Sitten kun olen kirjoittanut tämän. Ja toivottavasti tämä ei ole sitten liian pitkä. Pääsin koulusta yli tunnin aikaisemmin kuin olisi pitänyt, ja mitä olenkaan tehnyt kokeisiin lukemisen sijasta? Olen ollut yksin ajatusteni kanssa, olen katsonut YouTubea ja Twitchiä, olen kuunnellut ja yrittänyt tehdä musiikkia, olen syönyt ja juonut, olen väsännyt itse tuonne reunaan pienen musiikkiwidgetin josta voi kuunnella (ainakin minulle) kovin mieluista instrumentaalimusiikkia pitämistäni peleistä. Ehkä lisään biisejä, ehkä poistan koko homman, ehkä en tee sille enää mitään. Mutta nyt se on minulle mieluinen ja pidän siitä kovin paljon ja toivottavasti tekin. Sen voi siis laittaa päälle kun alkaa lukemaan jos ei ole muuta kuunneltavaa. Ei pakko ole. Ja jatkuvasta toimivuudesta ei takuita. Ja mahdollisesti se jatkaa soimista kun lähdet sivulta ja palaat takaisin. User discretion is advised. Ja nyt menen petiin koulukirjan kanssa ja toivon hartaasti että pystyn lukemaan. Öitä.

Ja vielä 'teeksi, tämä on vain pieni avautumisteksti. Ei ole tarkoituksena jälleen spämmätä valittamista. Adieu.

1:56:03 - Burning the Lighthouse: Awakening Daybreak

Android 5.0 osoittautui aesteettisesti aika nätiksi, mutta käytännöllisesti ja osittain myös aesteettisesti hankalaksi. Muutos vaatii tottumista, tiedän. Mutta totta puhuakseni Googlen sovelluksissa navigointi on epäkäytännöllistä ja tökkivää. Tämä päivitys poisti käytännöllisen ja tutun vakio-galleria-sovelluksen ja jätti tilalle ainoastaan Googlen sotkuisen Kuvat-sovelluksen. Tämä ja sitten se joskus aikaisemmin tapahtunut sama juttu Musiikkisoitin/Google Play -musiikki -sovellusten kanssa sai minut turvautumaan toisiin vaihtoehtoihin. Latasin siten puhelimeeni kuvasovellukseksi QuickPicin ja musiikkisellaiseksi Music Player PROn. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi. Jotkut aesteettiset ja käytännönkin valinnat vielä tökkivät, mutta ehkäpä totun niihin ajan myötä.

Yksi asia minulla on ollut pinnalla mielessä tätä blogia varten ja en taaskaan ole varma olenko kirjoittanut aiheesta. Ehkä ehkä en. Mutta nyt kirjoitan. Kyseessä on jonkin sortin - mahdollisesti alitajuinen - aistiharha, jota olen potenut nyt kolmatta kertaa. Seuraava saattaa mahdollisesti kuullostaa omituiselta tai joltain mutta en ole itse tahtonut sitä. Mutta siis kyseessä on jokin tietty tuoksu, jonka tunnen joskus täysin satunnaisesti ja ilman varoitusta jollain yhdellä sisäänhengityksellä. Tämä tuoksahdus saa ajatukseni katkeamaan ja mieleeni tupsahtaa se henkilö, josta kyseinen tuoksu on peräisin. Again, en ole valinnut tätä, tämä vain on.

Ensimmäisen kerran koin tätä viime vuoden kesällä / syksyllä. Olin hieman liian paljon ihastunut rippileirillä tapaamaani tyttöön. Tytöllä oli voimakas ja minulle muuten aika tuntematon tuoksu, todnäk peräisin jostain kuivasamppoosta tai jostain en tiedä. Mutta jonkin ajan kuluttua jostain syystä se tuoksu alkoi ilmestyä huomaamatta yhdeksi hetkeksi ja se sai ajatukseni siten muualle siitä mitä silloin oli ajatellut. Joskus huomasin, että jotkut paidoistani ja peitoistani tuoksuivat samalle. Se ei haitannut elämääni vaan piristi sitä. Nykyään olen ollut ko. tytön kanssa hyviä kavereita jo pitkään ja hän on muuttanut toiselle paikkakunnalle.

Toisen kerran koin tätä kevään iltapuolella. Tälläkin kertaa tuoksu oli peräisin tytöstä, johon olin kovasti ihastunut ja jonka ajoittainen ajatteleminen sai minut hyvälle tuulelle. Ja tälläkään kertaa se ei haitannut elämääni tippaakaan. Toisaalta tällä kertaa aloin kunnolla miettiä että miksi näin tapahtuu, että miksi yhtäkkiä ilman syytä tuo tietty tuoksu tuntuu sisäänhengityksessäni. En tuoksun ilmestyessä yleensä edes ollut ajatellut mitään häneen liittyvääkään. Nekin tuoksut jäivät jossain kohdassa olemattomiin ja samoin tyttö. Jälkimmäisestä en ole yhtään iloinen.

Ja Nyt. Nyt, kun olen saanut vihdoin ja viimein ajatusmaailmani irti entisestäni, juuri, kun olen pystynyt jopa viettämään päiviä, jolloin en edes ajattele häntä, niin totta kai, tietysti, se rakkaalleni ominainen ihana tuoksu ilmestyy hetkeksi haikeana hengitykseni tielle. Se tuoksu, joka takasi minulle maittavat ja rauhalliset yöunet, joka kertoi että nyt lähelläni on joku, joka oikeasti välittää, joka välitti sydämeeni rauhaa, lämpöä ja rakkautta. Se tuoksu on yksi niistä harvoista asioista, joiden takia enää kamalasti joudun ajattelemaan menetettyä rakkauttani.

Olen yrittänyt viime aikoina olla ajattelematta häntä ja onnistunutkin aika hyvin. En enää jaksa soitella hänelle, sillä hän jostain syystä on nyt tullut sellaiseksi ettei halua puhua PAITSI jos hän puhumisellaan häiritsee minun suunnitelmiani. Sellainen toiminta on minusta ihanaa, mutta toisaalta tietysti ärsyttävää. Nyt, vaikka minulla olisikin oikeasti tärkeää asiaa ja soitan hänelle, niin hän vaikuttaa siltä ettei halua puhua kanssani. Vastaamattomiin puheluihin ei soiteta takaisin tai sitten vain yksinkertaisesti saan luurin korvaani. Täten olen luovuttanut. Ja hänhän ei soittele minulle, sillä luullakseni hän kuvittelee pelaavansa kanssani peliä, jossa testaan, että kauanko häneltä kestää soittaa minulle. Okei, tässä oli ehkä vähän liikaa turhaa juttua, mutta tulipahan filleriä.

Katsoin Holiday Starin loppuun ja ikävä jäi niitä lintuja, joihin olen investoinut varmasti lähemmäs 40 tuntia (katson streameja enemmän kuin kerran, hyvää taustakuunneltavaa pelatessani Rebirthiä). Aion, kunhan jaksan/viitsin/jotain, niin vähintään ostaa Steamista Hatoful Boyfriendin tukeakseni pelin tekijää. Todennäköisesti tilaan Japanista jotain St. Pigeonations -tuotteita koska miksi ei. En tulisi ainakaan pelaamaan sitä peliä, jos ostaisin sen, sehän on loppujen lopuksi visuaalinen romaani, jonka olen kokenut kannesta kanteen. Ilman katumusta, täynnä iloa ja onnea. Ne streamit olivat kaikki kaiken kaikkiaan aivan mahtavia.

Loppun vielä että minua lievästi häiritsee, etten laittanut kuvaa tekstiini nimeltä Jenna. Se kun jostain syystä löytyy tuolta selatuimpien sivujen listalta vähän orpona kun kaikilla muilla on kuva. Myös tällä. Aika isokin vielä. Tässä teille siis professori Nanaki Kazuaki. Holiday Starista. Ja illanjatkot teille.

We don't need no vaselino

Heitin juuri tunnin elämästäni hukkaan. Suljin nimittäin Audacityn tallentamatta miksausta. Tein sen tahallani, sillä en pitänyt lopputuloksesta enkä olisi jaksanut jatkaakaan sitä. Mutta heloo Teille. Olen viikonlopun aikana saanut kokea vaikuttavan määrän hienoja hetkiä. Käväisin siis tuolla Varsinais-Suomen keskustassa, nimellisesti HK Areenalla, messukeskuksessa ja osittain jollain epämääräisellä koululla. Kyseessä oli viikonlopun pituinen reissu Turkuun Maata Näkyvissä -festareille. Yksinkertaisesti sanottuna uskomattoman upea viikonloppu.

MNF:ää mainostetaan muistaakseni Euroopan suurinpana kristillisenä nuortentapahtumana. Suuri se olikin. Vierailijoita oli kuulemma lähemmäs 25 000. Se on aika paljon, vaikkei välttämättä kaikista siltä vaikuta. Ja mitä kristillisyyspuoleen tulee niin en ollut siellä sen takia. En edes muista kunnolla, miksi sinne halusin. Olin kai niin kyllästynyt arkeen, että piti hetkeksi päästä irti. Joka tapauksessa festarit ylittivät odotukseni täysin ja vielä muhkeasti enemmän.

Perjantai-aamuna oli rento olo, kuin oli myös koko koulupäivän, sillä tiesin sen olevan vain päivän alkua. Koulupäivän loputtua kiirehdin kotiin, pakkasin vielä vähän ja kiiruhdin kirkolle, josta bussin oli määrä lähteä. Omasta seurakunnastani mukaan lähti yhteensä neljä henkilöä, joista minä olin ainoa poika. Tunsin niistä kolmesta entuudestaan melkein suht hyvin yhden. Yhden toisen olin eräänä päivänä kohdannut kaksi kertaa ja se kolmas oli täysin tuntematon. Yhteensä kaupungistani festareille osallistui reilut 70 henkilöä kahdella linja-autolla.

Perillä minä ja ne kaksi tyttöä jotka tunsin tasan yhden bussimatkan verran seurasimme erästä poikaa toisesta seurakunnasta, jonka myös tunsin tasan yhden bussimatkan verran, mutta joka oli mukava ja ohjasti meidät ruokailuun ja areenalle ja käveli sen verran nopeammin kuin ne tytöt että hän hävisi luotamme melkein heti areenalle päästyämme.

En ehkä viitsi/jaksa ihan kaikkea tapahtunutta kertoa täällä kronologisessa järjestyksessä. Mutta ehkä jotain. Ehkä parasta festareilla oli tunnelma ja ihmiset. Joka ikinen henkilö, jonka kohtasin, oli sellainen henkilö, johon voisin helposti luottaa ja joka olisi mukavaa seuraa lähes milloin tahansa. Siis ihan jokainen kohtaamani henkilö oli sellainen (tai ainakin vaikutti, ei varmuutta). Liikuin viikonlopun ajan erinäisissä kookonpanoissa, sain huimasti uusia, hyviä kavereita ja kokemuksia ja itseluottamusta ja iloa. Mieleenpainuvia kavereita tuli tutuksi 45-50 kappaletta näin äkkinäisesti vilkaisten ja heistä yli kymmenellä on nimen perässä suurempi tai pienempi sydän. Kyllä, kirjoitin nimiä ylös ja näkyvälle paikalle koska miksi ei ja koska en haluaisi unohtaa ketään heistä. Kahta eritoten.

♥                                                       ♥

Tapasin lauantai-illalla nimittäin aivan ihanan nuoren parin jostain päin keski-Suomea. He pitivät minulle seuraa ja tutustuimme ja nauroimme ja, vaikka tunnen lievää ikäväntunnetta sisälläni aina minkä tahansa parin nähdessäni, tämän kyseisen parivaljakon näkeminen sai minut yllättävän onnelliseksi ja iloiseksi. Tämä tosiaan ihana pari oli törmännyt toisiinsa samaisilla festareilla melkein vuotta aikaisemmin. Ja se on jotain niin uskomattoman hienoa, että voin vain joskus unelmoida minulle käyvän samalla tavalla. Emme vaihtaneet parin kanssa pikkujuttujen lisäksi muuta kuin etunimet ja paikkakunnat, joten on hyvin erittäin mahdollista, ettemme enää milloinkaan kohtaa. Mutta he jättivät sydämeeni lämpimän tunteen, joka ei toivon mukaan koskaan kaikkoa. He piristivät iltaani huimasti ja antoivat toivoa ja uskoa tulevaan. Siitä hetkestä, kun piitkässä jonossa kysyin heiltä että tietävätkö he milloin portit aukeavat taas, siihen tapahtumaan, kun tytön selän takia parin piti lähteä permannolta hyppimästä ja minä ryntäsin vielä heidän peräänsä jättämään hyvästit. Hyviä ihmisiä on olemassa ja festareilla heitä oli monta.

♥                                                       ♥

Voisin jatkaa hyvistä ihmisistä puhumista uupumukseen asti, mutta taidan yrittä vähentää sitä ettei siitä tule liian toistokasta. Festareista jäi niin paljon muistoja, etten varmaan jaksaisi kirjoittaa niitä kaikkia tänne. Erittäin tiivistetysti haluan vielä mainita ne äärettömät määrät haleja ja kauniita, hymyileviä, ystävällisiä ihmisiä ja upeaa yhteisön tunnelmaa ja rakkautta ja vaseliini ja kotipizza ja keskusteluja ja ai että ja huonosti nukutut kaksi yötä (senttipatja+makuupussi+luokkahuone täynnä teinipoikia) ja se tunne, että sinusta välitetään ja helkkarin hyvää hot dogia ja ne vei mun Pringlesit ja Pekkaa ja ponia ja hyppimistä ja sekalaisia tuttavuuksia ja ne erittäin upeat konsertit ja ja. Voisin kirjoittaa jokaisesta noista vähintään sivun verran tekstiä, eikä siinä ole edes puolia aiheista, joita päähäni on nyt tullut.

Vvielä tahtoo hieman kertoa. Liikuin yhdessä kohtaa olisiko ollut sunnuntaina kahden ennen tuntemattoman mustaan pukeutuneen tytön kanssa pitkin aluetta. Pysähdyimme yhdessä kohtaa hetkeksi eräälle penkille istumaan, kun huomasimme joukon tuttuja tulevan meitä kohti. He kävelivät ohi ja kääntyivät takaisin ja kasaantuivat läjään makaamaan meidän päällemme siihen penkille ja olimme siinä jonkin aikaa ja joku tyttö käveli ohi ja kommentoi että "noi on varmaan Porista eikä kehtaa myöntää sitä" johon päälläni maannut hyvä kaverini huusi vastaukseksi että "Porista ollaan ja kaikki myönnetään" jonka jälkeen siirryimme läjäksi keskelle käytävää. Se oli ikimuistoinen ja upea viikonloppu.

Sitten pienempää asiaa. Ensin se että puhelimeni ilmoittaa että ladattavissa olisi päivitys Android 4:sta Android 5:een. Nyt pelkään että menetän kaikki tiedostoni päivityksen yhteydessä tai ettei päivitys toimi tai että se pilaa kaiken. Todennäköisesti mitään näistä ei tapahdu ja jos tapahtuu niin tod. näk. kuulette siitä.

juu taustakuva näkyy ihan sama

Ja sitten vielä yksi juttu. Juuri nyt minulla on auki Twitch-välilehti, jonka video on pysäytetty n. 3h 45min kohdalle. Kyseessä on yllättäen lady Lucahjinin Hatoful Boyfriend: Holiday Star Finale -jakso. Kuusituntinen tämäkin. Ja voi Luojan tähden ja kaiken muunkin mitä pyhäksi kutsutaan, tämä peli on muuttunut hölmöstä puludeittisimulaattorista joksikin käsittämättömäksi asiaksi, joka voi jollekulle olla elämää suurempaa. Tai, niin kuin Lucah itse kertoi huolestuneelle chatin jäsenelle, "the dating sim is long gone". En yllättyisi, jos kellään teistä ei olisi aikaa tai kiinnostusta tuollaiseen hömppään. Mutta jos on ja haluaa katsoa esimerkiksi Lucahjinin kaikki yhteensä ~30 tuntia kestävät Hatoful Boyfriend -streamit niin voin luvata käsi sydämmellä ja toinen raamatulla että et tule pettymään. Itse olen nauttinut lähes joka hetkestä. Ja ehkä, ehkä katsoessasi kuulet allekirjoittaneen nimen ja viestin Lucahjinin suusta, kun minähän lahjoitin hänelle muutaman tusinan dollareita erään streamin alussa. Mutta niin, hölmö lintutreffaussimu muuttuu ajan myötä synkäksi tarinaksi joka käsittelee muiden muassa kuolemaa, vainoharhaa, rasismia, vihaa, itsemurhaa, petosta ja ai että.

Nyt kai painun pehkuihin. Koeviikko alkaa pian ja valmistautuminen on ollut arvosanaa nolla. Toivottavasti kännyni ei täysin sekoa päivityksestä. Hyvää iltaa. Ja hyvää elämää. Minä olen taas pitkästä aikaa iloinen. Ainakin nyt hetkellisesti.