We don't need no vaselino

Heitin juuri tunnin elämästäni hukkaan. Suljin nimittäin Audacityn tallentamatta miksausta. Tein sen tahallani, sillä en pitänyt lopputuloksesta enkä olisi jaksanut jatkaakaan sitä. Mutta heloo Teille. Olen viikonlopun aikana saanut kokea vaikuttavan määrän hienoja hetkiä. Käväisin siis tuolla Varsinais-Suomen keskustassa, nimellisesti HK Areenalla, messukeskuksessa ja osittain jollain epämääräisellä koululla. Kyseessä oli viikonlopun pituinen reissu Turkuun Maata Näkyvissä -festareille. Yksinkertaisesti sanottuna uskomattoman upea viikonloppu.

MNF:ää mainostetaan muistaakseni Euroopan suurinpana kristillisenä nuortentapahtumana. Suuri se olikin. Vierailijoita oli kuulemma lähemmäs 25 000. Se on aika paljon, vaikkei välttämättä kaikista siltä vaikuta. Ja mitä kristillisyyspuoleen tulee niin en ollut siellä sen takia. En edes muista kunnolla, miksi sinne halusin. Olin kai niin kyllästynyt arkeen, että piti hetkeksi päästä irti. Joka tapauksessa festarit ylittivät odotukseni täysin ja vielä muhkeasti enemmän.

Perjantai-aamuna oli rento olo, kuin oli myös koko koulupäivän, sillä tiesin sen olevan vain päivän alkua. Koulupäivän loputtua kiirehdin kotiin, pakkasin vielä vähän ja kiiruhdin kirkolle, josta bussin oli määrä lähteä. Omasta seurakunnastani mukaan lähti yhteensä neljä henkilöä, joista minä olin ainoa poika. Tunsin niistä kolmesta entuudestaan melkein suht hyvin yhden. Yhden toisen olin eräänä päivänä kohdannut kaksi kertaa ja se kolmas oli täysin tuntematon. Yhteensä kaupungistani festareille osallistui reilut 70 henkilöä kahdella linja-autolla.

Perillä minä ja ne kaksi tyttöä jotka tunsin tasan yhden bussimatkan verran seurasimme erästä poikaa toisesta seurakunnasta, jonka myös tunsin tasan yhden bussimatkan verran, mutta joka oli mukava ja ohjasti meidät ruokailuun ja areenalle ja käveli sen verran nopeammin kuin ne tytöt että hän hävisi luotamme melkein heti areenalle päästyämme.

En ehkä viitsi/jaksa ihan kaikkea tapahtunutta kertoa täällä kronologisessa järjestyksessä. Mutta ehkä jotain. Ehkä parasta festareilla oli tunnelma ja ihmiset. Joka ikinen henkilö, jonka kohtasin, oli sellainen henkilö, johon voisin helposti luottaa ja joka olisi mukavaa seuraa lähes milloin tahansa. Siis ihan jokainen kohtaamani henkilö oli sellainen (tai ainakin vaikutti, ei varmuutta). Liikuin viikonlopun ajan erinäisissä kookonpanoissa, sain huimasti uusia, hyviä kavereita ja kokemuksia ja itseluottamusta ja iloa. Mieleenpainuvia kavereita tuli tutuksi 45-50 kappaletta näin äkkinäisesti vilkaisten ja heistä yli kymmenellä on nimen perässä suurempi tai pienempi sydän. Kyllä, kirjoitin nimiä ylös ja näkyvälle paikalle koska miksi ei ja koska en haluaisi unohtaa ketään heistä. Kahta eritoten.

♥                                                       ♥

Tapasin lauantai-illalla nimittäin aivan ihanan nuoren parin jostain päin keski-Suomea. He pitivät minulle seuraa ja tutustuimme ja nauroimme ja, vaikka tunnen lievää ikäväntunnetta sisälläni aina minkä tahansa parin nähdessäni, tämän kyseisen parivaljakon näkeminen sai minut yllättävän onnelliseksi ja iloiseksi. Tämä tosiaan ihana pari oli törmännyt toisiinsa samaisilla festareilla melkein vuotta aikaisemmin. Ja se on jotain niin uskomattoman hienoa, että voin vain joskus unelmoida minulle käyvän samalla tavalla. Emme vaihtaneet parin kanssa pikkujuttujen lisäksi muuta kuin etunimet ja paikkakunnat, joten on hyvin erittäin mahdollista, ettemme enää milloinkaan kohtaa. Mutta he jättivät sydämeeni lämpimän tunteen, joka ei toivon mukaan koskaan kaikkoa. He piristivät iltaani huimasti ja antoivat toivoa ja uskoa tulevaan. Siitä hetkestä, kun piitkässä jonossa kysyin heiltä että tietävätkö he milloin portit aukeavat taas, siihen tapahtumaan, kun tytön selän takia parin piti lähteä permannolta hyppimästä ja minä ryntäsin vielä heidän peräänsä jättämään hyvästit. Hyviä ihmisiä on olemassa ja festareilla heitä oli monta.

♥                                                       ♥

Voisin jatkaa hyvistä ihmisistä puhumista uupumukseen asti, mutta taidan yrittä vähentää sitä ettei siitä tule liian toistokasta. Festareista jäi niin paljon muistoja, etten varmaan jaksaisi kirjoittaa niitä kaikkia tänne. Erittäin tiivistetysti haluan vielä mainita ne äärettömät määrät haleja ja kauniita, hymyileviä, ystävällisiä ihmisiä ja upeaa yhteisön tunnelmaa ja rakkautta ja vaseliini ja kotipizza ja keskusteluja ja ai että ja huonosti nukutut kaksi yötä (senttipatja+makuupussi+luokkahuone täynnä teinipoikia) ja se tunne, että sinusta välitetään ja helkkarin hyvää hot dogia ja ne vei mun Pringlesit ja Pekkaa ja ponia ja hyppimistä ja sekalaisia tuttavuuksia ja ne erittäin upeat konsertit ja ja. Voisin kirjoittaa jokaisesta noista vähintään sivun verran tekstiä, eikä siinä ole edes puolia aiheista, joita päähäni on nyt tullut.

Vvielä tahtoo hieman kertoa. Liikuin yhdessä kohtaa olisiko ollut sunnuntaina kahden ennen tuntemattoman mustaan pukeutuneen tytön kanssa pitkin aluetta. Pysähdyimme yhdessä kohtaa hetkeksi eräälle penkille istumaan, kun huomasimme joukon tuttuja tulevan meitä kohti. He kävelivät ohi ja kääntyivät takaisin ja kasaantuivat läjään makaamaan meidän päällemme siihen penkille ja olimme siinä jonkin aikaa ja joku tyttö käveli ohi ja kommentoi että "noi on varmaan Porista eikä kehtaa myöntää sitä" johon päälläni maannut hyvä kaverini huusi vastaukseksi että "Porista ollaan ja kaikki myönnetään" jonka jälkeen siirryimme läjäksi keskelle käytävää. Se oli ikimuistoinen ja upea viikonloppu.

Sitten pienempää asiaa. Ensin se että puhelimeni ilmoittaa että ladattavissa olisi päivitys Android 4:sta Android 5:een. Nyt pelkään että menetän kaikki tiedostoni päivityksen yhteydessä tai ettei päivitys toimi tai että se pilaa kaiken. Todennäköisesti mitään näistä ei tapahdu ja jos tapahtuu niin tod. näk. kuulette siitä.

juu taustakuva näkyy ihan sama

Ja sitten vielä yksi juttu. Juuri nyt minulla on auki Twitch-välilehti, jonka video on pysäytetty n. 3h 45min kohdalle. Kyseessä on yllättäen lady Lucahjinin Hatoful Boyfriend: Holiday Star Finale -jakso. Kuusituntinen tämäkin. Ja voi Luojan tähden ja kaiken muunkin mitä pyhäksi kutsutaan, tämä peli on muuttunut hölmöstä puludeittisimulaattorista joksikin käsittämättömäksi asiaksi, joka voi jollekulle olla elämää suurempaa. Tai, niin kuin Lucah itse kertoi huolestuneelle chatin jäsenelle, "the dating sim is long gone". En yllättyisi, jos kellään teistä ei olisi aikaa tai kiinnostusta tuollaiseen hömppään. Mutta jos on ja haluaa katsoa esimerkiksi Lucahjinin kaikki yhteensä ~30 tuntia kestävät Hatoful Boyfriend -streamit niin voin luvata käsi sydämmellä ja toinen raamatulla että et tule pettymään. Itse olen nauttinut lähes joka hetkestä. Ja ehkä, ehkä katsoessasi kuulet allekirjoittaneen nimen ja viestin Lucahjinin suusta, kun minähän lahjoitin hänelle muutaman tusinan dollareita erään streamin alussa. Mutta niin, hölmö lintutreffaussimu muuttuu ajan myötä synkäksi tarinaksi joka käsittelee muiden muassa kuolemaa, vainoharhaa, rasismia, vihaa, itsemurhaa, petosta ja ai että.

Nyt kai painun pehkuihin. Koeviikko alkaa pian ja valmistautuminen on ollut arvosanaa nolla. Toivottavasti kännyni ei täysin sekoa päivityksestä. Hyvää iltaa. Ja hyvää elämää. Minä olen taas pitkästä aikaa iloinen. Ainakin nyt hetkellisesti.