BW

Näinä muutamina päivinä olen kokenut jälleen joitain valaistuksenomaisia tai muutoksia tai mitä lie, erilaisia juttuja elämässäni. Olen tykästynyt koulunkäyntiin vaikkakin ehkä hieman liian myöhässä. Olen alkanut ymmärtää koulussa tapahtuvaa sosiaalista elämää enemmän. Olen ehkä viimein luovuttanut sen menneisyyden suhteen ja alkanut odottaa jotain uutta ja ihmeellistä. Tai en ehkä odota vaan ennemmin jätän sen vanhan oven vähemmän raolleen ja avaan uutta ovea enemmän. Vanha ovi on vielä auki, vaikka ristivedon sietäminen on kai turhaa. Ehkä se ei ole. En tiedä. Olen alkanut elää itseäni varten. Olen miettinyt jotenkuten positiivisesti ja jotenkuten uudella tavalla ja tarkoituksena oli kirjoittaa paaaljon tekstiä tänne, mutta en koskaan vain viitsinyt. Ehkä näin on parempi, sillä teksti olisi ollut erittäin henkilökohtaista.

Yhdestä asiasta voin kai tänne kirjoittaa. Nimittäin nukkumisesta ja unesta. Ensin nukkumisesta. Se onnistuu jostain syystä kovin huonosti nykyään. Menee yleensä noin kolme tuntia siitä, kun nousen sänkyyn siihen, kun jotenkin nukahdan. Normaalisti pystyn nukahtamaan noin viidessä minuutissa. Pyörin peiton alla ja päällä ja olen paikallani peiton alla ja päällä ja mietin ja en mieti ja olen hereillä ja tuijotan kattoon ja silmät ovat kiinni ja uneksin ja unelmoin ja en nuku. Unirytmi on ollut tällä viikolla arviolta 3-5h yössä. Yksikin hyvin nukuttu yö voisi avittaa siinä, etten kesken oppitunnin joudu taistelemaan nukahtamista vastaan. Ja olen satavarma, että tiedän, miten saisin nukuttua helposti ja onnellisesti. Olen siitä kertonut täälläkin. Nimittäin se, mitä haluan ja tarvitsen ja olen saanutkin pari kertaa on ollut jo jonkin aikaa päästä nukahtamaan ja nukkua jonkun läheisen vieressä pidemmän aikaa. Vaikken normaalisti nukukaan kovin paljoa niin en kokisi yhtään epämiellyttävänä nukkua iltakahdeksasta seuraavan päivän kello yhteen asti jonkun kanssa. Päinvastoin, se olisi ihanaa ja se virkistäisi elämääni aika lailla. Sillä toki on merkitystä että kenen kanssa. Toisaalta en varmasti nukkuisi kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa en haluaisi nukkua.

Sitten unesta. Siitä yhdestä kirotusta unesta. Se uni on toistuva painajainen, jota olen nähnyt jo muutaman viikon ajan, joskus pari päivää putkeen, joskus pari päivää väliä. En ole milloinkaan aikaisemmin kokenut toistuvia painajaisia, saati sitten unia. Painajaisetkin ovat elämässäni jääneet harvemmalle. Mutta tämä tulee takaisin milloin haluaa ja piinaa minua sietämättömästi. Jopa sen verran, etten aina edes halua mennä nukkumaan. Lisäksi painajainen on täysin mustavalkoinen ja kovin hämärä, mitä en ole muistaakseni milloinkaan ennen nähnyt unissani.

Toistuva painajaiseni alkaa siitä asetuksesta, jossa olen joskus ollut, nimittäin hieman erikoisessa paikassa makoilemassa ja yrittämässä nukkua. On pimeää ja värejä ei näy. Tyttöni nukkuu vierelläni, hän on nukkunut jo jonkin aikaa. Enempiä yksityiskohtia en halua kertoa, mutta uni muuttuu hitaasti ja tuskallisesti kamalaksi painajaiseksi, jossa teen aivan sietämättömän iljettäviä ja hirveitä asioita rakkaalleni pystymättä hallitsemaan itseäni. Pystyn vain kamalaa inhoa ja häpeää tuntien katsomaan murhenäytelmää, joka kestää kai lähemmäs tuntia. Olen joskus kertonut spontaanisti lyhyen vitsinomaisen tapahtumasta, mutta heitän spontaania läppää lähes 24/7. Painajainen saa minut tuntemaan itseni niin likaiseksi ja täynnä itsehäpeää, etten halua enää ikinä nousta sängystä. Mutta puhelimeni ilmoittaa kello 700 että on aika nousta soittamalla hilpeää joulumusiikkia. Jotenkin aina joskus nousen ylös ja yritän vain unohtaa.

Vielä yhden lisäyksen voin tehdä, nimittäin sen, että kesken koulupäivän huomasin tutun olotilan hiippailevan minua kohden. Tämä epämiellyttävä olotila hallitsi vahvasti mielialaani ja toimintaani 3-4 tunnin verran. Sen ajanjakson verran heikko sydämeni tykytti erittäin vahvasti ja tuntuvasti, ihoni oli kuuma, tärisin sietämättömästi ja olin yli-energinen. Saman tunteen muistan kokeneeni jonkin aikaa sitten, kun oli vielä niitä aikoja, kun keräilin jonkin aikaa rohkeutta mennä puhumaan jollekulle tytölle, josta pidän. Mutta minun ei enää tarvitse kerätä rohkeutta yhtään ja luullakseni tunteen aiheuttanut tyttö on minulle jo ainakin jotenkuten tuttu ja olen hänelle jo pariin otteeseen jutellutkin. En tiedä, aiheuttiko hän sen tunteen minulle vai jokin muu vai olenko vain idiootti. Veikkaan jälkimmäistä. 

Nyt koetan mennä nukkumaan. Paino sanalla koetan.