Olin menossa nukkumaan, olin pessyt hampaat, käynyt suihkussa, lukenut hetken kirjaa, olin väsynyt ja tyytyväinen ja vetäydyin petiin. Asetin herätyksen ja huomasin ilokseni, että minulla on mukavat yhdeksän tuntia ja kolme varttia aikaa nauttia unten maista.
Vaan ei, aivan yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta tai syytä sisimpääni iskee vihlova ja kivulias ikävä ja sen takia en saanut nukuttua ja piti nousta sängystä kun tuntui epämukavalta ja yh. En ymmärrä, mistä se tuli. Olen viettänyt tämän ikävöinnin kohteen kanssa viime aikoina suht paljon aikaa ja todennäköisesti tulen lähiakoina ehkä viettämäänkin ja en ollut ajatellutkaan häntä hyvään toviin. Mutta buu, yllättäen ja syyttä ikävä tuli takaisin ja jotenkin pahempana kuin aiemmin.
Mutta ei siitä sen enempää. Pitää varmaan kohta lisätä tuonne sivuun "havaintoja elämästä" ja "päiväkirjaa" -kohtien lisäksi "jatkuvaa valitusta sydänsuruista". En tee sitä tahallani, se vain yleensä on se asia päälimmäisenä ajatuksissani silloin kun tekee mieli kirjoittaa tänne.
Ja se päivä ilman kiinteää ravintoa kesti about puoli tuntia, sillä heräsin nälkäisenä ja viisaana. Nimittäin se oli typerä ajatus ainakin näin kipeänä.
Ja nyt loppuun vielä pistän muistiin jostain syystä ja ilman syytä, että odotukset tuleville päiville ovat kovin pienet. Toivon mukaan eräs päivä/ilta katson hyvässä* seurassa sellaisia leffoja kuin Pompeijjii tai Harmageddon tai Titenic. Enempää en keksi. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti