Ostin paketin purkkaa joskus viime keväänä. Noukin sen valtsun hyllyltä, kun olin keräämässä hieman evästä tulevaa yötä varten. Purkki juusto-pringlejä ja muistaakseni jotain suklaata ja pullon Dr. Pepperiä. Unohdin hammasharjan kotiin, joten ajattelin, ettei purkasta mitään haittaa olisi.
Mutustelin sinä yönä useamman laatan. Ja se yö oli osin suhteellisen ikimuistoinen. Hauskaa oli eikä tarvinnut olla yhtään yksin. Yön jälkeen saavuttuani kotiin jätin purkkapaketin autoon. Se oli siellä jonkin aikaa, mutta ei varmaan liian kauaa, muistan nimittäin, kuinka ensi kertaa sain oma-aloitteisesti viedä tytön kanssani ulos syömään, ja kuinka otin laatan joko ennen tai jälkeen tapahtuman. Loppujen lopuksi vietin hänen kanssaan kuitenkin suhteellisen pienen määrän päiviä eikä siitä sitten kai ole konkreettisesti jäänyt muuta kuin kehno kaverisuhde. Tyttö oli minun silmissäni täydellisyyttä hipova ja erittäin ihastuttava ja hänen kanssaan vietetyistä hetkistä mieleeni on painunut kovin monta. Nykyäänkin hän ilmestyy tietyissä olosuhteissa päähäni erään hetken takia, mikä ei sinänsä ole täysin mukavaa. En ole ollut hänen kanssaan tekemisissä pitkähköön aikaan, ja luulen ettei hän pidä minusta enää. En tiedä varmaksi. Muistan kuitenkin mutustelleeni yhden laatan jokaisen hänen kanssaan viettämäni illan "kunniaksi".
Paketti oli lähes tyhjä ja jätin sen unholaan pariksi kuukaudeksi.
Sitten, eräänä kauniina lauantai-päivänä löysin paketin kaapista. Olin kai etsimässä deodoranttia tai erästä korua, mutta löysin purkkaa. No, kai sitä tavallaan voi "perinnettä" jatkaakin. Se lauantai oli nimittäin elämässäni ainakin jotenkuten merkitsevä päivä, se oli ensimmäisten treffieni päivä. Torstai- ja perjantai-illan olin jo viettänyt silloin vielä tulevan tyttöystäväni kanssa, joten lauantaina oli täysin turvallista lähteä treffeille leffaan. Kävimme katsastamassa The Fault In Our Starsin, jonka itse olin kerran jo nähnyt. Ensimmäisellä kerralla olin ainoa poika teatterissa. Mukanani olleet kaksi tyttöä kumpikin vuosivat kyyneleitä filmin loppupuolella. Mielestäni tämä oli kovin suloista. Deittini oli kuitenkin toista maata ja väitti vuorenvarmasti kuvan loputtua, että hänhän ei itkenyt sitten yhtään. Muistan vieläkin, kuinka hänen kostuneet silmänsä kiilsivät kauniisti teatterissa, mutta todennäköisesti hän ei vieläkään väitä itkeneensä. Itse pidättelin ensimmäisellä kerralla kyyneleitä. Silloiset leffaeväni olivat aika huikeat. Pullo halpaa makuvettä ja toisen tytön kanssa puoliksi jaettu suklaalevy. Treffi-iltana annos oli lievästi raskaampi: kahden kesken kilon pussi irtokarkkeja, minulla Supernova-pullo ja deitilläni kokispullo hänen nimellään. About kilon irttareista jäljelle jäi lähes kilo, jonka deittini sitten omin voimin hävittäisi seuraavan viikon aikana. Pitkä, kaunis ilta loppui hölmöön ensisuudelmaan hänen kotinsa portilla.
Loput sen kertaisesta tarinasta suurin piirtein kai tiedättekin jo. Otin uuden laatan aina joskus hänen kanssaan vietetyn illan jälkeen, mutta se jäi sivuprojektiksi ja unohtui. Eivätkä laatat olisi läheskään riittäneet. Mutustan tällä hetkellä nimittäin viimeistä laattaa. Ja ilman mitään syytä. Mutta tässä näemme, miten paljon muistoja voi liittyä pieneen, pikkurahalla ostettuun purkkapakettiin. En miettinyt ostamista melkein yhtään, mutta olen iloinen siitä, että tein sen.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti