Aleksandra

Jostain syystä lähiaikoina olen ajatellut kiroilua jotenkin tavallista enemmän. Sitä, minkä takia sitä tehdään ja kuinka se on lähes kokonaan jo menettänyt tehonsa. Olen itse yrittänyt vähentää kiroilua, sillä teen sitä mielestäni liikaa ja mielestäni ne ihmiset, jotka eivät turhaan kiroile, ovat jotenkin mukavampaa seuraa.

Nyt mieleni tekee kiroilla, enkä tiedä, miksi. Sama juttu kuin yleensä kun olen tarpeeksi innoissani jostain. Kävin tänään kaupungilla ostoksilla pitkästä aikaa, hemmottelin itseäni eikä rahaakaan palanut yhtään liikaa. Löysin kohtuuhintaan pari hienoa kauhupeliä aikaisemmilta vuosikymmeniltä sekä pari kuulemma oikeasti hyvää kauhuleffaa. Ja nyt jostain syystä tekee mieli kiroilla. En tiedä, miksi kirjoitan tästä tänne.

Elämäni ensimmäinen koeviikko on mennyt aika lailla poskelleen. Vielä kaksi koetta jäljellä, joista toiseen minun pitäisi nytkin olla lukemassa. Laiskuus on ottanut ohjat pahemman kerran, ja/tai minulla ei ole enää yhtään itsekuria. Lukemisen sijaan olen mm. käynyt kirkossa ja leirillä, päättänyt siivota huoneeni, alkanut harrastaa (jälleen) retropelausta, olen hankkimassa TV-tasoa, jota ei mistään löydy, olen käynyt kaupungilla ja tehnyt musiikkia ja kuunnellut musiikkia ja pelannut törkeän määrän The Binding Of Isaacia ja mitä vielä. Ja tekemistä riittää - Hyllyssäni on tällä hetkellä 6 herkullista leffaa, joita en ole ikinä nähnyt; minut kai pakotetaan jokin ilta katsomaan Titanic ensimmäistä kertaa; kokoelmassani on myös 4 hienoa peliä, joita en ole aloittanut; pitäisi katsoa suht pian Supernaturalin 9. kausi loppuun, ennen kuin 10. alkaa ja vaikka ja mitä muuta. Tällä viikolla julkaistaan vielä Super Smash Bros. for 3DS. Sheesh.

Shh. Tuo on vieläkin hyvä kuva.

Olin viikonloppuna tosiaan taas leirillä. Se oli ensimmäinen leiri, jossa suuri osa porukasta pysyi tuntemattomana. Liikuin jo tuttujen (hienojen) ihmisten kanssa ja sain pari uutta hyvää kaveria. Tarkoitus oli kai lukea aika paljon kokeisiin, mutta enpä tainnut hetkeäkään saanut opiskeltua. Sen sijaan opettelin mm. seitsemän kuolemansyntiä. Ja toisena yönä sain hetken taas tuntea sen kauniin tunteen, jota olin ikävöinyt sekä tiedostaen että tiedostamatta. Sen tunteen, kun pääsee jonkun viereen nukkumaan, jonkun ihanan joka välittää sinusta. Sitten tunnin kuluttua kateellinen kaverini haki valvojan hakemaan minut pois, kun pojat eivät saaneet nukkua tyttöjen huoneissa. Nukuin sinä yönä viisi tuntia. Se on enemmän kuin jonain öinä kesällä käydessäni kesätöissä, mutta aamulla oli paha olo. Viikonloppu oli mahtava. Nyt pitäisi osata rentoutua ja ujuttautua arkeen. Ja nyt nyt oikeasti luen niihin kokeisiin. Kunhan olen syönyt ensin.