Viime lauantaina oli paljon tekemistä ja ympärilläni oli koko ajan hienoja ihmisiä ja hyviä ystäviä. Ilta oli kaunis ja iloinen. Ihanat kaverini pitivät seuraa eikä sänkyynkään tarvinnut mennä yksin nukkumaan. Siinä päivässä oli niitä asioita, joita olin tarvinnut jo pitkän aikaa; sosiaalista kanssakäymistä, läheisyyden ja välittämisen tunnetta, maha väärässä ja kyyneleet silmissä nauramista sekä psykoterapeuttista luottamuksellista keskustelua. Näitä kaikkia tein viimeksi kesän lopulla ja kaikkia yhden ihmisen kanssa. Se oli aikaa, jolloin olin ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti onnellinen monta viikkoa putkeen. Siihen yhteen ihmiseen liittyen olin tänään lähellä tehdä yhden ratkaisevan liikkeen, jonka mahdollisia seurauksia pystyn keksimään muutamia ja niistä se yksi hyvä ja toivottu olisi erittäin erittäin epätodennäköinen. Olin kirjoittanut tekstiviestin ja noin puoli minuuttia sormeni leijaili Lähetä-nappulan päällä, kunnes leijailun keskeytti (Luojan kiitos) rakkaan siskoni puhelinsoitto. Vastasin ja puhelun loputtua pyyhin tekstiviestin.
Tässä kohtaa muistutan mahdollisia lukijoita siitä, että tämänkinlainen teksti on vain omaa päiväkirjaani eikä sen välttämättä ole tarkoitus olla viihdyttävää. Jos joku sen kokee viihdyttävänä niin hyvä. Pitäkää hauskaa.
Tänä lauantaina on ollut ei mitään tekemistä ja ympärilläni on ollut koko ajan ei ketään. Ilta on ollut synkkä ja murheellinen. Olen ollut aivan yksin ja tulen olemaankin. Tässä päivässä on ollut niitä asioita, joista olen kärsinyt liian usein; täydellistä solidaarisuutta, yksinäisyyden ja välinpitämättömänä olemisen tunnetta, huonon olon aiheuttamia kyyneleitä ja ennen kaikkea sitä täydellistä yksinäisyyttä. Kukaan ei ole ollut fyysisesti tai edes digitaalisesti läsnä muutamaa sekuntia kauempaa. Tätä kaikkea olen kokenut hyvän osan nuoruuttani. Niinä aikoina koin masennusta ja tein huonoja päätöksiä ja kamalia asioita itselleni. Ihastuin liian helposti ja liian vakavasti. Nyt en saa tästä kohtaa tästä tekstijakeesta enää samantyylistä kuin ensimmäinen.
Eilen koin suht hurjaa tunteiden vuoristorataa tuntien sisällä. Järjestyksessä voimakkaat tunteet ja merkittävät jutut menivät kutakuinkin näin: Vapaus, ilo, katumus & epävarmuus, epämukava olo, myötähäpeä, helpotus, vapaus, ilo, yllätys, välinpitämättömyys & sääli & välittäminen & tylsyys, kyllästyminen, katumus, mielijohde, ilo, yllätys, mielijohde, suuri yllätys & suuri ilo, suunnitelmien muutos, jonkin sortin läheisyyden ja välittämisen tunne, lyhytkestoisia onnellisuuden pilkahduksia, ilo, epämiellyttävä yllätys, vahva inho & viha, helpotus, ilo, suht mukava olo, epävarmuus, ärsyyntyminen, viha, myötähäpeä, viha, yksinäisyys & vapaus, mielijohde, ilo, yllätys, ilon hetki, huono olo mutta iloinen, upea fiilis, nauru, ilo, hyvä seura, ilon hetki, upea fiilis, kiitollisuus, yksinäisyys & vapaus, huono olo & väsymys & inho, uni. Ottakaa tuosta irti, mitä saatte. Loppuillasta tähän hetkeen asti minulla on ollut sisäisesti huono olo eikä se todennäköisesti tule huomennakaan lievenemään. Riippuu pääosin yhdestä ja sivuosin muutamasta ihmisestä.
Nyt vaivun kai katsomaan Toni Wirtasen päivää. Tai sitten lähden kaupungille katsomaan kaveria. Tämä oli taas yksi tämmöinen päivä. Uni tulee kai helposti, kunhan annan sen tulla.
Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti