Tästä illasta tuli jostain syystä jonkin sortin musailta. Todennäköisesti johtuu siitä, että a asensin läppärin pitkästä aikaa subbariin kiinni ja b päätin väsätä musiikinesitelmän nyt kun on aikaa.
Ensimmäiseksi soitin perinteisiä Linkin Parkia ja Metallicaa siivotessani hieman huonettani. Sitten katsoin yhden uuden ja kaksi vanhaa jaksoa Doctor Whota koska miksi ei. Muistin musiikintehtävän ja siirryin takaisin koneelle. Aloittaessani esitelmääni Irlantilaisesta musiikista kuuntelin taustalla Tapani Kansaa ja Olavi Virtaa. Siirryin luonnollisesti irlannin kansanmusiikkiin, josta nautin odottamattoman paljon. Keksin hakea perinteisiä suomalaisia musiikkeja ja löysin onnekseni taas Daruden, Beats&Stylesin ja Don Johnson Big Bandin. Kouluhommien jälkeen (ei läheskään valmistuttua, olen laiska ihminen) teki mieli taas katsastaa vähän lisää sitä korealaista poppia, ja se soi nyttenkin taustalla. Jälleen tekee hurjasti mieli keskustella aiheesta sen tietyn ihmisen kanssa, joka ei vissiin enää edes puhu minulle. Tietäisinpä vain miksi ja kuinka kauan. Kaduttaa ehkä hieman, olisi nimittäin varmaan kannattanut kiinnostua ko musiikkilajista silloin, kun sitä soitettiin minulle melkein puoliväkisin. No, aina ei voi voittaa. Ainakin tästä tulee jälleen lisää värikkyyttä musiikkimaulleni. Se on asia, jota jokainen voisi edes yrittää. Ennen olin kiinnostunut ainoastaan hevistä ja kunnon rockista, mutta avattuani silmäni sain moninkertaisesti enemmän iloa elämääni. On upeaa huomata, että saan sitä vieläkin.
Paljon mielessäni on viime päivinä pyörinyt se, että mitä teen, kun on Halloween. Ensimmäinen alkuperäinen absoluuttinen unelma -suunnitelma oli viettää ilta ihanan tyttöni kanssa, katsoisimme Uhrilampaat tai The Cabin In The Woods tai The Hills Have Eyes tai jonkun SAWin tai mitä vain vastaavaa, minkä jälkeen olisimme pelanneet yhteishengessä Eternal Darknessia joko siihen asti, että hän nukahtaisi tai siihen, että joku kyllästyisi ja tekisimme jotain muuta. Jos kaikki menisi niin kuin eniten haluan (ja ei muuten ikinä ole mennyt tai tule menemään), niin lähtisimme yöllä pois kaupungista merenrannalle mökille, johon minulla on pääsy. Siellä olisi kauhutunnelma parhaimmillaan ja... En pysty kirjoittamaan enää, en halua kiduttaa itseäni ajattelemalla, mitä voisi olla, ja mitä en kai koskaan tule saamaan. Halloween on minulle tärkeä juhla, mutta vain minulle, sillä ketään, jota tunnen, ei vietä Halloweenia niin kuin ehkä kuuluisi. Suurimmalla osalla ei ole mitään suunnitelmia ja joidenkin suunnitelmat eivät liity kauhuun mitenkään. Kaikki saavat toki viettää juhlan niin kuin haluavat. Tahtoisin vain kovasti, etten tuntisi taas itseäni niin yksinäiseksi, kuin joskus olen tuntenut.
Sanovat, että tieto lisää tuskaa. Niin se usein onkin, mutta sanon kokemuksesta, että tietämättömyys usein on sitä tuskaa itseään. Ja niin on myös joskus ajattelu. Pessimistinen ajattelu etenkin. Optimistinen ei aina niinkään, paitsi jos on varma että on hakoteillä. Huomasin nyt vasta itsekin, että olen taas vaihteeksi vajoamassa alas. 2. jakso on loppupuolella enkä tiedä yhtään mitään. Elämäni tärkein ihminen ei kai jostain syystä enää puhu minulle. Toivoton kuvankaunis ihastukseni on varattu, so that's that. Huoneeni on sekaisin. Aikatauluni on suht sekaisin. Kouluni on sekaisin. Pääni on durr. Eniten hymyä kasvoilleni tuo enää Lucahjin. Juu. No, tervetuloa taas vaihteeksi tämäntyyliseen blogiin, siis jos en pysty hallitsemaan sitä etten taas kirjoittaisi tänne masisjuttua ihan liikaa.
Artistis(tis)tistinen puoli aivoistani on toisaalta alkanut heräillä syksyn myötä. Löysin vanhan kovakantisen vihon, jossa oli viime keväällä kirjoittamani rakkaustarina. Luin sen ja hymyilin. Pidin lukemastani ja mieleni tekee hurjasti jatkaa tarinaa. En tosin ole kovin varma, miten. Ehkä joskus julkaisen valmiin tarinan, jos sellaista edes tulee. Lisäksi yksi Kpop-kappale sai minut suunnittelemaan uutta mollivoittoista kappaletta mieleni syövereissä. Tottakai päässäni nyt kappaleeni vaikuttaa upealta, mutta saa nähdä, vienkö tämänkin idean loppuun asti.
Ja tuossa ihan äsken kirjoitin kolme komppia sille teoreettiselle kappaleelle, koska olen huono ihminen enkä osaa laittaa konetta tai kitaraa pois ja mennä nukkumaan.
Nyt kuitenkin yritän sulkemalla Bloggerin. Öit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti