Tämä on päivän 2. tekstiyritys. Ensimmäisen tekstin nimi oli "Alt + 3" ja tarkoituksena oli kirjoittaa muutoksesta lähipäivien elämässäni. Kirjoittaminen riistäytyi käsistä ja kirjoitin kirjaimellisesti sitä, mitä päässäni liikkui. Läpilukiessani tajusin jälleen olevani ihmiseksi täysin rikkinäinen ja säälittävä esitys, ja etten halua julkaista sitä täällä varmaankaan ikinä. Tallensin luonnoksen, jos joskus vanhempana haluan katsoa sitä, mutta voi olla, että poistan sen.
Tarkoituksena oli siis kirjoittaa siitä, miten olen huomannut muokkaavani elämääni pienillä asioilla lähiaikoina. Luulen, että todennäköisesti alitajuntani haluaa poistaa niitä asioita, jotka muistuttavat minua entisestäni. Olen repinyt julisteita seiniltä ja heittänyt pieniä asioita pois, mutta en ole tehnyt mitään kovin häikäisevää. Olen vaihtanut kaiken puhelimessani, mitä vaihdettavissa on. Olen muokannut nimiä, vaihtanut taustakuvat, soittoäänet, kaiken, mitä keksin. Sama juttu läppärillä. Taustakuva ja teema vaihtoon, samoin työpöydän, kirjanmerkkien ja kansioiden järjestys. Ei ehkä kuullosta kovin paljolta, mutta minulle muutos vaatii tottumista. Olen hankkinut uusia harrastuksia, pelannut uusia pelejä, kuunnellut uutta musiikkia. Alitajunnassani olen kai halunnut poistaa muistoja, mutta työmuisti ja ajattelumaailmani ei ole pitkään aikaan halunnut mitään muuta niin paljon kuin saada menneisyys takaisin. Edes hetkeksi. Tai edes sanoa sille viimeiset hyvästit. Vainoharhaisuuteni on pelannut suurehkoa roolia, mutta minun on tajuttava, että en voi tehdä mitään. Vain aika tekee.
Tai kai sen luonnoksen ehkä merkittävimmän lainin voin tänne heittää: "...sillä ei ole ikinä mitään väliä, mitä minä teen tai haluan tai ajattelen. Ei mitään. Ei ikinä." Tervetuloa pääni sisään. Se ei ole hauska paikka.
Mutta niin, jo mainitsemani puhelimeni uusi taustakuva; on nykyään kaunis kuva erään tytön kasvojen yläosasta. En tunne tyttöä, en tiedä hänestä yhtään mitään. Haluaisin. Kuva on laajalti levinnyt netissä, eikä sen lähdettä löydy mistään. Etsiessäni lähdettä päädyin lopulta erääseen kuvablogiin. En nähnyt kuvan tyttöä missään. Sen sijaan selasin tätä blogia, joka kertoi pariskunnasta, joka elää ehkä parasta mahdollista elämää. Kuvista käy ilmi, että pariskunta on erittäin intiimi ja rakastunut, he käyttävät reilusti pilveä ja ovat kauniita. Osa kuvista menee pornografian puolelle. Blogissa oli hurjasti rakkaudesta kertovia lyhyitä herkkistekstipätkiä ja suutelukuvia. Tulin onnelliseksi heidän puolestaan ja poistuin blogista.
Takaisin taustakuvaan. Uteliaat ihmiset varmasti tulevat ensimmäiseksi kysymään tytön nimeä (jota en tiedä), mutta se ei ole kuvan tärkein asia. Kuva nimittäin välitti tietooni erään piirteen. Olen varma, että jos joskus näen tytön, joka kantaa tätä piirrettä, tulen mitä todennäköisimmin jollakin tasolla ihastumaan häneen (ihastuminen on useimmiten aluksi pinnallista ja te tiedätte sen). Jos minun hurmaamiseeni on heikko kohta, se heikko kohta on varmaankin silmät. En muista, olenko kertonut siitä täällä, mutta rakastuin ensimmäisen tyttöystäväni silmiin ennen kuin edes tiesin hänestä mitään. Niissä esiintyy eräs vika, jonka itse näin enemmän ihanana piirteenä ja mielenkiinnon kohteena. Taustakuvani tytön silmissä on myös vika, mutta se on paljon näkyvämpi ja harvinaisempi. Tytön silmissä esiintyy voimakas Heterochromia iridum, jonka takia oikean silmän iris on kauniin ruskea ja vasemman silmän iris on upea kirkkaan sininen. Sinisen silmän keskellä erottaa pieniä ruskeita juovia. En yllättyisi, jos kukaan ei pystyisi käsittämään, minkä takia tämä efekti on mielestäni niin uskomattoman kaunis.
Toinen hieno efekti silmissä on nimeltään Central heterochromia. Sitä olen nähnyt aika useastikin oikeassa elämässä. Se aiheuttaa sen, että iriksen keskusta on eri värinen kuin ulkoreuna. Ehkä helpompi näyttää kuin yrittää selittää.
En tiedä harvinaisuudesta, mutta itse olen törmännyt efektiin aika usein. Nyt kai luulette, että ihastuisin vain epätavallisiin silmiin. Todellisuudessa pidän kaikista silmistä. Ehkä eniten sellaisista, joiden väri erottuu selkeästi. Sen toivottoman ihastuksenikin silmät ovat perusperus ruskeat mutta mielestäni erittäin kauniit. Nyt päähäni nousi ajatus, että joidenkin mielestä on jotenkin mielisairasta puhua silmistä näin paljon ja tähän tyyliin. En tiedä, miksi, mutta silmät kiehtovat minua huomattavan paljon. Anteeksi, jos ajatusmaailmani ahdistaa. En tee sitä tahallani. Toisaalta jonkun mielestä tämä voi olla hyvääkin tekstiä. Jos muka on, niin voin heittää vielä, että toinen heikkouteni on erikoisen väriset hiukset. On niitä muitakin. Liika on kuitenkin aina liikaa. Ja nyt lopetan ennen kuin ihmiset kuvittelevat minusta liikaa pahaa.
Olen väsynyt, enkä tiedä mitä tekisin seuraavaksi. Tai mitä tekisin yleensä. Huomenna minulla on tekemistä iltaan asti, mutta perjantaina ja viikonloppuna jään kai yksin. Elän vieläkin jostain syystä siinä toivossa, että rakkaani viettäisi Halloweenin kanssani. Vain ajatuskin lämmittää mieltäni. No, ehkä kannattaa valita leffa, jonka katson yksin masentuneena. Tai sitten pitää valita lääke, jota otan sen verran, että nukun koko juhlan yli. Lupaan yrittää tehdä lähiaikoina Halloween-spessun, sillä ne ovat mielestäni harvinaisen hyvää filleriä ja blogintäytettä. Jos sellaista ei kuulu, niin pyydän anteeksi. Suunnitelmia ei minulla oikeastaan ole, joten on suht todennäköistä ettei sellaista tulekaan ihan lähiaikoina. Mutta joskus, sanon. Joskus. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti