ಠ_ಠ

Heräsin vaivautuen neljännen torkun jälkeen. Kävin rutiininmukaisesti peilin edessä heilauttamassa litteän lettini tuuheammaksi. Siinä sitten iski suurenmoinen niskakipu, jonka kaltaista en ole milloinkaan ennen nähnyt. Se piinasi minua koko aamun ja olin jo vähällä olla menemättä kouluun. No, ensimmäisen tunnin jälkeen minun piti suunnistaa yläasteen terkkarille, sillä lukion oma on paikalla vain keskiviikkoisin ja opettaja sanoi että kannattaa mennä sinne että sieltä voidaan vapauttaa lukiolaisiakin ja menin ja ei oikein voitu ja hän selitti ainakin vartin minulle kuinka on ollut ristiriitaa ja ettei voida ja lopulta suuntasin kotiin lepäämään ja odottamaan sähköposti-ilmoituksia selvittämättömistä poissaoloista. Odottaessani päätin kuluttaa aikaa pesiytymällä valtaistuimelleni nokkos-piparminttuteen kanssa ja heittämällä jonkin hyllystäni löytyneistä kauhu-blu-ray-levyistä PS3:seen ja rentoutua siinä hetki. Käteen tarttui hyvin paljon kehuttu The Hills Have Eyes. Huivi kaulassa lämmittämässä, huopa päällä, niska kipeänä ja yrittämättä liikkua painan leffan päälle.

-----

The Hills Have Eyes (2006)

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Yksinkertaisesti sanottuna kamala leffa. Kauhuleffa niin kuin minä kauhuleffan määrittelisin. Ensitunnelmat olivat hieman epäilevät. Ensimmäisten minuuttien aikana sain sellaisen kuvan että kyseessä on tylsä saarnaava leffa ydinkokeiden haittavaikutuksista. Leffa lopulta osoittautui hirveäksi kamalaksi oikeaksi kauhuleffaksi ydinkokeiden haittavaikutuksista. Puolet leffasta nähtyäni olin vähällä laittaa sen pois, sillä ruudulla tapahtui jotain niin hirveää ja kamalaa ja hyi olkoon en tykännyt yhtään mutta onneksi en laittanut sitä pois. Loppua kohden elokuva muuttuu niin mielihyvää tuottavaksi ja mielenkiintoiseksi että huh huh. Se on sen arvoista. Elokuva on kovin upea tekele, jos tietää faktoista ja ymmärtää, että kyseessä on vuonna 2006 julkaistu fiktiivinen elokuva.

-----

Nyt odotan ruokaa ja katson Scrubsia. Niska on vieläkin ihmeellisen kipeä ja harmittaa, kun ohi menee kolme oppituntia. Aamuni oli kovin huono kun englannintunnilla olin koko 75 minuuttia huonossa asennossa ja kivuissa ja huono olo ja ärsyyntyneenä ja kivuissa kävelin tutun käytävän läpi kohti yläasteen terkkarin vastaanottoa saarnausta varten ja käytävällä jollain ihmeen tuurin kaupalla näin sen yhden ihmisen joka olisi voinut edes hieman piristää päivääni hymyllä tai millä vain mutta hän ei edes katsonut minuun päin ja ärsyyntymismittari näytti kirkkaanpunaista ja ehkä nyt lopetan tämän tekstin ennen kuin siitä kehittyy vain harmispäissä kirjoitettu valitusteksti. Jatkot. Toivon voivani huomenna paremmin.