90 tapaa pelastaa elämä

Tämä on tämmöinen emotionaalinen teksti jonka teen itselleni olemattomasta syystä ja jonka voi hyvin skipata. Re-löysin viime viikolla upean kappaleen The Fray - How To Save A Life. Olen kuunnellut sitä suoraan sanotusti liikaa. Sitten katsoin jostain syystä musiikkivideon, jossa ilmestyy välillä kohtia jostain listasta, jonka nimeä en tiedä, mutta se on olemassa. En tiedä myöskään mistä se on peräisin, mutta pidän siitä kovasti. Se on hieman kristillinen ja siitä löytyy pari hyvin uskonnollista kohtaa (5), ja pari hieman outoa luullakseni Jeesukseen liittyvää kohtaa (4), jotka olen kaikki päättänyt jättää pois. Juu, laitan sen tänne. Eli tässä lyhennetty ja vapaasti suomennettu versio nimettömästä listasta jonka nimi on mahdollisesti 99 Steps: "How To Save A Life" ja josta olen lihavoinut jotkut omat suosikkikohtani. Lista osoittautui aika upeaksi, mutta jotenkin liian uskonnolliseksi loppua kohden, mutta ei varmaan kaikilla. Ja jos joku oikeasti lukee tuon listan niin ko. biisiin pääsee (tai ainakin on päässyt) tästä linkistä. Aukeaa uuteen ikkunaan. Noniin nyt.

-----

1. Love - Rakasta.

2. Listen - Kuuntele.

3. Breathe - Hengitä.

4. Imagine - Kuvittele.

5. Let it go - Päästä irti.

6. Believe - Usko.

7. Forgive - Anna anteeksi.

8. Hold still - Pysy paikallasi.

9. Hold close - Pidä lähelläsi.

10. Amaze yourself - Hämmästytä itsesi.

11. Remember - Muista.

12. Make yourself secure - Tee itsesi turvatuksi.

13. Make everyone secure - Tee jokainen turvatuksi.

14. Take it back - Ota se takaisin.

15. Let it go - Päästä irti.

16. Dream - Unelmoi.

17. Fear - Pelkää.

18. Talk to someone - Puhu.

19. Don't lie - Älä valehtele.

20. Don't pretend - Älä teeskentele.

21. Trust yourself - Luota itseesi.

22. Cry - Itke.

23. Accept - Hyväksy.

24. Don't hurt yourself - Älä satuta itseäsi.

25. Don't hurt anyone - Älä satuta ketään.

26. Keep moving - Jatka eteenpäin.

27. Regret - Kadu.

28. Forget - Unohda.

29. Make peace - Luo rauhaa.

30. Make love - Luo rakkautta.

31. Banish wars - Hävitä sodat.

32. Banish hate - Hävitä viha.

33. Be free - Ole vapaa.

34. Feel free - Tunne vapaus.

35. Stand still - Ole paikallasi.

36. Don't be scared of death - Älä pelkää kuolemaa.

37. Have faith - Usko.

38. Admire - Ihaile.

39. Stand strong - Pysy vahvana.

40. Surrender - Antaudu.

41. Dance - Tanssi.

42. Smile - Hymyile.

43. Laugh - Naura.

44. Break - Murru.

45. Touch - Kosketa.

46. Have secrets - Pidä salaisuuksia.

47. Share secrets - Jaa salaisuuksia.

48 Know secrets - Tiedä salaisuuksia.

49. Relieve - Lievitä.

50. Don't lie to yourself - Älä valehtele itsellesi.

51. Release - Vapauta.

52. Run - Juokse.

53. Learn - Opi.

54. Leave - Jätä.

55. Trust others - Luota muihin.

56. Question - Kyseenalaista.

57. Be kind - Ole ystävällinen.

58. Keep your memories - Pidä muistosi.

59. Don't forget - Älä unohda.

60. Kiss - Suutele.

61. Hug - Syleile.

62. Scream out - Huuda.

63. Be true - Ole todenmukainen.

64. Admit - Myönnä.

65. Live - Elä.

66. Release the fear - Päästä pelko irti.

67. Secure - Turvaa.

68. Give - Anna.

69. Leave a legacy - Jätä perintö.

70. Make a difference - Merkitse.

71. Change the world - Muuta maailma.

72. Share - Jaa.

73. Have a passion - Himoitse.

74. Fulfill your purpose - Toteuta tarkoituksesi.

75. Pray - Rukoile.

76. Repent - Kadu.

80. Believe - Usko.

81. Have faith - Usko.

85. Smile to everyone you meet - Hymyile jokaiselle vastaantulijalle.

86. Open up - Avaudu.

87. Sing - Laula.

88. Be thankful - Ole kiitollinen.

89. Encourage others - Rohkaise muita.

93. Be prepared - Ole valmis.

94. Win a soul - Voita sielu.

95. Know your identity - Tunne identiteettisi.

96. Be humble - Ole nöyrä.

97. Watch what you say - Varo mitä sanot.

98. Pray for wisdom - Rukoile viisautta.

99. Say goodbye - Hyvästele.

-----

Kaunis kappale, kaunis lista. Jotkut kohdat selkeitä kuin päivä, jotkut laittavat miettimään. Kuten sanottua, jätin ne kaikista uskonnollisimmat kohdat pois. Ja jos joku ne vielä jostain ihmeen syystä haluaa tietää, niin uskontokohdat olivat 77. Be baptized; 78. Receive the Holy Spirit; 90. Walk with God; 91. Worship; 92. Sell out for the Kingdom ja Jeesus-kohdat 79. Be like Jesus; 82. Heal the sick; 83. Feed the poor; 84. Hold a child. Anteeksi tuosta, vei vain tilaa. Vähän niin kuin tämä koko teksti. Mutta tärkeintä oli, että minulla oli mukavaa kun kirjoitin sitä. Toivon mukaan edes joku Teistäkin piti siitä ja joku jopa klikkasi linkkiä. Toimivuudesta ei ole takuuta. Ja nyt adios. Ja ai niin, hyvää juhannusta. Vaikka vähän myöhässä.

KOLME elokuva-arvostelua osa KAKSI

Katsoin eilisen tekstin julkaistuani heti Oculusin loppuun ja sen jälkeen My Bloody Valentinen. Kumpikin leffa oli lopultakin aivan suunnattoman upea, etenkin jälkimmäinen. Katsoin tänään myös Mr. Pipiä jonkin verran, mutta huomiokykyni ei ollut loistavimmillaan ja lopetin filmin siinä suht äkkinäisen juonenkäänteen kohdalla. Eilisestä kuudesta leffasta on ruksittu neljä. Löysin tänään pari uutta, mutta tarkoituksena on katsoa ne kolme jotka jäivät eilisestä. Yhden siis jo katsoin ja katsoin sen kokonaan yhteen soittoon vähän niin kuin leffaa kuuluukin katsoa. Nyt pidän teille huomaamattoman mutta minulle muutaman tunnin tauon kirjoittamisesta. Eli katson ne leffat ja sitten kirjoitan niistä tänne. En kuitenkaan pakota itseäni tähän vain blogia varten, vaan kyllä minä ne haluankin katsoa.

[...]

Noniin, kolme eilen listattua filmiä katseltu. Ja juu nämäkin valittiin lähes täysin niiden näyttelijöiden takia. Tai ei lähes täysin mutta castilla oli vähintäänkin suuri osuus asiaan. Tällä kertaa arvostelut ovat katsomisjärjestyksessä ja senkin mainitseminen oli hyvin tärkeää. Noniin.

-----

The Spectacular Now (2013)

Draamakomedia, jonka päätin katsoa vain naispääosan esittäjän takia. Huono tarina ei ollut, ei missään tapauksessa. Se kertoo pojasta, joka on kaikkien kaveri ja suosittu ja hyvännäköinen ja kaikkea ja sitten hänen parisuhteessa käy hieman kehnosti ja poika jota muuten esittää hienosti Miles Teller tämä poika tutustuu sitten samaa koulua käyvään vähän epäsuosittuun tyttöön ja yllätyksiä on luvassa. Ja tämän tytön näyttelijän takia minä tämän leffan valitsinkin, kuten mainittua. Näin hänet ensimmäistä kertaa kun olin pitkästä aikaa elokuvissa hyvässä seurassa ja olin katsomassa Divergent -leffaa ja tämä kaunis tyttö esitti siinä pääosaa. Hän esittää pääosaa myös tulevassa The Fault In Our Stars -leffassa, jota odotan innolla. Hänen nimensä on Shailene Woodley ja hän on syystäkin suosittu.

Cry_Wolf (2005)

Tämä kauhu-mysteeri-trilleri esiteltiin minulle about kuukausi sitten, kun olin tutustuttanut ystäväni Supernaturaliin ja hän sanoi minulle, että toinen spn-pojista on näytellyt herra Jon Bon Jovin kanssa samassa leffassa. Filmi kertoo opiskelijaporukasta, joka laittaa selvittämättömän murhan jälkeen liikkeelle yksityiskohtaista huhua sarjamurhaajasta kampuksella. Pidin leffasta kovin paljon. Ja se näyttelijäsyy miksi tämän leffan katsoin oli tietysti pitkä ja tumma ja nuori poika Jared Padalecki ja hän tosiaan on pitkä. Melkein kaksi metriä.

The Bling Ring (2013)

Ei saa tuomita. Tämä draama-rikosleffa oli hyvä vaikka se ei siltä päällepäin näyttäisikään. Suht yksinkertainen juoni joka perustuu tositapahtumiin kuuluu niin että joukko hyvännäköisiä nuoria siirtyy pikkuvarkauksista ryöstämään julkimoiden taloja kuten Paris Hiltonin talon. Tälläkin rullalla esiintyi yhden jo tutun hyvän näyttelijän sijaan kaksi syytä sille miksi katsoin sen. Ensimmäiseltä en ole yllättäen yhtään leffaa nähnyt mutta en nyt kuitenkaan ihan sokea ole; Emma Watson on e-rittäin hyvännäköinen ja lahjakas näyttelijä. Ja hänen hahmonsa siskoa esittää minulle American Horror Storysta tuttu ihastus ja ilmestys - joka tuo josain kumman syystä mieleeni erään nätin kaverini - Taissa Farmiga on myöskin harvinaisen kaunis ja hyvä näyttelijä. 

-----

No mutta siinä teille kuusi elokuva-arvostelua. Pidin niiden kirjoittamisesta ja leffojen katselemisesta ja mitään en lupaa. Itse asiassa blogin kirjoittajan tuntien tämä voipi olla viimeinen teksti ennen lokakuuta. Eli hyvää juhannusta kaikille?

KOLME elokuva-arvostelua osa YKSI

Jotka valitsin pääosin puhtaasti pääosan näyttelijän mukaan. Ja joista yhtäkään en ole katsonut loppuun, vaan kaikkia kolmea ehdin katsoa reilun puoli tuntia aikaisemmin [eilen]. Arvostelen elokuvat julkaisujärjestyksessä, ihan kuin sen sanominen olisi yhtään tärkeää. Jokainen arvostelu on tehty puhtaasti näkemäni ja ymmärtämäni mukaan, eli ilman tekstejä ja ilman Googlea. Tämä tarkoittaa myös sitä, että suuria spoilereita ei ole. Mutta mennään suoraan asiaan.

-----

My Bloody Valentine (2009)

Slasher-kauhuleffa, jossa kookas äijä kaasunaamari päässä tappaa hakulla ystävänpäivänä hurjasti porukkaa. 3D:n runsaus näkyy aika selvästi myös kaksdee-versiossa. Kuten osa teistä varmaan tietääkin, minulla on outo pakkomielle kaasumaskeihin ja kauhuun. Mutta niistä nyt toistaiseksi viis. Löysin - ja päätin lopulta myös katsoa - tämän(kin) leffan alkuperäisesti vain sen pääosan näyttelijän takia. En häpeä myöntää, että minäkin olen ihastunut häneen; hyvät naiset ja herrat, Supernaturalin toinen päätähti ja maailman kaunein mies: herra Jensen Ackles. (Katsottu noin 30 minuuttia.)

Mr. Pip (2012)

Draama-sota-leffa, josta en toistaiseksi paljoa sotaa löytänyt. Siinä varmasti olikin, sillä minulta meni aika paljon kerrontaa ja dialogia ohi. Leffa kertoo kuulemani mukaan saaresta, joka on täynnä tummaihoisia ihmisiä ja joka eristetään muusta maailmasta. Paitsi, että saari ei olekaan täynnä tummaihoisia ihmisiä vaan joukossa on yksi valkoinen! Vakavanpuoleinen, mutta viihdyttävä elokuva kertoo miehestä, jota kutsutaan myöhemmin nimellä herra Pip, ja joka ei lähde saarelta, vaan jää sinne, ja lukee lapsille Charles Dickensin kirjaa. Sitten joukkoon heitetään mukaan sotilaita ja raamattua. Ei mitään, erittäin hieno leffa. Ja kuten kuvasta näkyy, tällä kertaa suosimani pääosan näyttelijä on aina yhtä upea mies, jota arvostan ja ihailen mahdollisesti kaikkein eniten tässä maailmassa; arvoisat anonyymit, itse House M.D. ja kiistaton multilahjakkuus: sir Hugh Laurie. (Katsottu noin 40 minuuttia.)

Oculus (2013)

Jännäri(?)-kauhuleffa, joka kertoo peilistä, joka pitää sisällään yliluonnollisen olennon, joka on tappanut joukon ihmisiä. Tarinasta varmasti selviää enemmän, kunhan katson sitä vähän eteenpäin. Tässä nyt on ainakin hypitty kahden sisaruksen lapsuusaikojen ja nykyhetken välillä. Peileistä näkyy kaikkea veikeää ja molemmat sisko ja veli molemmat näkee painajaisia. Palaan elokuvaan heti tämän julkaistuani. Mutta pääosan (eli siskon) näyttelijän tiedän varsin hyvin (yhdestä sarjasta); saanen esitellä erään oman maailmani kauneimmista naisista, Doctor Whon pitkäaikainen kumppani: lass Karen Gillan. (Katsottu noin 30 minuuttia.)

-----

Tuntuu vahvasti siltä, että seuraavakin blogiteksti tulee pitämään sisällään kolme elokuva-arvostelua leffoista, jotka olen valinnut näyttelijän takia. Valkkasin niitä nimittäin yhteensä kuusi ja tarkoitus olisi katsoa ne kaikki aika pian. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Jatkot.

The end is neigh

Eilen illalla olin surullinen. En masentunut vaan puhtaasti surullinen, sillä lauantaina tulisin ainakin mielessäni hyvästelemään monta upeaa ihmistä, joihin minulla on ollut kunnia tutustua peruskoulun aikana. Tiedän sen olevan hyvin mahdollista, että näen heitä kaikkia vielä, mutta vaihtoehto ei ole mahdottomuus. Lisäksi lauantaina, eli huomenna, tulen varmasti hakkaamaan päätäni henkisesti seinään monta kertaa, kun näen, kuinka turhauttavan hyvännäköiset ystäväni ovat juhlaverneissä vieläkin turhauttavamman hyvännäköisiä.

Eilen illalla, kun olin surullinen, en vain antanut itseni velloa siinä. Tai, no, annoin hetken, kun makasin sängyssä ja kuuntelin Kansasin Dust In The Windin. Mutta yritin saada edes jonkinmoista apua ja sainkin sitä. Ensimmäisenä lähetin viestiä kaaaukana lännessä asuvalle rakkaalle ystävälleni, josko hänellä olisi aikaa jutella taas. Kyllä hänellä oli pieni hetki, ja se pieni hetki oli juuri tarpeeksi. Hän kuunteli murheitani ja saneli aina yhtä kultaisia juttuja minulle. Toinen apu saapui tumblr dot comista, jossa lähetin eräälle (ainakin omasta mielestäni) maailman mahtavimmista henkilöistä kaipaavani hieman piristystä. En tiedä, miten hän teki sen, mutta ilman mitään taustatietoa surustani hän onnistui piirtämään mairean virneen tyhmälle naamalleni. Kolmas apu saapui odottamatta, kun hyvä kaverini koulusta lähetti viestiä siitä, kuinka joku oli äsk piste äf ämmässä lähettänyt nimelläni varustettuja anonyymiviestejä yhdelle tytölle, jota hädin tuskin tunnen enää. Jotain ihastusviestejä ja sellaista. Tämä tyttö kun oli ala-asteella muistaakseni kiusannut minua sen verran, etten varsinaisesti haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tuli hymy tästäkin.

Eilen illalla olin surullinen, tänään en yhtä niin. Vietin päivän keskustassa seurassa, josta suurin osa oli aluksi aivan täysin tuntemattomia. Sain uusia tuttavuuksia ja päivä oli loistava.
Huomisesta tulee mitä tulee. Uskon vahvasti että siitä tulee mollivoittoisampi päivä. Mutta ei sitä koskaan tiedä. Mutta hyvät ystävät, yksi on varmaa: minun peruskouluni loppuu huomenna. Se ei ole huono juttu, mutta ei täysin hyväkään. Godspeed.

He la tors dag

Juu se on vasta huomenna, tiedän. Ihan äsken suunnittelin ohjelmaakin. Luvassa laatuaikaa laatuseurassa.

Tänään koulusta lähetettiin suurin osa luokista jonnekin luokkaretkille. Osa jäi kompromissista kouluun. Jotkut onnekkaat pääsivät pidemmälle kuin kolme ja puoli kilometriä. Meidän luokka ei päässyt. Kokoonnuimme Paintball-paikan eteen ja siitä vähän alle puolet, minä mukaan lukien, livisti keilahalliin. Sitä ennen oli reilu hetki pyöriä kaupungissa. Eksyin kirjakauppaan ja käteeni osui yllättävän halvalla Nälkäpeli -elokuva, siis se ensimmäinen. Ja keilaus on aina kivaa. Paintballista en tiedä. Vissiin oli.

Jostain syystä olen lähiaikoina kuullut ihmisten sanovan aika paljon vissiin. Tietääkseni sen aloitti eräs luokkatoverini ja se on siitä tarttunut muutamaan muuhun, kuten itseeni. 

Päästyäni kotiin katsoin Nälkäpelin ja voin rehellisesti sanoa, ettei se täyttänyt odotuksiani. Eli tästä seuraa sitä perusjauhamista siitä, kuinka kirja on parempi kuin leffa. Yksinkertaisesti laittaen paljon hienoja juttuja jätettiin pois, muutamia asioita muutettiin traagisesti ja leffa eteni jotenkin hätäisesti. On erittäin hyvin paljon mahdollista, että kirjaan ihastuminen vaikutti katselukokemukseeni. Ja toisaalta siinä kirjassa oli aika reilusti tavaraa. En olisi valittanut, jos se olisi kestänyt neljä tai viisi tuntia kahden sijaan. Joka tapauksessa leffa ei ollut läheskään niitä huonoimpia. Pari kohtaa, joita ei kirjoissa oikein näkynyt, oli erittäinkin upeita. Lisäksi Peetan näyttelijä oli aivan mahtava. Loppujen lopuksi filmi oli koskettava, kiinnostava ja - saatan katua, kun sanon tämän - parempi kuin Independence Day tai Godzilla. Eli siis paras leffa niistä jokta olen tässä kuussa katsonut. Niistä kolmesta.

Loppuun vielä ilouutinen lähinnä itselleni. Olen piristynyt aika huomattavasti. Tässä piristyminen on masentumisen vastakohta. Ja minä tästä lähdenkin nyt viettämään sitä laatuaikaa. Pitäkää hauskaa. Mitä ikinä sitten teettekin.

Verikoira jengi

Jostain Jumalattomasta syystä viime aikoina, kun olen perjantaina saapunut kotiini, olen ollut aivan maissa. Ensimmäisinä kertoina minulla on ollut ihan syytäkin, mutta ei enää. Ainakaan omasta mielestäni hyvää syytä. Olin hieman allapäin kun minun oli tarkoitus puhua eräälle henkilölle tietystä asiasta, mutta en sitten pystynyt raahaamaan itseäni hänen lähelleen. Tai kyllä sain tai olisin saanut, mutta oli jo liian myöhäistä. Ette ehkä välttämättä nyt tajua mistä puhun, mutta kirjoitan tätä nyt kai itselleni. En tiedä. Sori.

Nyt on musiikki täysillä ja hetken päästä heitän soittimeen Supernaturalin 7. kauden viimeisen jakson. Pidän pikku hetken itselleni ennen kuin lähdemme jälleen lyhyeltä varoitusajalta saareen. Ja musiikista puheenollen, olen jokin aika sitten uudelleenlöytänyt uuden suosikkibändin niiden muiden joukkoon.

Bloodhound Gang on vähän niin kuin The Lonely Island mutta 90-luvulta ja erilainen. Se aloitti hip hopista ja päätyi mm. alt-rockiin, punk-rockiin ja elektorniseen rockiin ja sen musiikki on aikamoista pilailua. Hyvin tehtyä sellaista. Nauroin itselleni, kun tajusin pari päivää sitten, kuinka ihanan kaksimieliset sanat heidän kappaleessaan Foxtrot Uniform Charlie Kilo on. Siis se on koko biisi yhtä innuendoa. Sen about viikon ajan, kun olin biisistä pitänyt ja päivittäin kuunnellut, en ollut sanoja tarkemmin katsonut. Pelkkää huonosti piilotettua vihjailua koko ralli. Ja vielä täysin ilman suoraa viittausta tai kiroilua yhtä b-sanaa lukuunottamatta. Kappaleen nimikin on NATO-aakkosin luettu sana fuck. Ihanaa.

Niinkuin täällä nykyään jostain syystä teen, taas kerron teille viime aikojen ajankuluista lyhyesti. Scrubs, musiikki, Supernatural, Nälkäpeli, miksaus. Muutakin oli, en nyt vain jaksa niitä kaivella. Elämä etenee ja muuttuu nykyään kahden viikon sijaan päivittäin. Se rumba varmaan loppuu koulun kanssa ensi viikon lauantaina. Toivottavasti ei.

Isäni toi minulle juuri muumilimsaa ja oudosti masennukseni laski. Elämä on vaikeaa. Ja niin on niin moni muukin asia. Vielä tähän loppuun toivotan niille, jotka ovat tekemisissä sellaisen asian kanssa kuin rakkaus, niin niille toivotan onnea. Sekin on vaikeaa. Siis ei se onnen toivottaminen. Menen nyt. Hei.

Remorso

Ensinnäkin anteeksipyyntö heille, jotka ovat näköjään joka päivä katsoneet löytyykö täältä uutta tekstiä. Lohdutukseksi teille voin sanoa että tällä kertaa löytyy.

Toiseksi en välttämättä pyydä tätä anteeksi keltään, mutta kadun, että en ole kirjoittanut mitään vähään aikaan, sillä nämä viime viikot ovat olleet mahdollisesti elämäni parasta aikaa. Aika usein silti nykyään tuntuu siltä, että elän elämäni parasta aikaa. Ei se huono juttu ole, mutta saa vain hiukan huolestumaan siitä, että milloin se loppuu. No, ei sitä kai kannata miettiä paljoa. Se on sen ajan murhe, niin kuin olen itse huomannut sanovani itselleni aika paljon lähiaikoina.

Ei minulla muuten mitään erityistä syytä ollut, kun päätin taas kirjoittaa.

Tänään varmaankin ehkä otin jonkin sortin harppauksen jollain tasolla. Nimittäin karkasin kotoa. Tai en oikeastaan karannut, vaan lähdin ilmoittamatta ja kettuuntuneena pois ja sen verran kauaksi aikaa, että kerettiin huolestua. En kutsuisi sitä saavutukseksi tai miksikään. En vain halunnut olla enää kotona. Käväisin tankkaamassa ja vietin aikaa kirjastossa. Ei se mikään virheliike ollut. Kyselin jälkimmäisestä myös kesätyöpaikkaa. Ehkä vähän myöhään, mutta silti.

Parin viime kuun aikana olen katsonut House, M.Dtä noin viisi kautta sekä Supernaturalia kaksi kautta. Ostin American Horror Story: Asylum -boksin ja aloitin Scrubsin katsomisen. Lisäksi olen miksannut musiikkia ja soittanut aikaisempaa reilusti enemmän kitaraa. Also also luin John Greenin romaanin Tähtiin Kirjoitettu Virhe (upea) ja olen tällä hetkellä kahlaamassa läpi Suzanne Collinsin Nälkäpeliä ja Tuomas Kyrön Kunkkua. Vielä lisäksi olen siivonnut huoneeni ja saanut pari uskomattoman hienoa ihmistä hyviksi kavereikseni. Ja paljon muuta. Elämä hymyilee ja toivottavasti se hymyilee kauan ja vakaasti.

Ei tällä tekstillä siis ollut oikeaa merkitystä. Harvemminhan niillä on, vai mitä? Nonetheless, pidän tätä yhä yllä, joskin hieman puolisydämmellä. Hyvää toukokuuta.