Skenario

Turpa kiinni kakara, nyt on tarinahetki.

---

Pyydän sinua nyt kuvittelemaan seuraavan tilanteen. Olet keski-ikäinen, elämääsi kyllästynyt yksinhuoltajaäiti. Asut Porissa, jonne muutit tyttäresi kanssa kuusi vuotta sitten erotessasi väkivaltaiseksi paljastuneesta kihlatustasi. On kesäkuu ja tyttäresi on nyt siirtymässä kahdeksannelle luokalle. Olet tehnyt viimeisen vuoden aikana satunnaisia pätkätöitä pitääksesi itsesi, tyttäresi ja koiranne kunnossa ja kylläisinä.

Olet juuri saapunut 5-kerroksisen kerrostalon etuovelle pitkän, stressaavan ja turhamaisen työpäivän jälkeen. Työnnät oven auki. Tunnet, kuinka kuuma ja pölyinen ilma syöksyy sinua päin rappukäytävästä. Kävelet hissille ja painat hissin oven vieressä olevaa nappia. Siihen syttyy valo. Kuuluu hyrinää, ja hissi laskeutuu oven taa. Raahaudut hissiin ja painat nappulaa, joka lähettää hissin 4. kerrokseen. Hyrinä jatkuu. 

Toinen kerros. Kolmas kerros. Hissi pysähtyy. Mietit, että ehkä joku oli tilannut hissin kolmannesta kerroksesta. Odotat oven avautumista. Jonkin ajan kuluttua alat huolestua. Hissi ei liiku ja ääntäkään ei kuulu. Noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen joku tilaa hissin 1. kerrokseen. Hissi laskeutuu ja koppiin ahtautuu seuraksesi vanha mies, joka hymyilee aurinkoisesti. Mies painaa 2-nappia ja hissi nousee toiseen kerrokseen. Päätät kävellä sieltä rappusia pitkin 4. kerrokseen, sillä et enää jaksa luottaa hissiin.

Työnnät avaimen avaimenreikään. Kolmen yrityksen jälkeen käteesi osuu oikea avain ja pääset sisään. Asunnossasi on kuuma kuin saunassa. Potkaiset kenkäsi ahtaan eteisen lattialle. Kävelet ahtaaseen, kuumaan keittiöön, avaat ikkunan ja katsot ruokapöydälle. Tyttäresi on jättänyt sinulle lapun:

"Käytiin syömässä pari pakastepitsaa

empun kaa, lähettii sit niil. Tuun kotii

enne 23, lait ruoka valmiiks."

Otat tiskipöydältä lasin, jossa on tilkka hapanta maitoa pohjalla. Peset lasin ja täytät sen vedellä. Juot lämpimän veden miettien, saapuuko tyttäresi huomenna vai ylihuomenna kotiin. Lasket lasin ja kävelet olohuoneeseen. Heittäydyt sohvalle ja katsot ostoskanavaa. Hetken kuluttua huomaat lattialla läähättävän koiran, jonka hampaissa on tyhjä vesikulho. Tyttäresi ei ole tänäänkään ulkoiluttanut tai ruokkinut sitä, vaikka sitä niin kovasti lupailtiin esikouluikäisenä. Suljet television, täytät kulhon vedellä ja katsot, kuinka lemmikkisi tyydyttää janoaan iloisesti. Kiinnität talutushihnan ja lähdet rappusia pitkin etuovelle.

Käännyt perinteiselle koiranulkoiluttamisreitillesi. Kävelet pikku tietä risteykseen ja käännyt pitkälle tienpätkälle. Näet kaukaisuudessa ryhmän teinejä. Kaksi pyöräilee sinua kohti jutellen ja nauraen. Kaksi kävelee sinusta poispäin toisen taluttaessa pyörää. Yksi kävelee sinua kohti tien toisesta päästä. Kaikki näyttävät olevan suhteellisen kaukana. Kävelet koirasi kanssa tietä pitkin. Kuten yleensä, ajattelet, mitä tapahtuisi, jos riistäisit itseltäsi hengen. Päätät tälläkin kertaa lopettaa ajatukset lyhyen. Mietit tytärtäsi ja hänen elämäänsä. Aurinko polttaa ja pyöräilevät nuoret ovat hävinneet näkyvistä. Itse asiassa et näe enää autoja tai muita ihmisiä. Koko suurella tiellä ei ole ketään muuta kuin sinä, sinun koirasi ja sinun suuntaasi kävelevä nuori poika.

Pojalla on kirkkaat, värikkäät vaatteet ja tylsiintynyt ilme. Välillä hänen suunsa näyttäisi kääntyvän hymyyn, mutta hän yrittää pakottaa hymyn pois. Joskus kuuluu pieni naurahdus. Poika lähestyy sinua, ja sinä lähestyt poikaa. Pysähdyt koirasi takia ennen liikennevaloja. Vastaantuleva poika ei tunnu välittävän siitä, että kävelee punaisia päin. Onneksi autoja ei näy eikä kuulu. Katsot, joko koirasi olisi valmis jatkamaan. Ei ole. Katsot taas tietä ylittävää poikaa. Hän on pysähtynyt keskelle tietä. Hän on peittänyt kasvonsa käsillään, ja hänen naamansa näyttää punaiselta. Vilkaiset koiraasi ja katsot takaisin tielle nähdäksesi, kuinka poika lyhistyy asfaltille ja purskahtaa äänekkääseen nauruun. Kävelet hieman lähemmäksi ja polvistut pojan lähelle. Poika katsoo sinua. Hänen suunsa on leveässä hymyssä ja hänen silmissään on kyyneleitä. Hän purskahtaa uudestaan nauruun. Hän kaatuu kyljelleen maahan ja jatkaa nauramistaan.

Nouset seisomaan ja näet hänen korvissaan nappikuulokkeet. Päättelet siitä, ettei ole mitään syytä huoleen, ja jatkat matkaasi. Poika nousee yskähtäen hetken kuluttua ylös ja jatkaa myös matkaansa välillä naurahtaen.

---

Minulla on pieni tunnustus. Minä olen se tarinassa esiintynyt poika. Olin äsken kävelyllä ja nauroin päin ihmisten naamoja. Kuuntelin nimittäin, yllätys yllätys, YoGPoDia. Tarina siis perustuu tositapahtumiin. Paitsi se kohta, jossa kävelin punaisia päin. Minä en ikinä kävelisi punaisia päin. Uskokaa pois. Jos vieläkin kuvittelet olevasi elämäänsä kyllästynyt työtön yksinhuoltajaäiti, voit jo lopettaa. Paitsi jos et halua lopettaa. Lopeta kuitenkin joka tapauksessa itsetuhoiset ajatukset.

Muistaakseni minulla oli muutakin sanottavaa tässä blogitekstissä, mutta en enää muista mitä.

Tämän lauseen ja tuon ylemmän lauseen välissä on 20 minuuttia, sillä Lehmänkellosta kysyttiin, mikä on seurakuntayhteys. En tiennyt ja enkä tiedä vieläkään. Hyvää Gay Pride -päivää kaikille!

" L is for Love, baby / O is for Only you that I do / V is for loving Virtually everything that you are

/ E is for loving almost Everything that you do / R is for Rape me / M is for Murder me /

A is for Answering all of my prayers / N is for Knowing your loverman's going to be the answer to all of yours "