Paketti Saksasta

Siinä tänään postiluukustani heitetty paketti ja sen päällä se mitä siellä oli sisällä. Kyseessä on sen viimeviikkoisen nettikauppabuumin ensimmäinen lähetys. Ottaa vieläkin päähän, että meni niin paljon rahaa johonkin suhteellisen turhaan. Tämä ensimmäinen saapunut asia oli kuitenkin eniten odottamani asia ja eikä se ollut edes kovin kallis. Päälimmäisen paketin sisällä on sametilla päällystetty vaahtomuovipehmustetyyny, johon on kaiverrettu kuvioita, ja niissä kuvioissa lepää yhteensä 12 riipusta, ketju ja avainrengas. Eritellen 10 keybladeä (mukaanlukien suosikkini Oathkeeper), Soran riipus sekä Roxasin riipus. Ja voin nyt kokemuksesta sanoa, että riipuksen vaihtaminen ilman työkaluja on suhteellisen hankalaa hommaa. Mutta hyvää jälkeä jäi. Juuri nyt ketjussa roikkuu perus Kingdom Key, jonka aion vaihtaa joko Chain of Memoriesin läpäistyäni tai todennäköisemmin Kingdom Hearts II.5:n aloitettuani Roxasin riipukseen, josta Oathkeeperiin kun sen pelissä saan tai kun aloitan Birth by Sleepin ja kun olen SEN päässyt läpi ja Re:Codedin niin tilalle vaihtuu Soran riipus. Tämä järjestely tuskin tulee toteutumaan joten myönnän tämän tekstipätkän olleen turhaa. Mutta mitä muuta muka oletitte.

Tänne päin on vielä matkalla 11 tuotetta ainakin Briteistä ja vissiin Japanista ja ehkäpä muualtakin. Mutta niin, tuo heräteostosten teko on saanut aikaan uuden ongelman. Ei ole enää rahaa koulukirjoihin ja uusi jakso alkaa perjantaina. Silloin myös julkaistaan täällä Euroopassa ORAS, jonka haluan palavasti itselleni. Lisätään vielä ensi maanantain live-esiintymiseen halajamani Epiphonen bassokitara. Toivottavasti saan kirjoihin jo etukäteen finanssiapua. Silloin kai kaikki onnistuu. Jouluna balanssi todennäköisesti siirtyy parempaan suuntaan.

Huomenna on koeviikon viimeinen koe ja valmistautuminen siihen on mahdollisesti jopa huonompaa luokkaa kuin kaikissa aikaisemmissa kokeissa. Nimittäin lukemattomuuden lisäksi olen ollut tunneilla useimmiten omissa maailmoissani The Binding of Isaac: Rebirthin takia. Ja muutenkaan en ole ikinä ollut maantiedon tai samankaltaisten aineiden kokeiden ystävä. Niissä kun täytyy osata niin paljon ja niin laajalti asioita, joita ei suurin osa ihmisitä tule tarvitsemaan. Ehkä sitä voi siirtää yleissivistyksen piikkiin suurimmaksi osaksi, mutta silti. Toivolla, uskolla ja tuurilla mennään tämäkin koe. Kaikki muut kokeet olen suorittanut kunnialla ja tiedolla ja taidolla ja kaikki uskoo. Ruotsin koe meni ehkä eniten metsään, ja se meni vielä omasta mielestäni aikas hyvin.

Nyt menen tekemään sitä mitä olen tehnyt jo yli viikon eli olemaan niin että pitäisi lukea. Todellisuudessa katson tod. näk. JonTronin molemmat Goosebumps -videot ja sitten jatkan Vampyyripäiväkirjoja kunnes väsyttää niin että menen nukkumaan. Illan jatkot.

Pohja

Ensimmäinen koe on huomenna. En ole lukenut yhtään. Olen vain laiskotellut ja tuhlannut aikaa ja tuhlannut rahaa. Nettikauppoihin olen heittänyt tänään varmaan yli sata euroa ja mitä olenkaan tilannut? En mitään, mitä todella tarvitsisin. Ainoa hyödyllinen tilaus olisi yksi golf-paita ja mahdollisesti muki. Siihen päälle tarroja ja koruja ja CD-levyjä kokoelmaa varten. Ja äsken huomasin, että tilasin yhden niistä levyistä kahteen kertaan. Että silleen. Tästä olen toivottavasti ottanut opikseni. Olen pettynyt itseeni monin muinkin tavoin ja toivon että saan opiskelumotini takaisin huomenna. Onneksi tunnen osaavani huomisen kokeen alueesta edes sen verran, että pääsen läpi. Yritän pakottaa itseni lukemaan sitä edes kerran. Sitten kun olen kirjoittanut tämän. Ja toivottavasti tämä ei ole sitten liian pitkä. Pääsin koulusta yli tunnin aikaisemmin kuin olisi pitänyt, ja mitä olenkaan tehnyt kokeisiin lukemisen sijasta? Olen ollut yksin ajatusteni kanssa, olen katsonut YouTubea ja Twitchiä, olen kuunnellut ja yrittänyt tehdä musiikkia, olen syönyt ja juonut, olen väsännyt itse tuonne reunaan pienen musiikkiwidgetin josta voi kuunnella (ainakin minulle) kovin mieluista instrumentaalimusiikkia pitämistäni peleistä. Ehkä lisään biisejä, ehkä poistan koko homman, ehkä en tee sille enää mitään. Mutta nyt se on minulle mieluinen ja pidän siitä kovin paljon ja toivottavasti tekin. Sen voi siis laittaa päälle kun alkaa lukemaan jos ei ole muuta kuunneltavaa. Ei pakko ole. Ja jatkuvasta toimivuudesta ei takuita. Ja mahdollisesti se jatkaa soimista kun lähdet sivulta ja palaat takaisin. User discretion is advised. Ja nyt menen petiin koulukirjan kanssa ja toivon hartaasti että pystyn lukemaan. Öitä.

Ja vielä 'teeksi, tämä on vain pieni avautumisteksti. Ei ole tarkoituksena jälleen spämmätä valittamista. Adieu.

1:56:03 - Burning the Lighthouse: Awakening Daybreak

Android 5.0 osoittautui aesteettisesti aika nätiksi, mutta käytännöllisesti ja osittain myös aesteettisesti hankalaksi. Muutos vaatii tottumista, tiedän. Mutta totta puhuakseni Googlen sovelluksissa navigointi on epäkäytännöllistä ja tökkivää. Tämä päivitys poisti käytännöllisen ja tutun vakio-galleria-sovelluksen ja jätti tilalle ainoastaan Googlen sotkuisen Kuvat-sovelluksen. Tämä ja sitten se joskus aikaisemmin tapahtunut sama juttu Musiikkisoitin/Google Play -musiikki -sovellusten kanssa sai minut turvautumaan toisiin vaihtoehtoihin. Latasin siten puhelimeeni kuvasovellukseksi QuickPicin ja musiikkisellaiseksi Music Player PROn. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi. Jotkut aesteettiset ja käytännönkin valinnat vielä tökkivät, mutta ehkäpä totun niihin ajan myötä.

Yksi asia minulla on ollut pinnalla mielessä tätä blogia varten ja en taaskaan ole varma olenko kirjoittanut aiheesta. Ehkä ehkä en. Mutta nyt kirjoitan. Kyseessä on jonkin sortin - mahdollisesti alitajuinen - aistiharha, jota olen potenut nyt kolmatta kertaa. Seuraava saattaa mahdollisesti kuullostaa omituiselta tai joltain mutta en ole itse tahtonut sitä. Mutta siis kyseessä on jokin tietty tuoksu, jonka tunnen joskus täysin satunnaisesti ja ilman varoitusta jollain yhdellä sisäänhengityksellä. Tämä tuoksahdus saa ajatukseni katkeamaan ja mieleeni tupsahtaa se henkilö, josta kyseinen tuoksu on peräisin. Again, en ole valinnut tätä, tämä vain on.

Ensimmäisen kerran koin tätä viime vuoden kesällä / syksyllä. Olin hieman liian paljon ihastunut rippileirillä tapaamaani tyttöön. Tytöllä oli voimakas ja minulle muuten aika tuntematon tuoksu, todnäk peräisin jostain kuivasamppoosta tai jostain en tiedä. Mutta jonkin ajan kuluttua jostain syystä se tuoksu alkoi ilmestyä huomaamatta yhdeksi hetkeksi ja se sai ajatukseni siten muualle siitä mitä silloin oli ajatellut. Joskus huomasin, että jotkut paidoistani ja peitoistani tuoksuivat samalle. Se ei haitannut elämääni vaan piristi sitä. Nykyään olen ollut ko. tytön kanssa hyviä kavereita jo pitkään ja hän on muuttanut toiselle paikkakunnalle.

Toisen kerran koin tätä kevään iltapuolella. Tälläkin kertaa tuoksu oli peräisin tytöstä, johon olin kovasti ihastunut ja jonka ajoittainen ajatteleminen sai minut hyvälle tuulelle. Ja tälläkään kertaa se ei haitannut elämääni tippaakaan. Toisaalta tällä kertaa aloin kunnolla miettiä että miksi näin tapahtuu, että miksi yhtäkkiä ilman syytä tuo tietty tuoksu tuntuu sisäänhengityksessäni. En tuoksun ilmestyessä yleensä edes ollut ajatellut mitään häneen liittyvääkään. Nekin tuoksut jäivät jossain kohdassa olemattomiin ja samoin tyttö. Jälkimmäisestä en ole yhtään iloinen.

Ja Nyt. Nyt, kun olen saanut vihdoin ja viimein ajatusmaailmani irti entisestäni, juuri, kun olen pystynyt jopa viettämään päiviä, jolloin en edes ajattele häntä, niin totta kai, tietysti, se rakkaalleni ominainen ihana tuoksu ilmestyy hetkeksi haikeana hengitykseni tielle. Se tuoksu, joka takasi minulle maittavat ja rauhalliset yöunet, joka kertoi että nyt lähelläni on joku, joka oikeasti välittää, joka välitti sydämeeni rauhaa, lämpöä ja rakkautta. Se tuoksu on yksi niistä harvoista asioista, joiden takia enää kamalasti joudun ajattelemaan menetettyä rakkauttani.

Olen yrittänyt viime aikoina olla ajattelematta häntä ja onnistunutkin aika hyvin. En enää jaksa soitella hänelle, sillä hän jostain syystä on nyt tullut sellaiseksi ettei halua puhua PAITSI jos hän puhumisellaan häiritsee minun suunnitelmiani. Sellainen toiminta on minusta ihanaa, mutta toisaalta tietysti ärsyttävää. Nyt, vaikka minulla olisikin oikeasti tärkeää asiaa ja soitan hänelle, niin hän vaikuttaa siltä ettei halua puhua kanssani. Vastaamattomiin puheluihin ei soiteta takaisin tai sitten vain yksinkertaisesti saan luurin korvaani. Täten olen luovuttanut. Ja hänhän ei soittele minulle, sillä luullakseni hän kuvittelee pelaavansa kanssani peliä, jossa testaan, että kauanko häneltä kestää soittaa minulle. Okei, tässä oli ehkä vähän liikaa turhaa juttua, mutta tulipahan filleriä.

Katsoin Holiday Starin loppuun ja ikävä jäi niitä lintuja, joihin olen investoinut varmasti lähemmäs 40 tuntia (katson streameja enemmän kuin kerran, hyvää taustakuunneltavaa pelatessani Rebirthiä). Aion, kunhan jaksan/viitsin/jotain, niin vähintään ostaa Steamista Hatoful Boyfriendin tukeakseni pelin tekijää. Todennäköisesti tilaan Japanista jotain St. Pigeonations -tuotteita koska miksi ei. En tulisi ainakaan pelaamaan sitä peliä, jos ostaisin sen, sehän on loppujen lopuksi visuaalinen romaani, jonka olen kokenut kannesta kanteen. Ilman katumusta, täynnä iloa ja onnea. Ne streamit olivat kaikki kaiken kaikkiaan aivan mahtavia.

Loppun vielä että minua lievästi häiritsee, etten laittanut kuvaa tekstiini nimeltä Jenna. Se kun jostain syystä löytyy tuolta selatuimpien sivujen listalta vähän orpona kun kaikilla muilla on kuva. Myös tällä. Aika isokin vielä. Tässä teille siis professori Nanaki Kazuaki. Holiday Starista. Ja illanjatkot teille.

We don't need no vaselino

Heitin juuri tunnin elämästäni hukkaan. Suljin nimittäin Audacityn tallentamatta miksausta. Tein sen tahallani, sillä en pitänyt lopputuloksesta enkä olisi jaksanut jatkaakaan sitä. Mutta heloo Teille. Olen viikonlopun aikana saanut kokea vaikuttavan määrän hienoja hetkiä. Käväisin siis tuolla Varsinais-Suomen keskustassa, nimellisesti HK Areenalla, messukeskuksessa ja osittain jollain epämääräisellä koululla. Kyseessä oli viikonlopun pituinen reissu Turkuun Maata Näkyvissä -festareille. Yksinkertaisesti sanottuna uskomattoman upea viikonloppu.

MNF:ää mainostetaan muistaakseni Euroopan suurinpana kristillisenä nuortentapahtumana. Suuri se olikin. Vierailijoita oli kuulemma lähemmäs 25 000. Se on aika paljon, vaikkei välttämättä kaikista siltä vaikuta. Ja mitä kristillisyyspuoleen tulee niin en ollut siellä sen takia. En edes muista kunnolla, miksi sinne halusin. Olin kai niin kyllästynyt arkeen, että piti hetkeksi päästä irti. Joka tapauksessa festarit ylittivät odotukseni täysin ja vielä muhkeasti enemmän.

Perjantai-aamuna oli rento olo, kuin oli myös koko koulupäivän, sillä tiesin sen olevan vain päivän alkua. Koulupäivän loputtua kiirehdin kotiin, pakkasin vielä vähän ja kiiruhdin kirkolle, josta bussin oli määrä lähteä. Omasta seurakunnastani mukaan lähti yhteensä neljä henkilöä, joista minä olin ainoa poika. Tunsin niistä kolmesta entuudestaan melkein suht hyvin yhden. Yhden toisen olin eräänä päivänä kohdannut kaksi kertaa ja se kolmas oli täysin tuntematon. Yhteensä kaupungistani festareille osallistui reilut 70 henkilöä kahdella linja-autolla.

Perillä minä ja ne kaksi tyttöä jotka tunsin tasan yhden bussimatkan verran seurasimme erästä poikaa toisesta seurakunnasta, jonka myös tunsin tasan yhden bussimatkan verran, mutta joka oli mukava ja ohjasti meidät ruokailuun ja areenalle ja käveli sen verran nopeammin kuin ne tytöt että hän hävisi luotamme melkein heti areenalle päästyämme.

En ehkä viitsi/jaksa ihan kaikkea tapahtunutta kertoa täällä kronologisessa järjestyksessä. Mutta ehkä jotain. Ehkä parasta festareilla oli tunnelma ja ihmiset. Joka ikinen henkilö, jonka kohtasin, oli sellainen henkilö, johon voisin helposti luottaa ja joka olisi mukavaa seuraa lähes milloin tahansa. Siis ihan jokainen kohtaamani henkilö oli sellainen (tai ainakin vaikutti, ei varmuutta). Liikuin viikonlopun ajan erinäisissä kookonpanoissa, sain huimasti uusia, hyviä kavereita ja kokemuksia ja itseluottamusta ja iloa. Mieleenpainuvia kavereita tuli tutuksi 45-50 kappaletta näin äkkinäisesti vilkaisten ja heistä yli kymmenellä on nimen perässä suurempi tai pienempi sydän. Kyllä, kirjoitin nimiä ylös ja näkyvälle paikalle koska miksi ei ja koska en haluaisi unohtaa ketään heistä. Kahta eritoten.

♥                                                       ♥

Tapasin lauantai-illalla nimittäin aivan ihanan nuoren parin jostain päin keski-Suomea. He pitivät minulle seuraa ja tutustuimme ja nauroimme ja, vaikka tunnen lievää ikäväntunnetta sisälläni aina minkä tahansa parin nähdessäni, tämän kyseisen parivaljakon näkeminen sai minut yllättävän onnelliseksi ja iloiseksi. Tämä tosiaan ihana pari oli törmännyt toisiinsa samaisilla festareilla melkein vuotta aikaisemmin. Ja se on jotain niin uskomattoman hienoa, että voin vain joskus unelmoida minulle käyvän samalla tavalla. Emme vaihtaneet parin kanssa pikkujuttujen lisäksi muuta kuin etunimet ja paikkakunnat, joten on hyvin erittäin mahdollista, ettemme enää milloinkaan kohtaa. Mutta he jättivät sydämeeni lämpimän tunteen, joka ei toivon mukaan koskaan kaikkoa. He piristivät iltaani huimasti ja antoivat toivoa ja uskoa tulevaan. Siitä hetkestä, kun piitkässä jonossa kysyin heiltä että tietävätkö he milloin portit aukeavat taas, siihen tapahtumaan, kun tytön selän takia parin piti lähteä permannolta hyppimästä ja minä ryntäsin vielä heidän peräänsä jättämään hyvästit. Hyviä ihmisiä on olemassa ja festareilla heitä oli monta.

♥                                                       ♥

Voisin jatkaa hyvistä ihmisistä puhumista uupumukseen asti, mutta taidan yrittä vähentää sitä ettei siitä tule liian toistokasta. Festareista jäi niin paljon muistoja, etten varmaan jaksaisi kirjoittaa niitä kaikkia tänne. Erittäin tiivistetysti haluan vielä mainita ne äärettömät määrät haleja ja kauniita, hymyileviä, ystävällisiä ihmisiä ja upeaa yhteisön tunnelmaa ja rakkautta ja vaseliini ja kotipizza ja keskusteluja ja ai että ja huonosti nukutut kaksi yötä (senttipatja+makuupussi+luokkahuone täynnä teinipoikia) ja se tunne, että sinusta välitetään ja helkkarin hyvää hot dogia ja ne vei mun Pringlesit ja Pekkaa ja ponia ja hyppimistä ja sekalaisia tuttavuuksia ja ne erittäin upeat konsertit ja ja. Voisin kirjoittaa jokaisesta noista vähintään sivun verran tekstiä, eikä siinä ole edes puolia aiheista, joita päähäni on nyt tullut.

Vvielä tahtoo hieman kertoa. Liikuin yhdessä kohtaa olisiko ollut sunnuntaina kahden ennen tuntemattoman mustaan pukeutuneen tytön kanssa pitkin aluetta. Pysähdyimme yhdessä kohtaa hetkeksi eräälle penkille istumaan, kun huomasimme joukon tuttuja tulevan meitä kohti. He kävelivät ohi ja kääntyivät takaisin ja kasaantuivat läjään makaamaan meidän päällemme siihen penkille ja olimme siinä jonkin aikaa ja joku tyttö käveli ohi ja kommentoi että "noi on varmaan Porista eikä kehtaa myöntää sitä" johon päälläni maannut hyvä kaverini huusi vastaukseksi että "Porista ollaan ja kaikki myönnetään" jonka jälkeen siirryimme läjäksi keskelle käytävää. Se oli ikimuistoinen ja upea viikonloppu.

Sitten pienempää asiaa. Ensin se että puhelimeni ilmoittaa että ladattavissa olisi päivitys Android 4:sta Android 5:een. Nyt pelkään että menetän kaikki tiedostoni päivityksen yhteydessä tai ettei päivitys toimi tai että se pilaa kaiken. Todennäköisesti mitään näistä ei tapahdu ja jos tapahtuu niin tod. näk. kuulette siitä.

juu taustakuva näkyy ihan sama

Ja sitten vielä yksi juttu. Juuri nyt minulla on auki Twitch-välilehti, jonka video on pysäytetty n. 3h 45min kohdalle. Kyseessä on yllättäen lady Lucahjinin Hatoful Boyfriend: Holiday Star Finale -jakso. Kuusituntinen tämäkin. Ja voi Luojan tähden ja kaiken muunkin mitä pyhäksi kutsutaan, tämä peli on muuttunut hölmöstä puludeittisimulaattorista joksikin käsittämättömäksi asiaksi, joka voi jollekulle olla elämää suurempaa. Tai, niin kuin Lucah itse kertoi huolestuneelle chatin jäsenelle, "the dating sim is long gone". En yllättyisi, jos kellään teistä ei olisi aikaa tai kiinnostusta tuollaiseen hömppään. Mutta jos on ja haluaa katsoa esimerkiksi Lucahjinin kaikki yhteensä ~30 tuntia kestävät Hatoful Boyfriend -streamit niin voin luvata käsi sydämmellä ja toinen raamatulla että et tule pettymään. Itse olen nauttinut lähes joka hetkestä. Ja ehkä, ehkä katsoessasi kuulet allekirjoittaneen nimen ja viestin Lucahjinin suusta, kun minähän lahjoitin hänelle muutaman tusinan dollareita erään streamin alussa. Mutta niin, hölmö lintutreffaussimu muuttuu ajan myötä synkäksi tarinaksi joka käsittelee muiden muassa kuolemaa, vainoharhaa, rasismia, vihaa, itsemurhaa, petosta ja ai että.

Nyt kai painun pehkuihin. Koeviikko alkaa pian ja valmistautuminen on ollut arvosanaa nolla. Toivottavasti kännyni ei täysin sekoa päivityksestä. Hyvää iltaa. Ja hyvää elämää. Minä olen taas pitkästä aikaa iloinen. Ainakin nyt hetkellisesti.

BW

Näinä muutamina päivinä olen kokenut jälleen joitain valaistuksenomaisia tai muutoksia tai mitä lie, erilaisia juttuja elämässäni. Olen tykästynyt koulunkäyntiin vaikkakin ehkä hieman liian myöhässä. Olen alkanut ymmärtää koulussa tapahtuvaa sosiaalista elämää enemmän. Olen ehkä viimein luovuttanut sen menneisyyden suhteen ja alkanut odottaa jotain uutta ja ihmeellistä. Tai en ehkä odota vaan ennemmin jätän sen vanhan oven vähemmän raolleen ja avaan uutta ovea enemmän. Vanha ovi on vielä auki, vaikka ristivedon sietäminen on kai turhaa. Ehkä se ei ole. En tiedä. Olen alkanut elää itseäni varten. Olen miettinyt jotenkuten positiivisesti ja jotenkuten uudella tavalla ja tarkoituksena oli kirjoittaa paaaljon tekstiä tänne, mutta en koskaan vain viitsinyt. Ehkä näin on parempi, sillä teksti olisi ollut erittäin henkilökohtaista.

Yhdestä asiasta voin kai tänne kirjoittaa. Nimittäin nukkumisesta ja unesta. Ensin nukkumisesta. Se onnistuu jostain syystä kovin huonosti nykyään. Menee yleensä noin kolme tuntia siitä, kun nousen sänkyyn siihen, kun jotenkin nukahdan. Normaalisti pystyn nukahtamaan noin viidessä minuutissa. Pyörin peiton alla ja päällä ja olen paikallani peiton alla ja päällä ja mietin ja en mieti ja olen hereillä ja tuijotan kattoon ja silmät ovat kiinni ja uneksin ja unelmoin ja en nuku. Unirytmi on ollut tällä viikolla arviolta 3-5h yössä. Yksikin hyvin nukuttu yö voisi avittaa siinä, etten kesken oppitunnin joudu taistelemaan nukahtamista vastaan. Ja olen satavarma, että tiedän, miten saisin nukuttua helposti ja onnellisesti. Olen siitä kertonut täälläkin. Nimittäin se, mitä haluan ja tarvitsen ja olen saanutkin pari kertaa on ollut jo jonkin aikaa päästä nukahtamaan ja nukkua jonkun läheisen vieressä pidemmän aikaa. Vaikken normaalisti nukukaan kovin paljoa niin en kokisi yhtään epämiellyttävänä nukkua iltakahdeksasta seuraavan päivän kello yhteen asti jonkun kanssa. Päinvastoin, se olisi ihanaa ja se virkistäisi elämääni aika lailla. Sillä toki on merkitystä että kenen kanssa. Toisaalta en varmasti nukkuisi kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa en haluaisi nukkua.

Sitten unesta. Siitä yhdestä kirotusta unesta. Se uni on toistuva painajainen, jota olen nähnyt jo muutaman viikon ajan, joskus pari päivää putkeen, joskus pari päivää väliä. En ole milloinkaan aikaisemmin kokenut toistuvia painajaisia, saati sitten unia. Painajaisetkin ovat elämässäni jääneet harvemmalle. Mutta tämä tulee takaisin milloin haluaa ja piinaa minua sietämättömästi. Jopa sen verran, etten aina edes halua mennä nukkumaan. Lisäksi painajainen on täysin mustavalkoinen ja kovin hämärä, mitä en ole muistaakseni milloinkaan ennen nähnyt unissani.

Toistuva painajaiseni alkaa siitä asetuksesta, jossa olen joskus ollut, nimittäin hieman erikoisessa paikassa makoilemassa ja yrittämässä nukkua. On pimeää ja värejä ei näy. Tyttöni nukkuu vierelläni, hän on nukkunut jo jonkin aikaa. Enempiä yksityiskohtia en halua kertoa, mutta uni muuttuu hitaasti ja tuskallisesti kamalaksi painajaiseksi, jossa teen aivan sietämättömän iljettäviä ja hirveitä asioita rakkaalleni pystymättä hallitsemaan itseäni. Pystyn vain kamalaa inhoa ja häpeää tuntien katsomaan murhenäytelmää, joka kestää kai lähemmäs tuntia. Olen joskus kertonut spontaanisti lyhyen vitsinomaisen tapahtumasta, mutta heitän spontaania läppää lähes 24/7. Painajainen saa minut tuntemaan itseni niin likaiseksi ja täynnä itsehäpeää, etten halua enää ikinä nousta sängystä. Mutta puhelimeni ilmoittaa kello 700 että on aika nousta soittamalla hilpeää joulumusiikkia. Jotenkin aina joskus nousen ylös ja yritän vain unohtaa.

Vielä yhden lisäyksen voin tehdä, nimittäin sen, että kesken koulupäivän huomasin tutun olotilan hiippailevan minua kohden. Tämä epämiellyttävä olotila hallitsi vahvasti mielialaani ja toimintaani 3-4 tunnin verran. Sen ajanjakson verran heikko sydämeni tykytti erittäin vahvasti ja tuntuvasti, ihoni oli kuuma, tärisin sietämättömästi ja olin yli-energinen. Saman tunteen muistan kokeneeni jonkin aikaa sitten, kun oli vielä niitä aikoja, kun keräilin jonkin aikaa rohkeutta mennä puhumaan jollekulle tytölle, josta pidän. Mutta minun ei enää tarvitse kerätä rohkeutta yhtään ja luullakseni tunteen aiheuttanut tyttö on minulle jo ainakin jotenkuten tuttu ja olen hänelle jo pariin otteeseen jutellutkin. En tiedä, aiheuttiko hän sen tunteen minulle vai jokin muu vai olenko vain idiootti. Veikkaan jälkimmäistä. 

Nyt koetan mennä nukkumaan. Paino sanalla koetan.

Halloween Spectacular 4 (YDA)

Tuuli ujeltaa raollaan olevasta ikkunasta. Täydellisen hiljaisuuden rikkovat vain kellon tikitys, näppäimistön naputus, ja staattinen rätinä lukuvalosta, joka on yön ainoa valonlähde. Hyvää pyhäinpäivää.

Lopulta vietin Halloweenin kauhuosion yksikseni. Toki olin paremman tekemisen puutteessa pari tuntia kirkolla moikkaamassa kavereita. Kuulin kaunista laulua ja pelasin pastoria vastaan pari biljardia. Hyvä reissu. Aamusta iltapäivään koulussa opin myös itsestäni suhteellisen paljon uusia asioita. Tässä koetin käydä läpi päivän kauhuun liittymättömiä tapahtumia.

Olen kokenut tämän päivän aikana viisi suht merkittävää asiaa kauhuun liittyen, mikä on hyvä asia, kun otetaan huomioon se, että oletin itkeväni itseni uneen jo ennen puoltayötä.

Ensimmäisen asian koin koulussa, maantiedon tunnin alkupuolella. Maantiedon tunneilla opetukseen käytetään sähköistä oppikirjaa sekä yhtä elämäni parhaimmista opettajista. Läppäri on aina tunneilla mukana, joten opettajan höpöttäessä viisauksia voi samalla selata tietokoneella mitä huvittaa. Päätin jostain syystä lukea jonkin creepypastan, kun halusin koettaa suomentaa teille taas sellaisen. Tulin toisiin aatoksiin. Olin kerran jo lukenut kyseisen pastan - ja uskokaa, se oli aika hyvä - mutta siinä oli jotain sen verran epäuskottavaa, että luin loppuosan noin puolisydämellä. En tiedä, mikä oli. Pasta oli oikeasti hyvä ja arvostelutkin yllättävän positiivisia. Ehkä en ollut oikealla tuulella. Mutta jos haluatte lukea yhden parhaiten arvostelluimmista pastoista, niin se löytyy interneteistä nimellä Normal Porn for Normal People (linkki CPwikiin).

Toisen asian koin kotona, olohuoneessa. Sitä latisti hieman perheenjäsenet, jotka tietyin väliajoin ilmestyivät häiritsemään. Olin uppoutunut kuitenkin niin syvälle, ettei se haitannut liikaa. Kyseessä olivat kaksi viimeistä osaa Lucahjinin Trilby's Notes -LP:stä. Lucah on tehnyt jo kolmena vuonna putkeen Halloweenin aikaan yhden Chzo Mythos -LP:n - 5 Days A Stranger ja 7 Days A Sceptic - joista jokaisesta olen nauttinut huimasti. Pelit ovat itsessään mestariteoksia ja Lucahjin merkitsee minulle suht paljon. Hän sanoi yrittävänsä tehdä Chzo-sarjan viimeisen pelin 6 Days A Sacrifice jo ennen seuraavaa Halloweenia. Todennäköisesti siinäkin tapauksessa katson jaksot lähempänä juhlapyhää. Suosittelen katsastamaan pelejä. Ne kaikki voi ladata virallisesti ja ilmaiseksi fullyramblomaticin blogista. Ne ovat hienoja ja laadukkaita kauhupelejä. [Side note: Näköjään sieltä blogista löytyy ensimmäinen peli eli 5 Days A Stranger jopa suomennettuna. Pitänee itse tarkastaa käännöksen laatu.]

Kolmannen asian koin kotona, nojatuolissani noin kello puoli viisi lähtien. Suunnilleen siihen aikaan asetin Eternal Darkness: Sanity's Requiem -levyn Wiini sisään ja aloin pelaamaan. Ja tässä nyt teille taas pitkästä aikaa.

---

ETERNAL DARKNESS:
Sanity's Requiem (2002)

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Ennakkotietoa minulla oli pelistä aika vähän. Tiesin, että kyseessä on yhden luotettavimmista lähteistä yksi suosikkipeli. Herra Caddicarus on kuitenkin vain maininnut pelistä pari kertaa, mutta ei kertaakaan ole tehnyt siitä arvostelua. Hänen kertomanaan tiesin myös, että peli voi joissain kohdin vaikuttaa siltä, että se on rikki. Tämä kuulemma auttaa lisäämään kauhua. En vielä päässyt niin pitkälle. Tiesin vielä, että tämä minun kopioni ei välttämättä toimi. Luulen sen väitteen olevan väärä.

Eternal Darkness on peli, johon ihastuin lähes heti sen aloitettuani. Kun ohjat annetaan pelaajalle, ohjaa hän Alex -nimistä tyttöä tämän isoisän kartanossa. Alex koettaa selvittää, miksi ja miten isoisä ollaan murhattu. Pelaaminen on omissa kankeissa sormissani erittäin nautinnollista. Hieman harvassa käytössä ollut GameCube-ohjain mukauttaa käteni sukkelasti sen kauniisiin muotoihin. Pelaaminen on sujuvaa ja tarpeeksi yksinkertaista (ainakin toistaiseksi). Jotenkin onnistuin korvaamaan pelkoni mielenkiinnolla ja tutkin kartanosta kaikki tutkittavissa olevat paikat ennen pelin jatkamista. Huoneissa oli tiettyjä asioita, joita pystyi katsomaan lähempää, joista useista sai lisätietoja ja kuvauksia ja niistä joitain sai manipuloitua jotenkin. Teksti on ytimekästä ja luettavaa.

En ehtinyt pelata kauaa, mutta se vähä jonka pelasin sai aikaan sen, että jatkan peliä huomenna (olen väsynyt nyt). Ehdin kokea kauhua, arvoituksia, nostalgiaa, ennakko-odotuksia, trilleriä, historiaa, kummastusta ja mitä ja vaikka. Arvoitukset ovat ainakin alussa aika helppoja. Ohjattava henkilö vaihtuu välillä. En tiedä, mitä muuta kertoisin. Upea alku. Odotukset korkealla. Kiitos.

---

Pelaamisen jälkeen halusin pikaisesti soittaa kaverille ja kysyä, voisiko hän viettää Halloweenia kanssani. Olin kuitenkin ottanut muutamasta kerrasta opikseni ja söin ruokani ennen soittamista. Puhelu kesti sen verran kauan, että myöhästyin kirkosta hieman. Ja eihän hän tietenkään minun kanssani halua olla.

Neljännen asian koin kirkon jälkeen. Kävin suihkussa ja soitin taas kaverille. Ei vieläkään halua viettää Halloweenia kanssani. No, hän puhui minulle ja minä hänelle ja laitoin samalla itseäni varten leffaa ja leffaevästä valmiiksi. Leffa oli pausella noin 20 minuuttia ennen kuin kaverini päästi minut katsomaan sitä rauhassa. Ja on paljon mahdollista, että kyseinen leffa voipi olla uusi kaikkien aikojen suosikkileffani. Tai ehkä ei. Linnunradan käsikirja on kyllä upea. Ja moni muu. Mutta. Tässä toinen.

---

Uhrilampaat

The Silence of the Lambs (1991)

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Puhelimessa ollut kaverini oli joskus sanonut leffaa hyväksi ja sanoi niin vielä tänään illallakin. Mutta sitten kun noin viidennettätoista kertaa sanoin että alkaisin nyt katsomaan tätä niin hän sanoi ettei se edes ole niin hyvä leffa. Väärässä oli.

The Silence of the Lambs ei ehkä luokittaudu minun kirjassani kauhun alle vaan ennemmin psykologisen trillerin. Elokuva oli erittäin erittäin kovin paljon minun mieleeni. Kaunis päänäyttelijä, mahtavat aiheet, hienot grafiikat, musiikki kohdillaan, jne. Yksi piirre elokuvassa sai minut innostumaan aika paljon, ja se on se, että pelätty, vaarallinen ja manipuloiva Hannibal Lecter näyttää ja käyttäytyy leffassa aika lailla samalla tavalla kuin kovasti arvostamani psykologian opettajani.

Mutta siis juu. Kaikin puolin upea elokuva. Mukaan sisältyy jännitystä, arvoitusta, psykologiaa, mielisairautta, manipulointia ja kyllä sitä kauhuakin jonkin verran löytyy. En oikeastaan keksi paljoa lisättävää. Suosittelen.

---

Viidennen asian koin hieman ennen kuin päivä vaihtui toiseen. Olin soittanut leffan jälkeen vielä kerran sille kaverilleni ja kysyin että haluaako hän enää jutella kun paljon juttua riitti yrittäessäni alkaa katsomaan leffaa ja hän sanoi että ei ja se jäi lyhyeksi se puhelu. Tarkoitus oli jatkaa Eternal Darknessia, mutta halusin kirjoittaa tänne Halloween-postin. Jossain kohtaa kirjoittaessani eksyin YouTubeni etusivulle ja siellä päälimmäisenä komeili Ze Frankin uusi video. En muista, milloin olen viimeksi nähnyt häneltä materiaalia. No, nauroin ääneen tälle Halloween-aiheiselle videolle ja katsoin häneltä saman tien muutaman muunkin videon.

Siinä ne viisi olivat. Niitä tulee vielä varmaan kaksi, jos JonTronin nyt juuri äsken tullut uunituore video on niin hyvä kuin voin olettaa ja jos toiveeni toteutuu ja saan nauttia YogPodin Halloween Spac-4-cularista tai sellaisesta, kun he ovat joka vuosi sellaisen tehneet.

Öitä. Ajakaa varovasti.