Elämän suuret kysymykset

Onko olemassa nuoruuden lähdettä? Miten maailmankaikkeus on syntynyt? Mitä on rakkaus? Mikä on elämän tarkoitus? Miten juusto valmistuu? Kuinka elektronista musiikkia tehdään? Miksi ajattelu vaikeutuu ihastuessa? Miten aivot toimivat? Onko alueella 51 avaruusolentoja? Onko Jumalaa olemassa? Miltä todellinen oikean elämän supersankari näyttää?

Kokosin tähän Teille muutamia elämän suuria kysymyksiä. Useimpiin ei varmaankaan ole vastausta, mutta yritän keksiä jonkinlaisen vastauksen jokaiseen jo mainittuun kysymykseen. Aloittakaamme.

Nuoruuden lähde on olemassa. Sen nimi on vedenpuhdistamo ja niitä on joka paikassa. Keittiön hanasta sinäkin voit päästä nauttimaan elämän eliksiiristä, eli vedestä.

Olen itse hyväksynyt kaksi eri teoriaa maailman synnystä. Ensimmäinen on suosittu "The Big Bang Theory" eli suomeksi Rillit Huurussa. Tai ennemminkin alkuräjähdysteoria. Toinen teoria on peräisin Ze Frankilta. Hän on sanonut yhdessä lukuisista luennoistaan seuraavat sanat:

"Only one hedgehog in history has farted. That is how the universe began."

Raakana suomennoksena universumi syntyi siilin pierun seurauksena.

Haddaway kysyi joskus samaa. Hän pyysi myös vauvalta, ettei tämä satuttaisi häntä enää. En osaa vastata tähän ainakaan toistaiseksi.

Tähänkin olen kehittänyt kaksi teoriaa. Yksittäisen elämän tarkoitus on selviytyä, ja se on naurettavan helppoa nykyaikoina. Yleisen elämän tarkoitus on jatkaa elämää. Take that as you will.

Juusto syntyy maidosta, jota "joukko maanviljelijöitä on kirnunnut, nostattanut ja käsitellyt huonosti ladossa". Kiitos, Yogpod.

Elektronista musiikkia tehdään ylennsä tietokoneella ja syntikalla.

Tämä kysymys on ajankohtainen minulle, mutta en osaa harmikseni vastata siihen.

Tiedän suurin piirtein oikean vastauksen tähän, mutta en jaksa alkaa selittämään sitä.

Kukaan ei tiedä, paitsi se, joka tietää. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alueella 51 on avaruusolioita, mutta en masentuisi, jos olisin väärässä.

Pass.

Ze Frank on vastannut tähänkin kysymykseen eräässä luennossaan. Tässä lainaus:

"They are the longest living rodent and barely show any signs of aging during their lives, which techically isn't that amazing if you're born looking like an old man. But they are seemingly immune to cancer and they can live with almost no oxygen, their body temperature changes with the environment and they are impervious to a wide range of pain. Just remember: If you've ever wondered what a real life superhero looks like, it looks like this. Like a ball sack."

Jälleen raakana suomennoksena oikean elämän supersankari näyttää kivespussilta. Tämä kyseinen pätkä kertoo kaljurotasta, jos sitä ihmettelitte.

Siinä kaikki. Jos Teillä on elämää suurempia kysymyksiä tai muita ongelmia, tunkekaa ne tuonne kommenttiboksiin. Pohdin niitä mielelläni.

Tässä vielä kuva siitä oikean elämän supersankarista.

" This rabbit's pissed at you 'cause you lied on all your income taxes /

Claiming for deductions that you know you shouldn't take "

Sudden realization (Audiosurf - Arvostelu)

Hyvää iltaa, rakkaat lukijat. Istun juuri nyt pimeässä huoneessa, joka näyttää siltä, että siellä olisi siivous pahasti kesken. Hyllyt ovat osittain tyhjiä ja pöydällä on vanhoja kirjoja. Siristelen silmiäni LCD-näytön valossa kuunnellen jonkin sortin musiikkia. Olen iloinen.

Olen iloinen siksi, että minulla ei ole ollut tylsää viimeiseen kahteen päivään periaatteessa ollenkaan. Maanantaina heräsin aamulla ajotunnille, jonka jälkeen katsoin Matrixin. Sitten kävin kaupassa, tein ruokaa, söin ruokaa ja katsoin pari videota YouTubesta. Luulin jo, että pian minulla olisi tylsää, mutta onnekseni puhelin soi aika äkkiä ja soiton seurauksena vietin loppupäivän parin kaverin kanssa. Loppuillasta ollessani kahden toisen em. henkilön kanssa sai hän minut tajuamaan, että ajattelen liian negatiivisesti. Ajattelen, että minusta ei välitetä ja että seurastani ei pidetä. Maanantai-illan jälkeen olen yrittänyt hylätä tämänkaltaiset ajatukset ja elää elämääni tietäen, että minulla on muutama todella hyvä ystävä ja että minua ei vihaa (tietääkseni) kukaan. Tiistaina en tehnyt muuta kun katsoin telkkua ja siivosin. Tylsää ei ehtinyt jostain syystä tulla.

Ostin 16. heinäkuuta Steamin kesäalesta Audiosurf -pelin alle kolmella eurolla. Tiesin pelistä etukäteen vain sen, että peli luo musiikkitiedostoista jotain ratoja. Pelattuani hetken ajattelin tehdä siitä arvostelun tänne. Ja tässä se nyt on, kuusi päivää myöhässä.

---

AUDIOSURF

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Tuo kuva selittää periaatteessa kaiken, eli tämä arvostelu loppui tähän.

Oikeastaan ei varmaan selitäkkään. Joten minä yritän.

Audiosurf luo musiikkitiedostostasi (esimerkiksi .mp3) kuvan ylävasemmalla näkyvän töherryksen näköisen vuoristoradan äänenvoimakkuuden vaihtelun perustalta. Ylöspäin menevät kohdat ovat hiljaisempia ja rauhallisempia ja alaspäin päinvastaisia. Pelimuotoja on muistaakseni jotain 12 ja en lähde niitä kaikkia selittelemään tässä nyt. Vuoristoradalla on 3-5 kaistaa pelimuodosta riippuen. Pelin idea on erittäin simppeli: kerää mahdollisimman paljon pisteitä. Tietyt toiminnat vähentävät pisteitä ja tietyistä toiminnoista saa enemmän pisteitä. Tutoriaalit ovat erittäin selkeitä, eli pelattavuus ei välttämättä ole taidosta kiinni.

Pelatessani olen todennut, että parhaat radat saa aikaiseksi käyttäen epätasaista musiikkia. Lähes kaikki elektroninen musiikki toimii erittäin hyvin, mutta esimerkiksi monet rock-biisit luovat kohtalaisen tylsän radan. Valitettavasti Steam-ale loppui eilen, mutta jos sinulta löytyy ylimääräinen kymppi, niin anna ihmeessä Audiosurfille mahdollisuus. Yksinkertaisuudessaan peli luo uuden tavan nauttia musiikista.

---

Minä lähden tästä jatkamaan kohtalaisen mukavaa elämääni. Toivottavasti Teidänkin elämänne ovat edes suhteellisen mukavia. Muistakaa, että aina on olemassa joku, joka välittää sinusta, vaikka se olisi kuinka vaikea uskoa.

" The moment's pass / I can't rewind

/ Thinking why / Why I'm the only one / To see you "

Sadas bloggautus special

Aivan ensimmäiseksi haluan esittää sen videon, josta olen puhunut. Sain siihen idean perjantaina ja viimeistelin sen puoli tuntia sitten. Pyydän anteeksi kehnoa laatua ja kohtalaista fps -arvoa. Tämä oli ensimmäinen ScreenCap -video, jonka olen tehnyt, joten spare me. Tein vertailuja kuvausohjelman suhteen ja päädyin ezVid -ohjelmaan, joka toimii aika hyvin, mutta jättää videoon pienen mainostyylisen palkin. Varmaan niin kuin kaikki muutkin ilmaiset ScreenCap -ohjelmat.

Yksinkertaisesti sanoen tällä videolla tuhoan kaikki kuvat, jotka olen tässä blogissa julkaissut. Perjantaina ostamani Little Inferno -peli toimii virtuaalisena vaihtoehtona sille, että polttaisin vahingossa taloni maan tasalle. Video toimii hienosti eräänlaisena kollaasina koko blogista ja sen historiasta. Yritin myös ujuttaa videon taustalle suhteellisen karmivaa musakkia tunnelmaa luomaan. Pidemmittä puheitta, tässä se on.

Nyt on varmaan hyvä sanoa, että minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, toimivatko videot Bloggerissa. Jos eivät nimittäin toimi, nolostun.

Edellispäivänä huoneessani kävi muutama ihminen. He veivät tietokoneeni hetkeksi ja saatuani sen takaisin oli työpöydälleni ilmestynyt "nannaonparas" -tekstitiedosto. Muistiosta löytyy epämääräistä tekstiä, jota minun kuulemma tulisi käyttää sadannessa tekstissäni. Tässä se nyt on...

"Olipa kerran Esa ja Masa. Kukaan ei tiedä kuka oli Esa. Unohtakaamme hänet. Eli olipa kerran Masa. Hän ajoi lentokoneellaan ympäri taivasta. Kukaan ei tiedä miksi.

Kerran hän törmäsi poikaan nimeltään Esa. Hänet piti unohtaa!! Hemmetti. Masa oli kotoisin planeetalta nimeltään Hakataankaikki. Kukaan ei tiedä miksi.Hän törmäsi 

kerran poikaan nimeltään Oliver. Kukaan ei tiedä miksi. Koska hän oli kotoisin planeetalta nimeltään Hakataankaikki, hän luuli hakkaamista tervehtimistavaksi myös

Maan päällä. Kukaan ei tiedä miksi. Siksi hän hakkasi Ollin, joka masentui. Kukaan ei tiedä miksi.Kukaan ei myöskään tiedä miksi tämä tarina ei pitäisi paikkaansa.

Olipa kerran jääkarhu nimeltä Lumi-Tuuli. Lumi-Tuuli eksyi Suomeen. Lumi-Tuuli tapasi Jaspen. Lumi-Tuulista ja Jaspesta tuli parhaat kaverukset. Jaspe otti Lumi-Tuulin 

lemmikikseen. Lumi-Tuuli ja Jaspe elivät onnellisina kunnes Lumi-Tuuli kyllästyi Suomeen ja lähti Afrikkaan. Tämä oli surullinen tarina. 

Sitten pääsemme kysymykseen, miksi opiskelemme ruotsia?! Pohtikaapa sitä hetki. Pääsittekö järkevään vastaukseen? Enpä usko. Ei ruotti opiskelus oo ees mitää järkee, 

ne swedupellet o ite tullu meijä maaha, ni ei oo mitää järkee et me opiskellaa niitte kielt. Niitte pitäs opetel itte suome kieli, jos ne meinaa tääl kerra asuu.

Minä en enää opiskele ruotsia. Piste."

En osallistunut luomisprosessiin muuta kuin havainnoimalla tilannetta. Apparently yksi ihmisistä onnistui vahingossa painamaan deleteä niin että kaikki teksti hävisi. Tuo on varmaan sitten kakkosversio nannaonparas.txt:stä. Joka tapauksessa oivaa filleriä.

Se deleteä painanut henkilö on myös sattuman kaupalla toinen niistä henkilöistä, joista mainitsin viime lyhykäisessä ja jotka lähtevät ulkomaille. Tämän tekstin piti alunperin olla jonkin sortin läiskijäisteksti deleteä painaneelle ihmiselle. En ole kylläkään ajatellut mitään sanottavaa joten terve menoa.

Sitten jotain muuta puhuttavaa...

...

En keksinyt.

Ainakin minusta tämä näyttäisi nyt suhteellisen hyvän pituiselta tekstiltä. Jos unohdin puhua jostain, sori.

(Lähi)tulevaisuudessa luvassa on pari arvostelua ja ehkä jotain ajatuksia. Jättäkää mielipiteenne videosta kommentteihin, jos Blogger suostuu toimimaan halutulla tavalla. Kiitos Teille kaikille siitä kaikesta tuesta/kritiikistä/huumorista/olemisesta, jota olette tuottaneet ilokseni ainakin vähän. Vastaisuudessakin tulen ilolla lukemaan kaiken palautteen ja mahdolliset ehdotukset. Olette mahtavia. Pysykää sellaisina.

" As far as I'm concerned you're / Just another picture to burn "

PS. Näköjään video toimiikin erittäin hyvin. Ainoastaan videon kuvanlaadussa on moittimista.

PSS. Tekstiä ollaan lyhennetty yhden tyypin vaatimuksesta.

Tilastoja

...eli toisin sanoen filleriä.

Tämän tekstin kirjoitushetkeen mennessä blogin katselukertamäärä on 2680. Teidän keskuudennasse kolme suosituinta selainta ovat Bloggerin mukaan Chrome, Firefox, Mobile Safari ja NokiaBrowser. Ja sille neljälle prosentille, joka vielä käyttää Internet Exploreria: Tsot, tsot. Blogger ilmoittaa myös suosituimmat käyttöjärjestelmät tämän blogin katselutarkoituksessa, ja ne ovat Windows, Android ja Symbian/3. Symbian/3 on siis varmaankin jokin Nokian käyttöjärjestelmä. Tässä muuten vielä kuva edellispäiväisestä kymmenen kymmenen ylittäneestä turhahkosta katselukertapiikistä.

Blogissa on julkaistu tähän mennessä 93 erilaista toimivaa kuvaa poissulkien yhdeksän kuukauden henkilö -kuvaa. Luetuin blogiteksti koko ajalta on jostain syystä edellispäivän "Attente". Tekstillä on 42 omaa näyttökertaa, eli siis sitä sivua, jolla näkyvät kommentit, on katseltu 42 kertaa. "Attente"n jälkeen tulevat "Matka maailman ympäri ja takaisin" (28) ja "Noitavainot" (27). Minulla ei ole mitään kunnon käsitystä siitä, miksi "Attente" on niin paljon edellä. Saattaa jopa ehkä mahdollisesti johtua siitä, että jaoin sen facebookissa. Ja kyllä, "jaoin" on sana. Ainakin jos uskoo nettisanakirjoja.

Keskiviikkona käyn taas TAYSissa. Tänään minulla on ollut hieman kehno olo. Sanoisin jännityksen tiivistyvän sadannen tekstin ollessa jo ihan "ovella", mutta olen itsekin vähän skeptinen sen suhteen, kuinka hyvä siitä nyt sitten oikeasti tulee. Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin kaikki blogitekstit on tähän asti ainakin vedetty täysin improvisoimalla. Näkemisihin.

" A common cause and a call to arms / For the health of our daughters and our sons
/ It's 99 revolutions tonight "

Ajattelun sivuvaikutuksia

Tämä jo neljän päivän ajatusketju sai minut eilen illalla iloiseksi. Yht'äkkiä keksin teoreettisen ratkaisun suurimpiin ongelmiini. Nyt odotan mahdollisuutta / hetkeä kokeilla ratkaisuja käytännössä. Keksin myös syitä teoilleni ja tajusin asioita menneisyydestä, jotka olivat toisin kuin olin tähän mennessä luullut. Tosin mekaniikan kolmannen lain mukaisesti ajattelu tuotti myös uusia ongelmia, mutta näihin uusiin ongelmiin ratkaisuna on aika ja kärsivällisyys. Eli jälleen kerran saan odottaa.

Täten kysyn Teiltä kysymyksen: Mitä te teette ajakuluksi? Havaintojeni mukaisesti luulisin että suurin osa Teistä viettää sen samalla tavalla kuin minä: Koneella tai kännykällä. Mutta jos teillä on jotain hyviä ehdotuksia, niin kommentoikaa vain. Ja ihan vain siltä varalta, että kukaan ei kommentoikaan, sanon että tuskin kukaan kommentoi.

Eilen blogissa vierailtiin hieman päälle sata kertaa. Jos muistini pelaa, tämä oli ensimmäinen kerta. Jos muistan väärin, tämä kappale on turha. Muutenkin tämä kappale on aika turha. Miksi edes luet vielä tätä kappaletta, kun tämä on niin turha? Toisaalta tämä koko blogi on aika turha. Unohtakaa äskeinen.

Kuten jo tiedätte, sadas teksti lähestyy kohtalaisella vauhdilla. Tiedän suhteellisen tarkasti, mitä seuraavassa tekstissä (99) ja jo mainitussa sadannessa tekstissä on luvassa, mutta niiden jälkeen minulla ei ole pienintäkään hajua siitä, mitä teen. Mahdollisesti pidän taukoa. Todennäköisesti teen jotain pyydettyä, jos jotain pyydetään. Muussa tapauksessa luvassa on vanhaa kunnon roskaa. Näkemiin.

" I've become so numb / I can't feel you there / I've become so tired / So much more aware

/ By becoming this / All I want to do / Is be more like me / And be less like you "

Attente

Kuten sanottua, olen viime päivät viettänyt yksinkertaisesti ilmaistuna huonosti. Enimmäkseen neljän seinän sisällä LCD-näytön valossa. Perjantaina kävin kävelyllä. Eilen kävin jazz-kadulla syömässä kebabia. Tänään minun piti käydä pitsalla, mutta en ole varma jaksanko. Pointtina on se, että olen ajatellut. En ole ajatellut suhteellisesti ottaen kovinkaan paljoa. Olen ajatellut tunteita, menneisyyttä ja muita runouden aiheita. Yksi harvoista tekemistäni suht hyödyllisistä havainnoista löytyy otsikosta.

Attente on (kai) ranskaa ja tarkoittaa odottamista. Olen varmaan vähän hidasälyinen, mutta olen nyt havainnut, että odotus on asia, jota ihminen tekee koko ajan. Tai ainakin melkein koko ajan.

Esimerkiksi voit odottaa, että pääsisit johonkin huvipuistoon tai että tapaisit jonkun henkilön, josta pidät. Jos odotat huvipuistoon pääsyä ja lopulta pääset porttien sisäpuolelle, nin odotuksesi ei ole vielä periaatteessa ohi, sillä odotat todennäköisesti pääsyä johonkin tiettyyn laitteeseen tai vastaavaa. Huvipuistojen laitteet ovat kaikki suurin piirtein samanlaisia. Kun pääset odottamaasi laitteeseen, niin odotat laitteen käynnistymistä. Laitteen käynnistyttyä odotat aina jotain tiettyä kohtaa laitteen kulussa. Esimerkiksi vuoristoradassa odotat seuraavaa alamäkeä tai pyörivässä laitteessa odotat kiihtymistä ja pudotusta. Vaikka todennäköisesti odotat laitteessa ollessasi myös jotain muuta, kuten hyvää ruokaa tai juomaa tai mitä vain, on olemassa mahdollisuus, että alamäen kohdalla et odota yhtään mitään ja vain nautit siitä parin sekunnin hetkestä. Ko. hetki voi hyvinkin olla lähes täydellinen hetki. Hetki, jolloin mikään ei ole huonosti. Kuitenkin "täydellisen" hetken jälkeen tulet odottamaan jotain muuta. Se voi olla seuraava alamäki tai laitteeseen uudelleen meno tai vaikka huvipuistosta lähteminen, mutta mitä todennäköisimmin tulet odottamaan jotain.

Toisena esimerkkinä oli pitämäsi henkilön tapaaminen. "Täydellinen" hetki voi joillekin ihmisille olla jo ko. henkilön näkeminen. Useimmat kuitenkin jäävät näkemisen jälkeen odottamaan taas jotain. Jos olette porukasssa, niin mahdollisesti odotat, että olisitte kahden pitämäsi henkilön kanssa. Jonkin asian sanominen tai jokin teko kyseisessä tilanteessa voi tuottaa saman "täydellisen" hetken kuin vuoristorata-esimerkissä.

Koska ihminen odottaa koko ajan jotakin, oli se kuinka tärkeää tahansa, ajankulutus saattaa olla vaikeaa. Hyviä ajanviettotapoja ovat musiikki, urheilu, harrastukset, pelit, televisio, lenkkeily, juttelu ja lähes kaikki sosiaalinen toiminta. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, ja jokaiseen ajankulutukseenkin liittyy odottamista. Odottaminen ei kuitenkaan ole aina huono asia, varsinkaan jos on jotain tekemistä. Jos ei ole, voi olo tuntua epämiellyttävän tylsältä ja turhauttavalta.

Jälleen kerran aivoni kävivät läpi jonkin sortin deflaation, jonka ansiosta en osaa jatkaa juttuani. Lopuksi voin kuitenkin sanoa, että ihminen odottaa lähes koko ajan jotakin, mutta se ei ole huono asia. Kärsimättömät ihmiset ovat yleensä onnellisempia kuin kärsivälliset.

Tajusin juuri, että tuon kohtalaisen massiivisen tekstiseinän olisi voinut ilmaista muutamalla lauseella. Sadannen tekstin jälkeen pidän jonkin sortin pikku loman tietokoneesta ja mahdollisesti myös puhelimesta ja televisiosta ja muusta sellaisesta. Nämä viimeiset kolme päivää ovat nimittäin tuhonneet aivojani jonkin verran ja ajattelu ei ole enää kovinkaan helppoa. Loppuun laitan vielä kuvan, jotta tämä teksti saisi jonkin sortin ilmeen.

" I've been / Waiting a long time / For this /

Moment to come / I'm destined / For anything at all "

Hybriditeoria

Löydän usein itseni tilanteesta, jolloin tiedän erittäin hyvän sanan tai sanonnan sanottavaksi, mutta osaan sanoa sen vain englanniksi. Englannin kielessä on monia käytännöllisiä ja hienoja sanoja, joiden suomenkielinen vastine on joko olematon tai merkityksessään erilainen. Otetaan esimerkiksi sana "awkward". Sana on jotenkin monimerkityksellinen ja jostain syystä hieno. Kysyin parilta kanssaihmiseltä sanan suomennosta ja sain vastaukseksi "kiusallinen", "kömpelö" ja "nolo". Syötin sanan sitten muutamaan nettikääntäjään ja vastaukset kuuluivat "hankala", "vaikea", "kankea" ja "arka". Tämän jälkeen tarkistin suomennoksen vielä oikeasta sanakirjasta. Tälläkin vuosikymmenellä fyysinen kirja tarjoaa parhaan vastauksen:

awkward [ɔ:kwǝd] adj.

1. Vaikea, hankala

That's an awkward time for me - Se aika ei oikein sovi minulle

The boy is at an awkward age - Poika on vaikeassa iässä

2. Kiusallinen, nolo; kiusaantunut

An awkward silence - Kiusallinen hiljaisuus

3. Kömpelö, avuton

Unohdin, mihin olin menossa tämän kanssa. Uuden musiikin kuuntelu teettää ajoittaisia ajatuksenkatkaisuja. Tai no, uuden ja uuden. Olen kyllä kuunnellut tätä joskus, mutta siitä on jo aikaa. Muistaakseni vältin tätä  bändiä ollessani valtavirranvastainen esiteini. Linkin Park on hyvä bändi.

Viime tekstissä mainitsin kommenttiboksin. Se näköjään kannatti, sillä joku meni ja käytti sitä. Nimimerkki "Möhköfantti" ehdotti, että tekisin "videopostauksen". Tulkkaan sanan merkityksen videona, jossa minä istun ja katson kameraan ja puhun. Ajattelin asiaa. Tulin siihen tulokseen, että en tee ainakaan vähään aikaan mitään "vlogia" tai vastaavaa. Ajattelun sivutuotteena kuitenkin syntyi ajatus siitä, mitä "erityistä" tekisin 100. blogitekstin kunniaksi. Lisävihjeenä siihen liittyy myös se, että blogissa on julkaistu tähän mennessä yhteensä 91 eri kuvaa, kun pois suljetaan kuukauden henkilöt ja "rikkinäiset" kuvat.

Sitten teen jotain, mitä en ole ainakaan muistaakseni koskaan tehnyt, nimittäin suosittelen linkkiä. Osoitteessa http://www.clickclickclick.com/ on kansainvälinen ja yksinkertainen "peli", jossa eri maat kisaavat leikkimielisesti (tai vakavasti) siitä, missä maassa näpytellään nopeiten hiirtä. Tällä hetkellä Suomi on kahdeksannella sijalla 883,327:llä klikkauksella. Ennen tätä tekstiä klikkasin itse noin kaksi tuhatta pistettä maallemme. Eli, jos sinulla ei ole mitään parempaa tekemistä tai jos odotat jotain, niin siinä vähän ajankulutusta.

Odotus on aihe, josta tulen varmaankin puhumaan lähitulevaisuudessa. Nämä kaksi viimeisintä päivää olen nimittäin ajatellut ja odottanut ja ajatellut odottamista ja joskus jopa odotellut ajattelemista. Mutta se jääköön toiseen kertaan, sillä tämä teksti on nyt hyvän pituinen. Kolmen tekstin jälkeen siis vuorossa sadas teksti. En lupaa vieläkään mitään kovin hienoa tai suurta, mutta stay tuned.

" No / No matter how far we've come /

I can't wait to see tomorrow / With you "

Höyryinen kesäale

Nykyajan pelaajien rahat kuluvat usein silloin, kun Steam pitää alennusmyynnit. Nyt on alkanut kesäloma-ale. En ole ostanut vielä muuta kuin Scribblenauts Unlimitedin, sillä se oli halpa ja olen halunnut sitä jo jonkin aikaa. Don't Starve on myös toivelistallani, mutta en välttämättä osta sitä, sillä se on kohtalaisen uusi ja minun mittapuullani suhteellisen kallis. Rahaa Steam-lompsassa minulla on toistaiseksi jäljellä 15,30€.

Seuraani sietävien mukavien kanssaihmisten lukumäärä nousi eilen illalla kolmella.

Puhelimeni tosiaan piti eilen jotain ääntä. Ei paljoa, mutta vähän. Lehmänkellosta kuului ääntä ja myöhemmin ääni johtui vähäisestä akun varauksesta.

Kuten varmaan olette huomanneet, minulta alkaa olla materiaali loppunut. Pitäisi keksiä jotain uutta tekstiä tai keksiä vanhoille osioille käyttöä. "Minä ja minun facebook" oli varsin turha, ja en ole sitä jatkamassa. Arvosteluja olen tehnyt lähiaikoina jo kolme, eli pidän varmaan jotain taukoa niistä. Viime Lyhykäisestäkään ei ole niin kovin kauaa. Harava Luonto voisi varmaan toimia. No niin, tällaista tekstiä täältä sitten tulee, kun inspiraatio on aika lopussa.

Tässä Teille kuva, jonka tarkoituksena on tehdä tästä tekstistä visuaalisesti hieman tyydyttävämpi.

Kuva on otettu muistaakseni juhannuksena, kun minun piti kuvata auringonlaskua, mutta pilvet tulivat tielle. Pilvet olivat kuitenkin myös aika hienoja. Niinpä otin niistäkin pari kuvaa.

Jos puhallatte ensin pölyn pois kommenttiosion päältä, niin voitte laittaa sinne vaikka joitain ehdotuksia asioista, joista voisin puhua tai joita voisin tehdä tai jotain. Olen aika varma, ettei kukaan taaskaan kirjoita mitään kommenttia, mutta silti kirjoitin asiasta. Ainakin tuli hyvää filleriä. En viitsi jatkaa tätä tekstiä enää, kun matsku on niin huonoa. Au revoir.

" En anna sen kuolla / Sen täytyy jatkaa vaikka
/ Kauempaa huomataan / Se ei hengitä omillaan "

Filleriä !

Viimeisten kolmen päivän aikana olen oppinut enemmän asioita kuin tavallisen kouluviikon aikana. Mahdollisesti jopa kuukauden. Tai ei ehkä ihan kuukauden. Mutta silti olen oppinut paljon. Jos joku ajattelee, että olen quote unquote 'hikke', on ko. henkilö tehnyt ainakin osittain väärän johtopäätöksen. Oppimani asiat olen oppinut YouTube-kanavalta Vsauce. Joku on saattanut kuullakin kanavasta. En tiedä, mitä tapahtui, mutta tiistaina huomasin viettäneeni lähes koko päivän katsellen niitä videoita. Hikke saatan olla siinä asiassa, että videot ovat, yllätys yllätys, englanniksi ja visuaalisesti ehkä hieman tylsiä. No regrets, olen oppinut monen monta suhteellisen käytännöllistä asiaa, kuten miksi ihmiset kutiavat, voiko ihminen kehittyä avaruudessa, miksi asiat ovat kammottavia, miksi ihmiset suutelevat ja kuinka paljon rahaa on maailmassa. Nyt tuli ns. aivopieru, ja unohdin, miten minun piti jatkaa tuota. No, tämä jääköön nyt tähän.

Tämän ja äskeisen kappaleen jakoväli on noin yksi tunti. Kävin syömässä tortillaa ja katsoin telkkua. Sen aikana inspiraatio romahti aika lailla, ja nyt en tiedä enää yhtään, mistä kirjoittaisin. Kirjoitan siis tästä hetkestä.

Olen kotona, tutussa huoneessa, tutulla tuolilla. Edessäni näen läppärin, jossa avattuna on Chrome ja kaksi välilehteä. Kun katson vasemmalle, näen kitaran ja tuulettimen. Tuuletin on päällä. Kitaraa soitin juuri vähän aikaa sitten. Yritin opetella Nothing Else Mattersia kohtalaisella menestyksellä. Vasemmalla puolellani on myös puhelin. Sisäisesti odotan, että joku soittaisi tai tekstaisi minulle, mutta olen aika varma, ettei niin tule tapahtumaan. Oikealla puolella on CD-kokoelmani ja radion kaukosäädin. Radio ei ole päällä. Enemmän oikealla on ruskea lepotuoli, jonka vasen käsinoja on hieman kulunut. Lepotuolin päällä on vihreä(hkö) peitto, johon ollaan permatussilla piirretty sydän. Se en ollut minä, sen verran voin sanoa. Yläpuolellani on patja. Alapuolellani on tuoli. Takanani on kirjahylly ja pieni pöytä. Tämä on kovin tylsää.

Kerroin viime tekstissä, että minulla olisi seitsemän hyvää kaveria tällä hetkellä. Mietin asiaa enemmän ja tulin siihen johtopäätökseen, että heitä onkin vain viisi. Ja kaikki ovat joko liian kaukana tai liian kipeitä pitääkseen seuraa minulle. Yksi heistä on toisessa kaupunginosassa. Yksi on toisessa kaupungissa. Yksi on toisessa maakunnassa ja yksi on jonkin ajan kuluttua toisessa maassa. Viimeinen heistä on kuumeessa.

Tämmöinen filleriteksti tällä kertaa. God knows, mitä teen seuraavaksi. Todennäköisesti katson netistä jotain turhuuksia ja odotan, että puhelin pitäisi jonkin äänen, vaikka ei varmaankaan tule pitämään. Aina voi toivoa, vai mitä?

" Never opened myself this way /

Life is ours, we live it our way / All these words I don't just say "

Positiivista ajattelua (Astronomy - Arvostelu)

Huomenna lähdemme taas mökille. Sen sijaan, että olisin tälläkin kertaa vain angstannut ja mököttänyt koko ajan, päätin ajatella. Olisin ollut negatiivinen asian suhteen siksi, että olisin halunnut olla sosiaalisissa tekemisissä sellaisten kanssaihmisten kanssa, jotka jaksavat pitää minulle seuraa. Heitä on noin seitsemän kappaletta, ja siitä joukosta ehkä siedettävin on lähdössä myös jonnekin vähän kauemmas vähäksi aikaa. Kolme on myös lähes koko ajan tavoiteltavissa Lehmänkellon takia. Kaksi ko. henkilöistä tapaan mitä todennäköisimmin torstaina, kun saavun takaisin mantereelle, eli ainoita oikeasti harmittavia henkilöitä on vain yksi. Toisaalta se yksi henkilö on muistaakseni tämän vanhempien vihan alla ja muutenkin hieman epävakaa sen suhteen, voiko hän lähteä jonnekin vai ei.

As a summary, mökkireissu ei enää vaikuta niin kamalalta. Varsinkaan, jos muistetaan se, että saan nyt tunkea halutessani suuhuni mm. mustapippuria ja paprikaa. Kun mukaan otetaan vielä juuri muistinkortin alustuksen kokenut järjestelmäkamera ja muutama kannettava mediaviihdelaite, niin hyvä reissu tulee taas olemaan luvassa.

Uhkasin viime tekstissä tekeväni varmaan taas jonkin arvostelun. Koska olen niin luova ja kekseliäs ja etukäteen suunnitelmia tekevä ihminen, niin tässä teille arvostelu juuri nyt CD-soittimessani soivasta biisistä.

---

METALLICA - ASTRONOMY

Jasun Blogi exclusive arvostelu

Astronomy on alunperin Blue Öyster Cult -bändin biisi. Alkuperäinen versio löytyy 1974 julkaistulta albumilta Secret Treaties. En ole alkuperäistä biisiä kuunnellut, sillä vaikka olen Metallican versiota kunnellut jo melkein vuoden, en ole siihen kyllästynyt. Jostain syystä en ole halunnut alkuperäistä kuunnella, eli en voi sanoa siitä mitään toistaiseksi. Ai että menisin nyt kuuntelemaan sen YouTubesta? En mene. En jaksa. En viitsi. End of story.

Kuuntelin Astronomyn kunnolla ensimmäistä kertaa syksyllä 2011 selaillessani CD-kokoelmaani samalla siivotessani huonettani. Biisi on 1998 julkaistun Garage, Inc. -coveralbumin ensimmäisen levyn kahdeksas raita. Se niistä statistikaalisista tiedoista.

Astronomy alkaa haitsukompilla ja rauhallisella kitaranäpytyksellä. Se jatkuu suurin piirtein samanlaisena reilut puolitoista minuuttia. Sitten särö laitetaan päälle, ja lyhyen "soolo-osion" jälkeen alkaa suht raskas kitarariffi. Aikaleimasta 3:05 alkaa lyhyt tiluttelu-bridge, joka laskeutuu aina basson tasolle. Tämän jälkeen rauhallinen osuus jatkuu noin minuutin. Bridge, soolo, lyhyt raskas osuus, näpyttely. Lopuksi varsin upea soolo/kertsi-osio, joka feidaa biisin lopulta kuulumattomiin asti.

Minusta biisi on mielettömän hyvä.

---

Muutama päivä sitten vaihdoin puhelimeni ilmoitusääneksi The Last of Us:sta tutun Clicker-äänen. Siitä lähtien olen pelästynyt varsin mojovasti aina, kun joku lähettää minulle viestin tai sähköpostia. Alan nyt vähitellen tottua ääneen, mutta tuskin koskaan totun siihen kokonaan.

Siinä kaikki tältä erää. Voi olla, että teen huomenna tekstin, mutta ti-ke ei ole tekstiä tulossa. Torstainakin epävakaata. Kuuden tekstin jälkeen onkin sitten vuorossa blogiteksti numero 100. En ole suunnitellut mitään suuria pippaloita, mutta jotain suht hienoa on luvassa. Jos ei muille, niin ainakin yhdelle kaverilleni. Näkemisihin.

" The clock strikes twelve and moondrops burst / Out at you from their hiding place

/ Like acid and oil on a madman's face / His reasons tend to fly away "

Lyhykäinen XVII: You can't deny the view, though.

Keskiviikkona pääsin kaksi asiaa läpi. AM-teoriakoe ja The Last of Us. Ensimmäinen on hyvä asia, toinen ei ehkä niinkään. Pelin loppu kallistuu hieman mollin puolelle. Pieni osa minusta toivoo, että Joelia ja Ellietä nähdään vielä jossain pelissä tai elokuvassa tai jossain, mutta olen enemmän sitä mieltä, että toivottavasti tämä jää tähän. Jatko-osa menisi ehkä jo pelkän rahankeruun puolelle. The Last of Us oli upea peli aivan alusta loppuun asti.

Sanoin, että todennäköisesti joudun kirurgiseen toimenpiteeseen torstaina. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja se on hyvä. Torstaina pääsin siis jälleen kahvilaan näkemään kavereita. Kivaa oli.

Tänään äsken minulla oli inssi ja en läpäissyt sitä. Heinäkuun lopussa yritän uudelleen. Heinäkuusta puheen ollen, teen varmaan tässä kuussa yhden tai kaksi jonkin sortin jäähyväistekstiä, sillä kaksi minulle enemmän tai vähemmän tärkeää ihmistä lähtee Amerikkaan joksikin aikaa. Mainitsin asiasta, jotta minulla olisi aihetta lisätä jokin kuva.

Noin, nyt tämä teksti näyttää paljon paremmalta.

Teen seuraavaksi varmaan taas jonkin arvostelun. Siihen asti ciao.

" It's good to see you but / I really must admit /
There's an odor in the air / And I think you look like sh*t "

Fiilistelyä (The Last of Us - Arvostelu II)

Minulla on nyt mahtava olo. Ehkä jopa niin mahtava, että minun olisi parempi rauhoittua ennen kuin kirjoitan blogiin. Tässä kuitenkin olen, ja minulla on yksi lause sanottavana.

The Last of Us on erittäin upea peli.

Pelasin sitä eilen. Pelasin sitä tänään. Ja Luoja siunatkoon, kuinka nautin siitä. En uskalla sanoa paljoa mitään, sillä se olisi spoileria. Sanon vain, että ko. pelistä nauttii eniten ensimmäisellä kerralla. Toisin kuin muista asioista, kuten sellaisista, joista ei blogissani puhuta. Hint hint nudge nidge wink wink.

Yritän nyt vähän kertoa kokemuksistani välttäen spoilereita. Voitte ottaa tämän peliarvosteluna, vaikka teinkin jo sellaisen ko. pelistä.

The Last of Us -pelin tyyli ja pelattavuus muistuttavat erittäin paljon Uncharted -sarjaa. Pelattavuus on tietyissä kohdissa hieman liian yksinkertaista. Seurassasi olevat NPC:t ovat suht - en tiedä sanaa suomeksi - glitchy. Esimerkiksi, he voivat kävellä vihollisten läpi heidän huomaamattaan ja teleportata eteenpäin. Esineiden heittäminen ja nuolien ampuminen on hieman kehnoa myös. En rakastakaan tätä peliä sen pelattavuuden takia, ehei.

Rakastan tätä peliä tarinan ja hahmojen takia. Joku super-hyper-hauska anonyymi varmaan ajattelee, että hah hah, Jasu on ihastunut Ellieen. Ehkä olen, ehkä en. Todellisuudessa en ole, sillä Ellie tosiaan on fiktiivinen pelihahmo. Kieltämättä Ellie on nätti ja persoonallinen. Pewdiepie agrees.

Unohdin, mitä olin sanomassa. Luulen, että fiilikseni on nyt hiipunut pari promillea. Unohdin muuten mainita 1. arvostelussa erään tärkeän asian: Ensitunnelmat. Etukäteen minulla ei ollut mitään tietoa mistään. Olin nähnyt yhden trailerin ja yhden gameplay trailerin. Tiesin kannen hahmot nimeltä ja tiesin sienistä. Pelin avauduttua menuteksti oli englanniksi. En halunnut vaihtaa sitä ja painoin suoraan New Game tai mitälie siinä luki. Aivan ensimmäiseksi silmääni iski varoittava asia. Latausmäärä oli promilleissa. 00,00% - 100,00%. Pelästyin, että ei kai tämä peli vain lataisi koko ajan joka kohdassa näin kauaa. Helpotuksekseni huomasin, että lataus meni ohi suht nopeasti, ja että latausruutuja ei pelissä ole. Introsta puhuinkin jo.

Tiedän vielä yhden asian, joka saattaa häiritä tietynlaisia pelaajia, ja se on kuolemarangaistus. Jos kuolet The Last of Us:ssa, saat kokea lyhyen viiveen ja sen jälkeen saat jatkaa muutamaa minuuttia aikaisemmin. Jos kuolet useamman kerran, niin vihollisten määrä vähentyy ja saaliin määrä kasvaa. Ymmärrän hyvin, että tämä ärsyttää joitakin pelaajia. Minua tämä ei kuitenkaan haittaa. Pelaan peliä kokemuksen vuoksi, ja jos pelini helpottuu hieman kuollessani pari kertaa, niin hyvä vain. Vinkkinä niille, jotka eivät pidä kehnosta kuolemarangaistuksesta: Älä kuole.

Kuolemasta vielä. Jos sattuu käymään niin, että bloater-asteessa oleva sienisairas hahmo saa sinut edestäpäin kiinni, you're in for a treat. Bloater laittaa kätensä alaleukaasi ja toisen kätensä naamallesi ja alkaa kirjaimellisesti repiä naamaasi irti. Valitettavasti kyseinen mielikuva oli viime yönä päässäni, ja unta odotin taas reilut pari tuntia. En ole varma, mikä on Bloaterin virallinen suomenkielinen nimi, joka löytyy suomenkielisestä tekstityksestä. Katsoin Google-kääntäjästä sanan "bloater" ja sain vastaukseksi savusillin. Olen aika varma, että se ei ole The Last of Us -Bloaterin virallinen käännös. Tässä vielä charmikas kuva Bloaterista, joka repii Joelin suuta auki.

Enjoy.

No niin, fiilis on pudottun huiman määrän promilleja, ainakin viisitoista yksikköä. Huomenna aamupäivällä minulle on jälleen varattu aika AM-teoriakokeelle, jonka jälkeen ajotunnille. Torstaina joudun todennäköisesti kirurgiseen toimenpiteeseen, mikä ei sinänsä ole hyvä asia.

Loppuun vielä pari mainintaa, joita kukaan ei todellakaan pakottanut kirjoittamaan pitämällä puukkoa kurkkuni lähella ja revolveria ohimolla:

Maininta Lehmänkellosta.
Maininta delfiineistä.
Nanna on ylijumalani.

Viimeinen lause on tulkinnanvarainen. Hyvää jatkoa kaikille ja muuta kivaa.

" Crawl from the wreckage one more time / Horrific memory twists the mind "

Peipon läiskijäiset

Muistaisin, että minulla oli taas vaihteeksi paljon puhuttavaa tässä tekstissä, mutta en muista, mitä. Joka tapauksessa on (heinä)kuun ensimmäinen päivä ja on taas aika jokakuisten muutosten.

Hioin sunnuntaina muokkaamaani ulkoasua lisää eilen illalla. Tässä lyhyt lista muutoksista:

• Peippo Tavat on poistettu
• G+ profiilini on päivitetty
• "Kirjoittanut Jasu M. klo [aika]" on muutettu ja aikaleima on poistettu
• Tulevien tekstien, mukaanlukien tämän, URL:t ovat yksinkertaistettu
• Favicon on saatu toimimaan
• Blogin otsikkoa hieman mukautettu

En muista, onko tuossa kaikki. Pitäisi olla. No joka tapauksessa sanoin eilen(?) lisääväni kyselygadgetin takaisin kokeillakseni toimiiko se. Äänestäkää nyt sitten ja ilmoittakaa, jos äänenne ei näy. Kysymys ei ole tärkeä, mutta tämä onkin vain testi.

Heinäkuun henkilöstä minulla ei sekunti sitten ollut mitään hajua, ja totta puhuakseni ei ole nytkään. Yritän koko ajan kuumeisesti keksiä jotakuta tähän hommaan. Ihan koko ajan. Tässä kuva pupusta, jota voitte katsoa kunnes keksin jonkun.

En keksinyt mitään. Otin siis ensimmäisen henkilön, jonka näin pyörähtäessäni tuolilla. Minulla on julisteita.

Sitten turhuuksien pariin, eli kesäkuun lyriikat. Kuusi (6) tekstiä viime kuussa. Se on yksi enemmän kuin toukokuussa! Mut täsänäi nää o.

Kesäloma Alko: Pond5 - Happy Chiptune

Vihreä resepti: Guns 'n' Roses - Don't Cry

The Last of Us - Arvostelu: Nu är det Jul igen (ruotsalainen joululaulu)

Ulko- ja sisälmykset: Green Day - Amy

Vihreä päivä @ Kivi am sormus - Suora: Green Day - Missing You

Skenario: Metallica - Loverman

Minulla on nyt hieman kiireitä. Olkaa kilttejä ja kohdelkaa toisianne kuin kohtelette lemmikkiänne, paitsi jos kohtelette lemmikkiänne huonosti. Älkää kuitenkaan taluttako toisianne kaulahihnoissa tai pakottako syömään koiranruokaa kulhosta. Järjen käyttö on sallittu.

" Oh how you want it / You're begging for it

/ But you can't have it / Even if you tried "