Filleriä !

Viimeisten kolmen päivän aikana olen oppinut enemmän asioita kuin tavallisen kouluviikon aikana. Mahdollisesti jopa kuukauden. Tai ei ehkä ihan kuukauden. Mutta silti olen oppinut paljon. Jos joku ajattelee, että olen quote unquote 'hikke', on ko. henkilö tehnyt ainakin osittain väärän johtopäätöksen. Oppimani asiat olen oppinut YouTube-kanavalta Vsauce. Joku on saattanut kuullakin kanavasta. En tiedä, mitä tapahtui, mutta tiistaina huomasin viettäneeni lähes koko päivän katsellen niitä videoita. Hikke saatan olla siinä asiassa, että videot ovat, yllätys yllätys, englanniksi ja visuaalisesti ehkä hieman tylsiä. No regrets, olen oppinut monen monta suhteellisen käytännöllistä asiaa, kuten miksi ihmiset kutiavat, voiko ihminen kehittyä avaruudessa, miksi asiat ovat kammottavia, miksi ihmiset suutelevat ja kuinka paljon rahaa on maailmassa. Nyt tuli ns. aivopieru, ja unohdin, miten minun piti jatkaa tuota. No, tämä jääköön nyt tähän.

Tämän ja äskeisen kappaleen jakoväli on noin yksi tunti. Kävin syömässä tortillaa ja katsoin telkkua. Sen aikana inspiraatio romahti aika lailla, ja nyt en tiedä enää yhtään, mistä kirjoittaisin. Kirjoitan siis tästä hetkestä.

Olen kotona, tutussa huoneessa, tutulla tuolilla. Edessäni näen läppärin, jossa avattuna on Chrome ja kaksi välilehteä. Kun katson vasemmalle, näen kitaran ja tuulettimen. Tuuletin on päällä. Kitaraa soitin juuri vähän aikaa sitten. Yritin opetella Nothing Else Mattersia kohtalaisella menestyksellä. Vasemmalla puolellani on myös puhelin. Sisäisesti odotan, että joku soittaisi tai tekstaisi minulle, mutta olen aika varma, ettei niin tule tapahtumaan. Oikealla puolella on CD-kokoelmani ja radion kaukosäädin. Radio ei ole päällä. Enemmän oikealla on ruskea lepotuoli, jonka vasen käsinoja on hieman kulunut. Lepotuolin päällä on vihreä(hkö) peitto, johon ollaan permatussilla piirretty sydän. Se en ollut minä, sen verran voin sanoa. Yläpuolellani on patja. Alapuolellani on tuoli. Takanani on kirjahylly ja pieni pöytä. Tämä on kovin tylsää.

Kerroin viime tekstissä, että minulla olisi seitsemän hyvää kaveria tällä hetkellä. Mietin asiaa enemmän ja tulin siihen johtopäätökseen, että heitä onkin vain viisi. Ja kaikki ovat joko liian kaukana tai liian kipeitä pitääkseen seuraa minulle. Yksi heistä on toisessa kaupunginosassa. Yksi on toisessa kaupungissa. Yksi on toisessa maakunnassa ja yksi on jonkin ajan kuluttua toisessa maassa. Viimeinen heistä on kuumeessa.

Tämmöinen filleriteksti tällä kertaa. God knows, mitä teen seuraavaksi. Todennäköisesti katson netistä jotain turhuuksia ja odotan, että puhelin pitäisi jonkin äänen, vaikka ei varmaankaan tule pitämään. Aina voi toivoa, vai mitä?

" Never opened myself this way /

Life is ours, we live it our way / All these words I don't just say "