The Last of Us on erittäin upea peli.
Pelasin sitä eilen. Pelasin sitä tänään. Ja Luoja siunatkoon, kuinka nautin siitä. En uskalla sanoa paljoa mitään, sillä se olisi spoileria. Sanon vain, että ko. pelistä nauttii eniten ensimmäisellä kerralla. Toisin kuin muista asioista, kuten sellaisista, joista ei blogissani puhuta. Hint hint nudge nidge wink wink.
Yritän nyt vähän kertoa kokemuksistani välttäen spoilereita. Voitte ottaa tämän peliarvosteluna, vaikka teinkin jo sellaisen ko. pelistä.
The Last of Us -pelin tyyli ja pelattavuus muistuttavat erittäin paljon Uncharted -sarjaa. Pelattavuus on tietyissä kohdissa hieman liian yksinkertaista. Seurassasi olevat NPC:t ovat suht - en tiedä sanaa suomeksi - glitchy. Esimerkiksi, he voivat kävellä vihollisten läpi heidän huomaamattaan ja teleportata eteenpäin. Esineiden heittäminen ja nuolien ampuminen on hieman kehnoa myös. En rakastakaan tätä peliä sen pelattavuuden takia, ehei.
Rakastan tätä peliä tarinan ja hahmojen takia. Joku super-hyper-hauska anonyymi varmaan ajattelee, että hah hah, Jasu on ihastunut Ellieen. Ehkä olen, ehkä en. Todellisuudessa en ole, sillä Ellie tosiaan on fiktiivinen pelihahmo. Kieltämättä Ellie on nätti ja persoonallinen. Pewdiepie agrees.
Unohdin, mitä olin sanomassa. Luulen, että fiilikseni on nyt hiipunut pari promillea. Unohdin muuten mainita 1. arvostelussa erään tärkeän asian: Ensitunnelmat. Etukäteen minulla ei ollut mitään tietoa mistään. Olin nähnyt yhden trailerin ja yhden gameplay trailerin. Tiesin kannen hahmot nimeltä ja tiesin sienistä. Pelin avauduttua menuteksti oli englanniksi. En halunnut vaihtaa sitä ja painoin suoraan New Game tai mitälie siinä luki. Aivan ensimmäiseksi silmääni iski varoittava asia. Latausmäärä oli promilleissa. 00,00% - 100,00%. Pelästyin, että ei kai tämä peli vain lataisi koko ajan joka kohdassa näin kauaa. Helpotuksekseni huomasin, että lataus meni ohi suht nopeasti, ja että latausruutuja ei pelissä ole. Introsta puhuinkin jo.
Tiedän vielä yhden asian, joka saattaa häiritä tietynlaisia pelaajia, ja se on kuolemarangaistus. Jos kuolet The Last of Us:ssa, saat kokea lyhyen viiveen ja sen jälkeen saat jatkaa muutamaa minuuttia aikaisemmin. Jos kuolet useamman kerran, niin vihollisten määrä vähentyy ja saaliin määrä kasvaa. Ymmärrän hyvin, että tämä ärsyttää joitakin pelaajia. Minua tämä ei kuitenkaan haittaa. Pelaan peliä kokemuksen vuoksi, ja jos pelini helpottuu hieman kuollessani pari kertaa, niin hyvä vain. Vinkkinä niille, jotka eivät pidä kehnosta kuolemarangaistuksesta: Älä kuole.
Kuolemasta vielä. Jos sattuu käymään niin, että bloater-asteessa oleva sienisairas hahmo saa sinut edestäpäin kiinni, you're in for a treat. Bloater laittaa kätensä alaleukaasi ja toisen kätensä naamallesi ja alkaa kirjaimellisesti repiä naamaasi irti. Valitettavasti kyseinen mielikuva oli viime yönä päässäni, ja unta odotin taas reilut pari tuntia. En ole varma, mikä on Bloaterin virallinen suomenkielinen nimi, joka löytyy suomenkielisestä tekstityksestä. Katsoin Google-kääntäjästä sanan "bloater" ja sain vastaukseksi savusillin. Olen aika varma, että se ei ole The Last of Us -Bloaterin virallinen käännös. Tässä vielä charmikas kuva Bloaterista, joka repii Joelin suuta auki.
Enjoy.
No niin, fiilis on pudottun huiman määrän promilleja, ainakin viisitoista yksikköä. Huomenna aamupäivällä minulle on jälleen varattu aika AM-teoriakokeelle, jonka jälkeen ajotunnille. Torstaina joudun todennäköisesti kirurgiseen toimenpiteeseen, mikä ei sinänsä ole hyvä asia.
Loppuun vielä pari mainintaa, joita kukaan ei todellakaan pakottanut kirjoittamaan pitämällä puukkoa kurkkuni lähella ja revolveria ohimolla:
Maininta Lehmänkellosta.
Maininta delfiineistä.
Nanna on ylijumalani.
Viimeinen lause on tulkinnanvarainen. Hyvää jatkoa kaikille ja muuta kivaa.
" Crawl from the wreckage one more time / Horrific memory twists the mind "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti