Mammutti special

Aivan aluksi pyydän taas (taas) anteeksi blogini vajaata sisältöä. Minulla ei ole ollut muuta syytä olla kirjoittamatta tänne kuin muistamattomuus tai inspiraation puute. Jatkuva lykkääminen johti siis 12 päivän jälkeen tähän Mammutti specialiin.

Mammutti special nimitys tulee siitä, että tälle blogitekstille minulla oli vähän liian monta nimiehdotusta. Tässä alkuperäinen nimi:

Kesän aloitus special A.K.A. Taylor Swift special A.K.A. Lehmänkello special A.K.A. Kingdom Hearts special A.K.A. Comeback special A.K.A. 2k special

Noita siis on odotettavissa tämän blogitekstin aikana. Siitä tulee pitkä. Bring some snacks.

Aloitetaan elämästä.

Viimeksi siis kirjoitin edellisviikon sunnuntaina. Olin tuolloin vielä tulevaisuudesta epävarma sairas poika, jolla oli ollut hauskaa saaressa. Ensi viikolla tekisin kaikki kokeet, joista olin jäänyt poissaoloni aikana jälkeen. Kävin sillä viikolla koulussa miten jaksoin. Tiistaina ja keskiviikkona tein kaksi koetta per päivä. Kiire ja sekainen pää aiheuttivat todennäköisen keskiarvon pudotuksen. Huomenna jaetaan kevättodistukset ja 8. luokan päättöarvosanat. Odotukseni eivät ole korkealla.

Tähän väliin voimme ottaa Kingdom Hearts specialin. Perjantaina nimittäin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni pelin läpi. Muistaakseni olen pelannut sitä 5-vuotiaasta asti. On hienoa, kun ymmärtää mitä pelissä tapahtuu. Preppasin itseäni viikonlopun aikana Kingdom Hearts 2:sta varten katsomalla YouTubesta Chain of Memories -välijakson.

Koko viikonlopun odotin maanantaita. Maanantai määrittäisi sen, pääsisinkö rippileirille vai joutuisinko leikkaukseen ja makaisin koko kuuman kesän sisällä. En syönyt maanantaina aamupalaa, sillä pessimistisyyteni takia luulin jo joutuvani leikkaukseen.

Maanantain kaikki muuttui. Aivan kaikki. Ja iloisella tavalla.

Suurin osa ihmisistä tietää, että ennen leikkausta on oltava syömättä ja juomatta mitään 12 tuntia. En siis pessimistisyydestäni syönyt aamupalaa. Suurin muutos tapahtui kun kävelin sairaalasta ulos. Saan parantua. En joutunut leikkaukseen. Saan mennä rippileirille. Saan käydä lenkillä. Saan istua. Saan olla iloinen. Sairaus ottaa nyt taukoa, ja voi Luojan tähden minä olin iloinen.

Lekurikäynnin jälkeen kävin ostamassa itselleni esineen, jota olin jo katsellut interneteistä pari kuukautta. Mikitetyn, mustan akustisen kitaran, Fender CD 60 CE BK:n.

Tiistaina aloitin parin päivän TET-harjoittelun paikassa, jonka nimeä en kerro. Se oli kiva kokemus.

Keskiviikkona hieman TET:n jälkeen koin jotain, mitä en ollut kokenut varmaankaan vielä vuonna 2013. Nolasin itseni. Kävelin harjoittelun jälkeen kaupungin parhaaseen pelikauppaan, jossa voi korjata hieman naarmuuntuneita levypelejä halpaan hintaan. Olin heittänyt reppuuni Kingdom Hearts 2:sen kotelon, sillä peli jäätyi aina yhdessä välikohtauksessa. Astelin sisään ja odotin jonossa vuoroani. Kysyin, korjataanko täällä vielä pelejä, vastasivat että joo. Kaivoin repustani kotelon ja heitin sen tiskille. Myyjä avasi kotelon ja se oli tyhjä. Olin varmaan punaisempi kuin kirsikkatomaatti. Nauroin itselleni vähän ja sanoin noutavani levyn kotoa. En enää koskaan palannut siihen kauppaan. Palaan ehkä ensi viikolla.

Eilen eli torstaina oli luokkamme luokkaretki. Kävelyä kaupungilla. En tuntenut kuntoani vielä niin hyväksi että pärjäisin siellä, eli jäin kotiin. Siivosin huoneeni ja siitä minulle tuli entistä parempi mieli.

Tänään ei ole tapahtunut oikein mitään.

Siinä suurin piirtein kaikki, mitä on tapahtunut. Neljä otsikkonimeä on kuitenkin vielä vastaamatta.

2k special on ehdotuksista uusin, sillä keksin sen vasta hetki sitten, kun kirjauduin Bloggeriin sisään. Vaikka en ollut kirjoittanut mitään yli kymmeneen päivään, tämä oli tapahtunut:

Taas yksi mailikivi saavutettu. Good work, guys. And girls. And other.

Comeback special on varsin yksiselitteinen: Tämä on eräänlainen comeback melkein kahden viikon tauon jälkeen.

Kerroin joskus taannoin WhatsApp -keskusteluryhmästä, jossa olen. Kerroin että teen jonkun tällaisen kesä specialin ja yksi kelloista sanoi että tee lehmänkello special ja kiitä meitä siitä. Ja toinen sanoi että voin myös omistaa yhden kappaleen tästä tekstistä Lehmänkellolle. Tästä saatte:

Lehmänkello special: Kiitos.

Jos sinulla on jotain parempaa tekemistä kuin lukea tätä, niin suosittelen sulkemaan tämän sivun. Taylor Swift special on nimittäin todennäköisesti kovin turha Anonyymi-yhteisölle.

Kerroin tuossa kuluneesta 12 päivästä tapahtumia, mutta en kertonut mielentilastani ja mitä kettua siellä tapahtuu. Viime viikon maanantaina löysin TheFineBros -käyttäjältä sarjan nimeltä "YouTubers react". Rakastuin sarjaan välittömästi, sillä konsepti oli simppeli ja toimiva ja sarjassa esiintyivät sellaisia ihmisiä kuin esim. JacksFilms, PewDiePie, CaptainSparklez ja Smosh. Jaksossa "YouTubers react to Goat Remixes" oli tietysti näytetty alkuperäinen goat remix eli Taylor Swiftin "I knew you were a goat when you walked in". En tiedä mitä tapahtui. Taisin ihastua.

Sen jälkeen olen kuunnellut ja katsellut Taylor Swiftin musiikkia ja videoita. Päässäni on soinut lähes koko ajan hänen biisejään kuten "22" ja "Love Story". Mutta luulen että tällaista on erittäin tylsä ja turhauttava lukea, joten yritän pitää asian lyhyenä.

Tekemäni 4 koetta menivät metsään myös siksi, että päässäni soi niiden aikana Taylor Swift. En voinut katsoa yhtä 30 minuutin videota YouTubesta putkeen sillä minulle tuli tarve kuulla ja nähdä Taylor Swift. Jos joku osaisi auttaa, niin kiitos. Koetan olla puhumatta tästä enempää jos pystyn. Jos, however, haluat kuulla minun sekoiluani ko. muusikosta, niin let me know.

Specialit taisivat loppua siihen. Laitan tähän väliin onnittelut YogscastSips:lle, joka saavutti 1,000,000 tilaajaa YouTubessa ja Smoshille, joka saavutti 10,000,000 tilaajaa YouTubessa maailman ensimmäisenä. Onnittelen varmaan turhaan, sillä he eivät lue tätä blogia ja te tuskin tiedätte mistä puhun.

Eilen illalla sain sähköpostia Bloggerilta, jossa luki että käyttäjä nimeltä "Anomuumi" oli kommentoinut Yum-a-dee-doohon. Hän kirjoitti: "Et kai ole unohtanut lukija kuntaasi? :(" Kuten näkenet, en ole. Olen vain ollut tyhmä ja laiska. Mutta kommentti oli erittäin koskettava, sillä en tiennyt, että joku muukin kuin Rudolph tarkistaa blogia usein uusien tekstien varalta. Kiitos siitä. Sain siitä voimia ja iloa kirjoittaa tätä tekstiä. Lisäksi nimi "Anomuumi" on hyvin keksitty.

Huomenna on odotettavissa perinteinen kuukauden ensimmäinen teksti, eli ei tarvi kauaa odottaa. Toivottavasti pystyn kirjoittamaan sen. Mahdollisina esteinä ovat huonosta 8. luokan päättötodistuksesta johtuva masennus tai mökkireissu. Lupaan, että viimeistään sunnuntaina teen kesäkuun tekstin.

Hyvää tätä päivää kaikille. Ja anteeksi. Ja kiitos. Ja vielä anteeksi siitä, että keltaisena toukokuuna bloggautuksia tuli vain viisi.

-JASU-

I can't remeber anything
Can't tell if this is true or dream

Yum-a-dee-doo

Ohhoh, onko nyt jo tosiaan 19. päivä? Voi veljet, aika kyllä rientää, kun makaa sohvalla koko ajan. Koin tänä viikonloppuna kuitenkin erään ihanan asian, ja se oli reissu mökkisaarellemme, joka on siis merellä. Perjantai-illalla minä halusin kirjoittaa tänne tapahtumista, mutta ei ollut konetta mukana. Kirjoitelma on samantyylinen kuin viime tekstini mutta tällä kertaa kirjoitettuna +24h tapahtuman jälkeen. Täältä pesee.

---

Perjantai oli saman tapainen päivä kuin kaikki muutkin päivät tällä viikolla. Pelasin yksin kotona Kingdom Heartsia ja katselin YouTubesta pelivideoita. Ovikello soi. Ovella oli perhekaveri, jolla oli mukanaan iso Vichy -pullo täynnä laimeanruskeaa nestettä. Vaihdoimme tervehdykset ja hän antoi pullon minulle. "Lait se jääkaappii. Sitä kannattaa ravistaa enne ku käyttää. Äitis tiätää mitä se o.".

Laitoin pullon jääkaappiin ja jatkoin peliä. Grindasin Soraa Coliseumin Hades Cupissa jo kolmatta kertaa. Ring ring, ovikello soi taas. Avasin oven, ja oven takana oli myötätuntoa herättävästi pukeutunut myötätuntoa herättävän näköinen mies, jolla oli lappu. Luin lapun, ja lapussa luki jotain että hän oli kuulovammainen ja keräsi rahaa parantavaan leikkaukseen myymällä käsintehtyjä hahmoja. Luettuani katsoin häntä päin myötätuntoa herättävästi. Hän osoitti laukkua myötätuntoa herättävästi ja katsoi minuun kysyvästi. Jähmetyin hetkeksi. Ketään ei ollut kotona ja en yhtään tiennyt mitä voin tehdä. Lopulta surullisesti pudistin päätäni. Hän lähti oveltani myötätuntoa herättävästi heilauttaen kättään hyvästien merkiksi. Laitoin oven kiinni.

Kävelin hitaasti ja murheen murtamana sohvalle ja katsoin kännykkää. Kaverini oli talvella liittänyt minut  erääseen mukavaan WhatsApp -keskusteluryhmään, jossa oli hänen lisäkseen kaksi mukavaa ihmistä. Keskusteluryhmän nimi oli ja on yhä Lehmänkello. En kyseenalaistanut sitä. Nyt siellä on yksi vähemmän mukava ihminen joukossa ja juttelu siellä ei suju yhtä hyvin ja avoimesti. Kirjoitin Lehmänkelloon myötätuntoa herättävästä miehestä. Lehmänkellosta kaveri vastasi, että se oli varmaankin huijari. Päätin uskoa, ihan vain omatunnon vuoksi.

Perjantai-iltapäivä. Kello on jotain viittä vaille neljän ja viittä yli neljän välillä. Oloni on hieman jännittynyt, sillä ihan pian isä saapuu valtameren takaa työmatkaltaan. Ennen kuutta lähtisimme mökille. Ajattelin, että ehtisinköhän pelata Kingdom Heartsin pääpahiksen ennen lähtöä.

Avasin pleikkarin. Isä saapui varttia myöhemmin ja toi tuliaisia. Sammutin pleikkarin. Hän toi mukanaan Amerikasta mm. Pop Tartseja ja PayDay -karkkipatukoita. Hieman myöhemmin lähdimme mökille.

Perille päästyämme grillaus alkoi. Syötyäni löysin jostain tukevan kepin. Viikon Kingdom Heartsia pelanneena olin vähän sekaisin ja käytin keppiä kuin Sora käyttää Keybladea. Toisin sanoen heiluin metsässä keppi kädessä.

Illalla söin lohta. Telkusta olisi tullut Poliisiopisto, jonka olisin halunnut katsoa. Hävisin kuitenkin 3-1 ja katsoimme jakson Ranuan kummeja. Jakson loputtua muut menivät nukkumaan ja minä lähdin kävelylle saaren rannalle.

Päästyäni suurehkolle kallioalueelle, jota kutsutaan saaren nokaksi, katsoin ulapalle ja pysähdyin.

Meri oli täysin tyyni. Horisontissa ei näkynyt mitään muuta kuin vettä. Näin pieniä kalliosaaria siellä täällä, niin kuin aina siellä ollessani. Meren pinta oli kohtalaisen paljon normaalia alempana, joten nokka oli hieman erinäköinen kuin ennen. Jatkoin vähän matkaa erään mökin pihaan. Näin valkean jäniseläimen ja hurjasti haarapääskyjä. Ihastelin niitä hetken ja kävelin takaisin nokkaan.

Aurinko oli kirkkaan punainen ja lähellä horisonttia. Se loi punaisen auringonsillan tyynelle merelle. Ylempänä pilvistä näkyi kirkasta auringonvaloa. Yritin tallentaa hetkeä kuvaksi puhelimellani. Kirosin hetken sitä, että olin unohtanut järjestelmäkamerani kotiin. Kännykkäni kameran zoom oli aika kehno ja tunnelman vangitseminen ei oikein onnistunut. Tässä kuitenkin kuvanottoyritys.

Siinä ei näy koko tarinaa, mutta on se parempi kuin ei mitään.

Kävelin ylemmäs rannasta ja istahdin pienelle penkille. Sen vieressä oli kanto. Mieleeni tulvivat iloiset muistot siitä, kuinka pienenä nulikkana tulimme tänne isäni ja pikkuveljeni kanssa aina ruoan jälkeen nauttimaan jälkiruokaa. Istuimme samalla penkillä, minä ja veljeni, ja tilaa jäi vielä jonkin verran. Kanto toimi pöytänä ja isä seisoi vieressämme ja katsoi merelle. Nyt istun penkillä yksin ja katson auringonlaskua. Penkille ei mahtuisi enää ketään minun lisäkseni.

Katselen lumoutuneena kaunista näkyä. Pieni onnen kyynel putoaa lärvistäni ja iskeytyy kallioon. Alan kuulla musiikkia. Vastaan. Äiti soittaa mökiltä ja kertoo, ettei voi nukkua, kun olen poissa. Katselen vielä hetken aikaa maisemaa ja lähden takaisin mökille.

---

Siinä semmonen pieni kertomus. Nyt olen siis kotona ja aion vihdoin voittaa Kingdom Heartsin viimeisen taistelun. Sitten aloitan Kingdom Hearts II:sen.

Hyvää jatkoa.

-JASU-

Kuinka siinä kävikin niin

Mustaa ja valkoista laitetaan
Minun käteni maalaa maisemaa

Meidät elävältä haudataan

Kuinka siinä kävikin niin

Matka maailman ympäri ja takaisin

Kipaisin äsken viemässä koululle TET-vapaa-anomus-lippulappusen, joka tuskin tulee tarpeeseen jos tätä sairautta vielä jatkuu, mikä on todennäköistä. Se oli kuitenkin ensimmäinen kerta koko tällä viikolla kun olen ollut muuten pihalla kuin parvekkeella. Raikas ilma vaikutti jotenkin aivoihini ja nyt minun tekee mieli tehdä kertomus matkastani kouluun ja takaisin.

---

Kello tulee pian 12. Keskipäivän aurinko on paistanut silmääni jo reilut kuusi tuntia. Olin vahingossa avannut silmäni jo kuuden aikoihin kykenemättä niiden sulkemiseen uudelleen. Valkoinen katto ja valkoiset seinät heijastivat auringonvaloa niin hyvin, että lukulampun sytyttäminen olisi kai pimentänyt huonetta vähäsen.

Nousin vuoteestani neljä tuntia myöhemmin ja suunnistin pesuhuoneen puolelle. Katsoin peiliin. Peilistä takaisin tuijotti hahmo, jonka hiukset olivat puoliksi hölmösti pystyssä ja puoliksi hölmösti litteänä. Varmaankin tyynyn vaikutuksesta. Lisäksi havaitsin suurehkon finnin poskessani ja isot, tummat alueet silmieni alapuolella. Vedin hölmösti litteän puolen hiuksistani hölmösti pystyyn ja kävelin keittiöön.

Nostin alakaapista vihreän IKEA -kulhon ja kaadoin siihen aivan liikaa muroja. Päälle heitin laktoositonta maitoa melkein yhtä paljon.

Siivottuani ylivaluneet suklaapallerot ja maitolätäköt kävelin murokulhon kanssa olohuoneeseen. Kävellessäni ajattelin, kuinka olin viettänyt jo vajaat kaksi viikkoa tuossa yhdessä paikassa sohvalla. Siinä oli kasa pieniä tyynyjä ja ohut peitto, jossa oli lumihiutaleen kuvia. Kävin maaten sohvalle laskien kulhon pöydälle ja avasin läppärin.

Windows 7:n avautuessa katsoin pöydälle. Näin TV-kaukosäätimiä, joita en käyttänyt niin paljoa kuin luulisi. Pöydällä oli myös vähän luettu maantiedon kirja, avaamaton Tieteen Kuvalehti, 3DS, vanhat sukat, siskoni minulta lainaama Tuomas Kyrön kirja, Wii-ohjain, kuulokkeet ja PS2-ohjain. Niistä käytetyimmät olivat PS2-ohjain ja likaiset sukat.

Läppärin näyttö valkeni ja käyttöjärjestelmä esitti minulle käyttäjät-listan. Listalla oli vain Aperture Science -logo ja sen alla minun nimeni. Klikkasin sitä ja työpöytä avautui. Klikkasin selaimen päälle, ja se avasi viimeksi suljetun välilehden, jossa oli puoliksi katsottu DBZ-parodiaelokuva. Hain lusikan keittiöstä ja katsoin elokuvan loppuun samalla syöden aamupalaa.

Nyt kello on tasan 12. Katselin viimeiset sekunnit NintendoCapriSunin videosta "Let's Play Mother 3, Pt. 48: I'm So Pretty" ja nousin ylös. Seisoin hetken paikallani ja odotin että päähäni syöksynyt veri tulisi pian alas. Nappasin pöydältä vapaa-anomuslapun ja kävelin eteiseen. Lähtiessäni ulos ensimmäistä kertaa koko viikkona ylläni oli T-paita, musta kevättakki, Mario-lippis, harmaat housut ja talvikengät. Minulla ei ole muita kenkiä. Avasin asunnon oven, kävelin rappukäytävän alas ja avasin ulko-oven.

Kävelin vähän matkaa kädet taskussa ja kiitin Luojaa siitä, että olin jättänyt koti-avaimet juuri tämän takin taskuun. Sitten huomasin, millainen virhe oli pukea juuri tämä takki päälleni. Musta ja suht paksu kevättakki varastoi lämpöä erittäin hyvin. Yritin olla välittämättä siitä ja aloin mulkoilla iloisia ihmisiä, joilla ei ollut paksua takkia päällä.

Lähestyessäni koulua näen oppilaita välitunnilla. Aloin vähän olla peloissani, sillä kaikki, toistan, kaikki ulkona olevat oppilaat ovat istumassa. Kävelin hitaasti pihan läpi välttäen katsekontaktia kehenkään tai mihinkään. Tunsin kuinka he riisuivat minua katseillaan. Tai, no, ehkä joku katsoi minuun päin ja ajatteli että kuka toi on. Kuulin kun joku huusi sukunimeni. Päätin olla reagoimatta.

Kävelin sisälle ja suoraan meidän luokalle suunatuille naulakoille. Niitä oli kaksi. Toinen oli aivan ulko-oven vieressä ja siinä oli monen muunkin luokan oppilaan tamineita. Laiskurit. Toinen naulakkomme oli kauempana ulko-ovesta ja sitä käytti suurin osa luokastamme. Minä jäin ulko-oven lähelle. Naulakossa näkyi parit tuntemani takit ja ajattelin, miten yksi kamuni pärjää tuolla paahteessa talvitakin kanssa. Otin taskustani lapun ja kävelin yläkertaan. Annoin lapun kanslistille ja höpötin jotain omiani hänelle ja hän näytti hämmentyneeltä. Lähdin pois ja ajattelin mitä olen taas mennyt sanomaan.

Kävelin alas naulakoille, otin lakkini ja kävelin ulos. Kukaan ei huutanut sukunimeäni tällä kertaa. Jatkoin matkaa päättäväisesti kertaakaan pysähtymättä aivan kotioveni viereen. Pysähdyin siihen ja ajattelin kuinka hienoa olisikaan jos minulla olisi tässä pieni tuuletin. Ei ollut. Menin sisälle.

Asunnossa oli ihanan viileä. Heitin takin ja lakin jonnekin ja rojahdin sohvalle. Avasin koneen ja katsoin puhelintani. Pari ilmoitusta. Sitten aloin kirjoittaa blogiin.

---

Olen vieläkin pahoillani siitä, että olen sairas ja blogiin kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia. Toivon mukaan siellä on vielä joku yksi henkilö, joka jaksaa pysyä kyydissä. Kiitos hänelle.

-JASU-

Are we, we are
Are we, we are the waiting unknown

...ja sanoin heeieeieeieieei

Viisi päivää on "HEYYEYAAEYAAAEYAEYAA" -laulu soinut päässäni. Se ei välttämättä ole huono asia.

En ole kirjoittanut blogiini väsymyksen takia. Olin viime viikon torstaina leikkauksessa ja nytkin makaan olohuoneen sohvalla yrittäen välttää ikkunasta valuvaa auringonvaloa. En voi mennä lenkille, mikä ottaa minua erittäin pahasti nuppiin. En voinut mennä tiistaina teoriakokeeseen, mikä ottaa myös nuppiin, mutta ei ehkä yhtä paljon. Tässä vähän asioita, joita olen tehnyt viimeisen viikon or so aikana:

-Pelasin Portal 2 co-opia hetken aikaa.

-Opettelin "Heyyeyaaeyaaeyaeyaa" -sanat ulkoa.

-Katsoin Lucahjinin 12 tunnin "Braveheart" -hyväntekeväisyysstreamin.

-Aloitin AttackingTucansin Pikmin-LP:n katselun, niin kuin myös TobyGamesin Portal 2:sen ja NintendoCapriSunin Super Mario Galaxy 2:sen.

-Vietin YouTubessa ehkä yhteensä n. 45 tuntia. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän.

-Aloin pitämään pipoa sisällä. En tiedä miksi, mutta se tuntuu mukavalta.

-Aloitin Kigndom Heartsin alusta ja muistin, miksi rakastan sitä peliä.

-Grindasin HG:ssa tiimin 56-tasolle, aloitin Sapphiren.

-Katsoin yhden jakson Mentalistia.

-Söin paljon tonnikalaa.

Eli tiivisteettynä: Katsoin pelivideoita netistä, pelasin hyviä pelejä ja söin suht huonosti.

Nyt kirjoitan blogiini.

On huomioitu, että kyselywidget ei toimi. Kirosin sitä vähän ja sitten otin sen pois. Anteeksi vain, mutta epäkunnossa se oli huonompi kuin ei mitään. Olisi suositeltavaa, jos ehdottaisitte jotakin sen tilalle.

Toivon että paranen ennen kuin kaikki lukijat ovat luikkineet tiehensä. Kiitos ja näkemiin.

-JASU-

And he prays

Oh my God, do I pray
I pray every single day
MYAAAH!!!

For revolution!

Vappen special

Vappu on kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Vappua ja vapunaattoa vietetään Suomessa työväen, ylioppilaiden ja kevään karrnevaalijuhlana. Liputuspäivä vuodesta 1979. 

Tämän vuoden vappu oli minulle hieman erilainen kuin kaikkina muina vuosina. Perinteistä oli se, että avasimme mökkikauden käymällä mökillä, joka on saaressa. Erilaista oli itsetehtyjen munkkien ja siman puute. Munkkeja ei voitu tehdä rasvakeittimen poissaolon vuoksi ja simaa en saisi terveydellisistä syistä juoda. Apuun riensi juuri eläkkeelle päässyt mökkinaapurimme, joka uppopaistoi pullataikinasta munkkeja kaasuhellalla olevassa padassa kookosrasvan kanssa. Todennäköisesti vietän osan illasta käymälässä, mutta se oli sen arvoista.

Sitten blogin rituaaleihin.

Aikakoneen kappaleen "Keltainen" kunniaksi värjään nimeni tässä kuussa tekstien loppuun aina keltaisella. Ette varmaan olisi huomanneet, jos en olisi ilmoittanut.

Tämän kuukauden henkilöksi valitsin Bilbo Reppulin. Jos syytä haette, niin minulla ei oikein ole sellaista. Todellisuudessa nimi Bilbo Baggins on jäänyt päähäni erään herra Turnerin vaikutuksen takia. Se on hauska nimi, teidän on myönnettävä se.

Toukokuun kysymystä oli tälle kuulle ihan oikeasti suunniteltu. Tässä teille huhtikuun kysymyksen tulokset:

Mitä laitat pizzan päälle?

Tonnikalaa - 2 ääntä
Jotain muuta - 1 ääni

Jotain muuta tuossa siis pitää sisällään kaikki muut vaihtoehdot kyselyssä, johon olisin toivonut saavani enemmän palautetta.

Sitten se tylsä osuus, joka ei kiinnnosta ketään: Allekirjoituksen alla olleet laulunsanat. Siis tässä huhtikuu:

Niin kumikäki: Green Day - Peacemaker

Ylijäämävalumaa: Apulanta - Kaivo

Noitavainot: Nightwish - Nemo (Tämän biisin arvasi oiken herra oliver kartio. Onnea)

Lyhykäinen XV: Toby Turner - My Head Iches

Hyvät ja huonot ja... ...huonot ja hyvät uutiset: O Tannenbaum (joululaulu)

Minä ja minun facebook - Osa 1: Tetris-teema loppuen sanoilla my balls

C.C. Bueno Harakka: Erwin "Tron" Beekveld - They're taking the hobbits to Isengard

Minä ja minun facebook - Osa 2: Elmo - Elmo's Song

Elokuva-arvostelu: Aikakone - Keltainen

Kuollut hiir1: Deadmau5 - Raise Your Weapon

24 yli 3 uutiset: Worms-teema

Lyhykäinen XVI: Joulukirkkoon (joululaulu)

Kaksitoista blogitekstiä viime kuussa plus yksi tarina ja Peipon yksi viesti. Neljätoista. Sehän on melkein yksi teksti joka toinen päivä. Toivotaan, että tässäkin kuussa tulee paljon tekstejä.

Hyvää vappua. Vastatkaa kyselyyn, sillä se ei ole tärkeää.

-JASU-

There's a dozen corpses on the left side
I swear one's smiling at me