Linkin Parkista

Tilasin viime perjantaina netistä tavaraa. Ne saapuivat pari päivää sitten. Metallican pipo ja Linkin Parkin paita ja Linkin Parkin Meteora ja Linkin Parkin Minutes to Midnight ja kaikkia kiinnosti.

Maanantaina tilasin Gigantin nettikaupasta Pokémon X:n. Saapuu varmaan ennen maanantaita. Hypetys on varsin kova. Sitä olen huoltanut mm. Sapphirella ja alkuperäisellä Bluella.

Nyt soi Meteora tuossa laitteessa, jota kutsuisin radioksi jos kuuntelisin nyt radiota. Ei se ole CD- tai kasettisoitinkaan, kun se on radio samalla. Ei sillä varmaan ole mitään nimeä. Se ei ole pointtina. Pointtina on se, että Linkin Parkilla tuntuu olevan vähän sama juttu menossa kuin Taylor Swiftillä. Mutta hyvällä tavalla. Swift on netissä tunnettu siitä, että hän tekee hurjasti biisejä parisuhteen loppumisesta. Linkin Park tekee jotain hieman saman tapaista. Sain tämän jostain päähäni joku päivä. Linkin Parkin biisit sopivat ainakin lähes kaikki hautajaisiin. En nyt ihan heti oikein keksi yhtään, joka ei sopisi. Yritän.

Numb sopii aika hienosti. In the End totta kai. Leave Out All The Rest olisi täydellinen. Shadow of the Day, Given Up, Bleed It Out, No More Sorrow, What I've Done, Somewhere I Belong, kaikki sopivat. Lista jatkuu vain. Tämä on yllättävän hankalaa. Hit the Floor on ainoa, jonka tässä yhtäkkiä nyt keksin.

Turhaa asiaa yllä, tiedän, mutta yritän pitää tätä blogia hengissä jotenkin. Kirjoitan seuraavaksi varmaan kun X saapuu postissa niin jonkin sortin preppaustekstin. Nyt teen jotain syötävää ja katson Top Gearia tai Housea tai jotain. Hyvää syyslomaa niille, jotka toivotuksen ottavat vastaan. Tässä vielä tekstin väritykseksi kuva plekuistani.

Fenderit, gallan ja Dunlop ovat parhaat. Fire Stonet on vähän liian rosoisia, en suosittele.

" When my time comes / Forget the wrong that I've done / Help me leave behind some / Reasons to be missed

/ Don't resent me / And when you're feeling empty / Keep me in your memory / Leave out all the rest

/ Leave out all the rest "

Lyhykäinen XIX: Hyvää suklaata

Tää o vaa taas tämmöne piäni tilapäivitys jutska. Ja yrittäkääpä itse muuttaa sana "tilapäivitys" jonkin sortin murteelle.

Tänä aamuna palasin Terrariaan. En tiedä miksi. Terrariaan on muuten jossain kohtaa tullut päivitys 1.1.sestä 1.2.seen. Kyseinen päivitys ei ole samaa luokkaa kuin Minecraftin päivitykset. Terraria muuttui hyvin paljon ja hyvään suuntaan. Terrariassa on nyt pingviinejä.

Perjantaina lähdin solitary road tripille koska oli sellainen olo. Kävin lähikaupasta hakemassa vähän matkaevästä. Kaikki on kauhean kallista nykyään. Ostin kuudella eurolla, toistan kuudella eurolla, yhden Fazerin suklaalevyn, yhden Fazerin suklaapatukan ja yhden Pirkka-suklaapussin. Ja tuo suklaalevy, jonka ostin.

Se oli jotain muuta. Kuvasta näkyy ko. levy. Luulen, että iskin kultasuoneen. Suklaan maku on perus oletettavaa ja hyvää, mutta se ei ole se tärkein osa. Jostain syystä Fazerin tummaa suklaata ei tee mieli syödä paljoa. Täten yksi levy riittää jopa useammaksi päiväksi. Koko kolmen tunnin srt:n aikana söin tasan kaksi riviä. Säästyy rahaa ja makeaa riittää. Yksi levy maksaa vain vajaat kolme euroa. Siis tsiisus kraist.

Siinä kaikki. Luullakseni. Woop woop.

" It all comes down to this / Shake every hand steal every kiss /

I'll make it right I'll show the way / I'll take your fight I'll save the day /

Eräänlainen ongelma

Joillakin ihmisillä on joko tietoisesti tai tiedottomasti tämä ongelma. Enimmäkseen varmaankin vainoharhaisilla ihmisillä ja/tai niillä ihmisillä, joilla on hieman kehnompi itseluottamus. Luulisin, että kaikilla on, mutta en voi olla siitä varma. Tämän tekstin lukeminen saattaa laukaista tämän ongelman ajattelun ja siten aiheuttaa ongelman. Sinua on varoitettu. Paljon mahdollista, että tämä on vain vainoharhaisuuteni ja uudistuneen lievän masennukseni sivutuotetta. Te varmaan tiedätte paremmin.

It is here is where it is.

Harva henkilö kertoo kanssaihmiselleen suoraan, mitä mieltä on tästä. Tämä voi johtua siitä, että sopivaa hetkeä tai tahtoa ei löydy tai että asia koetaan itsestäänselvyytenä myös sitä kysyttäessä. Täten suurin osa ei voi tietää, miten esim. kaveriksi koettu ihminen todellisuudessa näkee tämän subjektin jota en nyt tähän lauseeseen osaa muodostaa.

Teistä moni varmaankin nyt ajattelee, että olen vain vainoharhainen tässä. Olenkin, mutta enintään puoliksi. Tiedän kyllä, että suurimmalla osalla ihmisistä teot ja asenteet ja muut kertovat vilpittömästi ja selkeästi muille, mitä taas tämä subjekti jonka muodostaminen on hankalaa ajattelee. Nämä henkilöt todennäköisesti muodostavat suurimman osan väestöstä, mutta ei sitä voi tietää. Ainakin puoli tusinaa minun kavereistani ovat tällaisia.

Mutta on niitä, jotka ovat hiljaa asiasta tai sanovat vain sitä jotakin. Jotakin niin yksinkertaista ja selkeää ja kliseetä, että sitä ei voi muuta kuin epäillä. Tämä on suht normaalia. Ei kuitenkaan kannata ajatella asiaa liikaa. Voi olla, että nämä henkilöt eivät valehtele. Voi olla, että et välitä, mitä toiset ajattelevat sinusta.

Jos kuitenkin epäilet ja haluat tietää toden, älä kysy suoraan. Ainakaan enempää kuin kerran. Todennäkoisesti he toistavat yksinkertaisen sanomansa mahdollisesti hieman muokattuna. Sen sijaan kannattaa hieman jutustella jonkun ko. henkilön läheisen kaverin kanssa, ja kysyä ohimennen asiaa. Tämä kaveri saattaa myös valehdella tai puhua totta. Alan nyt vasta tajuta, kuinka vainoharhaiselta tämä kuullostaa. Mutta olen jo näin pitkällä ja tämä saattaa olla järkevää joillekin, joten menen virran mukana.

Toinen vaihtoehto on kysyä luotettavaa ja ymmärtäväistä hyvää kaveria kysymään asiaa ko. henkilöltä. Ei missään nimessä suoraan. Vaguely. Toisaalta taas voisit luottaa ihmisiin. Siinä vain on se riski, että mahdolliset epäilyt osoittautuvat todeksi ja näytät hölmöltä ja henkiset selkäsaunat et cetera. Kirjoitin tämän muuten varmaan vain vainoharhaisuuttani. Itseluottamuksessani ei ole mitään vikaa.

There is no conclusion to this.

Sitten loppuun pikaista päivitystä meikäläisen elämästä, kun aika moni blogi kertoo pääasiassa kirjoittajan elämästä. Tässä pikku checklist doohickey thingy.
-Katsoin The Mentalistin 2. kauden loppuun.
-Aloitin Housen 8. kauden kaverin kanssa ja himymin 9. yksin.
-Tilasin netistä levyjä ja pipon ja paidan.
-Aloin kuunnella Polarisin Co-Optional Podcastia.
-Ostin ja aloin pelata Audiosurf 2:sta (Early Access).
-Aloin katsoa Doctor Whota BBC Enternainmentilta. En tiedä yhtään, mikä kausi ja jakso on menossa. Hyvä sarja se on, vaikka erikoistehosteet ja sen sellaiset eivät ole aina aivan täysin uskottavia.
-Päätin palata kirjallisuuteen ja aloitin Carrien.

Woop woop kaikille.

" But this ain't Seaworld / This is real as it gets /

I'm on a boat motherfucker / Don't you ever forget "

hau tu meik ö sändvits plas hau tu pruu tii

Ensi viikon sunnuntaihin on aika paljon aikaa. Ja silti se on jo ensi viikon sunnuntai. Outoa. Saattaa johtua siitä, että tänään on maanantai ja takana on vajaat neljä vapaapäivää. Mutta silti, huh-huh.

Kaikilla on varmaankin jokin oma tapa tehdä leipää. Tai sitten ei, mistäs minä sen tietäisin? Minulla on pari kolme tapaa, riippuen leivästä. Yllä näette kuvan siitä leivästä, jonka leivänteko-ohjeen yritän tänne nyt väsätä. Kaupan päälle saatte ohjeet teentekoon. Olkaa hyvät:

"Leipä Yksi"

Välineet:

IKEA-lautanen

Suuri muovinen IKEA-kulho

Sahalaitainen puukko

Voiveitsi

Ainekset:

1 valitsemasi juustosämpylä

2-4 siivua valitsemaasi leivänpäällislihaa (Kuvassa Launatai-makkaraa)

1-2 siivua valitsemaasi sulatejuustoa

10g valitsemaasi voita tai margariinia

Ohjeet:

1. Leikkaa juustosämpyläsi horisontaalisesti käyttäen apuna sahalaitaista puukkoa.*

2. Kostuta leipiä muutamalla tilkalla punkkua.*

3. Voitele toinen tai molemmat leivät voilla tai margariinilla.*

4. Asettele ensin leivälle leivänpäällislihat ja sen jälkeen juustoviipaleet (HUOM: Järjestys on erittäin tärkeä: Väärän järjestyksen seuraukset voivat olla tappavia)*

5. Aseta juustosämpyläsi IKEA-lautaselle ja kaada 1-100dl punkkua IKEA-kulhoon mielesi mukaan.*

6. Maista leipää. Jos leipä maistuu pahalta, lisää punkkua. Jos leipä maistuu edelleen pahalta, heitä leipä biojätteisiin ja tilaa Subwaysta mieleisesi leipä.*

7. Lisää leipään 1-100 tilkaa punkkua mielesi mukaan. Janojuomaksi suosittelen juuri IKEA-kulhoon kaatamaasi punkkua.*

(*=Adult supervision is advised)

Nam! Herkullista, eikö? Ei minustakaan. Tee on kuitenkin aina hyvästä, vai mitä? Ei niin.

"Tee"

Välineet:
Vedenkeitin

Muki

Ainekset:

Teepussi

Vettä

Ohjeet:

1. Keitä vesi.

2. Aseta pussi mukiin.

3. Kaada vesi mukiin.

4. Lisää mukiin sokeria.**

5. Lisää mukiin maitoa.**

6. Lisää mukiin hunajaa.**

7. Sekoita.

(**=Optional)

Ei haittaa, jos et osaa. Älkää polttako kieliänne tai tukehtuko leipään.

Siihe syyssiivoo menee viä varmaa jonku aikaa. Älkää pirätelkö henkityksiänne. Taiteilioil menee ain aikaa ku ne taiteilee tairet. Varsinki ku ne ei ees oo viä alottanu. Kumpikaa. Yhtää. Sommoro.

" You a stupid hoe / You a / You a stupid hoe /

You a stupid hoe / Yeah / You a / You a stupid hoe "

PS. En tiedä, mistä nuo niin kutsutut "lyriikat" sain päähäni. Antakaa anteeksi.

PPS. Yritin korjata sitä.

PPPS. Korvaukseksi saatte toiset lyriikat:

" And I flood myself with ideas / From the ocean they come /
Quickly turn to ride the thoughts flow / Take it from me I'll be fine "

PPPPS. Anteeksi vielä kerran.

Boom.

Jotenkin viime kuussa unohdin, että teen joka kuun 1. päivä päivitystekstin. Onneksi kuitenkin muistin sen pari minuuttia sitten. Joten ilman mitään preppauksia, here goes.

Ensiksi kuukauden henkilö. En voi kierrättää viime kuun ideaa, sillä tällä hetkellä päässäni soi samalta bändiltä sama biisi. Mutta sitten oli se toinen juttu, jossa pyörin tuolissani ja otan kuun henkilöksi ensimmäisen henkilön jonka näen.

Minulla on aika vähän kuvia ihmisistä huoneessani. Nyt näköalueellani kuvia on kolme, ja niistä yksikään ei käy. Yksi on kuva minusta kaverieni kanssa, ja en aio ainakaan vähään aikaan loukata kenenkään yksityisyyttä ilman lupaa. Yksi on kuva Royal Republicista, ja sehän oli viime kuussakin. Kolmas on se The Last of Us -juliste, josta keksin Ellien silloin joskus kun Ellie oli. Eli en siitäkään ota. Sen sijaan en valitsekaan henkilöä.

Tämän kuun henkilö on 1700-luvun lopulla kirjoitettu runo. Sitä siteerataan rakastamassani The Mentalist -sarjassa. Ja onhan se muutenkin hieno runo. Ainakin paljon parempi kuin nk. nykyrunous. Minulla on muuten tuo samainen runo kehystettynä huoneessani. Todisteita kuvamuodossa löytyy muutamaa pikseliä alempana.

Sheetten kuukauden kysymys. Se oli erityisen huono ja siksi en tuloksia tähän laita. Otan toistaiseksi kuukauden kysymyksen kokonaan pois, sillä kysymykset ovat usien tyhmiä ja lennosta keksittyjä. Mutta toivon nyt taas vielä muuta palautetta, kuten vaikka esimerkiksi kommenttiosiosta. Kiitos. Antakaa minun tietää, jos haluatte tyhmän kysymyksenne takaisin.

Sit ne tekstien lyriikat.

Huonoa tuuria // CaptainSparklez - Take Back the Night

TV-sarjoista // Green Day - Having a Blast

Halloween Spectacular // Metallica - The Judas Kiss

Sanoja // Linkin Park - Somewhere I Belong

Time well spent. // Johnny Cash - Heart of Gold

Boom. Vain viisi tekstiä syyskuussa. Eikä yhtäkään valitusta. Hyvin menee.

Tuo kuun kysymyksen poisto olkoon ensimmäinen muutos, joka sisältyy siihen mainitsemaani suureen syyssiivoon, jossa siis uudistan blogin ulkomuodon lähes kokonaan. Muutos tapahtunee samoihin aikoihin sen kanssa kun eräs tuntemani henkillö suunnittelee blogille uuden logon ja/tai headerin. Hän ei itse tietääkseni ole ikinä käynyt tällä sivulla, mutta suostui siihen silti.

Heitän tänne blogiin tässä kuussa myös pari ruokareseptiä ja varmasti jotain muutakin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, shall we?

We shall.

" An unforeseen future / Nestled somewhere in time

/ Unsuspecting victims / No warnings, no signs "

Time well spent.

Tänään oli erilainen päivä. Tällä kertaa en ole kliseisesti käymässä päivää läpi kronologisessa järjestyksessä, vaan sekoitin ne muutamat muistamani tapahtumat. Jos haluat jotain jonkin sortin kryptisyyttä, niin lue vain ylhäältä alas. Sisällytin aikaleimat, jos sittenkin pidät kronologiasta enemmän.

Päiväys on siis 26.9.13.

18.35-20.00 - Quality time.
Ovi kävi ja sisään tupsahti muutama vieras. Jostain syystä pari kävi siinä sohvalla makoillessani tuomassa minulle suklaata ja taskurahaa. En pistänyt pahakseni. Jatkoin katselua ohjelman loppuun ja siirryin huoneeseeni omaan rauhaan parin cupcaken kanssa. Ihmettelen hieman, miksi suomessa ei ole omaa sanaa cupcakelle. Istahdin tuolilleni ja katselin pari jaksoa The Last of Usia etiäppäi, jonka jälkeen heitin Metallican Loadin CD-soittimeen ja aloin selailla kehnoa huumoria sisältäviä sarjakuvastrippejä.

8.00-14.30 - Walking energy.
Koulupäivä oli suurilta osin tavallinen. Ehkä ainoa poikkeus oli kävelyreissu energialaitokselle ja takaisin. Visiitti oli varsin mukava. Ensin eräs työntekijä näytti hyvän PowerPoint -esityksen energialaitoksen toimivuudesta ja sen sellaisesta. Jokainen meistä sai pullon limppaa - nopeimmat kolaa, hitaammat fantaa - ja dallas-pullan. Diashown jälkeen teimme pienen kuullunymmärtämiskokeen. Sitten lähdimme esittelykierrokselle. Meille näytettiin hyvät pelikoneet ja varasto. Jälkimmäisessä kokeilin sähköistä polkupyörää. Se olisi ollut erittäin hieno kokemus, jos vain olisin osannut ajaa pyörällä. Pitäisi sekin taas opetella. Lopulta saimme pipot ja läksimme koululle ja sieltä kotiin.

17.15-18.35 - Promises broken.
Tulin takaisin kotiin ja katsoin keskenjääneen videon loppuun. Kävelin olkkariin, ja kysyin, milloin vieraat tulevat. Oli nimittäin pikkuveljeni syntymäpäiväjuhlien aika. Vastaus kuului, että kolmen vartin päästä. Minulla oli siis hyvin aikaa katsoa jakso Mentalistia ennen juhlien alkamista. Ehdin katsoa reilut 35% jaksosta kunnes kuulin äänen.

6.30-8.00 - The reveille.
Heräsin yli puoli tuntia ennen kellonsoittoa. Makoilin ja venyttelin siinä aikani ja nousin sängystä kellon soidessa. Tein läksyt ja katsoin samalla pari jaksoa DNewsiä. En ehtinyt syödä aamupalaa ja lääkkeet jäivät ottamatta. Lähdin koululle kymmenen minuuttia normia myöhemmin.

14.30-17.15 - Time well spent.
Kuten tavallista, avasin heti kotiin päästyäni koneen. Selasin hetken YouTubeni etusivua ja klikkasin Jonathan Paulan "The Last of Us" -LP:n ensimmäiseen post-roadtrip-jaksoon. Katsoin sitä ja söin ja soitin sitten kaverille. Pari tuntia vierähti ensin niin, että hän luki kokeisiin vieressäni ja minä pelasin Minecraftia ja kuuntelin TheOneIntegralin "Strangled Red" -luentoa, jota seurasi senaamuinen Heikelä Korporaatio -podcast. Hetken päästä hän kyllästyi lukemiseen ja seuraava tunti kului satunnaisten videoiden katseluun ja satunnaiseen jutusteluun. Viiden aikoihin kaveri lähti ja minäkin lähdin pikku kävelylle.

0.00-6.30 - The prologue.
Nukuin. En muista mitä unta näin, mutta näin kyllä unta. Näin myös sitä edeltävänä yönä unta. En muista, milloin olisin sitä ennen nähnyt unta. Tein siitä silloin ehkä blogitekstin. Tai sitten en. Painajaisista on vielä kauemman aikaa. Niitä alkaa olla jo hieman ikävä nyt, kun kiinnostukseni kauhuun ja pelkoon on kasvanut. Toisaalta eivät hyvätkään unet ainakaan toistaiseksi kyllästytä.

20.00-23.10 - The present.
Huomasin viimeistenkin vieraiden jo lähteneen kahdeksan aikoihin. Sain neronleimauksen ja katsoin hetki sitten tunnin kestävän luontodokumentin netistä. Se kertoi viidakoista. Samainen dokkari oli myös yksi syy The Last of Us -pelin luomiselle. Siksi oikeastaan katsoinkin sen. Nyt olen aikas väskä ja valmis petiin. Olisi pitänyt tehdä läksyt valoisaan aikaan. Huomenaamulla sitten. Toivottavasti näen jälleen unta tänä yönä.

Siinä se oli. Pieni loki yhdestä päivästä. Blogin ulkoasun uudistus on tulossa. Samoin kuin talvi. Yksi juttu kuitenkin teki jo paluun. Anonyymi ilmoitti viime tekstissä tulleensa takaisin. Se on hienoa se. Toivon mukaan muutkin anonyymit heräilevät koloissaan tai missä ikinä nukkuvatkaan. Tervetuloa takaisin. Jää. Hei. Hei.

" I want to live / I want to give / I've been a miner for a heart of gold /

It's these expressions / I never give / That keeps me searching for a heart of gold / And I'm getting old "

Sanoja

Tiedän kyllä, ettei kukaan Teistä varmaankaan ao. lue, mutta laitoinpahan silti. Filleriä, ihmiset. Filleriä.

" When this began

/ I had nothing to say / And I get lost in the nothingness inside of me

/ I was confused

/ And I let it all out to find / That I'm not the only person with these things in mind

/ Inside of me

/ But all that they can see the words revealed / Is the only real thing that I've got left to feel

/ Nothing to lose

/ Just stuck / Hollow and alone / And the fault is my own / And the fault is my own

/ I want to heal / I want to feel / What I thought was never real

/ I want to let go of the pain I've felt so long / Erase all the pain 'till it's gone

/ I want to heal / I want to feel / Like I'm close to something real

/ I want to find something I've wanted all along
/ Somewhere I belong

/ And I've got nothing to say / I can't believe I didn't fall right down on my face

/ I was confused

/ Looking everywhere only to find / That it's not the way I had imagined it all in my mind

/ So what am I

/ What do I have but negativity / 'cause I can't justify the way everyone is looking at me

/ Nothing to lose

/ Nothing to gain / Hollow and alone / And the fault is my own / And the fault is my own

/ I will never know myself until I do this on my own

/ And I will never feel anything else until my wounds are healed

/ I will never be anything 'till I break away from me

/ I will break away / I'll find myself today

/ I want to heal / I want to feel like I'm / Somewhere I belong "

Kesken ajatusteni kävelylenkillä tajusin, kuinka hienosti nuo sanat kuvaavat viimeaikaista elämääni. Se varmaankin muuttuu tässä joku päivä. Mutta siihen asti olen suurin piirtein tuossa emotionaaliselta kannalta. Henkisesti olen uudelleenrakennettu ja fyysisesti paranemaan päin.

Ajatuksissani on viikonlopun aikana käynyt myös täydellinen blogin uudistus. Mahdollisesti jopa kokonaan uusi blogi. Uusi domain ja nimi ja kaikkea. Päätin lopulta kuitenkin pitää jasublogi.blogspot.fi:stä kiinni, kun se on jo melkein vuoden ollut käytössä. Mutta siis varmaankin siinä lokakuun vaihteessa muutan blogin ulkoasun täysin, poissulkien nimen, domainin ja proffakuvan. Red John on ja pysyy kunnes keksin jotain parempaa. Se tuskin tapahtuu.

Muistin myös vasta hieman aikaa sitten, että olen ollut bloggaaja jo yli vuoden. Suunnilleen yhden vuoden ja 17 päivää. Nimittäin 5. syyskuuta aloitin ensimmäisen blogini. Se oli kehno englanninkielinen blogi, jolla ei ollut yhtään lukijoita. 18.9.12 oli siellä viimeinen teksti ja 19.11.12 oli tämän blogin ensimmäinen. En välttämättä edes yritä tehdä mitään spessua yksvee-synttäreitä varten, paitsi jos sitä kysytään. 

Huomasin vielä yhden seikan: Minne kaikki anonyymit ovat hävinneet? Viimeksi heinäkuussa ilokseni oli joku hauska veikko viitsinyt heittää kommenttiboksiin kirjaimia. En varsinaisesti pakota ketään kommentoimaan, sillä se olisi - anteeksi nuoremmat lukijat - jonkin sortin huoraamista. Mutta, kuten varmasti moni tietää, monologi alkaa pitkän päälle käydä suht tylsäksi.

Siinä taas vähän päivitystä. Ensi kertaan.