Päiväys on siis 26.9.13.
18.35-20.00 - Quality time.
Ovi kävi ja sisään tupsahti muutama vieras. Jostain syystä pari kävi siinä sohvalla makoillessani tuomassa minulle suklaata ja taskurahaa. En pistänyt pahakseni. Jatkoin katselua ohjelman loppuun ja siirryin huoneeseeni omaan rauhaan parin cupcaken kanssa. Ihmettelen hieman, miksi suomessa ei ole omaa sanaa cupcakelle. Istahdin tuolilleni ja katselin pari jaksoa The Last of Usia etiäppäi, jonka jälkeen heitin Metallican Loadin CD-soittimeen ja aloin selailla kehnoa huumoria sisältäviä sarjakuvastrippejä.
8.00-14.30 - Walking energy.
Koulupäivä oli suurilta osin tavallinen. Ehkä ainoa poikkeus oli kävelyreissu energialaitokselle ja takaisin. Visiitti oli varsin mukava. Ensin eräs työntekijä näytti hyvän PowerPoint -esityksen energialaitoksen toimivuudesta ja sen sellaisesta. Jokainen meistä sai pullon limppaa - nopeimmat kolaa, hitaammat fantaa - ja dallas-pullan. Diashown jälkeen teimme pienen kuullunymmärtämiskokeen. Sitten lähdimme esittelykierrokselle. Meille näytettiin hyvät pelikoneet ja varasto. Jälkimmäisessä kokeilin sähköistä polkupyörää. Se olisi ollut erittäin hieno kokemus, jos vain olisin osannut ajaa pyörällä. Pitäisi sekin taas opetella. Lopulta saimme pipot ja läksimme koululle ja sieltä kotiin.
17.15-18.35 - Promises broken.
Tulin takaisin kotiin ja katsoin keskenjääneen videon loppuun. Kävelin olkkariin, ja kysyin, milloin vieraat tulevat. Oli nimittäin pikkuveljeni syntymäpäiväjuhlien aika. Vastaus kuului, että kolmen vartin päästä. Minulla oli siis hyvin aikaa katsoa jakso Mentalistia ennen juhlien alkamista. Ehdin katsoa reilut 35% jaksosta kunnes kuulin äänen.
6.30-8.00 - The reveille.
Heräsin yli puoli tuntia ennen kellonsoittoa. Makoilin ja venyttelin siinä aikani ja nousin sängystä kellon soidessa. Tein läksyt ja katsoin samalla pari jaksoa DNewsiä. En ehtinyt syödä aamupalaa ja lääkkeet jäivät ottamatta. Lähdin koululle kymmenen minuuttia normia myöhemmin.
14.30-17.15 - Time well spent.
Kuten tavallista, avasin heti kotiin päästyäni koneen. Selasin hetken YouTubeni etusivua ja klikkasin Jonathan Paulan "The Last of Us" -LP:n ensimmäiseen post-roadtrip-jaksoon. Katsoin sitä ja söin ja soitin sitten kaverille. Pari tuntia vierähti ensin niin, että hän luki kokeisiin vieressäni ja minä pelasin Minecraftia ja kuuntelin TheOneIntegralin "Strangled Red" -luentoa, jota seurasi senaamuinen Heikelä Korporaatio -podcast. Hetken päästä hän kyllästyi lukemiseen ja seuraava tunti kului satunnaisten videoiden katseluun ja satunnaiseen jutusteluun. Viiden aikoihin kaveri lähti ja minäkin lähdin pikku kävelylle.
0.00-6.30 - The prologue.
Nukuin. En muista mitä unta näin, mutta näin kyllä unta. Näin myös sitä edeltävänä yönä unta. En muista, milloin olisin sitä ennen nähnyt unta. Tein siitä silloin ehkä blogitekstin. Tai sitten en. Painajaisista on vielä kauemman aikaa. Niitä alkaa olla jo hieman ikävä nyt, kun kiinnostukseni kauhuun ja pelkoon on kasvanut. Toisaalta eivät hyvätkään unet ainakaan toistaiseksi kyllästytä.
20.00-23.10 - The present.
Huomasin viimeistenkin vieraiden jo lähteneen kahdeksan aikoihin. Sain neronleimauksen ja katsoin hetki sitten tunnin kestävän luontodokumentin netistä. Se kertoi viidakoista. Samainen dokkari oli myös yksi syy The Last of Us -pelin luomiselle. Siksi oikeastaan katsoinkin sen. Nyt olen aikas väskä ja valmis petiin. Olisi pitänyt tehdä läksyt valoisaan aikaan. Huomenaamulla sitten. Toivottavasti näen jälleen unta tänä yönä.
Siinä se oli. Pieni loki yhdestä päivästä. Blogin ulkoasun uudistus on tulossa. Samoin kuin talvi. Yksi juttu kuitenkin teki jo paluun. Anonyymi ilmoitti viime tekstissä tulleensa takaisin. Se on hienoa se. Toivon mukaan muutkin anonyymit heräilevät koloissaan tai missä ikinä nukkuvatkaan. Tervetuloa takaisin. Jää. Hei. Hei.
" I want to live / I want to give / I've been a miner for a heart of gold /
It's these expressions / I never give / That keeps me searching for a heart of gold / And I'm getting old "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti