Skenario

Turpa kiinni kakara, nyt on tarinahetki.

---

Pyydän sinua nyt kuvittelemaan seuraavan tilanteen. Olet keski-ikäinen, elämääsi kyllästynyt yksinhuoltajaäiti. Asut Porissa, jonne muutit tyttäresi kanssa kuusi vuotta sitten erotessasi väkivaltaiseksi paljastuneesta kihlatustasi. On kesäkuu ja tyttäresi on nyt siirtymässä kahdeksannelle luokalle. Olet tehnyt viimeisen vuoden aikana satunnaisia pätkätöitä pitääksesi itsesi, tyttäresi ja koiranne kunnossa ja kylläisinä.

Olet juuri saapunut 5-kerroksisen kerrostalon etuovelle pitkän, stressaavan ja turhamaisen työpäivän jälkeen. Työnnät oven auki. Tunnet, kuinka kuuma ja pölyinen ilma syöksyy sinua päin rappukäytävästä. Kävelet hissille ja painat hissin oven vieressä olevaa nappia. Siihen syttyy valo. Kuuluu hyrinää, ja hissi laskeutuu oven taa. Raahaudut hissiin ja painat nappulaa, joka lähettää hissin 4. kerrokseen. Hyrinä jatkuu. 

Toinen kerros. Kolmas kerros. Hissi pysähtyy. Mietit, että ehkä joku oli tilannut hissin kolmannesta kerroksesta. Odotat oven avautumista. Jonkin ajan kuluttua alat huolestua. Hissi ei liiku ja ääntäkään ei kuulu. Noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen joku tilaa hissin 1. kerrokseen. Hissi laskeutuu ja koppiin ahtautuu seuraksesi vanha mies, joka hymyilee aurinkoisesti. Mies painaa 2-nappia ja hissi nousee toiseen kerrokseen. Päätät kävellä sieltä rappusia pitkin 4. kerrokseen, sillä et enää jaksa luottaa hissiin.

Työnnät avaimen avaimenreikään. Kolmen yrityksen jälkeen käteesi osuu oikea avain ja pääset sisään. Asunnossasi on kuuma kuin saunassa. Potkaiset kenkäsi ahtaan eteisen lattialle. Kävelet ahtaaseen, kuumaan keittiöön, avaat ikkunan ja katsot ruokapöydälle. Tyttäresi on jättänyt sinulle lapun:

"Käytiin syömässä pari pakastepitsaa

empun kaa, lähettii sit niil. Tuun kotii

enne 23, lait ruoka valmiiks."

Otat tiskipöydältä lasin, jossa on tilkka hapanta maitoa pohjalla. Peset lasin ja täytät sen vedellä. Juot lämpimän veden miettien, saapuuko tyttäresi huomenna vai ylihuomenna kotiin. Lasket lasin ja kävelet olohuoneeseen. Heittäydyt sohvalle ja katsot ostoskanavaa. Hetken kuluttua huomaat lattialla läähättävän koiran, jonka hampaissa on tyhjä vesikulho. Tyttäresi ei ole tänäänkään ulkoiluttanut tai ruokkinut sitä, vaikka sitä niin kovasti lupailtiin esikouluikäisenä. Suljet television, täytät kulhon vedellä ja katsot, kuinka lemmikkisi tyydyttää janoaan iloisesti. Kiinnität talutushihnan ja lähdet rappusia pitkin etuovelle.

Käännyt perinteiselle koiranulkoiluttamisreitillesi. Kävelet pikku tietä risteykseen ja käännyt pitkälle tienpätkälle. Näet kaukaisuudessa ryhmän teinejä. Kaksi pyöräilee sinua kohti jutellen ja nauraen. Kaksi kävelee sinusta poispäin toisen taluttaessa pyörää. Yksi kävelee sinua kohti tien toisesta päästä. Kaikki näyttävät olevan suhteellisen kaukana. Kävelet koirasi kanssa tietä pitkin. Kuten yleensä, ajattelet, mitä tapahtuisi, jos riistäisit itseltäsi hengen. Päätät tälläkin kertaa lopettaa ajatukset lyhyen. Mietit tytärtäsi ja hänen elämäänsä. Aurinko polttaa ja pyöräilevät nuoret ovat hävinneet näkyvistä. Itse asiassa et näe enää autoja tai muita ihmisiä. Koko suurella tiellä ei ole ketään muuta kuin sinä, sinun koirasi ja sinun suuntaasi kävelevä nuori poika.

Pojalla on kirkkaat, värikkäät vaatteet ja tylsiintynyt ilme. Välillä hänen suunsa näyttäisi kääntyvän hymyyn, mutta hän yrittää pakottaa hymyn pois. Joskus kuuluu pieni naurahdus. Poika lähestyy sinua, ja sinä lähestyt poikaa. Pysähdyt koirasi takia ennen liikennevaloja. Vastaantuleva poika ei tunnu välittävän siitä, että kävelee punaisia päin. Onneksi autoja ei näy eikä kuulu. Katsot, joko koirasi olisi valmis jatkamaan. Ei ole. Katsot taas tietä ylittävää poikaa. Hän on pysähtynyt keskelle tietä. Hän on peittänyt kasvonsa käsillään, ja hänen naamansa näyttää punaiselta. Vilkaiset koiraasi ja katsot takaisin tielle nähdäksesi, kuinka poika lyhistyy asfaltille ja purskahtaa äänekkääseen nauruun. Kävelet hieman lähemmäksi ja polvistut pojan lähelle. Poika katsoo sinua. Hänen suunsa on leveässä hymyssä ja hänen silmissään on kyyneleitä. Hän purskahtaa uudestaan nauruun. Hän kaatuu kyljelleen maahan ja jatkaa nauramistaan.

Nouset seisomaan ja näet hänen korvissaan nappikuulokkeet. Päättelet siitä, ettei ole mitään syytä huoleen, ja jatkat matkaasi. Poika nousee yskähtäen hetken kuluttua ylös ja jatkaa myös matkaansa välillä naurahtaen.

---

Minulla on pieni tunnustus. Minä olen se tarinassa esiintynyt poika. Olin äsken kävelyllä ja nauroin päin ihmisten naamoja. Kuuntelin nimittäin, yllätys yllätys, YoGPoDia. Tarina siis perustuu tositapahtumiin. Paitsi se kohta, jossa kävelin punaisia päin. Minä en ikinä kävelisi punaisia päin. Uskokaa pois. Jos vieläkin kuvittelet olevasi elämäänsä kyllästynyt työtön yksinhuoltajaäiti, voit jo lopettaa. Paitsi jos et halua lopettaa. Lopeta kuitenkin joka tapauksessa itsetuhoiset ajatukset.

Muistaakseni minulla oli muutakin sanottavaa tässä blogitekstissä, mutta en enää muista mitä.

Tämän lauseen ja tuon ylemmän lauseen välissä on 20 minuuttia, sillä Lehmänkellosta kysyttiin, mikä on seurakuntayhteys. En tiennyt ja enkä tiedä vieläkään. Hyvää Gay Pride -päivää kaikille!

" L is for Love, baby / O is for Only you that I do / V is for loving Virtually everything that you are

/ E is for loving almost Everything that you do / R is for Rape me / M is for Murder me /

A is for Answering all of my prayers / N is for Knowing your loverman's going to be the answer to all of yours "

Vihreä päivä @ Kivi am sormus - Suora

En ollut siellä. Olisin kyllä kovasti halunnut. Siis Rock the Beach -tapahtumassa, Helsingissä, 26. kesäkuuta, Radio Rock -lavalla esiintyi yksi meikäläisen all-time-lempparibändeistä, eli siis Green Day. Niille, jotka olivat paikalla, nostan hattua ja kiehun kateudesta. Mutta se siitä. Nyt kerron Teille minun yöelämästäni.

Kun minut alkuvuodesta lisättiin Lehmänkelloon, aloin valvoa pidempään, koska juttelin siellä mukavia. Yhtenä yönä alkukesästä juttelin ehkä hieman liian kauan erään Lehmänkellon jäsenen kanssa. Tässä lyhyt ote keskustelusta:

minä:             Hei mitä frikii*
mitä frikii*:    mitä jaspe
minä:             Aurinko nousee [kieltä näyttävä hymiö]
mitä frikii*:    [naurava hymiö] [naurava hymiö] [naurava hymiö] [naurava hymiö]

Tuollaisia ne keskustelut yleensä ovat. Yksinkertaisia ja vähän liian ajankohtaisia. Ei paljon mitään kunnollista. Mukavia kuitenkin kovin usein. Nyt saan varmaan nyrkin nenuun kun otin ilman lupaa pätkän keskustelusta. Worth it, tuli mukavasti filleriä. Tällä viikolla en kuitenkaan ole jutellut Lehmänkellossa niin paljoa, koska mitä frikii* ja Riisiy* ovat viettäneet hieman väsyttävää elämää, Rudolph* on kuulemma menettänyt puhelimensa ja ryhmässä on yksi Fisu* liikaa syystä jota minulle ei ole vieläkään kerrottu. Toivottavasti jutut jatkuvat taas ensi viikolla.

(*=Nimet muutettu)

Eilen yöllä valvoin taas kiitettävän pitkään. Juttelin alkuillasta hieman muutamassa ryhmässä (lue: kahdessa), ja jostakin syystä jossakin kohtaa iltaa päässäni alkoi soida Green Dayn kappale Amy, ja päätin hakea sen YouTubesta. En löytänyt siitä muuta kuin live-version. Mobiili-YouTube on kyllä kohtalaisen huono tästä syystä. Katsoin live-version ja sitten katsoin live-version toisesta biisistä. Kolmanneksi hain "Stray Heart live" ja otin jostain saksalaiselta festarilta videon. Katsoin sitä muutaman minuutin ja huomasin, että ko. video oli kokopitkä Green Day -stream maaliskuiselta "Rock am Ring" -festareilta.

Katsoin videon loppuun. Tunsin oloni erittäin mukavaksi. Tunnelma oli koko ajan katossa ja yleisöä otettiin lavalle mukaan. Kaikki olivat iloisia ja innoissaan ja minäkin olin kun katsoin sitä. Videon loputtua kello oli puoli kolme yöllä ja päätin mennä nukkumaan. 2:30 saattaa vaikuttaa muiden mielestä vielä suht aikaiselta nukkumaanmenoajalta, mutta minun mittakaavallani se oli vähän liikaa.

Tämä on kai suht hyvän pituinen teksti. Jätänkin tämän tähän. Siis vieläkin maanantaina odotettavissa uutta tekstiä. Koitan jos kyselygadget toimisi taas. Hei, hei.

" I'm missing you / I'm missing you /
You're not around and I'm a complete disaster / I'm missing you "

Ulko- ja sisälmykset

Luin eilen tämän blogin tekstejä alusta lähtien. Blogin ulkomuoto uudistui viimeksi kunnolla helmikuussa, ja päätin taas hieman uudistaa sitä. Ulkonäkö on nyt vähän hillitympi, ei kovin paljon erilainen. Sisällöllisesti päätin jättää pari juttua pois. Ensimmäisen varmaan huomasittekin jo: en enää suurenna tekstin ensimmäistä sanaa. En tiedä, miksi edes alunperin tein niin. Toinen asia, jonka jätin pois, on allekirjoitus. Lyriikat kai säilyvät, mutta joskus voin korvata lyriikat jollain enemmän tai vähemmän tyhmällä lausahduksella tai mitälie. Mutta suuri Courier -JASU- on nyt poissa. Blogin lopussa onkin aina lause "Kirjoittanut Jasu M. klo [...]".

Muina muutoksina poistin yläpalkin Blogger-hommelin, josta pääsee nk. "Seuraavaan blogiin" tai jotain. Se ei ollut tarpeellinen, joten sitä ei enää ole. Lukijoita-gadgetin alle lisäsin "Arkistokatit", mistä pääsee navigoimaan helposti vanhoja tekstejä, jos jostain syystä niin haluaa. Lisäsin myös "Favicon" -kuvan, jonka kai pitäisi näkyä jossakin URL:n edessä. Itse en tiedä, toimiiko se, mutta jos toimii, niin hyvä.

Sitten aikataulujuttua. Koska lähiaikoina blogitekstieni määrä on ollut niin epävakaata, sanon nyt selvät faktat. Mitään kunnollista aikataulua ei ole olemassa. Ainoa määräinen blogitekstin julkaisupäivä on joka kuun ensimmäinen päivä. Asia ei kuitenkaan ole niin, että kirjoittaisin tästä lähin tekstiä vain kerran kuussa. Ehei, ystäväiseni. Vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Lupaisin jopa jokaviikkoista tekstiä, jos uskaltaisin luottaa muistiini sen verran. Onneksi olen usein yhteydessä erään Anonyymi-yhteisön jäsenen kanssa, ja hän muistaa aina välillä kysyä että milloinka kirjoitan taas blogiini. Se on suht hyvä muistutus. Mutta, kuten sanottua, muut tekstit kuin kuun ensimmäiset tekstit ovat kovin epävarmassa aikataulussa. Yritän taas kerran tiivistää tahtia, mutta ymmärrän kyllä, jos ette usko minua.

Tällä(kin) kertaa kirjoittamattomuuteni syinä ovat olleet laiskuus ja huono muisti. Tietysti voisin syyttää myös sitä, että olin jälleen ma-to ajan ilman nettiä. Nyt kun tarkemmin ajattelen, se olisikin ollut ihan järkevä syy. Olin myös viime viikolta ke-su ilman nettiä, sillä olimme merellä viettämässä juhannusta.

Kuva Luvian juhannussalosta löydetty mariannesdream.blogspot.fi:stä.

Minun juhannukseni oli suhteellisen erilainen suhteessa menneisiin juhannuksiin. Juhannusillalla kävelin saaremme rantakallioille kameran kanssa ja odotin, että saisin kuvata auringonlaskua. Odotellessani kerääntyi auringon eteen pilviä ja kävelin takaisin mökille. Vietin pari kolme tuntia yksin suuressa mökissä ja odotin, että vanhemmat tulisivat juhlista. Ne pari kolme tuntia olivat kovin mukavat. Kolmisen tuntia istuin sohvalla pipo päässä. Söin Pringlesejä, luin MADiä ja kuuntelin Radio Rockia. Tuon lisäksi juttelin Lehmänkellossa, ja se oli kovin mukavaa myöskin. Porukat kotiutuivat siinä yhden aikaan yöllä. Kaiken kaikkiaan juhannus meni mukavasti. Sunnuntaina tulimme kotiin.

Maanantaina kävimme TAYS:ssa eli Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa tai jossain sellaisessa. Kävin MRI:ssä ja se oli ihan kiva kokemus. Myöhemmin samana päivänä lähdimme jälleen mökille. Torstaina tulimme taas kotiin. Myöhemmin samana päivänä sain nauttia sosiaalisesta elämästä. 18-21 kahvilassa muutaman kaverin kanssa, 21-23 huoltoasemalla parin kaverin kanssa. Illan lopuksi minulla oli verta hupparissani.

Pelimaailmassani ei ole tapahtunut paljon mitään. Monta viikkoa olen pelannut tasan neljää peliä: Kingdom Hearts II; The Elder Scrolls V: Skyrim; The Last of Us; MineCraft. Kaikki erilaisia pelejä, kaikki mahtavia pelejä. En sisällyttänyt listaan sitä, kun pelasin kahvilassa Buzz!:ia ja Guitar Heroa. En tiedä, miksi mainitsin asiasta.

Olen moneen kertaan maininnut, että odotettavissa olisi ripariteksti. Nyt en kuitenkaan olisi niin kovin varma, teenkö sittenkään sitä. Leiristä on jo melkein kolme viikkoa, joten en muista siitä paljon mitään. Jos joku fellow leiriläiseni tulisi auttamaan kirjoituksessa, niin sitten ehkä, mutta muuten tuskin. Eli todennäköisesti tuskin.

Viimeistään maanantaina siis odotettavissa tekstiä. Jos en maanantaina tee tekstiä, niin tiistaina sitten. Ensi viikolla viimeistään. Hei hei.

" Burning rythms and posting lies / And a bunch of fools drown in shame "

The Last Of Us - Arvostelu

Todistin äsken mitä tapahtuu, kun angstiselle teinitytölle annetaan kesätyöpaikaksi Itella. Ovelta kuului rapinaa ja pauketta, ja kun kävelin katsomaan, mitä tapahtuu, luukusta putosi pari ryppyistä mainosta ja ryppyinen kirjekuori. Siitä muistin taas bloginikin.

Nimimerkki "Sauli Saurus" kysyi kesäkuun esikoistekstissä että voisinko tehdä arvostelun jostakin kappaleesta, karkista, juomasta, kuvasta, yms. Vastasin että voisin. Tässä se nyt on.

---

THE LAST OF US

Jasun Blogi exclusive arvostelu

The Last Of Us merkitsee minulle henkilökohtaisesti aika paljon, sillä se oli ensimmäinen peli, jonka ostin heti julkaisupäivänä. Sain maksaa siitä kolmekymppiä vaille sata euroa, mutta nyt voin sanoa, että olen ostanut pelin heti sen ilmestyttyä.

En ole itse pelannut peliä kovinkaan pitkälle, mikä on kai hyvä asia, sillä minun on vaikea spoilata mitään.

The Last Of Us sijoittuu maailmanlopun jälkeiseen Amerikkaan, niinkuin aika moni peli nykypäivänä. Tällä kertaa maailma on tuhoutunut sienimäisen sairauden takia. Sairaus saa ihmiset käyttäytymään periaatteessa niin kuin Half-Lifen nopeasti liikkuvat zombiet: Erittäin aggressiivisesti. Sairaus siis leviää sienen lailla itiöiden kautta. Oireina tosiaan ovat aggressiivisuus ja väkivaltaisuus. Kauan kestäneen sairauden vaikutuksena sieni leviää myös ulkoisesti peittäen tartunnan saaneen ihmisen kasvot. Tässä hyvä kuva Gematsusta.

Gematsu on siis osoite, josta löysin kuvan, eikä minkään hahmon nimi tai mitään.

Pelaaja ohjaa Joel-nimistä heppua, jolla on kohtalaisen rankka menneisyys, ja joka on tottunut pitämään huolta itsestään. Hän saa kuitenkin seurakseen Ellie-tytön, jolla on sienestä tartunta, mutta ei mitään kunnollisia oireita.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että pelin intro on upea. Pelattavuus on hyvin paljon Unchartedin kaltainen, jokseenkin hieman realistisempi. The Last Of Us tosiaan on Unchartedin tekijöiden, Naughty Dogin peli. Ja kuten monet tietävät, The Golden Abyss jäi todennäköisesti viimeiseksi Uncharted-peliksi. The Last Of Us näyttää kuitenkin, että Nauhgty Dog pärjää erittäin hienosti myös ilman suurta määrää nokkelaa huumoria tai ristiretkiä.

The Last Of Us nostaa tunteet pintaan heti alussa, ja vaikeustasoa ei paljoa puutu. Vaikka olen pelannut peliä niin vähän, annan arvosanaksi 14/15. Yksi piste vaille maksimia, sillä pieni sisäinen pessimistini jaksaa odottaa jotain latistavaa. Hieno peli.

---

Kuten varmaan näettekin, en ole kovin hyvä kirjoittamaan arvosteluja. Jos joku sai tuosta jotain selvää, niin hyvä on.

Riparitekstiä on odotettavissa. Lähdemme taas huomenna mökille, ja tulemme sunnuntaina takaisin, eli saatte taas odottaa jonkin aikaa.

Sori ja kiitti.

-JASU-

Nu är det Jul igen, och nu är det Jul igen
och Julen varar väl till påska

Vihreä resepti

Whoops, I did it again. Tiedän. Tiedän, että lukijoita on nyt varmaan kolme vähemmän kuin mitä viikon alussa koska en osaa pitää lupauksia. Tiedän, että Teitä viimeisiä lukijoita alkaa ärsyttää tämä tämmäinen anteeksipyytely ja lupaukset. Tiedän, että Teitä alkaa myös kyllästyttää kaikki kirjoittamattomuuteni syyt niin, että niitä voi epäillä tekosyiksi. Minulla on syy tähänkin kirjoittamattomuusjaksoon, uskokaa tai älkää. Tai parikin syytä.
Syy uuno: Minulla on sosiaalinen elämä.
Syy doos: Pelaaminen
Syy trees: Inspiraation puute
Syy kvartto: Laiskuus
Syy sinkko: Tonnikalasalatti
Syy saatse: Rippileiri
Kirjoitan nyt jokaisesta syystä erikseen, sillä se on hyvää täytettä. Muuten olen muuttanut blogin ulkonäköä ihan pikkuisen, ja jos se on sinusta ärsyttävää, niin ilmoita, niin minä lopetan.
Syy uuno: Sosiaalinen elämä. Johtuu ehkä eniten syystä numero saatse. Minulla on uusia kavereita ja vanhatkin jaksavat jostain syystä katsella rumaa pärstääni. Plus Lehmänkello.
Syy doos: Pelaaminen. E3 oli juuri, ja kaikkien pelaajien tulisi tietää se. E3:ssa julkistettiin peli, jota olen odottanut jo reilut kahdeksan vuotta. Joten kuten hyväänkin aikaan julkistettiin, sillä tällä hetkellä pelaan sarjaa läpi. Peli on Kingdom Hearts III. Eikä siinä tosiaankaan kaikki. Suurin osa ajastani on kulunut peliin, johon on oletettavissakin ajankulumista. Tiistaina, 11. kesäkuuta nimittäin ostin The Elder Scrolls V: Skyrim -pelin. Hahmoni on punapäinen ihmissusinainen Jemina Kuhlclocke. Skyrimin lisäksi olen pelannut totta kai Kingdom Hearts II:sta. Tänään ostin PS3:selle juuri julkaistun pelin The Last of Us, jonka uskon olevan erinomainen peli ja jonka pelaamisen aloitan viimeistään ensi viikolla.
Syy trees on helppo arvatakin. En vain ole keksinyt, mistä puhua. Paitsi ehkä rippileiristä.
Huomasin juuri, että tämä uusi tapa on kovin epäkäytännöllinen. Vaihdan tässä nyt takaisin vanhaan kunnon malliin.

Syy kvartto on itsestäänselvä.

Syy sinkko: Tonnikalasalatti. Eilen myöhään illalla keskustelin Lehmänkellossa siitä, kuinka herkullista on tonnikalasalatti ja millaista minun tonnikalasalattini on. Tässä resepti, jonka saimme aikaiseksi:

"Mösjöö Jasun Perinteinen Koko Perheen Subway Tonnikalasalatti(tm)"

Välineet:
Suuri muovinen IKEA -kulho

Ainekset:
250g Lehtisalattia
250g Jäävuorisalattia
250g Katkarapua
1-2 purkkia tonnikalaa
Yksi kurkku
Puoli tölkkiä säilykeananasta
6-9tl Raejuustoa
1dl X-tra Perinteinen Salaatinkastike TAI 1dl Valkosipulikastike
Paketti fetajuustoa TAI 1/4 Leipäjuustoympyrästä puolukkahillon kera
1 tai puoli purkkia tonnikalaa
Ripaus oreganoa
Ripaus basilikaa
Ripaus suolaa
Ripaus oliiviöljyä
Ripaus valkosipulia
Ripaus tillingeriä

Ohjeet:
1. Heitä kaikki ainekset kulhoon haluamassasi järjestyksessä.
2. Jos salattia ei tarjota lapsille, lisää joukkoon 1-100 tilkkaa punkkua mielesi mukaan.
3. Sekoita joko käsin tai tehosekoittimessa.
4. Maista sotkua. Mikäli maku ei miellytä, lisää 1-10 tilkkaa punkkua tai pillimehua sen mukaan, syökö lastasi salatti vai ei. Toista kunnes maku on mieluisa.
5. Heitä luomus biojätteisiin. Voit halutessasi siivilän avulla ottaa nesteet talteen ja käyttää salaatinkastikkeena.
6. Tilaa Subwaysta tonnikalasalaattia.
7. Lisää salattiin 1-100 tilkkaa punkkua mielesi mukaan.

Tuon reseptin kirjoittamiseen ei mennyt kuin tusina minuuttia.

Syy saatse: Rippileiri. Oi voi.

Se saa jäädä toiseen kertaan.

Jätän anteeksipyynnön väliin tällä kertaa. Saa nähdä mitä siitäkin seuraa.

Tai pyydän kyllä anteeksi yhdestä asiasta. Siitä, että tripod vai mikä lie ei suostu näyttämään Ihaa-aasin kuvaa tuossa sivupalkissa. Ihan vaan pottuillakseni maailmalle en vaihda sitä.

Huomenna on konfirmaatioseremonian harjoitukset. Ylihuomenna on konfirmaatioseremonia. Saa nähdä, milloin seuraavaksi kirjoitan. Toivottavasti suht pian. Ainakin blogitekstiä rippileiristä on odotettavissa. Kiitos ja näkemiin.

-JASU-

Talk to me softly, there's

something in your eyes

Kesäloma Alko

Jep.

Kesäkuussa kuukauden kysymystä ei siis enää ole, sillä Bloggerin widgetit eivät toimi. Ehdotuksia KK:n tilalle otetaan vastaan.

Kesäkuun henkilöä en ole miettinyt yhtään. Päähäni pulpahti äsken eräs aasi. Se saa riittää.

Nyt jotain uutta: Ilmoitan, että en tee paljoa blogitekstejä ensi viikolla, sillä ko. viikolla on rippileiri, johon aion osallistua. MAHDOLLISESTI, toistan, MAHDOLLISESTI, eli siis ehkä, kirjoitan kännykällä jonkin pikku tekstin joskus siellä leirillä.

Kuten moni teistä tietää, olen koululainen, ja koululaiset saavat yleensä lukukauden päätyttyä päättötodistuksen. Koska olin monta viikkoa sohvalla homehtumassa, todistukseni ei vastannut yleisiä odotuksiani. Kouluarvosanat ovat kovin suhteellisia, ja sen takia suurin osa teistä varmaan ajattelee, että minulla oli hyvä todistus. Minulla oli suht hyvä todistus, kyllä, mutta olisin halunnut parempaa. Keskiarvo oli kahdeksan ja puoli. Viime todistuksessa se oli 8,6... eli tarkemmin ajateltuna ei mennyt niin huonosti.

Toukokuussa oli vain viisi tekstiä, ja tässä kaikista viidestä tekstistä allekirjoitusbiisit:

Vappen special: Biffy Clyro - Saturday Superhouse
...ja sanoin heeieeieeieieei: HEEYAEEYAEEYAEYAEEY
Matka maailman ympäri ja takaisin: Green Day - Are We the Waiting
Yum-a-dee-doo: Olavi Uusivirta - Me ei kuolla koskaan
Mammutti special: Metallica - One

En ole ylpeä tuosta määrästä. Anteeksi ja näkemiin. Jos en kirjoita puhelimella, niin nähdään sitten viikon kuluttua.

Hyvää kesää!!!

-JASU-

Tiditiditii tidittitit tiitiidii
Tittiidiidii tittittittiidiidiidii