Juoksujalkainen

Kaikenlaiseen kannattaa varautua, kun antaa sydämensä jollekulle. Tai jollekin, täällä ei tuomita ketään. En oikein kaikesta halua puhua, joten yksinkertaisesti laitettuna olen lähipäivinä pyörinyt moneen kertaan koko kirjavan tunteiden ympyrän ympäri sisäkautta. Levottomuudesta pelkoon, naurusta itkuun, rakkaudesta vihaan ja niin edelleen. Ympyrä rullaa edelleen ja kukaan ei tiedä kuinka kauan. Se on kamalaa ja kaunista. Kaunista niin kuin palava kerrostalo psykopaatin silmissä. Se on kamalaa.

Sunnuntaina vietettiin juhlia sen johdosta, että olen selvinnyt hengissä täällä maan kamaralla tasan kuusitoista vuotta. Synttärit eivät olleet mitenkään erityisen mahtavat. Nukuin huonosti ja huonossa asennossa, joudun tekemään töitä puolen päivää ja illalla minulla oli huono olo. Toisaalta sain tunkea naamaani erittän hyvää ruokaa ja minulle annettiin pari mukavaa lahjaakin. Ja muutamaa minuuttia ennen päivän loppumista eräs tärkeä henkilö ilmestyi ja polkaisi edellämainitun tunneympyräni sellaiseen vauhtiin että huh-huh. Sen jälkeen olen nukkunut öisin liian vähän mutta en ole tuntenut oloani väsyneeksi. En tiedä mitä tapahtuu ja en pidä siitä.

Olen myös viime aikoina keskittynyt enemmän musiikkiin. Olen alkanut kuunnella uusia hyviä bändejä ja löytänyt hienoja biisejä. Bändejä kuten Knife Party, 3 Doors Down, SoaD ja Red Hot Chili Peppers. Biisejä kuten Hey There Delilah, Here Without You, Watercolour ja Uh. Kitaraa olen aina välillä rämpyttänyt ja löysin kaapin pohjan perältä mikrofonin.

Päätin aikaisemmin tässä kuussa pitää eräänlaista päiväkirjaa tästä vuodesta. En tiedä miksi, sillä minulla on jo blogi. Tämä päiväkirja on kuitenkin luomani soittolista YouTubessa, johon lisään rakastamiani kappaleita jotka sopivat silloisiin tunnelmiin ja tunteisiin. Tällä hetkellä listalta löytyy 13 biisiä, ensimmäisenä Hugh Laurien "Changes" (ensimmäinen kappale jonka kuulin tänä vuonna) ja viimeisimpänä Pendulumin "Crush" (löysin kappaleen jokin päivä sitten ja se sopii hyvin nykyisiin tilanteisiini ja se kuullostaa tosi hyvältä). Soittolista löytyy nimellä "CGAF, bitch.". Tiedämmehän että kyllä Teitä kaikkia haluttaa sitä kuunnella nyt moneen kertaan.

Hetken mielijohteesta otin tulostimen käyttöön ja täytin osan seinästäni suosikkisarjojeni promojulisteilla. En tiedä miksi tein sen, mutta seinä näyttää nyt erittäin hyvältä.

Nykyinen suosikkijuliste ja -sarja on muuten Coven. Suosittelen. Kuin myös noita muitakin. Ja sitten en enää oikein juuri nyt muistaisi muuta kirjoitettavaa joten jätän tämän tähän. Hyvää jatkoa ja onnea. Tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Minä en ehkä tiedä mutta sinä tiedät. Onnea siihen.

Epäämys

Eilen ajattelin koulussa, että eihän se voi olla niin vaikeaa opiskella muutama tunti päivässä. Lukea ja kirjoittaa ja keskittyä, mahdollisesti musiikin säestyksessä. Huomenna olisi ruotsista testikin. Minäpä luen oikein urakalla tänään.

No, heti 14.10. koulun jälkeen lähdin kaverille. Siellä aika kului suht mukavasti. Kotiuduin siinä kuuden jälkeen. Ajattelin, että tässähän ehtii vielä hyvät neljä tuntia urakoida. Vai pitikö minun harjoitella sitä yhtä biisiä kitaralla? Kolmen tunnin kuluttua muistin opiskelun. Ei minulla enää siihen ollut energiaa eikä intoa. Katsoin jakson Supernaturalia ja kävin levolle. Luin sanat kerran aamulla äkkiä läpi.

Kaiken lisäksi minulla olisi ollut kämppikanslerikurssi kuudelta, jos olisin sen muistanut. Mutta ei se päivä ihan hukkaan mennyt. Biisi sujuu paljon paremmin ja sain sanat muokattua kohtalaisen hyvään jamaan. Ruotsin testi meni myös suht hyvin.

Harjoittelin biisiä tänään lisää. Tulin iloiseksi, kun pääsin mokaamatta alusta loppuun useampaan kertaan. Laitoin kitaran alas ja jatkoin päivääni. Hetki sitten huomasin, että leikkasin kynteni. Paniikissa koetin biisiä, eikä se sujunut yhtään. Heitin pari paistinpannua ja limsatölkin ikkunasta ja aloin kirjoittaa blogiin. Nyt pitää joko odottaa noin viikko että kynnet kasvavat takaisin tai opetella soittamaan ilman. Kumpikaan ei ole kovin hyvä vaihtoehto, sillä haluaisin esittää ko. biisin eräälle henkilölle tässä lähiaikoina. Ketuttaa kohtalaisesti.

Luulen, että jotenkin alitajuntaisenlaisesti kiellän sen, että Breaking Bad loppui. Olen nimittäin suurimman osan musiikinkuunteluajastani kuunnellut kyseisen sarjan complete soundtrackia. No, aloitan kuitenkin todennäköisesti pian sarjan alusta, koska miksi ei. Tästä taas sitten lähden ja tulen takaisin ehkä joskus taas. Lukijoita ei tunnu oikein olevan kamalasti, joten tuntuu pahasti siltä, että lopetan blogin joskus lähiaikoina. Tuskin, mutta silti. Adjö.

Baby Blue

Heipä hei, ystävät rakkaat. Minä näin juuri yhden television suosituimman ja puhutuimman sarjan viimeisen jakson. Ai perkele. Käsittämättömän upea sarja oli tämä Breaking Bad. Loputtomien kehujen lukeminen olisi varmaan tylsää, varsinkin sarjasta, joka ei täällä Suomessa kai ole kovinkaan tunnettu. Ainakaan minun mielestäni. Jos kehuja haluat kuulla, suosittelen katsomaan Netflixistä tai jostan ko. sarjan jaksot 01x01:stä 05x16:een ja kuuntelemaan omia ajatuksiasi. Huh, huh.

No, mitäs tässä viime aikoina on tapahtunut... Olin torsaista maanantaihin viitenä päivänä putkeen sosiaalisissa kanssakäymisissä vapaa-ajalla, ja silti minulla oli aikaa katsoa monta tuntia hienoja TV-sarjoja ja pelata montaa eri peliä ja katsoa pari leffaa ja tuntea laajan valikoiman tunteita ja syönyt erittäin hyvän aterian. Kuulin myös ensimmäistä kertaa kunnolla erään kappaleen, opettelin sen sanat, opin soittamaan sen kitaralla ja muokkasin siihen jopa omat sanat, koska miksi ei. Vielä kun tietäisi, mitä hyötyä siitä on. Toistaiseksi soitan sitä vain omaksi ilokseni.

Aloitin Breaking Badin, kun minulta loppuivat Doctor Whon jaksot. En tiedä, mikä sarja jatkaa tätä jonoa. Näillä näkymin se tulee olemaan Sherlock tai jo aloitettu American Horror Story tai oikeastaan mitä todennäköisimmin myös jo aloitettu Supernatural. Teitä kiinnostaa, uskokaa pois.

Nyt todennäköisesti käyn suihkussa ja uppoudun Tumblriin pariksi tunniksi ja nukahdan. Adios.

Cell Entry

Tänään oli hieno päivä. Ainakin suurimmaksi osaksi. Heräsin puoli tuntia ennen kuin kello soi tekstiviestiin, joka piristi päivääni jo ennen kuin se alkoi. Koulupäivä meni aika tavallisesti. Liikuntatunnilla luisteluesteeni takia tein pikku lenkin. Biologian viimeinen koe meni suht metsään. Läksyt jäivät tekemättä.

Katsoin kotona jakson Supernaturalia ja selasin Tumblria. Myöhemmin kävin katsomassa uutta perheenjäsentä. Nyt odottelen muiden muassa unta. Huomenna on täsmätutustuminen lukioon jonne en hae.

Luullakseni siinä kaikki. Kuulemiin sitten.

Twenty-fourteen

Minulla on varsin kehno olo ja on ollut koko päivän. Jouduin lähtemään opinahjostakin aika äkkiä kun kipu oli aika mahtava. Olo on tukala, mutta ajan helpottamista ovat auttaneet sarjat ja pelit, yllätys yllätys. Kotiin päästyäni katsoin jakson American Horror Storya ja keitin teetä. Tämän jälkeen katsoin toisen jakson American Horror Storya ja keitin toisen kupin teetä. Siirryin sohvalle katsomaan vielä kaksi jaksoa American Horror Storya ja Supernaturalin ensimmäisen jakson. Tämän jälkeen päätin kokeilla Deus Ex: Human Revolutionia, jonka olin ostanut maanantaina. Pääsin sitä jonkin verran eteenpäin, ja hienolta kokemukselta vaikuttaa. Pelattuani tarpeeksi katsoin yhden jakson Breaking Badia. Minun oli tarkoitus mennä nokosille, kun paha olo ei häily, mutta eksyin jälleen kerran Tumblriin, josta jotenkin siirryin tänne.

Maanantaina olin ostoskeskuksessa toista kertaa vuonna 2013. Rahaa meni vajaa 50€ kun ostin Linkin Parkin levyt Reanimation ja A Thousand Suns, joista jälkimmäistä voisin kuvailla yhdeksi kaikkien aikojen suosikkilevykseni. Lisäksi löysin GameStopista varsin edullisesti paljon kehutut pelit Deus Ex: Human Revolution ja Fallout: New Vegas. Minun pitäisi kai vähentää pelien ostamista, sillä työpöydälläni on valmiiksi ladattuna pelaamattomia pelejä kuten Alan Wake, Natural Selection 2 ja Half-Life 2.

31. joulukuuta meni erilaisemmin kuin koskaan ennen. Vuodenvaihteen hetkellä en katsellut raketteja, en ollut ulkona enkä ollut kavereiden kanssa. Olin hotellissa, sohvalla, syömässä Pringlesejä ja pitsaa ja katsomassa Helsingin uudenvuoden pippaloita siellä torilla vai missä ikinä olivatkaan. Tämä oli aika mukava vuodenvaihdos, jota ei olisi voinut monella tapaa parantaa.

Ainoa biisi joka viime kuussa täällä soi oli Linkin Parkin My December. Ja lyriikoistahan luovuin jo tuossa vähän aikaisemmin. Ja nyt kun kerran kuun ensimmäisen päivän tekstiäkään ei tullut, voisin rikkoa myös kuukauden henkilö -tradition. Saa kinua jotain takaisin jos haluaa.

Taisin jotain palkintoa jakaa viime vuoden alussa? No, koitetaan pitää edes se rituaali käynnissä. "Vuoden kommentoija 2013" on jaossa tai ei oikeastaan jaossa. Se oli viime vuonna jaossa, tänä vuonna se menee yhdelle henkilölle. Ja se henkilö on nimeltään... *drumroll*

Anonyymi.

Eli siis suomeksi nimetön. Anonyymi-kommentteja oli viime vuonna tasan 40 kappaletta. Mutta koska anonyymejä on monta, heitän tähän kunniamaininnat kaikista kommentoijjista, koska se on hyvää filleriä. Eli tässä tulee.

mitä frikii (4)

OllY44 (3)

oliver kartio (2)

Mauri Muurahainen (1)

Sauli Saurus (1)

möhköfantti (1)

deleteä painanut henkilö (1)

Anoryyni (1)

Anomuumi (1)

ĀħŏǹƔȳʍȉ (1)

Viime vuonna tämä blogi päräytti ilmoille 134 suurempaa tai pienempää tekstiä. Tänä vuonna odotettavissa vähemmän, luulisin. You never know.

Eipä sitten kai muuta kuin hyvää uutta vuotta kaikille. Toivottavasti Teillä oli yhtä mukavat joulunajat kuin minulla. Minulla oli mukavat. Näkemiin.