No, heti 14.10. koulun jälkeen lähdin kaverille. Siellä aika kului suht mukavasti. Kotiuduin siinä kuuden jälkeen. Ajattelin, että tässähän ehtii vielä hyvät neljä tuntia urakoida. Vai pitikö minun harjoitella sitä yhtä biisiä kitaralla? Kolmen tunnin kuluttua muistin opiskelun. Ei minulla enää siihen ollut energiaa eikä intoa. Katsoin jakson Supernaturalia ja kävin levolle. Luin sanat kerran aamulla äkkiä läpi.
Kaiken lisäksi minulla olisi ollut kämppikanslerikurssi kuudelta, jos olisin sen muistanut. Mutta ei se päivä ihan hukkaan mennyt. Biisi sujuu paljon paremmin ja sain sanat muokattua kohtalaisen hyvään jamaan. Ruotsin testi meni myös suht hyvin.
Harjoittelin biisiä tänään lisää. Tulin iloiseksi, kun pääsin mokaamatta alusta loppuun useampaan kertaan. Laitoin kitaran alas ja jatkoin päivääni. Hetki sitten huomasin, että leikkasin kynteni. Paniikissa koetin biisiä, eikä se sujunut yhtään. Heitin pari paistinpannua ja limsatölkin ikkunasta ja aloin kirjoittaa blogiin. Nyt pitää joko odottaa noin viikko että kynnet kasvavat takaisin tai opetella soittamaan ilman. Kumpikaan ei ole kovin hyvä vaihtoehto, sillä haluaisin esittää ko. biisin eräälle henkilölle tässä lähiaikoina. Ketuttaa kohtalaisesti.
Luulen, että jotenkin alitajuntaisenlaisesti kiellän sen, että Breaking Bad loppui. Olen nimittäin suurimman osan musiikinkuunteluajastani kuunnellut kyseisen sarjan complete soundtrackia. No, aloitan kuitenkin todennäköisesti pian sarjan alusta, koska miksi ei. Tästä taas sitten lähden ja tulen takaisin ehkä joskus taas. Lukijoita ei tunnu oikein olevan kamalasti, joten tuntuu pahasti siltä, että lopetan blogin joskus lähiaikoina. Tuskin, mutta silti. Adjö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti