Baby Blue

Heipä hei, ystävät rakkaat. Minä näin juuri yhden television suosituimman ja puhutuimman sarjan viimeisen jakson. Ai perkele. Käsittämättömän upea sarja oli tämä Breaking Bad. Loputtomien kehujen lukeminen olisi varmaan tylsää, varsinkin sarjasta, joka ei täällä Suomessa kai ole kovinkaan tunnettu. Ainakaan minun mielestäni. Jos kehuja haluat kuulla, suosittelen katsomaan Netflixistä tai jostan ko. sarjan jaksot 01x01:stä 05x16:een ja kuuntelemaan omia ajatuksiasi. Huh, huh.

No, mitäs tässä viime aikoina on tapahtunut... Olin torsaista maanantaihin viitenä päivänä putkeen sosiaalisissa kanssakäymisissä vapaa-ajalla, ja silti minulla oli aikaa katsoa monta tuntia hienoja TV-sarjoja ja pelata montaa eri peliä ja katsoa pari leffaa ja tuntea laajan valikoiman tunteita ja syönyt erittäin hyvän aterian. Kuulin myös ensimmäistä kertaa kunnolla erään kappaleen, opettelin sen sanat, opin soittamaan sen kitaralla ja muokkasin siihen jopa omat sanat, koska miksi ei. Vielä kun tietäisi, mitä hyötyä siitä on. Toistaiseksi soitan sitä vain omaksi ilokseni.

Aloitin Breaking Badin, kun minulta loppuivat Doctor Whon jaksot. En tiedä, mikä sarja jatkaa tätä jonoa. Näillä näkymin se tulee olemaan Sherlock tai jo aloitettu American Horror Story tai oikeastaan mitä todennäköisimmin myös jo aloitettu Supernatural. Teitä kiinnostaa, uskokaa pois.

Nyt todennäköisesti käyn suihkussa ja uppoudun Tumblriin pariksi tunniksi ja nukahdan. Adios.