Peränkylän kouluun Luvialle on saapunut mies, joka asentaa uutta, manuaalisesti soitettavaa kelloa. Seuraavana päivänä on koulupäivä. Rehtori on päättänyt, että joka viikko päätetään oppilas, joka pysyy välitunnit sisällä, ja soittaa aina tasatunnein kelloa kutsuakseen oppilaat sisään. Tämä käytäntö sujui hyvin.
36 vuotta myöhemmin sama kello ja sama käytäntö toimivat edelleen. Tänä vuonna kuitenkin on yksi asia erilaista. Kouluun on saapunut 8-vuotias Liisa-tyttö, jonka keskiarvo on puhdas 10.0. Liisa on juuri muuttanut Lapista Luvialle, Peränkylän koulun 3. luokalle. Syksyn ensimmäisenä koulupäivänä kaikki tervehtivät Liisaa, ja halusivat leikkiä hänen kanssaan johtuen hyvästä koulumenestyksestä ja kauniista vihreistä silmistä. Yhdeksältä rehtori soitti kelloa, ja oppilaat astuivat koulun saliin, jossa rehtori piti puhetta.
Rehtori piti pitkän puheen koulun tärkeydestä ja liikunnan tärkeydestä ja ruoan tärkeydestä ja armeijan tärkeydestä ja sukkien tärkeydestä. Puheen lopussa rehtori kertoi kellonsoittokäytännöstä. Hän kysyi, kuka haluaa toimia kellonsoittajana ensimmäisellä viikolla. Liisa valittiin.
Muut oppilaat lähtivät ulos, jotkut harmissaan siitä, ettei Liisa tullut. Välitunnin aikana rehtori kertoI Liisalle, miten kello toimii, ja että kelloa on soitettava tasatunnein. Liisa oli kuulias ja tunnollinen oppilas, ja ymmärsi heti, millainen vastuu hänellä oli.
Liisan ensimmäiset kolme päivää sujuivat hyvin. Välitunnit hän vietti salissa, korokkeen alla olevassa piilopaikassa. Siellä oli kovin mukavaa. Siellä Liisa mietiskeli syntyjä syviä. Yht'äkkiä kello alkoi soida. Liisa katsoi rannekelloaan, ja huomasi, että kello oli vasta viittä vaille. Sitten hän huomasi, että se olikin palohälytin, joka soi. Liisa pelästyi ja yritti ryömiä ulos piilostaan, mutta hänen hameenhelmansa oli takertunut seinässä olevaan irtonaulaan kiinni. Liisa yritti vetää sitä irti, mutta ei onnistunut. Liisa oli jumissa. Hän alkoi haistaa savua. Hän itki, yski ja huusi apua, mutta kaikki olivat jo ulkona, turvassa.
Koulu paloi kokonaan. Nykyään koulun tilalla on puisto, jossa lapset leikkivät ja ihmiset käyvät kävelyllä. Kuitenkin, jos on erittäin hiljaista, joku voi kuulla, kun joka päivä tasatunnein kuuluu hiljainen kellon ääni, jota seuraa Liisan hiljainen itku ja huuto.
Loppu.
--- Alkuperää ---
Tarina syntyi, kun kerroimme 3. luokalla kummitusjuttuja Peränkylän koulussa Luvialla 2007. Päätin koettaa keksiä jotain omaani, ja tässä se on. Tarina sijoittuu samaiseen kouluun, mutta ei suinkaan ole totta. Koulu suljettiin pari vuotta myöhemmin, ja tietääkseni on yhä pystyssä. Korjaan aiemmin sanomaani, tämä ei ole varsinaisesti tarina, vaan pikemminkin vain pelottavahko juttu, ja tämän takia otsikko saattaa vaikuttaa epäilyttävältä. Toistan vielä, että juttu ei ole totta. Ja muuten, tämä ei ole spoileri, olen vain halunnut käyttää sitä sanaa jossain kohtaa. Sori.
¨¨¨¨¨ ¨¨¨¨¨
-Jasu-
Ei tunne yhtään Liisaa
