maanantai 19. marraskuuta 2012

Jasun jutut: Iivari Eerikinpoika

Tämä tarina alkaa eräästä Norjankrillistä nimetä Joonatan-Viljami. Eräänä päivänä Joonatan-Viljami oli uintiretkellä Atlantin valtameren eteläpuolella. Joonatan-Viljamilla oli kylmä, sillä hän oli lähestymässä Etelämannerta. Joonatan-Viljami oli kovin peloissaan, ja yritti uida pois kylmästä, mutta sitten hänet nappasi Länsituulen virta, joka veti Joonatan-Viljami-paran kohti Etelämantereen rantaa.

Päästyään rantaan Joonatan-Viljami oli niin hengästynyt, että hän olisi voinut kuolla. Ja niin hän kuolikin. Kuolinsyynä oli kuitenkin eräs pingviini, joka nielaisi Joonatan-Viljamin nokastaan alas. Sitten pingviini käveli pois rannasta.

Pitäkäämme hiljainen hetki Joonatan-Viljamille.

...

Kiitos.

Tämä pingviini, joka julmasti ja raa'asti söi ystävämme Joonatan-Viljamin, oli poikapingviini. Hänen äitinsä nimi oli Sonja, ja isän nimi oli Eerikki. Poikapingviinin nimi oli Iivari Eerikinpoika, mutta hänen ystävänsä kutsuivat häntä Paavoksi.

Mutta miksi Joonatan-Viljamilla ei ollut lempinimeä? Koska Joonatan-Viljamilla ei ollut ystäviä. Niin surullinen oli Joonatan-Viljamin tarina. Levätköön hän rauhassa.

Paavo pingviini ei ollut tavallinen pingviini. Paavo oli tavallista älykkäämpi pingviini. Paavo oli keksinyt kaasuhellan, joka piti pingviinit lämpiminä. Muuten kaikki pingviinit kuolisivat sukupuuttoon. Kiitos, Paavo!

Mutta Paavo ei käyttänyt hellaa vain pitääkseen itseään lämpimänä. Kun tuli yö, ja kaikki muut pingviinit menivät nukkumaan, Paavo ryhtyi toimeen. Paavo oli nähnyt eräänä aikaisempana yönä liikkuvan tähden. Sitten Paavo näki, että tähdestä putosi jokin tölkki. Sitten Paavo sai aivotärähdyksen.

Sinä yönä Paavo laittoi tölkin hellalle. Se alkoi hehkua, ja siitä kuului vihellys. Sitten sieltä valui nestettä. Paavo joi kaiken nesteen, mitä tölkistä valui. Nyt Paavo oli pahassa sokerihumalassa. Hän herätti isänsä Eerikin. Eerikki huusi Paavolle: "MITÄ ****** NYT PAAVO?! ETKÖ ***** NÄE ETTÄ ME YRITETÄÄN NUKKUA *******!!!" Sitten Paavo sanoi "Hyvästi, iskä". Paavo käänsi selkänsä isälleen, ja lähti lentoon. Katsellessaan poikansa katoavan pimeyteen, Eerikki kuuli Paavon äänen vielä kerran.

Ääni oli hiljainen, mutta selkeä.

Sen äänen Eerikki muistaa loppuikänsä.

Ne olivat Paavon viimeiset sanat:

"Red Bull antaa siivet"


-JASU

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti