Halloween Special: Halloween Spectacular 3: Halloween Manifesto

[Prep.]
Kyllä nyt hieman ottaa nuppiin, kun olisi aikaa ja resursseja väsätä oikein kunnollinen kauhuspessu, mutta mieliala on vääränlainen. Miten oikea mieliala saavutetaan? En tiedä. Mökille lähtö varmaankin auttaisi. Teen sen, jos odottamani puhelu ei saavu vähään aikaan. Toinen asia, jota en tiennyt, on se, että milloin Halloween oikein on. Kuulemma pitäisi olla pyhäinpäivän aattona. Ja sitten sen kuuluisi olla viimeinen päivä lokakuuta. Ongelma vain on se, että pyhäinpäivä on toinen marraskuuta. Lopulta päädyin lokakuun viimeiseen päivään, sillä niin on aina ollut. Nyt siis katson vähän matskua 7 Days a Skepticistä ja ehkä pari muuta hermostuttavaa klippiä ja odotan puhelua ja jos odotan turhaan niin lähden ehkä sinne mökille.

~ Noin kolme tuntia myöhemmin ~

I never got my phone call. It's a bit sad, really. Also, it's the perfect weather for Halloween, on Halloween. Heavy rain, complete darkness and a chilling breeze. Too bad I haven't got any friends with whom I would spend this magical evening. Or then I do, but I haven't been informed of it.

Anteeksi tuosta. Kuuntelin juuri kolmisen tuntia nonstoppina englanninkielisiä podcasteja. Don't judge.

[/Prep.]

Tervoteloa teikät. Tässä blogitekstissä katsastamme muutamaa tavallista lyhkäisempää creepypastaa. Micropasta on se virallisempi nimi. Ei ehkä ihan virallinen, mutta käypä ainakin. Toivottavasti istut mukavasti ja osaat englantia, sillä minä en jaksanut / ehtinyt / ollut tarpeeksi motivoitunut suomentamaan näitä. Aloittakaamme.

Ensimmäinen micropasta on nimeltään "Evening Routine" ja credit on osoitettu nimimerkille "Sangth". Olen tuonut sen, kuten muutkin pastat, suoraan tänne blogiin, jotta Teidän ei tarvi huolehtia epäluotettavista linkeistä ja jotta mobiililukijatkin pääsevät heti lukemaan. Olkaa hyvät:

" Don't look up at the mirror.

You know how that always goes. They look up at the mirror and it's right there behind them. Just stare down and turn the sink handle. Reach over for the towel. No. Whatever you just felt isn't there. Bring your hand back, you don't need to dry them anyway, you're going to bed. Keep your head down, keep your hair over your face like a visor, look at your feet when you turn around. Now pull open the door. Don't look ahead down the hall, of course it'll be standing right there watching you, just keep looking down, act like you're half awake, maybe you can fool it. Turn left and go straight ahead. Don't look down the left or right halls as you reach your door, don't even indulge your peripheral vision, just get there.

Go to your computer and turn off the screen. You know exactly where the switch is. Don't look at what's flashing on the screen. You know that whatever is on there isn't what you left on. Just kneel and hold the power button. It should only take five seconds or so. Come on. Now turn and walk to your dresser just like before. No, don't look at its feet, look at yours. Keep looking down and walking. Don't walk too slow. Don't walk too fast. Pull off your shirt. Don't take forever getting the thing off, just do it quickly. Same with your trousers. Careful. Don't trip yourself. Open the drawer and put them both in. Who cares if it's just one of the shirts, don't look at what else is in there. Just close it. Some of the shirt got caught at the top. Open it again, shove it in, close it.

Ok. Now turn again. Look down. Don't stand too close to the bottom of the bed. Don't let it grab your ankles. Just get on the bed. Now move the pillows and lie on your side with your back to the wall. Keep your eyes closed. Ignore the freezing wall. Grip the covers from the inside tightly, in case it tries to pull them off. Keep your eyes shut.

Don't listen to it.

Keep your eyes shut. Go to sleep. "

Sellainen. Kiva piku tarina aiheellisesta vainoharhaisuudesta ja kliseistä. Stoori löytyi osoitteesta http://www.creepypasta.com/, kuten myös tämä seuraava. Otsikkona "100,000", kirjoittaja tuntematon. Pitemmittä puheitta:

" It might happen one morning that you wake up home alone. This could be normal depending on your situtation, but this morning will be different. While your environment will all seem exactly the same, you'll notice that everything is quieter than normal. If you go outside, you will find a distinct lack of anything like birds, insects... or people. As far as you travel, you will not encounter another sentinent human being. The entire world will be intact, but empty with the exception of yourself.

There are currently over a hundred thousand missing persons cases in the United States alone. Some are just normal cases of murder or kidnappings, but in others, the disappearance cannot be explained and no remains of the person are never located. "

Tätä pastaa mietiskelen joskus, kun olen yksin kotona ja lähden kävelylle. Yleensä illuusion rikkoo joku auto tai muu kadulla liikkuva juttu. Seuraavan tarinan löysin joskus joltain sivustolta, mutta en löydä sitä enää mistään. En voi siis antaa krediittejä kenellekään. En ole edes varma, onko tällä edes otsikkoa. Tiedosto on nimeltään "You never think it will be you", joten se varmaan käy otsikosta.

" You never think it will be you. We grow up hearing about all these horrible stories on the news, watching all these chilling movies, reading horror novels... but after every book or movie, there is always that glimmer of relief that it isn't you. 

I remember that feeling. I miss it, I do. I've lived in the dark for so long now, not knowing what will happen next. I'm scared. I'm alone. I'm confused. Why me? I ask over and over and over again. I've asked so many times now that I'm not sure I even want an answer. Trapped, with no one to help me. I'm just waiting for the next time I see him. It's only a matter of time. I'm unsure what will happen. I suppose it just depends on the mood. With all my pain and suffering, with everything I've gone through, there's one thing I'm thankful for.

I'm glad I never became the victim. "

Vaikuttaa vähän aloittelijan kirjoitukselta, mutta silti erittäin hyvä micropasta. Viimeinen rivi iski kanalta lihat irti. No, siinä oli kolme hyvää pikku tarinaa. Onko tämä teksti valmis? Ei. Seuraava tarina löytyi Redditistä. Nimimerkki Mr_Halloween kirjoitti tarinan "Joking":

" Daddy told me he was coming back. He left with his magic stick and told me to stay inside, no matter what, and wait for him. Daddy is funny. He left me alone with Mommy. And me and Mommy are waiting now, just waiting for Daddy.

Me and Mommy heard noises from outside. It was like a funny groaning. Mommy was scared, but I thought it was funny! Daddy was just joking with us. We heard bangs outside. They hurt my ears. Me and Mommy heard screams, too. They sounded like Daddy's, but Daddy's just joking, I know it! And me and Mommy are waiting now, just waiting for Daddy.

Me and Mommy have been stuck inside for a long long time now, and my tummy hurts. We can hear bangs on the windows now. Me and Mommy can hear groans, too, some even like Daddy's! Mommy is crying now, but I know Daddy is joking. I hope he is. Mommy just gave me some water, she said it was all we had. But I know Mommy is joking. Right?

My tummy rumbled really loudly. It rumbled almost as loud as the door breaking as I saw Daddy tumble through. "

Zombie-maailmanloppu viisivuotiaan näkökulmasta. Vaikka kaikkia alkavat varmaan pikkuhiljaa zombie-tarinat kyllästyttää, ainakin minua, tämä oli varsin hieno. Karmiva ja yllättävä, niin kuin hyvän pastan tulee olla. Vielä yksi micropasta ja sitten pääsette nauttimaan illan pääateriasta. Tämäkin juttu löytyy Redditistä. "Storytelling". Nimimerkki mirand23. 

" 'There was once an attractive woman, walking by her lonesome in the middle of the night. She had no idea what was in store for her, as she strode past the dimmed out coffee shop to her car. I followed close behind, making sure not to alert her of my presence, as that would do no good for either of us. I did not enjoy a struggle, but as I recounted my past missteps, I kicked a can, alarming my prey. However, by the time she knew something was wrong, I had her. Now, she's tied up in my basement, listening to the story of her own de...'

My captor stopped as I began to cry under my blindfold and attempted a muffled scream through my gag.

'Shh, shh, shh, he whispered, as he stroked my sweat-matted hair, 'The story isn't over yet.' "

Meinasin ennen tuota sanoa, että tarina kerrotaan naisen näkökulmasta, mutta se olisi ollut spoileri ja Te olette muutenkiin niin fiksuja, että tajusitte sen varmasti itsekin.

Ja nyt, naiset ja herrat, esitän Teille pikku jalokiven. Tämä ei ole micropasta, vaan ihan laillisen kokoinen creepypasta. Sanoisin jopa, että kyseessä on oma henkilökohtainen suosikkini. Tämä pasta on hyvin tunnettu ja se on kuulemma voittanut joskus jonkun palkinnon(citation needed). Kuulin tarinan ensimmäistä kertaa, kun Simon Lane luki sen YoGPoDin jaksossa 44. Tarina kulkee nimellä "The Smiling Man" ja sen on kirjoittanut Reddit-käyttäjä blue_tidal. Enjoy.

" About five years ago I lived downtown in a major city in the US. I've always been a night person, so I would often find myself bored after my roommate, who was decidedly not a night person, went to sleep. To pass the time, I used to go for long walks and spend the time thinking.

I spent four years like that, walking alone at night, and never once had a reason to feel afraid. I always used to joke with my roommate that even the drug dealers in the city were polite. But all of that changed in just a few minutes of one evening.

It was a Wednesday, somewhere between one and two in the morning, and I was walking near a police patrolled park quite a ways from my apartment. It was a quiet night, even for a week night, with very little traffic and almost no one on foot. The park, as it was most nights, was completely empty.

I turned down a short side street in order to loop back to my apartment when I first noticed him. At the far end of the street, on my side, was the silhouette of a man, dancing. It was a strange dance, similar to a waltz, but he finished each "box" with an odd forward stride. I guess you could say he was dance-walking, headed straight for me.

Deciding he was probably drunk, I stepped as close as I could to the road to give him the majority of the sidewalk to pass me by. The closer he got, the more I realized how gracefully he was moving. He was very tall and lanky, and wearing an old suit. He danced closer still, until I could make out his face. His eyes were open wide and wild, head tilted back slightly, looking off at the sky. His mouth was formed in a painfully wide cartoon of a smile. Between the eyes and the smile, I decided to cross the street before he danced any closer.

I took my eyes off of him to cross the empty street. As I reached the other side, I glanced back... and then stopped dead in my tracks. He had stopped dancing and was standing with one foot in the street, perfectly parallel to me. He was facing me but still looking skyward. Smile still wide on his lips.

I was completely and utterly unnerved by this. I started walking again, but kept my eyes on the man. He didn't move.

Once I had put about half a block between us, I turned away from him for a moment to watch the sidewalk in front of me. The street and sidewalk ahead of me were completely empty. Still unnerved, I looked back to where he had been standing to find him gone. For the briefest of moments I felt relieved, until I noticed him. 

He had crossed the street, and was now slightly crouched down. I couldn't tell for sure due to the distance and the shadows, but I was certain he was facing me. I had looked away from him for no more than 10 seconds, so it was clear that he had moved fast.

I was so shocked that I stood there for some time, staring at him. And then he started moving toward me again. He took giant, exaggerated tip toed steps, as if he were a cartoon character sneaking up on someone. 

Except he was moving very, very quickly.

I'd like to say at this point I ran away or pulled out my pepper spray or my cellphone or anything at all, but I didn't. I just stood there, completely frozen as the smiling man crept toward me.

And then he stopped again, about a car length away from me. Still smiling his smile, still looking to the sky.
When I finally found my voice, I blurted out the first thing that came to mind. What I meant to ask was, "What the fuck do you want?!" in an angry, commanding tone. What came out was a whimper, "What the fuu…?"

Regardless of whether or not humans can smell fear, they can certainly hear it. I heard it in my own voice, and that only made me more afraid. But he didn't react to it at all. He just stood there, smiling.

And then, after what felt like forever, he turned around, very slowly, and started dance-walking away. Just like that. Not wanting to turn my back to him again, I just watched him go, until he was far enough away to almost be out of sight. And then I realized something. He wasn't moving away anymore, nor was he dancing. I watched in horror as the distant shape of him grew larger and larger. He was coming back my way. And this time he was running.

I ran too.

I ran until I was off of the side road and back onto a better lit road with sparse traffic. Looking behind me then, he was nowhere to be found. The rest of the way home, I kept glancing over my shoulder, always expecting to see his stupid smile, but he was never there.

I lived in that city for six months after that night, and I never went out for another walk. There was something about his face that always haunted me. He didn't look drunk, he didn't look high. He looked completely and utterly insane. And that's a very, very scary thing to see. "

Kiitos lukijoille. Hyvää illanjatkoa.

" "

Aaton aatto

[Tavanomainen pahoittelupätkä]

Vaikka sanoin, etten enää tee niitä. Mutta nyt tuntui vähän siltä että piti. Eikä tässä kuussa sitten tullutkaan mitään uudistusta. Ei pitäisi haitata ketään. Hyvä.

Viikon aikana olen tehnyt bloggauksen sijaan en oikein mitään. Suurin osa ajasta kului kahteen kaksisanaiseen asiaan: Doctor Who ja Pokémon X. Myös YouTube vei maininnanarvoisen osan viikostani. Eli ei mitään kovin arvaamatonta.

Doctor Who on erittäin hieno sarja, ja viikon aikana olen katsonut 15 40-50 minuutin jaksoa. Eli suurin piirtein kaksitoista tuntia. Minun mittakaavallani se ei ole kovin paljon. Katsoin vähän aikaa sitten melkein kolme kautta The Walking Deadia samassa ajassa.

X:n pääsin läpi edellisyönä. Olen käyttänyt tiimini kehittämiseen monia hienoja tunteja. Greninja (67), Charizard (71), Aegislash (69), Staraptor (71), Abomasnow (62) ja Tyrantrum (67). Staraptor on lempparini. Ehkä nostalgian takia, ehkä sen upeista Atk- ja Spd-stateista, tai ehkä vain siksi, että nimesin sen erään minulle hyvin tärkeän ihmisen mukaan. Uskokaa pois, kyllä teitä kiinnosti. Tämä on filleriä, joten laadun kanssa on nyt vähän tingittävä.

Muitakin pelejä olen kokenut kuluneen viikon aikana. The Stanley Parable on erilainen peli ja erityisen hieno sellainen. Super Amazing Wagon Adventure on simppeli ja hauska pikku peli. 5 Days a Stranger on upea point-and-click kauhu-seikkailupeli. 7 Days a Skeptic ei ehkä yhtä hyvä mutta hieno sekin.

Huomenna on Hallowe'en ja tarkoituksena olisi väsätä vähän pidempää in-depth creepypasta sotkua. Jos olisin voinut luottaa siihen, että kommenttiboksia käytetään, olisin kysynyt aikaisemmin, että haluatteko että yritän suomentaa kaikki pastat vai laittaa ne kaikki tänne alkuperäisesti englanniksi. Jos joku nopea ehtii vielä kommata vastauksen, niin se otetaan huomioon. Muussa tapauksessa pysyn englanninkielisissä versioissa. By the way, jostain syystä näppäimistöni K-kirjain ei suostu toimimaan kunnolla, eli kirjoitusvirheitä löytyy varmaan hieman enemmän tällä ertaa.

Huomisiin. Jos ehdin. Minulla nimittäin saattaa olla tekemistä silloin. Jos näin on, niin pyydän anteeksi. Spessu tulee joka tapauksessa, vaikka viikon myöhässä. Mahdollisimman nopeasti kuitenkin.

" Far too many years / Of chaos and unrest

/ Far too many voices / Brutally supressed "

Noni

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä. Heräsin seitsemältä, sillä herätyskelloni oli jostain syystä mennyt päälle. Oli mukava nukahtaa uudelleen. Heräsin uudestaan yhdeksän jälkeen ja söin aamupalaa. Sitten lähdin tankkaamaan mopoautoa ja käymään vähän kaupungilla. Pyörin vartin yhtä tietä ees taas etsien parkkipaikkaa. Parkeerasin huonosti ja asetin parkkikiekon väärällä tavalla. Tungin kuulokkeet korviini ja läksin kohti toria. Tepastelin oi, niin rakkaaseen Porin Pelipisteeseen, nappasin hyllystä odottamani Pokémon X:n ja maksoin sen jutustellen myyjälle hiukkasen. Käppäilin takaisin autolle, ja olin onnellinen, ettei sakkolappua löytynyt.

Ajoin mökille ja hain sieltä pari esinettä isoäidilleni. Ajoin takaisin kaupungille, jossa isoäitini asui. Ajaessani metsätietä pitkin näin lauman lampaita tiellä juoksemassa minua kohti. Sitten ne huomasivat minut ja juoksivat pakoon. Ajoin mahdollisimman monen yli ja ne, jotka yrittivät pinkoa metsään karkuun, saivat kuulan kalloon. I am joking, of course.

Or am I..?

Buah hah hah ha...

Joo.

Vein esineet isoäidilleni ja mopoautoni ei enää käynnistynyt. Jätin sen parkkiin ja lähdin kotiin. Tunnin kuluttua kävin katsomassa sitä, ja se lähti käyntiin. Vein sen tarkistetutettavaksi. En tiedä, milloin saan sen takaisin. Ennen viikonloppua varmaan.

Nyt olen kotona ja valmiina pelaamaan. Vaan ei, sillä kaverini tulee käymään, enkä viitsi häntä tylsistyttää sillä. Jää sitten varmaan iltaan. Hip hei.

Eilen löysin jotain tekemistä. Nimittäin nettisivun, jolta löytyy kaikki uudet Doctor Who -jaksot. Aloitin kauden 2005, jota tähdittää David Tennant ja Billie Piper. Katsoin 3 tai 4 jaksoa ja jouluspessun. Ihastuin sarjaan jo aikaisemmin ja nyt voin ottaa oiken kunnon yliannostuksen, niinkuin kunnon narkkari ikään.

Ja eikä sitten varmaan enää muuta. Adios.

" Hear the trumpets hear the pipers / One hundred million angels singin' /

Multitudes are marchin' to the big kettledrum / Voices callin', voices cryin' "

Pottuja ja pastaa

Kun vasta joulukuussa aloitetaan X:n toimitukset. Minkä takia? Toivottavasti Gigantissa ottavat vastaan, jos yrittää palauttaa netistä tilattua peliä. Jos eivät, niin meni siinä sitten neliä kymppiä ja viittä senttiä vaille femma turhaan. Käyn todennäköisesti Pelipisteessä tai jossain hakemassa oman kopioni hiukan aikaisemmin. Tsiisus kraist.

Kävin taas kylmässä mökissä auringon laskiessa lukemassa hiukan creepypastoja. Luin yhden, kun oli niin kylmä. "Abandoned by Disney". Varsin hermostuttava tarina. Se kertoo Disneyn lomakeskuksesta Bahamalla. Sen nimi on "Treasure Island" ja se hylättiin yhtäkkiä ilman mitään kerrottua syytä. Pastan päähenkilö lähtee tutkimaan paikkaa. Näin paljon voin sanoa ilman mitään spoilereita. Jälleen, mitään yliluonnollista tai epäuskottavaa ei tapahdu. Vain hermostuttavia, karmivia ja jotenkin pelottavia juttuja. "Abandoned by Disney" on suht pitkä ja nautinnollinen lukukokemus. Sen voi lukea Creepypasta Wikistä mm. klikkaamalla tästä. Kannattaa. Oikeasti.

Eilen valvoin tavallista myöhempään. Katsoin YouTubesta yhden videon, ja vasta puolen tunnin kuluttua huomasin, että se oli kaksi ja puoli tuntia pitkä klippi. Heräsin väsyneenä ja ärsyyntyneenä Gigantti-jutusta. Nyt ainakin tiedän, että Gigantin nettikaupasta ei kannata tilata mitään, ja että paras tapa on ostaa heti fyysinen esine, jos se on saatavilla.

Tshishush. Luulin saavani viettää syyslomani suurimmaksi osaksi pelaten. Kiitti vaan, Gigantti.

Hiukka lyhkäseks jäi tää teksti. Seuraavaksi luvassa varmaankin perustilitustä jostain aiheesta, jos sen keksin. Jos ei, niin oikea Halloween Spectacular halloweenina. Tai sitä ennen mahdollinen Pokémon X preppaus. Tai sitten se blogin uudistus juttu, jonka tapahtumisesta en ole enää niin varma. Eniveis, morot.

" Lights out / Can't take anymore / Shite "

PS. Näköjään Gigantin verkkokaupasta saa peruutettua tilauksen. Woooooooo.

Halloween Spectacular 2: Creepypasta

Lähden pian taas solitary road tripille sille tyhjälle mökille, jonne olen aina ennenkin ajanut. Poikkean ehkä kaupassa hakemassa jotain pientä. Otan mukaan GBA:n, Walkmanin, kännykän ja läppärin. Läppärillä on neljä tekstitiedostoa, jotka aion mökillä ollessani lukea. .txt -tiedostot ovat nimiltään "Abandoned by Disney", "Barbie.avi", "Smile Dog" ja "The Never-Ending Road". Ne ovat Creepypastoja. "In short, a creepypasta is a short story that is posted on the Internet that is designed to unnerve and shock the reader." (c) Creepypasta Wiki. Eli novelleja internetistä, joiden tarkoitus on hermostuttaa ja järkyttää lukijaa. Teen kai arvostelut tai lyhyet previewit kaikista tarinoista tänne, jos selviän takaisin. Muokkaan ne sitten tähän tekstiin. Näkemiin.

~ Noin 24 tuntia myöhemmin ~

Pystyin lukemaan kolme. Väittäisin, että mökillä oli aika kylmä enkä halunnut vilustua, mutta luulen ettette uskoisi. Luin järjestyksessä "The Never-Ending Road", "Smile Dog", "Barbie.avi". Nyt käyn ne läpi. Vältän spoilereita, jotta voitte halutessanne lukea itse pastat. Ne löytyvät helposti Googlesta.

The Never-Ending Road on niin kuin your average Micropasta. About kymmenen riviä tekstiä. Mitään yliluonnollista tai epäuskottavaa ei tapahdu. Tarina kertoo paikallisesta legendasta: "Jos kuljet tätä tietä yöllä, et milloinkaan tule takaisin". Ei niinkään pelottava, mutta tavallaan kiinnostava.

Smile Dog on mielenkiintoinen ja karmiva tarina. Se kertoo kuvasta, jonka näkeminen aiheuttaa näkijälle toistuvia painajaisia. Alkuperäisen kuvan näki noin 400 ihmistä, kun se julkaistiin netissä, mutta se poistettiin nopeasti. Kuvasta löytyy vain kopioita, joista ei saa samaa efektiä. Painajaisista pääsee eroon vain, jos kuvan näyttää jollekin muulle samalla aiheuttaen tälle painajaiset. Ne, jotka kuvan ovat nähneet, ovat joko tappaneet itsensä, kuolleet, mielisairaita tai piilossa. Kuvaa yritetään levittää spämmi e-maililla ja muulla sellaisella. Jos haluat nähdä kopion kuvasta, laitoin sen tänne: smile.dog. Linkki aukeaa uuteen ikkunaan tämän blogin sivulle, jossa kuva on. Kuvia löytyy myös Googlesta haulla "smile.jpg". Tämä pasta on varsin pelottava ja yksi tunnetuimmista. 

Barbie.avi oli tarina, josta en ollut kuullut ikinä mitään, eikä minulla ollut mitään käsitystä, mitä se voisi olla. Tässä pastassa päähenkilö löytää pöytäkoneen, joka ei sisällä mitään muuta kuin noin tunnin kestävän mediatiedoston nimeltä "Barbie.avi". Se on video, jossa itkevää naista haastatellaan jostain. Nainen itkee paljon, eikä puheesta saa paljoa selvää. Videolla näkyy myös kiskot, jotka päähenkilö tunnistaa. Hän lähtee tutkimaan asiaa. Tarina on varsin karmiva ja outo.

Kaikki nämä ovat lukemisen arvoisia. Tässä vielä linkit, jos joku haluaa lukea:
The Never-Ending Road
Smile Dog
Barbie.avi
Linkit aukeavat uuteen ikkunaan Creepypasta Wikin sivuille.

Toivottavasti nautitte näistä pastoista. Minä ainakin nautin. Luen jossain kohdin "Abandoned by Disney" ja pari muuta ja teen niistä samanlaisen preview listan ehkä. Halloweeniksi teen varmaankin pitkän Micropasta spesiaalin, johon kerään lyhyitä, karmivia ja hienoja juttuja netistä.

The Walking Deadin uusi kausi alkaa tänään. Pokémon X saapuu todennäköisesti huomenna. Hyvää lokakuuta kaikille.

" Not dead which eternal lie / Stranger eons death may die /

Drain you of your sanity / Face the thing that should not be "

Linkin Parkista

Tilasin viime perjantaina netistä tavaraa. Ne saapuivat pari päivää sitten. Metallican pipo ja Linkin Parkin paita ja Linkin Parkin Meteora ja Linkin Parkin Minutes to Midnight ja kaikkia kiinnosti.

Maanantaina tilasin Gigantin nettikaupasta Pokémon X:n. Saapuu varmaan ennen maanantaita. Hypetys on varsin kova. Sitä olen huoltanut mm. Sapphirella ja alkuperäisellä Bluella.

Nyt soi Meteora tuossa laitteessa, jota kutsuisin radioksi jos kuuntelisin nyt radiota. Ei se ole CD- tai kasettisoitinkaan, kun se on radio samalla. Ei sillä varmaan ole mitään nimeä. Se ei ole pointtina. Pointtina on se, että Linkin Parkilla tuntuu olevan vähän sama juttu menossa kuin Taylor Swiftillä. Mutta hyvällä tavalla. Swift on netissä tunnettu siitä, että hän tekee hurjasti biisejä parisuhteen loppumisesta. Linkin Park tekee jotain hieman saman tapaista. Sain tämän jostain päähäni joku päivä. Linkin Parkin biisit sopivat ainakin lähes kaikki hautajaisiin. En nyt ihan heti oikein keksi yhtään, joka ei sopisi. Yritän.

Numb sopii aika hienosti. In the End totta kai. Leave Out All The Rest olisi täydellinen. Shadow of the Day, Given Up, Bleed It Out, No More Sorrow, What I've Done, Somewhere I Belong, kaikki sopivat. Lista jatkuu vain. Tämä on yllättävän hankalaa. Hit the Floor on ainoa, jonka tässä yhtäkkiä nyt keksin.

Turhaa asiaa yllä, tiedän, mutta yritän pitää tätä blogia hengissä jotenkin. Kirjoitan seuraavaksi varmaan kun X saapuu postissa niin jonkin sortin preppaustekstin. Nyt teen jotain syötävää ja katson Top Gearia tai Housea tai jotain. Hyvää syyslomaa niille, jotka toivotuksen ottavat vastaan. Tässä vielä tekstin väritykseksi kuva plekuistani.

Fenderit, gallan ja Dunlop ovat parhaat. Fire Stonet on vähän liian rosoisia, en suosittele.

" When my time comes / Forget the wrong that I've done / Help me leave behind some / Reasons to be missed

/ Don't resent me / And when you're feeling empty / Keep me in your memory / Leave out all the rest

/ Leave out all the rest "

Lyhykäinen XIX: Hyvää suklaata

Tää o vaa taas tämmöne piäni tilapäivitys jutska. Ja yrittäkääpä itse muuttaa sana "tilapäivitys" jonkin sortin murteelle.

Tänä aamuna palasin Terrariaan. En tiedä miksi. Terrariaan on muuten jossain kohtaa tullut päivitys 1.1.sestä 1.2.seen. Kyseinen päivitys ei ole samaa luokkaa kuin Minecraftin päivitykset. Terraria muuttui hyvin paljon ja hyvään suuntaan. Terrariassa on nyt pingviinejä.

Perjantaina lähdin solitary road tripille koska oli sellainen olo. Kävin lähikaupasta hakemassa vähän matkaevästä. Kaikki on kauhean kallista nykyään. Ostin kuudella eurolla, toistan kuudella eurolla, yhden Fazerin suklaalevyn, yhden Fazerin suklaapatukan ja yhden Pirkka-suklaapussin. Ja tuo suklaalevy, jonka ostin.

Se oli jotain muuta. Kuvasta näkyy ko. levy. Luulen, että iskin kultasuoneen. Suklaan maku on perus oletettavaa ja hyvää, mutta se ei ole se tärkein osa. Jostain syystä Fazerin tummaa suklaata ei tee mieli syödä paljoa. Täten yksi levy riittää jopa useammaksi päiväksi. Koko kolmen tunnin srt:n aikana söin tasan kaksi riviä. Säästyy rahaa ja makeaa riittää. Yksi levy maksaa vain vajaat kolme euroa. Siis tsiisus kraist.

Siinä kaikki. Luullakseni. Woop woop.

" It all comes down to this / Shake every hand steal every kiss /

I'll make it right I'll show the way / I'll take your fight I'll save the day /

Eräänlainen ongelma

Joillakin ihmisillä on joko tietoisesti tai tiedottomasti tämä ongelma. Enimmäkseen varmaankin vainoharhaisilla ihmisillä ja/tai niillä ihmisillä, joilla on hieman kehnompi itseluottamus. Luulisin, että kaikilla on, mutta en voi olla siitä varma. Tämän tekstin lukeminen saattaa laukaista tämän ongelman ajattelun ja siten aiheuttaa ongelman. Sinua on varoitettu. Paljon mahdollista, että tämä on vain vainoharhaisuuteni ja uudistuneen lievän masennukseni sivutuotetta. Te varmaan tiedätte paremmin.

It is here is where it is.

Harva henkilö kertoo kanssaihmiselleen suoraan, mitä mieltä on tästä. Tämä voi johtua siitä, että sopivaa hetkeä tai tahtoa ei löydy tai että asia koetaan itsestäänselvyytenä myös sitä kysyttäessä. Täten suurin osa ei voi tietää, miten esim. kaveriksi koettu ihminen todellisuudessa näkee tämän subjektin jota en nyt tähän lauseeseen osaa muodostaa.

Teistä moni varmaankin nyt ajattelee, että olen vain vainoharhainen tässä. Olenkin, mutta enintään puoliksi. Tiedän kyllä, että suurimmalla osalla ihmisistä teot ja asenteet ja muut kertovat vilpittömästi ja selkeästi muille, mitä taas tämä subjekti jonka muodostaminen on hankalaa ajattelee. Nämä henkilöt todennäköisesti muodostavat suurimman osan väestöstä, mutta ei sitä voi tietää. Ainakin puoli tusinaa minun kavereistani ovat tällaisia.

Mutta on niitä, jotka ovat hiljaa asiasta tai sanovat vain sitä jotakin. Jotakin niin yksinkertaista ja selkeää ja kliseetä, että sitä ei voi muuta kuin epäillä. Tämä on suht normaalia. Ei kuitenkaan kannata ajatella asiaa liikaa. Voi olla, että nämä henkilöt eivät valehtele. Voi olla, että et välitä, mitä toiset ajattelevat sinusta.

Jos kuitenkin epäilet ja haluat tietää toden, älä kysy suoraan. Ainakaan enempää kuin kerran. Todennäkoisesti he toistavat yksinkertaisen sanomansa mahdollisesti hieman muokattuna. Sen sijaan kannattaa hieman jutustella jonkun ko. henkilön läheisen kaverin kanssa, ja kysyä ohimennen asiaa. Tämä kaveri saattaa myös valehdella tai puhua totta. Alan nyt vasta tajuta, kuinka vainoharhaiselta tämä kuullostaa. Mutta olen jo näin pitkällä ja tämä saattaa olla järkevää joillekin, joten menen virran mukana.

Toinen vaihtoehto on kysyä luotettavaa ja ymmärtäväistä hyvää kaveria kysymään asiaa ko. henkilöltä. Ei missään nimessä suoraan. Vaguely. Toisaalta taas voisit luottaa ihmisiin. Siinä vain on se riski, että mahdolliset epäilyt osoittautuvat todeksi ja näytät hölmöltä ja henkiset selkäsaunat et cetera. Kirjoitin tämän muuten varmaan vain vainoharhaisuuttani. Itseluottamuksessani ei ole mitään vikaa.

There is no conclusion to this.

Sitten loppuun pikaista päivitystä meikäläisen elämästä, kun aika moni blogi kertoo pääasiassa kirjoittajan elämästä. Tässä pikku checklist doohickey thingy.
-Katsoin The Mentalistin 2. kauden loppuun.
-Aloitin Housen 8. kauden kaverin kanssa ja himymin 9. yksin.
-Tilasin netistä levyjä ja pipon ja paidan.
-Aloin kuunnella Polarisin Co-Optional Podcastia.
-Ostin ja aloin pelata Audiosurf 2:sta (Early Access).
-Aloin katsoa Doctor Whota BBC Enternainmentilta. En tiedä yhtään, mikä kausi ja jakso on menossa. Hyvä sarja se on, vaikka erikoistehosteet ja sen sellaiset eivät ole aina aivan täysin uskottavia.
-Päätin palata kirjallisuuteen ja aloitin Carrien.

Woop woop kaikille.

" But this ain't Seaworld / This is real as it gets /

I'm on a boat motherfucker / Don't you ever forget "

hau tu meik ö sändvits plas hau tu pruu tii

Ensi viikon sunnuntaihin on aika paljon aikaa. Ja silti se on jo ensi viikon sunnuntai. Outoa. Saattaa johtua siitä, että tänään on maanantai ja takana on vajaat neljä vapaapäivää. Mutta silti, huh-huh.

Kaikilla on varmaankin jokin oma tapa tehdä leipää. Tai sitten ei, mistäs minä sen tietäisin? Minulla on pari kolme tapaa, riippuen leivästä. Yllä näette kuvan siitä leivästä, jonka leivänteko-ohjeen yritän tänne nyt väsätä. Kaupan päälle saatte ohjeet teentekoon. Olkaa hyvät:

"Leipä Yksi"

Välineet:

IKEA-lautanen

Suuri muovinen IKEA-kulho

Sahalaitainen puukko

Voiveitsi

Ainekset:

1 valitsemasi juustosämpylä

2-4 siivua valitsemaasi leivänpäällislihaa (Kuvassa Launatai-makkaraa)

1-2 siivua valitsemaasi sulatejuustoa

10g valitsemaasi voita tai margariinia

Ohjeet:

1. Leikkaa juustosämpyläsi horisontaalisesti käyttäen apuna sahalaitaista puukkoa.*

2. Kostuta leipiä muutamalla tilkalla punkkua.*

3. Voitele toinen tai molemmat leivät voilla tai margariinilla.*

4. Asettele ensin leivälle leivänpäällislihat ja sen jälkeen juustoviipaleet (HUOM: Järjestys on erittäin tärkeä: Väärän järjestyksen seuraukset voivat olla tappavia)*

5. Aseta juustosämpyläsi IKEA-lautaselle ja kaada 1-100dl punkkua IKEA-kulhoon mielesi mukaan.*

6. Maista leipää. Jos leipä maistuu pahalta, lisää punkkua. Jos leipä maistuu edelleen pahalta, heitä leipä biojätteisiin ja tilaa Subwaysta mieleisesi leipä.*

7. Lisää leipään 1-100 tilkaa punkkua mielesi mukaan. Janojuomaksi suosittelen juuri IKEA-kulhoon kaatamaasi punkkua.*

(*=Adult supervision is advised)

Nam! Herkullista, eikö? Ei minustakaan. Tee on kuitenkin aina hyvästä, vai mitä? Ei niin.

"Tee"

Välineet:
Vedenkeitin

Muki

Ainekset:

Teepussi

Vettä

Ohjeet:

1. Keitä vesi.

2. Aseta pussi mukiin.

3. Kaada vesi mukiin.

4. Lisää mukiin sokeria.**

5. Lisää mukiin maitoa.**

6. Lisää mukiin hunajaa.**

7. Sekoita.

(**=Optional)

Ei haittaa, jos et osaa. Älkää polttako kieliänne tai tukehtuko leipään.

Siihe syyssiivoo menee viä varmaa jonku aikaa. Älkää pirätelkö henkityksiänne. Taiteilioil menee ain aikaa ku ne taiteilee tairet. Varsinki ku ne ei ees oo viä alottanu. Kumpikaa. Yhtää. Sommoro.

" You a stupid hoe / You a / You a stupid hoe /

You a stupid hoe / Yeah / You a / You a stupid hoe "

PS. En tiedä, mistä nuo niin kutsutut "lyriikat" sain päähäni. Antakaa anteeksi.

PPS. Yritin korjata sitä.

PPPS. Korvaukseksi saatte toiset lyriikat:

" And I flood myself with ideas / From the ocean they come /
Quickly turn to ride the thoughts flow / Take it from me I'll be fine "

PPPPS. Anteeksi vielä kerran.

Boom.

Jotenkin viime kuussa unohdin, että teen joka kuun 1. päivä päivitystekstin. Onneksi kuitenkin muistin sen pari minuuttia sitten. Joten ilman mitään preppauksia, here goes.

Ensiksi kuukauden henkilö. En voi kierrättää viime kuun ideaa, sillä tällä hetkellä päässäni soi samalta bändiltä sama biisi. Mutta sitten oli se toinen juttu, jossa pyörin tuolissani ja otan kuun henkilöksi ensimmäisen henkilön jonka näen.

Minulla on aika vähän kuvia ihmisistä huoneessani. Nyt näköalueellani kuvia on kolme, ja niistä yksikään ei käy. Yksi on kuva minusta kaverieni kanssa, ja en aio ainakaan vähään aikaan loukata kenenkään yksityisyyttä ilman lupaa. Yksi on kuva Royal Republicista, ja sehän oli viime kuussakin. Kolmas on se The Last of Us -juliste, josta keksin Ellien silloin joskus kun Ellie oli. Eli en siitäkään ota. Sen sijaan en valitsekaan henkilöä.

Tämän kuun henkilö on 1700-luvun lopulla kirjoitettu runo. Sitä siteerataan rakastamassani The Mentalist -sarjassa. Ja onhan se muutenkin hieno runo. Ainakin paljon parempi kuin nk. nykyrunous. Minulla on muuten tuo samainen runo kehystettynä huoneessani. Todisteita kuvamuodossa löytyy muutamaa pikseliä alempana.

Sheetten kuukauden kysymys. Se oli erityisen huono ja siksi en tuloksia tähän laita. Otan toistaiseksi kuukauden kysymyksen kokonaan pois, sillä kysymykset ovat usien tyhmiä ja lennosta keksittyjä. Mutta toivon nyt taas vielä muuta palautetta, kuten vaikka esimerkiksi kommenttiosiosta. Kiitos. Antakaa minun tietää, jos haluatte tyhmän kysymyksenne takaisin.

Sit ne tekstien lyriikat.

Huonoa tuuria // CaptainSparklez - Take Back the Night

TV-sarjoista // Green Day - Having a Blast

Halloween Spectacular // Metallica - The Judas Kiss

Sanoja // Linkin Park - Somewhere I Belong

Time well spent. // Johnny Cash - Heart of Gold

Boom. Vain viisi tekstiä syyskuussa. Eikä yhtäkään valitusta. Hyvin menee.

Tuo kuun kysymyksen poisto olkoon ensimmäinen muutos, joka sisältyy siihen mainitsemaani suureen syyssiivoon, jossa siis uudistan blogin ulkomuodon lähes kokonaan. Muutos tapahtunee samoihin aikoihin sen kanssa kun eräs tuntemani henkillö suunnittelee blogille uuden logon ja/tai headerin. Hän ei itse tietääkseni ole ikinä käynyt tällä sivulla, mutta suostui siihen silti.

Heitän tänne blogiin tässä kuussa myös pari ruokareseptiä ja varmasti jotain muutakin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, shall we?

We shall.

" An unforeseen future / Nestled somewhere in time

/ Unsuspecting victims / No warnings, no signs "