Time well spent.

Tänään oli erilainen päivä. Tällä kertaa en ole kliseisesti käymässä päivää läpi kronologisessa järjestyksessä, vaan sekoitin ne muutamat muistamani tapahtumat. Jos haluat jotain jonkin sortin kryptisyyttä, niin lue vain ylhäältä alas. Sisällytin aikaleimat, jos sittenkin pidät kronologiasta enemmän.

Päiväys on siis 26.9.13.

18.35-20.00 - Quality time.
Ovi kävi ja sisään tupsahti muutama vieras. Jostain syystä pari kävi siinä sohvalla makoillessani tuomassa minulle suklaata ja taskurahaa. En pistänyt pahakseni. Jatkoin katselua ohjelman loppuun ja siirryin huoneeseeni omaan rauhaan parin cupcaken kanssa. Ihmettelen hieman, miksi suomessa ei ole omaa sanaa cupcakelle. Istahdin tuolilleni ja katselin pari jaksoa The Last of Usia etiäppäi, jonka jälkeen heitin Metallican Loadin CD-soittimeen ja aloin selailla kehnoa huumoria sisältäviä sarjakuvastrippejä.

8.00-14.30 - Walking energy.
Koulupäivä oli suurilta osin tavallinen. Ehkä ainoa poikkeus oli kävelyreissu energialaitokselle ja takaisin. Visiitti oli varsin mukava. Ensin eräs työntekijä näytti hyvän PowerPoint -esityksen energialaitoksen toimivuudesta ja sen sellaisesta. Jokainen meistä sai pullon limppaa - nopeimmat kolaa, hitaammat fantaa - ja dallas-pullan. Diashown jälkeen teimme pienen kuullunymmärtämiskokeen. Sitten lähdimme esittelykierrokselle. Meille näytettiin hyvät pelikoneet ja varasto. Jälkimmäisessä kokeilin sähköistä polkupyörää. Se olisi ollut erittäin hieno kokemus, jos vain olisin osannut ajaa pyörällä. Pitäisi sekin taas opetella. Lopulta saimme pipot ja läksimme koululle ja sieltä kotiin.

17.15-18.35 - Promises broken.
Tulin takaisin kotiin ja katsoin keskenjääneen videon loppuun. Kävelin olkkariin, ja kysyin, milloin vieraat tulevat. Oli nimittäin pikkuveljeni syntymäpäiväjuhlien aika. Vastaus kuului, että kolmen vartin päästä. Minulla oli siis hyvin aikaa katsoa jakso Mentalistia ennen juhlien alkamista. Ehdin katsoa reilut 35% jaksosta kunnes kuulin äänen.

6.30-8.00 - The reveille.
Heräsin yli puoli tuntia ennen kellonsoittoa. Makoilin ja venyttelin siinä aikani ja nousin sängystä kellon soidessa. Tein läksyt ja katsoin samalla pari jaksoa DNewsiä. En ehtinyt syödä aamupalaa ja lääkkeet jäivät ottamatta. Lähdin koululle kymmenen minuuttia normia myöhemmin.

14.30-17.15 - Time well spent.
Kuten tavallista, avasin heti kotiin päästyäni koneen. Selasin hetken YouTubeni etusivua ja klikkasin Jonathan Paulan "The Last of Us" -LP:n ensimmäiseen post-roadtrip-jaksoon. Katsoin sitä ja söin ja soitin sitten kaverille. Pari tuntia vierähti ensin niin, että hän luki kokeisiin vieressäni ja minä pelasin Minecraftia ja kuuntelin TheOneIntegralin "Strangled Red" -luentoa, jota seurasi senaamuinen Heikelä Korporaatio -podcast. Hetken päästä hän kyllästyi lukemiseen ja seuraava tunti kului satunnaisten videoiden katseluun ja satunnaiseen jutusteluun. Viiden aikoihin kaveri lähti ja minäkin lähdin pikku kävelylle.

0.00-6.30 - The prologue.
Nukuin. En muista mitä unta näin, mutta näin kyllä unta. Näin myös sitä edeltävänä yönä unta. En muista, milloin olisin sitä ennen nähnyt unta. Tein siitä silloin ehkä blogitekstin. Tai sitten en. Painajaisista on vielä kauemman aikaa. Niitä alkaa olla jo hieman ikävä nyt, kun kiinnostukseni kauhuun ja pelkoon on kasvanut. Toisaalta eivät hyvätkään unet ainakaan toistaiseksi kyllästytä.

20.00-23.10 - The present.
Huomasin viimeistenkin vieraiden jo lähteneen kahdeksan aikoihin. Sain neronleimauksen ja katsoin hetki sitten tunnin kestävän luontodokumentin netistä. Se kertoi viidakoista. Samainen dokkari oli myös yksi syy The Last of Us -pelin luomiselle. Siksi oikeastaan katsoinkin sen. Nyt olen aikas väskä ja valmis petiin. Olisi pitänyt tehdä läksyt valoisaan aikaan. Huomenaamulla sitten. Toivottavasti näen jälleen unta tänä yönä.

Siinä se oli. Pieni loki yhdestä päivästä. Blogin ulkoasun uudistus on tulossa. Samoin kuin talvi. Yksi juttu kuitenkin teki jo paluun. Anonyymi ilmoitti viime tekstissä tulleensa takaisin. Se on hienoa se. Toivon mukaan muutkin anonyymit heräilevät koloissaan tai missä ikinä nukkuvatkaan. Tervetuloa takaisin. Jää. Hei. Hei.

" I want to live / I want to give / I've been a miner for a heart of gold /

It's these expressions / I never give / That keeps me searching for a heart of gold / And I'm getting old "

Sanoja

Tiedän kyllä, ettei kukaan Teistä varmaankaan ao. lue, mutta laitoinpahan silti. Filleriä, ihmiset. Filleriä.

" When this began

/ I had nothing to say / And I get lost in the nothingness inside of me

/ I was confused

/ And I let it all out to find / That I'm not the only person with these things in mind

/ Inside of me

/ But all that they can see the words revealed / Is the only real thing that I've got left to feel

/ Nothing to lose

/ Just stuck / Hollow and alone / And the fault is my own / And the fault is my own

/ I want to heal / I want to feel / What I thought was never real

/ I want to let go of the pain I've felt so long / Erase all the pain 'till it's gone

/ I want to heal / I want to feel / Like I'm close to something real

/ I want to find something I've wanted all along
/ Somewhere I belong

/ And I've got nothing to say / I can't believe I didn't fall right down on my face

/ I was confused

/ Looking everywhere only to find / That it's not the way I had imagined it all in my mind

/ So what am I

/ What do I have but negativity / 'cause I can't justify the way everyone is looking at me

/ Nothing to lose

/ Nothing to gain / Hollow and alone / And the fault is my own / And the fault is my own

/ I will never know myself until I do this on my own

/ And I will never feel anything else until my wounds are healed

/ I will never be anything 'till I break away from me

/ I will break away / I'll find myself today

/ I want to heal / I want to feel like I'm / Somewhere I belong "

Kesken ajatusteni kävelylenkillä tajusin, kuinka hienosti nuo sanat kuvaavat viimeaikaista elämääni. Se varmaankin muuttuu tässä joku päivä. Mutta siihen asti olen suurin piirtein tuossa emotionaaliselta kannalta. Henkisesti olen uudelleenrakennettu ja fyysisesti paranemaan päin.

Ajatuksissani on viikonlopun aikana käynyt myös täydellinen blogin uudistus. Mahdollisesti jopa kokonaan uusi blogi. Uusi domain ja nimi ja kaikkea. Päätin lopulta kuitenkin pitää jasublogi.blogspot.fi:stä kiinni, kun se on jo melkein vuoden ollut käytössä. Mutta siis varmaankin siinä lokakuun vaihteessa muutan blogin ulkoasun täysin, poissulkien nimen, domainin ja proffakuvan. Red John on ja pysyy kunnes keksin jotain parempaa. Se tuskin tapahtuu.

Muistin myös vasta hieman aikaa sitten, että olen ollut bloggaaja jo yli vuoden. Suunnilleen yhden vuoden ja 17 päivää. Nimittäin 5. syyskuuta aloitin ensimmäisen blogini. Se oli kehno englanninkielinen blogi, jolla ei ollut yhtään lukijoita. 18.9.12 oli siellä viimeinen teksti ja 19.11.12 oli tämän blogin ensimmäinen. En välttämättä edes yritä tehdä mitään spessua yksvee-synttäreitä varten, paitsi jos sitä kysytään. 

Huomasin vielä yhden seikan: Minne kaikki anonyymit ovat hävinneet? Viimeksi heinäkuussa ilokseni oli joku hauska veikko viitsinyt heittää kommenttiboksiin kirjaimia. En varsinaisesti pakota ketään kommentoimaan, sillä se olisi - anteeksi nuoremmat lukijat - jonkin sortin huoraamista. Mutta, kuten varmasti moni tietää, monologi alkaa pitkän päälle käydä suht tylsäksi.

Siinä taas vähän päivitystä. Ensi kertaan.

Halloween Spectacular

[Disclaimer: Tämä blogiteksti sisältää hieman karmivia juttuja, pari kirosanaa sekä suhteellisen paljon shaibaa.]

Siinä meni sekin lupaus somewhat aikataulutetuista blogiteksteistä. 'teeks. Ja nyt, rakkaat ystävät, lopetan kokonaan valitteluni teksteistä or lack thereof. On hyvin mahdollista, että kaksikin viikkoa saattaa vierähtää ilman mitään elonmerkkejä täältä suunnalta. Mikäli mitään ei kuulu kahteen kuukauteen, on tämä blogi mitä todennäköisimmin potkaissut tyhjää. Ja riippuen siitä, missä maailmassa elämme, saattaa se palata takaisin esimerkiksi zombiena, kummituksena tai vaikkapa ouija-laudan avulla.

- Varsinainen Halloween Spectacular alkaa tästä -

Ouijaa käytetään spiritismisissä séanceissa*. Ouija on yleensä puusta tehty ohut lauta, johon on kirjoitettu aakkoset aasta zetaan tai ööhön, numerot nollasta ysiin, symboleja, "YES", "NO", "GOODBYE" sekä joskus sanat "HELLO", "MAYBE", "SOMETIMES" tai vastaavaa.

(*=Yritys kommunikoida tuonpuoleisen kanssa)

Séancen voi pitää kuka tahansa, missä tahansa. Tarvitaan vain hiljainen tila, ouija-lauta ja osoitin, joka on yleensä puinen ja sydämenmuotoinen. Paras aika séancelle on yöllä tai aamuyöllä, sillä silloin henget ja demonit ovat aktiivisimmillaan. Tilan, jossa séance pidetään, tulee olla mahdollisimman hiljainen. Ei musiikkia, ei edes radion staattista ääntä. Vähäinen valaistus auttaa kontaktin saamisessa huomattavasti. Jotta laudasta saa selvää, kannattaa vaikka sytyttä pari kynttilää. Puhelimet ja faksit kannattaa laittaa pois päältä, sillä niistä lähtee yleensä suht kuuluva ääni, joka varmasti häiritsee kontaktia. Legendojen mukaan vastaanotettu puhelu katkaisee kontaktin kokonaan. Eli, jos äitisi soittaa palavasta kerrostalosta, kannattaa siirtyä tilasta ulos vastaamaan puheluun.

Nyt, kun tila on valmis, kannattaa hankkia muutama kanssaihminen seuraksi. Läheisten ystävien kanssa séance on ehkä parhaimmillaan. Muista ottaa mukaan myös heikkouskoinen jänishousu sekä muutama skeptikko. Teoriassa ouija-lautaa voi käyttää yksinkin, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Ei mitään. Ei ouija-laudan kuulu olla hauska. 

Lauta asetetaan jonnekin niin, että kaikki séanceen osallistujat voivat osallistua séanceen. Yleensä pöydälle tai lattialle. Kynttilät sytytetään. Ensimmäiseksi kannattaa valita "meedio", joka kysyy kaikki kysymykset. Näin vältetään henkien hämmentämistä. Kysymykset kannattaa kuitenkin valita kaikkien kesken, koska se on kilttiä.

Nyt, kun séance voidaan aloittaa, kaikki osallistujat asettavat etu- ja keskisormensa osoittimen päälle. Jokaisen sormen tulee painaa osoitinta samahkolla voimalla. Ei kuitenkaan kovin suurella. Osoittimen tulee osoittaa alussa G-kirjainta. Osoitinta liikutetaan hitaasti ympyrässä, jotta lauta lämpenisi. Muutaman ympyrän jälkeen kaikki osallistujat tai meedio toivottaa hengen tervetulleeksi. Näin voi tehdä esimerkiksi rukoilemalla, lukemalla raamattua, sytyttäen pari kynttilää, tyhjentäen taskut tai vain sanoa jotain hienolta kuullostavaa. Mikäli yritetään saada kontakti johonkin kuolleeseen läheiseen, tervetulo-toivotuksessa kannattaa asettaa laudan lähelle em. kuolleen läheisen omistamia esineitä tai vastaavaa.

Sitten meedio kysyy kysymyksen. Kannattaa aloittaa yksinkertaisilla kysymyksillä. Mikäli saavutettu henki on paha, kannattaa sanoa hyvästit ja lopettaa séance. Samoin kannattaa toimia, jos hengen vastaukset ovat vulgaarisia. Älä missään nimessä kiroile tai käytä huonoa kieltä puhutellessasi henkeä.

Kuten moni varmaan jo tietää tai voi arvata, henki vastaa laudan avulla. Osoitin liikkuu laudan päällä pysähtyen kysymyksestä riippuen kirjaimille, numeroille tai "YES" tai "NO" -sanoille. Kirjuri on myös fiksua hankkia. Osoitin liikkuu itsestään. Joskus hitaasti, joskus nopeasti, joskus ei ollenkaan. Kuitenkin, jos kaikki osallistujat keskittyvät ja heittävät kyynisyytensä jonnekin muualle, osoittimen tulisi liikkua vähän ajan kuluessa. Jos joku osallistujista ilmiselvästi liikuttaa osoitinta, hänet lähetetään helvetin alimman rotkon pohjalle. Mikäli näin ei tapahdu, hänet tulee poistaa séancesta. Näin tulee myös toimia henkilön suhteen, joka nauraa tai ehdottaa typeriä kysymyksiä.

Jos osoitin alkaa tehdä kahdeksikkoa, luetella aakkosia takaperin tai numeroita yhdeksästä alaspäin, tulee osoitin nopeasti siirtää "GOODBYE" -sanan kohdalle ja täten lopettaa yhteys. Mikäli kontakti oli mieluisa, kannattaa sanoa hengelle hyvästit ja odottaa osoittimen siirtymistä "GOODBYE"lle. Osoittimen siirryttyä tämän sanan päälle séance loppuu.

Séancen jälkeen lauta kannattaa pyyhkiä kuivalla kankaalla.

Vielä muutama käytännön vinkki.

-Hopeakolikko laudalla auttaa ehkäisemään pahoja henkiä.

-Ennen séancea osallistujien kannattaa pitää toisiaan käsistä kiinni ja rukoilla, että pahoja henkiä ei tulisi.

-Jos jotakuta pelottaa liikaa tai jos séance karkaa hallinnasta, sano kohteliaasti lähteväsi ja siirrä osoitin "GOODBYE"lle.

-Kontakti kannattaa lopettaa sanoin "Lähdeme nyt, lepää rauhassa"

-Älä pakota ketään séanceen mukaan. Jokaisen osallistujan olisi parasta olla tietoinen mahdollisista tapahtumista. Niitä löytyy googlesta.

-Älä ikinä kysy kysymyksiä jonkun elävän ihmisen kuolemasta.

-Älä ikinä pyydä henkeä todistamaan olemassaoloaan.

-Älä käytä lautaa päihtyneenä: se houkuttaa pahoja henkiä.

-Ouija-laudat toimivat joskus portaaleina. Ole varovainen, jotta et milloinkaan päästä mitään ouija-laudan kautta oikeaan maailmaan.

Voisin myös kertoa, miten ouija-lauta oikeasti toimii. Mutta mitä hauskaa siinä sitten enää olisi? Ei mitään. Ei ouija-laudan kuulu olla hauska.

Sitten hieman polttoainetta skeptikoille: Ouija-lauta on Hasbro-yhtiön rekisteröity tavaramerkki.

Aikaisemmin tällä viikolla tein hieman karmivan havainnon. Monimutkaisten tapahtumien jälkeen löysin termin "memento mori". Nykyaikoina, kun on sellaisia sarjoja kuin Criminal Minds ja The Walking Dead sekä paljon muuta vastaavaa, tätä valokuvaustapaa ei varmaankaan pidetä erityisen pelottavana. Mutta kerron sen verran, että jos keskellä yötä erehdyt sijoittamaan Googlen kuvahakuun sanat "post-mortem", saatat hätkähtää hieman.

Mitä olettaisit löytäväsi? Minulla ei ollut hurjasti aikaa olettaa mitään. Olisin varmaan luullut löytäväni samankaltaisia puukotushaavoja ja luodinreikiä kuin joissain TV-sarjoissa. En kuitenkaan nähnyt yhtään sellaista. Kuvahaku antaa sinulle joukon mustavalkoisia ja seepiansävyisiä valokuvia 1800-luvulta. Kuvat näyttävät aluksi aivan tavallisilta valokuvilta. Kuvissa näkyy yleensä pieniä lapsia. Näissä lapsissa on kuitenkin jotain hieman levotonta. Toisin kuin muotokuvissa yleensä, melkein yhdessäkään näistä kuvista kohde ei katso suoraan kameraan. Itse asiassa monella on silmät kiinni. Moni Teistä varmaan arvasi jo, mikä kuvissa mättää.

Kuvissa olevat henkilöt ovat kuolleita. Tai, kuten yllä, henkilö esiintyy kuolleen henkilön kanssa. Kuvat eivät ole niinkään karmivia, mutta surullisia. Erittäin surullisia. Ja karmivia myös. Mutta enemmän surullisia. "Memento mori" siis tarkoittaa taidetta, jossa kuolema on läsnä, kuten esimerkiksi juuri tämä "post-mortem photography". Näitä kuvia otettiin muistoiksi vainajista hieman kuoleman jälkeen. Niitä otettiin vielä 1900-luvun alussa.

- ...ja loppuu tähän. -

Siinä Teille tuollainen Halloween Spectacular. Mikäli kokeilette séancea, niin kertokaa ihmeessä kommenttiboksille, miten meni. Ja jos ette kokeilleet, niin kertokaa silti. Minua kiinnostaa tietää, miten se ei mennyt.

Tekstin Memento-puoli saattaa vaikuttaa hieman tylsältä ja mehiltä, sillä tein ensimmäisen puoliskon keskellä yötä. Hasbro-logoon asti pääsin, kunnes alkoi väsymys painaa liikaa. Teen näitä kauhuspessuja varmasti lisää tulevaisuudessa. Kauhu ja pelko ja muut sellaiset jutut kiehtovat minua. Siihen asti heipskutarallaa. Ja jos jotakuta haittaa, että tuli näin pitkä teksti, niin sori.

" Bow Down / Sell your soul to me / I will set you free / Pacify your demons /

Bow Down / Surrender unto me / Submit infectiously / Sanctify your demons / Into abyss / You don't exist "

TV-sarjoista

[Includes spoilers from "The Walking Dead" and very minor spoilers from "House M.D.". You've been warned.]

Tänään minulle kävi pari epätavallista juttua liittyen TV-sarjoihin.

Ensimmäinen tapahtui, kun saavuin kotiin koulusta. Kävelin huoneeseeni, pudotin repun lattialle ja sätkähdin. Työpöydälläni oli DVD-kotelo, jonka kannessa luki isolla fontilla "HOUSE", sen vieressä pienellä fontilla "M.D." ja niiden alapuolella suht pienellä fontilla "SEASON EIGHT". NEET-äitini oli käyttänyt vähäisiä rahavarojaan ostaakseen minulle suosikkisarjani viimeisen kauden. Vilkaisin kansien sisäpuolelle ihan vähän, ja näin mahdollisen spoilerin. Series finalen otsikkona on "Everybody Dies". Sitä odotellessa.

Seuraava tapahtui hieman myöhemmin, kun katsoin telkkariin ja kaiuttimiin liitetyltä läppäriltäni The Walking Deadin 3. kautta. Mikäli välttelet spoilereita kyseisestä sarjasta, suosittelen tämän tekstin lukemisen lopettelemista tässä ihan pian. Nyt olisi hyvä hetki. Näkemiin.

Tämä epätavallinen juttu oli yksinkertaisuudessaan se, että silmistäni tipahti pari pikku kyyneltä TV-sarjan takia. Näin ei ole käynyt vähään aikaan. Ko. jaksossa tapahtui seuraavaa:

Lori, joka on yksi päähahmoista, oli raskaana. Juostessaan pakoon zombieilta synnytys alkaa. Lori hakeutuu Maggien ja Carlin kanssa erääseen huoneeseen turvaan, jotta synnytys voitaisiin suorittaa rauhassa. Maggie on teini-ikäinen ystävä ja Carl on Lorin poika. Maggie yrittää avustaa Loria, mutta jotain menee pieleen, sillä vauva ei suostu tulemaan ulos. Lori vaatii keisarinleikkausta. Hetken kuluttua Maggien on pakko suostua. Lori kuolee leikkaukseen, mutta vauva selviää. Lähtiessään turvahuoneesta Maggie käskee Carlia ampumaan Loria päähän, jotta tämä ei muuttuisi zombieksi. Carl siis joutui ampumaan kuollutta äitiään päähän.

Selostukseni saattoi olla hieman epäselvää. Kohtaus oli vahva, niin kuin voisi olettaa.

Sitten vähän infoa seuraamieni sarjojen uusista jaksoista: The Walking Deadin 4. kausi lähtee käyntiin lokakuun 13. päivä. Se on hyvä ajoitus, sillä olen siihen mennessä varmasti saanut 3. kauden valmiiksi. 23. syyskuuta alkaa how i met your motherin viimeinen eli 9. kausi. Lisäksi katsottavanani on em. Housen 8. kausi, vielä kesken oleva The Mentalistin 1. kausi sekä vajaat 8 kautta That '70s Showsta. Eli katsottavaa riittää. Eipähän ainakaan tule aika pitkäksi.

Siinä kaikki tältä erää. Anteeksi, jos spoilasin jotain joltain. Au revoir.

" I won't listen to anyone's last words /

There's nothing left for you to say / Soon you'll be dead anyway "

Huonoa tuuria

En enää kovin usein katso ohjelmia telkkarista, sillä yleensä kun minulta jää yksi jakso jostain sarjasta näkemättä, niin todennäköisesti siinä jaksossa tapahtui jotain merkittävää. Esimerkkinä House M.D. [Spoiler alert] Olin katsonut joka viikko joka jakson, mutta eräs viidennen kauden jakso jäi väliin. Kyseisessä jaksossa tapahtuu erään suht tärkeän henkilön itsemurha. [Spoiler loppui] Tämän jälkeen en enää halunnut jättää yhtään jaksoa väliin mistään sarjasta. Seurauksena jätin vähän väliä sarjoja kokonaan katsomatta, kun en syystä tai toisesta katsonut paria jaksoa. Lopulta päädyin nykyiseen tilanteeseeni: Katson sarjoja järjestyksessä netistä tai DVD:ltä, ja telkusta vain jaksoja, jotka olen jo nähnyt tai sarjoja joista en pahemmin välitä.

Tänään avasin telkkarin ja päätin katsoa tallennetuista ohjelmista yhden jakson Criminal Mindsia. Seurasin sarjaa joskus innolla telkusta, mutta sekin jäi sitten väliin. Ja totta kai, valitsin kymmenien jaksojen seasta juuri sellaisen jakson, jonka alussa ääni ilmoitti, [Spoiler alert] että viime kerralla Criminal Mindsissä yksi päähenkilöistä oli traagisesti kuollut varmasti jollain traagisella tavalla, joka jäi sitten väliin. [Spoiler loppui] Ajattelin, että pitäisikö katsoa edellinen jakso. En viitsinyt, sillä tiesin jo lopputuloksen. Muistakaa, että internet on vaarallinen paikka, jos vältät spoilereita. Veneilkää varoen, ystävät.

Sitten niihin tylsiin jokakuisiin juttuihin, joita en taaskaan ole yhtään miettinyt etukäteen. Täten kuukauden henkilöksi saatte laulajan bändistä, jonka biisi soi päässäni nyt.

Täytyy alkaa miettiä näitä kuukauden kysymyksiä enemmän. Tässä kuitenkin viime kuun tulokset:

Parhaat vuodenajat?

Talvi - 4 ääntä

Kesä - 4 ääntä

Syksy - 1 ääni

Kevät - 0 ääntä

Sitten minun lemppariosio ja varmaan Teidän inhokkiosio, kuun lyriikat. Viime kuussa oli vain kuusi tekstiä, eli ei tästä niin kovin pitkää tule.

Kauraa // Deadmau5 - Ghosts 'n Stuff
Voisinks mä olla olla olla se sulle. // Haloo Helsinki! - Maailman Toisella Puolen

Kesäloma 2013 miniature summary // Green Day - Wake Me Up When September Ends

Lyhykäinen XVIII: Viidestoista kahdeksatta // Slayer - Killing Fields

"Doctor, welcome back to life." // Lordi - It Snows In Hell
GBA-kokeiluja // Royal Republic - Cry Baby Cry

Siinä kaikki. Nähdään ensi viikolla. Toivottavasti.

" Cast the shadows out from sight / A final stand / A shouting cry /
All the wrongs now turned to right / So fight the past / Take back the night "