keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Aaton aatto

[Tavanomainen pahoittelupätkä]

Vaikka sanoin, etten enää tee niitä. Mutta nyt tuntui vähän siltä että piti. Eikä tässä kuussa sitten tullutkaan mitään uudistusta. Ei pitäisi haitata ketään. Hyvä.

Viikon aikana olen tehnyt bloggauksen sijaan en oikein mitään. Suurin osa ajasta kului kahteen kaksisanaiseen asiaan: Doctor Who ja Pokémon X. Myös YouTube vei maininnanarvoisen osan viikostani. Eli ei mitään kovin arvaamatonta.

Doctor Who on erittäin hieno sarja, ja viikon aikana olen katsonut 15 40-50 minuutin jaksoa. Eli suurin piirtein kaksitoista tuntia. Minun mittakaavallani se ei ole kovin paljon. Katsoin vähän aikaa sitten melkein kolme kautta The Walking Deadia samassa ajassa.

X:n pääsin läpi edellisyönä. Olen käyttänyt tiimini kehittämiseen monia hienoja tunteja. Greninja (67), Charizard (71), Aegislash (69), Staraptor (71), Abomasnow (62) ja Tyrantrum (67). Staraptor on lempparini. Ehkä nostalgian takia, ehkä sen upeista Atk- ja Spd-stateista, tai ehkä vain siksi, että nimesin sen erään minulle hyvin tärkeän ihmisen mukaan. Uskokaa pois, kyllä teitä kiinnosti. Tämä on filleriä, joten laadun kanssa on nyt vähän tingittävä.

Muitakin pelejä olen kokenut kuluneen viikon aikana. The Stanley Parable on erilainen peli ja erityisen hieno sellainen. Super Amazing Wagon Adventure on simppeli ja hauska pikku peli. 5 Days a Stranger on upea point-and-click kauhu-seikkailupeli. 7 Days a Skeptic ei ehkä yhtä hyvä mutta hieno sekin.

Huomenna on Hallowe'en ja tarkoituksena olisi väsätä vähän pidempää in-depth creepypasta sotkua. Jos olisin voinut luottaa siihen, että kommenttiboksia käytetään, olisin kysynyt aikaisemmin, että haluatteko että yritän suomentaa kaikki pastat vai laittaa ne kaikki tänne alkuperäisesti englanniksi. Jos joku nopea ehtii vielä kommata vastauksen, niin se otetaan huomioon. Muussa tapauksessa pysyn englanninkielisissä versioissa. By the way, jostain syystä näppäimistöni K-kirjain ei suostu toimimaan kunnolla, eli kirjoitusvirheitä löytyy varmaan hieman enemmän tällä ertaa.

Huomisiin. Jos ehdin. Minulla nimittäin saattaa olla tekemistä silloin. Jos näin on, niin pyydän anteeksi. Spessu tulee joka tapauksessa, vaikka viikon myöhässä. Mahdollisimman nopeasti kuitenkin.

" Far too many years / Of chaos and unrest
/ Far too many voices / Brutally supressed "

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Noni

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä. Heräsin seitsemältä, sillä herätyskelloni oli jostain syystä mennyt päälle. Oli mukava nukahtaa uudelleen. Heräsin uudestaan yhdeksän jälkeen ja söin aamupalaa. Sitten lähdin tankkaamaan mopoautoa ja käymään vähän kaupungilla. Pyörin vartin yhtä tietä ees taas etsien parkkipaikkaa. Parkeerasin huonosti ja asetin parkkikiekon väärällä tavalla. Tungin kuulokkeet korviini ja läksin kohti toria. Tepastelin oi, niin rakkaaseen Porin Pelipisteeseen, nappasin hyllystä odottamani Pokémon X:n ja maksoin sen jutustellen myyjälle hiukkasen. Käppäilin takaisin autolle, ja olin onnellinen, ettei sakkolappua löytynyt.

Ajoin mökille ja hain sieltä pari esinettä isoäidilleni. Ajoin takaisin kaupungille, jossa isoäitini asui. Ajaessani metsätietä pitkin näin lauman lampaita tiellä juoksemassa minua kohti. Sitten ne huomasivat minut ja juoksivat pakoon. Ajoin mahdollisimman monen yli ja ne, jotka yrittivät pinkoa metsään karkuun, saivat kuulan kalloon. I am joking, of course.

Or am I..?

Buah hah hah ha...


Joo.

Vein esineet isoäidilleni ja mopoautoni ei enää käynnistynyt. Jätin sen parkkiin ja lähdin kotiin. Tunnin kuluttua kävin katsomassa sitä, ja se lähti käyntiin. Vein sen tarkistetutettavaksi. En tiedä, milloin saan sen takaisin. Ennen viikonloppua varmaan.

Nyt olen kotona ja valmiina pelaamaan. Vaan ei, sillä kaverini tulee käymään, enkä viitsi häntä tylsistyttää sillä. Jää sitten varmaan iltaan. Hip hei.


Eilen löysin jotain tekemistä. Nimittäin nettisivun, jolta löytyy kaikki uudet Doctor Who -jaksot. Aloitin kauden 2005, jota tähdittää David Tennant ja Billie Piper. Katsoin 3 tai 4 jaksoa ja jouluspessun. Ihastuin sarjaan jo aikaisemmin ja nyt voin ottaa oiken kunnon yliannostuksen, niinkuin kunnon narkkari ikään.

Ja eikä sitten varmaan enää muuta. Adios.

" Hear the trumpets hear the pipers / One hundred million angels singin' /
Multitudes are marchin' to the big kettledrum / Voices callin', voices cryin' "

tiistai 22. lokakuuta 2013

Pottuja ja pastaa

Kun vasta joulukuussa aloitetaan X:n toimitukset. Minkä takia? Toivottavasti Gigantissa ottavat vastaan, jos yrittää palauttaa netistä tilattua peliä. Jos eivät, niin meni siinä sitten neliä kymppiä ja viittä senttiä vaille femma turhaan. Käyn todennäköisesti Pelipisteessä tai jossain hakemassa oman kopioni hiukan aikaisemmin. Tsiisus kraist.

Kävin taas kylmässä mökissä auringon laskiessa lukemassa hiukan creepypastoja. Luin yhden, kun oli niin kylmä. "Abandoned by Disney". Varsin hermostuttava tarina. Se kertoo Disneyn lomakeskuksesta Bahamalla. Sen nimi on "Treasure Island" ja se hylättiin yhtäkkiä ilman mitään kerrottua syytä. Pastan päähenkilö lähtee tutkimaan paikkaa. Näin paljon voin sanoa ilman mitään spoilereita. Jälleen, mitään yliluonnollista tai epäuskottavaa ei tapahdu. Vain hermostuttavia, karmivia ja jotenkin pelottavia juttuja. "Abandoned by Disney" on suht pitkä ja nautinnollinen lukukokemus. Sen voi lukea Creepypasta Wikistä mm. klikkaamalla tästä. Kannattaa. Oikeasti.

Eilen valvoin tavallista myöhempään. Katsoin YouTubesta yhden videon, ja vasta puolen tunnin kuluttua huomasin, että se oli kaksi ja puoli tuntia pitkä klippi. Heräsin väsyneenä ja ärsyyntyneenä Gigantti-jutusta. Nyt ainakin tiedän, että Gigantin nettikaupasta ei kannata tilata mitään, ja että paras tapa on ostaa heti fyysinen esine, jos se on saatavilla.

Tshishush. Luulin saavani viettää syyslomani suurimmaksi osaksi pelaten. Kiitti vaan, Gigantti.

Hiukka lyhkäseks jäi tää teksti. Seuraavaksi luvassa varmaankin perustilitustä jostain aiheesta, jos sen keksin. Jos ei, niin oikea Halloween Spectacular halloweenina. Tai sitä ennen mahdollinen Pokémon X preppaus. Tai sitten se blogin uudistus juttu, jonka tapahtumisesta en ole enää niin varma. Eniveis, morot.

" Lights out / Can't take anymore / Shite "

PS. Näköjään Gigantin verkkokaupasta saa peruutettua tilauksen. Woooooooo.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Halloween Spectacular 2: Creepypasta



Lähden pian taas solitary road tripille sille tyhjälle mökille, jonne olen aina ennenkin ajanut. Poikkean ehkä kaupassa hakemassa jotain pientä. Otan mukaan GBA:n, Walkmanin, kännykän ja läppärin. Läppärillä on neljä tekstitiedostoa, jotka aion mökillä ollessani lukea. .txt -tiedostot ovat nimiltään "Abandoned by Disney", "Barbie.avi", "Smile Dog" ja "The Never-Ending Road". Ne ovat Creepypastoja. "In short, a creepypasta is a short story that is posted on the Internet that is designed to unnerve and shock the reader." (c) Creepypasta Wiki. Eli novelleja internetistä, joiden tarkoitus on hermostuttaa ja järkyttää lukijaa. Teen kai arvostelut tai lyhyet previewit kaikista tarinoista tänne, jos selviän takaisin. Muokkaan ne sitten tähän tekstiin. Näkemiin.
~ Noin 24 tuntia myöhemmin ~

Pystyin lukemaan kolme. Väittäisin, että mökillä oli aika kylmä enkä halunnut vilustua, mutta luulen ettette uskoisi. Luin järjestyksessä "The Never-Ending Road", "Smile Dog", "Barbie.avi". Nyt käyn ne läpi. Vältän spoilereita, jotta voitte halutessanne lukea itse pastat. Ne löytyvät helposti Googlesta.

The Never-Ending Road on niin kuin your average Micropasta. About kymmenen riviä tekstiä. Mitään yliluonnollista tai epäuskottavaa ei tapahdu. Tarina kertoo paikallisesta legendasta: "Jos kuljet tätä tietä yöllä, et milloinkaan tule takaisin". Ei niinkään pelottava, mutta tavallaan kiinnostava.

Smile Dog on mielenkiintoinen ja karmiva tarina. Se kertoo kuvasta, jonka näkeminen aiheuttaa näkijälle toistuvia painajaisia. Alkuperäisen kuvan näki noin 400 ihmistä, kun se julkaistiin netissä, mutta se poistettiin nopeasti. Kuvasta löytyy vain kopioita, joista ei saa samaa efektiä. Painajaisista pääsee eroon vain, jos kuvan näyttää jollekin muulle samalla aiheuttaen tälle painajaiset. Ne, jotka kuvan ovat nähneet, ovat joko tappaneet itsensä, kuolleet, mielisairaita tai piilossa. Kuvaa yritetään levittää spämmi e-maililla ja muulla sellaisella. Jos haluat nähdä kopion kuvasta, laitoin sen tänne: smile.dog. Linkki aukeaa uuteen ikkunaan tämän blogin sivulle, jossa kuva on. Kuvia löytyy myös Googlesta haulla "smile.jpg". Tämä pasta on varsin pelottava ja yksi tunnetuimmista. 

Barbie.avi oli tarina, josta en ollut kuullut ikinä mitään, eikä minulla ollut mitään käsitystä, mitä se voisi olla. Tässä pastassa päähenkilö löytää pöytäkoneen, joka ei sisällä mitään muuta kuin noin tunnin kestävän mediatiedoston nimeltä "Barbie.avi". Se on video, jossa itkevää naista haastatellaan jostain. Nainen itkee paljon, eikä puheesta saa paljoa selvää. Videolla näkyy myös kiskot, jotka päähenkilö tunnistaa. Hän lähtee tutkimaan asiaa. Tarina on varsin karmiva ja outo.

Kaikki nämä ovat lukemisen arvoisia. Tässä vielä linkit, jos joku haluaa lukea:
The Never-Ending Road
Smile Dog
Barbie.avi
Linkit aukeavat uuteen ikkunaan Creepypasta Wikin sivuille.

Toivottavasti nautitte näistä pastoista. Minä ainakin nautin. Luen jossain kohdin "Abandoned by Disney" ja pari muuta ja teen niistä samanlaisen preview listan ehkä. Halloweeniksi teen varmaankin pitkän Micropasta spesiaalin, johon kerään lyhyitä, karmivia ja hienoja juttuja netistä.

The Walking Deadin uusi kausi alkaa tänään. Pokémon X saapuu todennäköisesti huomenna. Hyvää lokakuuta kaikille.

" Not dead which eternal lie / Stranger eons death may die /
Drain you of your sanity / Face the thing that should not be "

perjantai 18. lokakuuta 2013

Linkin Parkista

Tilasin viime perjantaina netistä tavaraa. Ne saapuivat pari päivää sitten. Metallican pipo ja Linkin Parkin paita ja Linkin Parkin Meteora ja Linkin Parkin Minutes to Midnight ja kaikkia kiinnosti.

Maanantaina tilasin Gigantin nettikaupasta Pokémon X:n. Saapuu varmaan ennen maanantaita. Hypetys on varsin kova. Sitä olen huoltanut mm. Sapphirella ja alkuperäisellä Bluella.

Nyt soi Meteora tuossa laitteessa, jota kutsuisin radioksi jos kuuntelisin nyt radiota. Ei se ole CD- tai kasettisoitinkaan, kun se on radio samalla. Ei sillä varmaan ole mitään nimeä. Se ei ole pointtina. Pointtina on se, että Linkin Parkilla tuntuu olevan vähän sama juttu menossa kuin Taylor Swiftillä. Mutta hyvällä tavalla. Swift on netissä tunnettu siitä, että hän tekee hurjasti biisejä parisuhteen loppumisesta. Linkin Park tekee jotain hieman saman tapaista. Sain tämän jostain päähäni joku päivä. Linkin Parkin biisit sopivat ainakin lähes kaikki hautajaisiin. En nyt ihan heti oikein keksi yhtään, joka ei sopisi. Yritän.

Numb sopii aika hienosti. In the End totta kai. Leave Out All The Rest olisi täydellinen. Shadow of the Day, Given Up, Bleed It Out, No More Sorrow, What I've Done, Somewhere I Belong, kaikki sopivat. Lista jatkuu vain. Tämä on yllättävän hankalaa. Hit the Floor on ainoa, jonka tässä yhtäkkiä nyt keksin.

Turhaa asiaa yllä, tiedän, mutta yritän pitää tätä blogia hengissä jotenkin. Kirjoitan seuraavaksi varmaan kun X saapuu postissa niin jonkin sortin preppaustekstin. Nyt teen jotain syötävää ja katson Top Gearia tai Housea tai jotain. Hyvää syyslomaa niille, jotka toivotuksen ottavat vastaan. Tässä vielä tekstin väritykseksi kuva plekuistani.


Fenderit, gallan ja Dunlop ovat parhaat. Fire Stonet on vähän liian rosoisia, en suosittele.

" When my time comes / Forget the wrong that I've done / Help me leave behind some / Reasons to be missed
/ Don't resent me / And when you're feeling empty / Keep me in your memory / Leave out all the rest
/ Leave out all the rest "

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Lyhykäinen XIX: Hyvää suklaata

Tää o vaa taas tämmöne piäni tilapäivitys jutska. Ja yrittäkääpä itse muuttaa sana "tilapäivitys" jonkin sortin murteelle.

Tänä aamuna palasin Terrariaan. En tiedä miksi. Terrariaan on muuten jossain kohtaa tullut päivitys 1.1.sestä 1.2.seen. Kyseinen päivitys ei ole samaa luokkaa kuin Minecraftin päivitykset. Terraria muuttui hyvin paljon ja hyvään suuntaan. Terrariassa on nyt pingviinejä.

Perjantaina lähdin solitary road tripille koska oli sellainen olo. Kävin lähikaupasta hakemassa vähän matkaevästä. Kaikki on kauhean kallista nykyään. Ostin kuudella eurolla, toistan kuudella eurolla, yhden Fazerin suklaalevyn, yhden Fazerin suklaapatukan ja yhden Pirkka-suklaapussin. Ja tuo suklaalevy, jonka ostin.


Se oli jotain muuta. Kuvasta näkyy ko. levy. Luulen, että iskin kultasuoneen. Suklaan maku on perus oletettavaa ja hyvää, mutta se ei ole se tärkein osa. Jostain syystä Fazerin tummaa suklaata ei tee mieli syödä paljoa. Täten yksi levy riittää jopa useammaksi päiväksi. Koko kolmen tunnin srt:n aikana söin tasan kaksi riviä. Säästyy rahaa ja makeaa riittää. Yksi levy maksaa vain vajaat kolme euroa. Siis tsiisus kraist.

Siinä kaikki. Luullakseni. Woop woop.

" It all comes down to this / Shake every hand steal every kiss /
I'll make it right I'll show the way / I'll take your fight I'll save the day /

lauantai 12. lokakuuta 2013

Eräänlainen ongelma

Joillakin ihmisillä on joko tietoisesti tai tiedottomasti tämä ongelma. Enimmäkseen varmaankin vainoharhaisilla ihmisillä ja/tai niillä ihmisillä, joilla on hieman kehnompi itseluottamus. Luulisin, että kaikilla on, mutta en voi olla siitä varma. Tämän tekstin lukeminen saattaa laukaista tämän ongelman ajattelun ja siten aiheuttaa ongelman. Sinua on varoitettu. Paljon mahdollista, että tämä on vain vainoharhaisuuteni ja uudistuneen lievän masennukseni sivutuotetta. Te varmaan tiedätte paremmin.

It is here is where it is.

Harva henkilö kertoo kanssaihmiselleen suoraan, mitä mieltä on tästä. Tämä voi johtua siitä, että sopivaa hetkeä tai tahtoa ei löydy tai että asia koetaan itsestäänselvyytenä myös sitä kysyttäessä. Täten suurin osa ei voi tietää, miten esim. kaveriksi koettu ihminen todellisuudessa näkee tämän subjektin jota en nyt tähän lauseeseen osaa muodostaa.

Teistä moni varmaankin nyt ajattelee, että olen vain vainoharhainen tässä. Olenkin, mutta enintään puoliksi. Tiedän kyllä, että suurimmalla osalla ihmisistä teot ja asenteet ja muut kertovat vilpittömästi ja selkeästi muille, mitä taas tämä subjekti jonka muodostaminen on hankalaa ajattelee. Nämä henkilöt todennäköisesti muodostavat suurimman osan väestöstä, mutta ei sitä voi tietää. Ainakin puoli tusinaa minun kavereistani ovat tällaisia.

Mutta on niitä, jotka ovat hiljaa asiasta tai sanovat vain sitä jotakin. Jotakin niin yksinkertaista ja selkeää ja kliseetä, että sitä ei voi muuta kuin epäillä. Tämä on suht normaalia. Ei kuitenkaan kannata ajatella asiaa liikaa. Voi olla, että nämä henkilöt eivät valehtele. Voi olla, että et välitä, mitä toiset ajattelevat sinusta.

Jos kuitenkin epäilet ja haluat tietää toden, älä kysy suoraan. Ainakaan enempää kuin kerran. Todennäkoisesti he toistavat yksinkertaisen sanomansa mahdollisesti hieman muokattuna. Sen sijaan kannattaa hieman jutustella jonkun ko. henkilön läheisen kaverin kanssa, ja kysyä ohimennen asiaa. Tämä kaveri saattaa myös valehdella tai puhua totta. Alan nyt vasta tajuta, kuinka vainoharhaiselta tämä kuullostaa. Mutta olen jo näin pitkällä ja tämä saattaa olla järkevää joillekin, joten menen virran mukana.

Toinen vaihtoehto on kysyä luotettavaa ja ymmärtäväistä hyvää kaveria kysymään asiaa ko. henkilöltä. Ei missään nimessä suoraan. Vaguely. Toisaalta taas voisit luottaa ihmisiin. Siinä vain on se riski, että mahdolliset epäilyt osoittautuvat todeksi ja näytät hölmöltä ja henkiset selkäsaunat et cetera. Kirjoitin tämän muuten varmaan vain vainoharhaisuuttani. Itseluottamuksessani ei ole mitään vikaa.

There is no conclusion to this.

Sitten loppuun pikaista päivitystä meikäläisen elämästä, kun aika moni blogi kertoo pääasiassa kirjoittajan elämästä. Tässä pikku checklist doohickey thingy.
-Katsoin The Mentalistin 2. kauden loppuun.
-Aloitin Housen 8. kauden kaverin kanssa ja himymin 9. yksin.
-Tilasin netistä levyjä ja pipon ja paidan.
-Aloin kuunnella Polarisin Co-Optional Podcastia.
-Ostin ja aloin pelata Audiosurf 2:sta (Early Access).
-Aloin katsoa Doctor Whota BBC Enternainmentilta. En tiedä yhtään, mikä kausi ja jakso on menossa. Hyvä sarja se on, vaikka erikoistehosteet ja sen sellaiset eivät ole aina aivan täysin uskottavia.
-Päätin palata kirjallisuuteen ja aloitin Carrien.


Woop woop kaikille.

" But this ain't Seaworld / This is real as it gets /
I'm on a boat motherfucker / Don't you ever forget "