PK50

Päivä, jolloin suuri osa ysiluokkalaisista pukeutuu johonkin asuun. En tiedä kuinka laajasti päivää vietetään. Todennäköisesti ei hurjan laajasti, sillä googlesta hakusana tuotti pelkästään kuvia Vespan PK 50 -mallistosta. Kuitenkin, meidän yläkoulussa tätä päivää vietettiin. Nimi tarkoittaa ainakin huhujen mukaan sitä, että yseillä on peruskoulua jäljellä enää tasan viisikymmentä päivää. Päivä on suurimmaksi osaksi tavallinen koulupäivä, mutta kuten mainittua ysit saavat halutessaan pukeutua mahdollisesti teeman mukaisesti. Teemana oli erittäin laaja käsite nimeltä Leffat ja TV-sarjat. Itse pukeuduin Gregory Housen vetimiin keppiä ja ontumista myöten. Lenkkareita ei ollut ja Vicodinia en saanut.

Tavallisen koulupäivän lomassa välitunneilla oli välillä jotain ohjelmaa. Yhdellä tauolla koulun rehtori tarjosi yseille kahvit ja munkit ja puheen. Toisella järjestettiin jonkin sortin pukukilpailu. Siihen osallistui kahdeksan henkilöä. Olisin itsekin osallistunut, mutta olin lupautunut tapahtuman DJ:ksi ja muutenkin rappusten kävely kepin kanssa on hieman hankalaa. Yhdellä henkilöistä ei ollut asua ja hän sai paljon ääniä siksi koska kaatui rappusissa.

Useat asut olivat erittäin hienoja. Oli aika hienoa nähdä mitä fandomeja omasta koulusta löytyy ja muutenkin tunnistaa pukuja. Monista asuista mieleeni tulevat tässä nyt ainakin Teräsmies, Katniss, Belle, Lumikki, Jokeri ja Nalle Puh.

Peruskoulua on tosiaan minullakin siis jäljellä mitä 49 päivää, ja se sai minut jostain syystä hyvälle tuulelle. Ysiluokkalaiset olivat kaikki kaikkien kavereita ja hyvällä tuulella eikä ketään nolostuttanut olla silmäänpistävässä kostyymissä. Vaikka aika moni kavereistani hakee samaan lukioon kuin minä, muutosta on luvassa. Jos ei muuta niin ainakin kesäloma. Ensimmäistä kertaa olenkin miettinyt, mikä olisi ihanteellinen tapa viettää kesä. Uskomattoman epäoptimistinen toive tällä hetkellä on ensin viisi viikkoa kesätöitä, joiden lomassa kavereiden kanssa oloa, jonka jälkeen pikku visiitti Atlantin toiselle puolelle. Lisäksi jonnekin rippileirille isoseksi ohjastamaan pikku pärinäpäitä Herran teille. Pitkästä aikaa tunnen oloni hyväksi.

Nyt palaan lepotuolilleni jatkamaan jo melkein viikon kestänyttä House M.D. -maratonia kakkoskauden finaalilla. Postissa on tulossa EMP:ltä tilattuja vaatteita ja Supernaturalin kaudet viisi ja kuusi. Elämä näyttää aika mukavalta ainakin toistaiseksi. Huomenna koululiikunnaksi lasketaan keilaus ja keilaus on hauskaa ainakin tämän mielen mukaan. Hyvää talvenjatkoa / kevättä.

Samuletti

Juu. Eipä ole täälläkään kamalasti tullut käytyä viime aikoina. Paljon on tapahtunut, en valehtele siitä, mutta tänne en ole siitä kirjoittanut enkä kai tule kirjoittamaankaan. Tapahtumat ovat henkilökohtaisia ja vain kaksi ihmistä maailmassa tietää niistä ja toinen ihmisistä ei edes puhu suomea. Sen verran voin kertoa, että olen viime aikoina kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta. Elämänhalun säilymisestä saan kiittää muutamaakin henkilöä. En minä olisi muutenkaan olisi itseltäni elämää riistänyt, ehei, se olisi hölmöä. Mutta nämä ihmiset ansaitsevat kiitoksen. Vain minä tiedän, ketä tarkoitan. Kiitos teille.

Kerron nyt kuitenkin yhdestä jutusta, joka tapahtui viime viikolla. Olin saanut jonkin sortin masennuskohtauksen ja löhösin yksin pimeässä huoneessa miettien kuinka uskomattoman huono tuuri minulla on elämässä ollut. Seuraavana päivänä tulin kotiin väsyneenä koulusta. Isosiskoni oli vierailulla ja sanoi, että minulle on tullut postissa joku koru.

Tuon korun tilasin nettihuutokaupasta. Mitä se esittää, on mysteeri, mutta kyseinen koru esiintyy toistuvasti Supernaturalissa, joten halusin sen. En tiedä, johtuuko seuraava amuletista, mutta olen valmis uskomaan niin. Koko lopun päivää pidin amulettia kaulassani ja koko lopun päivää tuurini oli erittäin outo. En muista aivan kaikkea.

Kuitenkin, kitarani oli ollut tuolloin huollossa ja valmiina noudettavaksi. Starttasin auton ja lähdin ajamaan musiikkiliikettä kohti. Keskittymisessäni oli jotain vikaa, sillä tein pari taktista virhettä ajaessani. Selvisin hengissä musiikkiliikkeen lähelle. Löysin 24h parkkipaikan aivan nenäni edestä. Pysäsin siihen ja kävelin musiikkiliikkeeseen. Siellä tietysti sitten otin kitarani ja maksoin kympin kun ne olivat siitä vaihtaneet kieletkin. Heitin kitaran selkään ja lähdin kävelemään takaisin autolle. Ajaisin sitten kaupalle hakemaan jotain makeaa ja sen jälkeen kotiin katsomaan telkkua. Olin harvinaisen hyvällä tuulella.

No, autolle päästyäni asetin kitaralaukun pelkääjän paikalle ja väänsin avainta. Auto teki tenät pitkästä aikaa. Kirosin sitä siinä hieman ja menin siitä sukulaisille, jotka asuivat tien varrella. Päätin odottaa auton jäähtymistä, kun se on aina ennenkin auttanut. Vietin siellä sitten tunnin, sain juoda teetä ja syödä pari keksiä. Koetin autoa uudelleen, kun se oli jäähtynyt. Ei lähtenyt. Kirosin uudelleen, otin kitaran selkääni ja lähdin kävelemään kotiin, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Kun pääsin kotiin, minulla oli paha olo ja kitaralaukku hajosi hieman. Viritin kitaran ja löhösin taas huoneessani. Olin taas huonolla tuulella.

Pienten nokosten jälkeen heitin DVD:n soittimeen ja katsoin mitä sieltä levyltä tuli. Puolessa välissä jaksoa sain puhelun, että minulle tarjottaisiin kyytiä jos kävisin vielä kokeilemassa autoa. Eipä lähtenyt taaskaan. Sotkin hieman konepellin alla ja sitten lähti. Ajoin kaupan kautta kotiin. Kaupassa näin erään tutun nätin tytön, mikä sai minut vielä iloisemmaksi. Katsoin kotona ohjelmani loppuun ja nautin sitten loppupäivästä. Ennen nukkumaanmenoa sain pari lämmintä viestiä paljon kaipaamaltani ihmiseltä. Oli hassu olo, kun nukahdin.

Muistaakseni tapahtui vielä vaikka mitä muuta, mutta en muista mitä. Tämä teksti kuitenkin on merkki siitä ettei tämä blogi ole kuollut. En ole kirjoittanut moneen aikaan, sillä kuten sanoin, olen ollut maissa. Lisäksi läppärini lakkasi toimimasta ja sitä odotetaan para aikaa huollosta. Tämä on kirjoitetu vanhalla Fujitsulla. Puhelinkin lakkaa pikkuhiljaa pihisemästä. Ei sekään kauaa kestänyt. Toivottavasti edes siihen asti kun tulee S5 Mini.

Kirjoittelen tänne silloin kun huvittaa, jos huvittaa. Hyvästit.