Samuletti

Juu. Eipä ole täälläkään kamalasti tullut käytyä viime aikoina. Paljon on tapahtunut, en valehtele siitä, mutta tänne en ole siitä kirjoittanut enkä kai tule kirjoittamaankaan. Tapahtumat ovat henkilökohtaisia ja vain kaksi ihmistä maailmassa tietää niistä ja toinen ihmisistä ei edes puhu suomea. Sen verran voin kertoa, että olen viime aikoina kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta. Elämänhalun säilymisestä saan kiittää muutamaakin henkilöä. En minä olisi muutenkaan olisi itseltäni elämää riistänyt, ehei, se olisi hölmöä. Mutta nämä ihmiset ansaitsevat kiitoksen. Vain minä tiedän, ketä tarkoitan. Kiitos teille.

Kerron nyt kuitenkin yhdestä jutusta, joka tapahtui viime viikolla. Olin saanut jonkin sortin masennuskohtauksen ja löhösin yksin pimeässä huoneessa miettien kuinka uskomattoman huono tuuri minulla on elämässä ollut. Seuraavana päivänä tulin kotiin väsyneenä koulusta. Isosiskoni oli vierailulla ja sanoi, että minulle on tullut postissa joku koru.

Tuon korun tilasin nettihuutokaupasta. Mitä se esittää, on mysteeri, mutta kyseinen koru esiintyy toistuvasti Supernaturalissa, joten halusin sen. En tiedä, johtuuko seuraava amuletista, mutta olen valmis uskomaan niin. Koko lopun päivää pidin amulettia kaulassani ja koko lopun päivää tuurini oli erittäin outo. En muista aivan kaikkea.

Kuitenkin, kitarani oli ollut tuolloin huollossa ja valmiina noudettavaksi. Starttasin auton ja lähdin ajamaan musiikkiliikettä kohti. Keskittymisessäni oli jotain vikaa, sillä tein pari taktista virhettä ajaessani. Selvisin hengissä musiikkiliikkeen lähelle. Löysin 24h parkkipaikan aivan nenäni edestä. Pysäsin siihen ja kävelin musiikkiliikkeeseen. Siellä tietysti sitten otin kitarani ja maksoin kympin kun ne olivat siitä vaihtaneet kieletkin. Heitin kitaran selkään ja lähdin kävelemään takaisin autolle. Ajaisin sitten kaupalle hakemaan jotain makeaa ja sen jälkeen kotiin katsomaan telkkua. Olin harvinaisen hyvällä tuulella.

No, autolle päästyäni asetin kitaralaukun pelkääjän paikalle ja väänsin avainta. Auto teki tenät pitkästä aikaa. Kirosin sitä siinä hieman ja menin siitä sukulaisille, jotka asuivat tien varrella. Päätin odottaa auton jäähtymistä, kun se on aina ennenkin auttanut. Vietin siellä sitten tunnin, sain juoda teetä ja syödä pari keksiä. Koetin autoa uudelleen, kun se oli jäähtynyt. Ei lähtenyt. Kirosin uudelleen, otin kitaran selkääni ja lähdin kävelemään kotiin, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Kun pääsin kotiin, minulla oli paha olo ja kitaralaukku hajosi hieman. Viritin kitaran ja löhösin taas huoneessani. Olin taas huonolla tuulella.

Pienten nokosten jälkeen heitin DVD:n soittimeen ja katsoin mitä sieltä levyltä tuli. Puolessa välissä jaksoa sain puhelun, että minulle tarjottaisiin kyytiä jos kävisin vielä kokeilemassa autoa. Eipä lähtenyt taaskaan. Sotkin hieman konepellin alla ja sitten lähti. Ajoin kaupan kautta kotiin. Kaupassa näin erään tutun nätin tytön, mikä sai minut vielä iloisemmaksi. Katsoin kotona ohjelmani loppuun ja nautin sitten loppupäivästä. Ennen nukkumaanmenoa sain pari lämmintä viestiä paljon kaipaamaltani ihmiseltä. Oli hassu olo, kun nukahdin.

Muistaakseni tapahtui vielä vaikka mitä muuta, mutta en muista mitä. Tämä teksti kuitenkin on merkki siitä ettei tämä blogi ole kuollut. En ole kirjoittanut moneen aikaan, sillä kuten sanoin, olen ollut maissa. Lisäksi läppärini lakkasi toimimasta ja sitä odotetaan para aikaa huollosta. Tämä on kirjoitetu vanhalla Fujitsulla. Puhelinkin lakkaa pikkuhiljaa pihisemästä. Ei sekään kauaa kestänyt. Toivottavasti edes siihen asti kun tulee S5 Mini.

Kirjoittelen tänne silloin kun huvittaa, jos huvittaa. Hyvästit.