Vain aikuisille suunnattua sisältöä koskeva käytäntö Bloggerissa.

Kirjautuessani sisään tänne minut toivotettiin tervetulleeksi tämän laatikon kera:

Klik. 23. maaliskuuta lähtien Blogger ei anna jakaa avoimesti seksuaalista video- tai kuvamateriaalia. Mikäli blogista löytyy tällaista matskua vielä 23.5., tulee blogista yksityinen. Jos nykyisessä blogissa ei ole tällaisia videoita tai kuvia, mitään muutosta ei huomaa. Tähän voisin tehdä poikkeuksen ja totta puhuakseni taistelin hetken vastaan sitä kiusausta, että tästä ilmoituksesta lähtien julkaisisin päivittäistä pornoa tuonne maaliskuun puoliväliin asti. En tee näin.

Sivulta löytyy myös huomautus: "hyväksymme alastomuuden edelleen, jos sisällöstä on merkittävää julkista etua esimerkiksi taiteellisessa, opetukseen liittyvässä, dokumentaarisessa tai tieteellisessä yhteydessä." Lue: niin ikään taideblogit, jotka pitävät korkealaatuisia lähivalokuvia alastomasta vartalosta suurenmoisina taideteoksina, eivät tule kokemaan muutoksia. Nuo kaikki muut ymmärrän. Mutta kukin tavallaan. En tuomitse. Kaikki on taidetta. Jees.

Vielä loppuun toinen suora lainaus, jota en kokenut tippaakaan kaksimieliseksi ja jonka otin täysin asiallisesti ja kunnioittaen vastaan: "Jos 23.5.2015 jälkeen luoduissa blogeissa on avoimen seksuaalista sisältöä tai niissä näytetään alastomuutta sisältökäytännössä kuvatulla tavalla, saatamme poistaa blogin tai ryhtyä muihin hommiin." Heh, heh, muihin hommiin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tai vaihtoehtoisesti sen voi ottaa kirjaimellisesti, eli jos tämmöinen blogi löytyy, niin ryhdytään muihin hommiin eli vaihdetaan työpaikkaa. Tai ehkä sieltä otetaan yhteyttä ja laitetaan varoitusta ja sen sellaista. Älkää syyttäkö minua tästä, olen väsynyt ja sain tästä hieman iloa muuten ärsyyntyneeseen pikku elämääni.

Tehdäkseni tästä tekstistä hieman pidemmän ilmoitan tähän väliin olevani iloisesti yllättynyt siitä tosiasiasta, että joulukuinen tekstini "TÄMÄ TEKSTI ON OMISTETTU HAAMULLE (Paljon onnea)" on noussut blogin 2. luetuimmaksi tekstiksi. Kyseinen teksti on minulle tärkeä, sillä sen käsittelemä aihe on minulle tärkeä. Samainen haamu oli muuten käsittelyssä myös tekstissä "Suomen hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolia.", joka pitää vahvasti yllä 4. luetuimman tekstin sijaa. Näemmä ihmiset tykkäävät lukea, kun kirjoitan tästä tytöstä. Valitettavasti kirjoitettavaa ei enää löytyne, sillä vahvasti epäilen, että hän koskaan enää palaisi elämääni. Ja kun luetuimmat tekstit ovat puheenaiheena, niin voin heittää Top 10 -listalta vielä sellaiset työni kuten "Attente", "Halloween Special: Halloween Spectacular 3: Halloween Manifesto" sekä "Harava Luonto: Tohvelieläin ja kesykyyhky". Ei järjestyksessä. Ja tämä tekstipalsta on vieläkin vain filleriä siitä, kuinka olen huomannut, että ihmiset lukevat kai mielellään minun näkemystäni tästä tytöstä, jonka olemassaolosta en enää ole varma.

Kaikki ei ole hyvin. Toivon mukaan saan huomenna vaihdettua kelkkani suunnan. Siihen asti toivon mukaan nukun. Hyvää yötä.

For the girls

Uu, tänään on perjantai kolmastoista. Spooky.

Ja tässä kohtaa voin sanoa että teen otsikoita nyt jostain syystä erään My Chemical Romance -kappaleen mukaan jonkin aikaa, eli otsikko saattaa joskus ehkä liittyä enemmän tai vähemmän tekstin sisältöön.

Ja tämä teksti on osittain viesti Teille siitä, että olen kyllä ihan äsken huomannut, että tämä sivu on vaimentunut aika lailla. Syynä ei ole se, ettäkö olisin unohtanut. Ehkä suurin syy on se, että kaikki suuret asiat elämässäni ovat olleet niin henkilökohtaisia, etten halua niitä tänne kirjata ja kaikki pienet asiat ovat olleet niin merkityksettömiä. Viimeisinkin tekstini taisi mennä myös hieman liian henkilökohtaiseksi. On hieman hankalaa tietää, mikä olisi asiallinen tapa/määrä kirjoittaa yksityiskohtia. Toisaalta taas tämän blogin lukijaporukka lienee aika pieni. Paljoa tilastoja minulla ei ole, mutta tuhansia Teitä tuskin on. Toisaalta toisaalta en tiedä juuri nyt varmaksi yhtäkään blogin lukijaa. Tiedän pari ihmistä, jotka ainakin joskus ovat lukeneet, mutta ehkä toivon että ainakin osa heistä on lopettanut.

Jospa vaivihkaa koettaisin erittäin salamyhkäisesti ja epäselvästi selittää elämäni suurimpia ja tärkeimpiä asioita. Ensiksi se, että elämäni kaikki osa-alueet potkivat minua jonkin aikaa sitten samanaikaisesti kovaa päähän. Taisin jopa romahtaa eräänä yönä, kun huomasin itkeväni ilman mitään syytä enkä pystynyt lopettamaan. Keskellä yötä siinä sitten otin yhteyttä erääseen pieneen ihanaan kiukkupussiin, joka huomasi heti, etten ollut kunnossa. Hän puhui minulle iloisista asioista, ja lopulta sain rauhassa nukuttua.

Seuraava tärkeä asia oli kai se kun täytin vuosia. Syntymäpäivät ovat menneet selvästi huonompaan suuntaan viime vuosina. Vihastuin synttäriaattona sille pienelle ihanalle kiukkupussille ja mainitsin hänelle että 2014 syntymäpäivänäni potkaistiin käyntiin elämäni pahin masennuskausi. Hän kertoi sitten syntymäpäivänäni että ajatteli pyytävänsä minua hänen kanssaan katsomaan leffaa, jos synttärini olivat olleet aivan kamalat. Oli kuitenkin jo myöhä, eikä hän enää jaksanut. Ajatus oli kuitenkin minulle tärkeä.

Kaikki huonosti yritän jaksaa elämää eteenpäin. Tukena minulla oli ihmisiä, mikä auttoi asiaa paljon. Viikonloppuna pahat asiat olivat alkaneet vetäytyä ja sain tukeutua ja nähdä hienoja ihmisiä pitkästä aikaa. Lisäksi sain lauantai-yönä mahdollisuuden nukkua hyvin yö tärkeän ihmisen vierellä, ja sen mahdollisuuden munasin oikein perusteellisesti. Huolestuin vakavasti siitä, että hän ei enää haluaisi edes nähdä minua, mutta suureksi yllätyksekseni hän oli niin ikään antanut minulle anteeksi jo melkein ennen kuin olin ehtinyt kävellä kotiin.

Kouluviikoista muistan kovin vähän. Kaikki uuden jakson aineet ovat mieluisia ja opiskeluun riittää motia jostain ihmeestä. Seuraavana viikonloppuna se ihana rakas pikkuinen kiukkupussi antoi minulle uuden mahdollisuuden nukkua kunnolla yö hänen vierellään. Se aika lauantai-keskiyöstä sunnuntai-iltapäivään olivat ihaninta aikaa pitkään, pitkään aikaan. Katsoimme upean SAW II:n huudellen kommentteja, hän sylissäni sen koko ajan. Puhuimme pari tuntia yöllä maailman tärkeimpiä asioita ja hän nukahti käsivarrelleni. Muutaman tunnin unten jälkeen heräsimme ja emme heränneetkään ja sitten heräsimme ja hän jostain syystä antoi minun olla niin suuri ääliö kun vain halusin ja hän tuhosi huoneeni ja minun piti rauhoitella häntä pari tuntia ja hän oli niin ihana ettei mitään rajaa. Lopulta kyyditsin hänet kotiinsa ja käytyäni keskustassa syömässä alkoi ylämäki, kun isäni näytti minulle puhelinlaskuani.

Tämän viikon muistan koulusta jotenkin oudon hyvin. Muistan jutelleeni erään toisen vuosiluokan kaverini kanssa. Mainitsin hänelle siitä päivänsäteestäni, josta kirjoitin viimeksi tänne, ja siitä alkoi keskustelu, jonka seurauksena olen entistäkin ihastuneempi tähän kaukaiseen kaunottareen ja varmistui että ei välttämättä ole syytä epäillä etteikö hän olisi joskus katsellut minua ja että tämä toisen vuosiluokan kaveri jonka kanssa keskustelin pystyi antamaan viidessä minuutissa paljon parempia neuvoja ja kommentteja kuin monet muut puolen vuoden aikana liittyen ihastuksiin ja siihen ihanaan pieneen kiukkupussiin. Nyt tiedän, keneltä pyydän tukea ensimmäisenä, jos asiat alkavat taas kaatua niskaani. Lisäksi tällä viikolla oli penkkarit ja vanhojen tanssit. Penkkareissa meni oppitunteja hukkaan. Yksi oppitunti oli, ja sen kulutin pimeässä luokkahuoneessa kolmen tytön kanssa keskustellen. Vanhojen tanssit olivat noin 6 tuntia sitten ja ne olivat aivan ihanat. Nyt haluan entistä vieläkin enemmän osallistua ensi vuonna.

Jätän tämän nyt tähän. Elämässäni seuraavaksi vuorossa ovat huoneen vaihto, uusi mediakeskus ja hiihtoloma, jolloin en todennäköisesti tee paljoa muuta kuin hakkaan pelejä kuten Kingdom Hearts II Final Mix ja Kingdom Hearts: Birth by Sleep ja Heavy Rain. Ehkä uskallan jotenkuten toivoa, että loman aikana pääsen nauttimaan SAW III:stakin siinä samassa seurassa kuin kaksi ensimmäistäkin. Mitä todennäköisimmin muuta läheisyyttä ei liene edes mahdollisesti saatavilla. Ei siten että valitan. Jos huoneenvaihto onnistuu nopsan ja ongelmitta niin ehkäpä selviän varsin mainiosti yksinkin koko viikon.

Hyvää ensi viikkoa.

For the boys

Olen elänyt jo kauan ajatellen, että tunnen ihmisiä erittäin laajalti. Tarkoitan, että tunnen tai tiedän suhteellisen paljon ihmisiä. Etenkin viime vuonna kaveri/tuttavapiirini kasvoi suurenmoisesti ja se jatkaa vieläkin kasvuaan. Viikonloppuna tutustuin uuteen tyttöön, jonka minun kaiken logiikan mukaan olisi pitänyt tavata edes kerran kesän aikana. Edellispäivänä huomioni kiinnittyi erääseen ihmiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Itse asiassa sain eilenkin täysin uuden tuttavan. Asia oli täysin eri pari vuotta sitten. En silloin kokenut tuntevani ketään. Olin vain yksi kasiluokkalainen ruma poika jolla oli ehkä kaksi hyvää kaveria, joita näki jotenkuten usein. Nykyään en näe heitä melkeinpä koskaan. Toista en välttämättä tahtoisikaan.

Puhuin tästä erään tytön takia. Mitä todennäköisimmin olen jo jotenkin maininnutkin hänet täällä joskus mutten vain muista. Joten suokaa anteeksi, jos toistan nyt jotain juttuja. Näen hänet erittäin kauniina ja aurinkoisena yksilönä. En ole koskaan kuullut hänen puheääntään, mutta suloista naurua kyllä senkin edestä. Hänen pukeutumisensa eroaa muista suht paljon hieman samaan tyyliin kuin omani. Hän on pieni ja kaunisvartaloinen. Ehkä paras ominaisuus hänessä on erikoinen hiusten väri. Hänen näkemisensä on joka kerta saanut minut iloiseksi, etenkin kun äkkään hänen katsovan minua ensin.

Ehkä hänen charmiaan lisäsi se tosiasia, etten koskaan tiennyt hänestä mitään. Olen lukion aikana oppinut pari pikkujuttua hänestä, kuten millä vuosiluokalla hän on ja mihin taideaineisiin hän keskittyy. Yhdistin häneen sen saman jollain kummalla tavalla hurmaavan asian kuin noin vuosi sitten erääseen toiseen kuvaakin kauniimpaan ilmestykseen: en tiennyt nimeä. Vuosi sitten nimettömyys päättyi siihen, kun kysyin eräältä kaveriltani hänen nimeään. Saatuani selitettyä, kenestä puhun, hän kysyi, oliko kyseessä tämä nimi. Tasan sillä hetkellä muistin, että minähän tunsin tämän ihmisen ja olen vapaa-ajallani joskus viettänyt aikaa hänen kanssaan. Unohdin vain aivan täysin.

Tässä lukioani valaisevassa kaunottaressa toistui enemmän tai vähemmän sama juttu. Olin päästänyt itseni puolivahingossa ajattelemaan häntä, ja siitä seurasi että hei, miksi en menisi vähän juttelemaan, tekemään tuttavuutta. Olenhan pari kertaa aikaisemminkin saanut ihastuksestani hyvän ystävän vain juttelemalla hieman. No, asia jäi ajatukseksi, kunnes sattumalta näin häntä lähtiessäni kotoa. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Mietin, että voisiko asia olla näin. Ja olihan se näin. Päivänsäteestäni hävisi mysteerit ja ehkä jotenkin jotkut mahdollisuudetkin, kun huomasin, että minähän tiedän jo, kenestä on kyse. Tiesin hänen nimensä entuudestaan ja ellen aivan väärin muista, olen myös joskus jopa viettänyt iltaa hänen seurassaan. Kyseessä on erään vuosien takaisen varsin hyvän kaverini isosisko. Vaihtaessamme koulua minulta ja kaveriltani katkesi yhteydenpito kokonaan. Nyt minulla on enemmän syytä jättää tämä ihana ilmestys pelkäksi kaukaiseksi haaveeksi, mutta jotenkin mielenkiintoni ja tahtoni vahvistuivat, kun lopultakin minulle selvisi hänen nimensä. Ennen tätä tietoa ajattelin, ettei mikään nimi voisi tehdä oikeutta tuollaiselle olennolle, mutta nyt mietin että eihän mikään nimi voisi sopia paremmin. Täysin sama juttu tapahtui myös silloin vuosi sitten: tyttö oli niin sietämättömän suloinen, ettei mikään nimi sopisi, ja muistettuani nimen se oli hänelle täydellinen.

En tiedä, miksi kirjoitin tästä. Olen ehkä miettinyt näitä asioita liian paljon viime aikoina. Viime tekstistäkin on jo mitä yli kaksi viikkoa aikaa. Jos lyhyesti kerron tapahtumia niin lyhyesti lyhennettynä ja epäjärjestyksessä tärkeimmät tapahtumat lienevät kotoa yöksi pois "karkaaminen", perheelleni tärkeän ihmisen pois nukkuminen, ehkä mahdollisesti uuden parhaan kaverin löytyminen, suht surkeat synttärit, kummieni ihanien lasten kanssa vietetty ilta, ensimmäinen SAW sekä puolen tunnin yöunet rakkaani vierellä, koeviikko ja varmistusta siitä, että perheeni lakkaa välittämästä lapsestaan. Juuri nyt tällä hetkellä oloni on yllättävän hyvä ottaen huomioon sietämättömän väsyn, joka on kestänyt jo monta kuukautta, ja huomenna alkavat analyyttisen geometrian sekä ranskan kurssit. Analyyttinen geometria voisi olla jopa mukavaakin ja ranskakin oli silloin ensimmäisellä kurssilla. Huomisesta en tiedä. 1. kurssilla oli minä, kaksi tyttöä, ranskanopettaja ja se japanilainen vaihto-opettaja. Huomenna alkavalla 2. kurssilla olen minä, yksi tyttö ja uusi ranskanopettaja. Saa nähdä, miten käy. Kaikki taitaa suurin piirtein riippua siitä opettajasta. Mutta nyt menen hakemaan vettä ja soittamaan ehkä yhden puhelun ja ehkä syömään ja nukkumaan ajoissa jos saisin unta ja unelmoimaan asioista jotka ehkä tapahtuvat mutta toisaalta ehkä enemmän eivät tule tapahtumaan, niin kuin yleensä.

Hyvää helmikuuta.