Minä ja minun facebook - Osa 2: Tilapäivitysten laatu

Tämänkertainen "Minä ja minun facebook" -tekstiyritys sai inspiraationsa viitisentoista sekuntia sitten, kun luin facebookin etusivulta kaksi päivitystä.

Ensimmäisessä päivityksessä oli huononlaatuinen kuva tietokoneen ruudusta, josta erottui jonkin sortin Wilma-viesti. Tämä yksin ei olisi paha juttu, mutta näitä tulee niin paljon että on pakko kirjoittaa siitä tänne. Wilma ei pilannut elämäänne, te pilasitte.

Toisen tekstin sisältö kuului näin: "VOI [KIROSANA] ! 0.5 sekunttii !! -.-"

Päivitys on minusta aika hauska paristakin syystä. Aivan ensiksi tällainen päivitys saa alle tunnissa enemmän kommentteja ja tykkäämisiä kuin kunnolliset tilapäivitykset. Kunnolliset tilapäivitykset ovat siis oman yleisen käsitykseni mukaan sellaisia, joiden harkitsemiseen kirjoittamiseen on kulunut hieman enemmän aikaa kuin minuutti.

Toiseksi päivitys on suunnattu vain niille, jotka jo tiesivät asian. Kaiken lisäksi päivitys on virheellinen. Ässät hävisi eilen Tapparalle 2-1, kun Tappara teki maalin peliä ollessa viisi sekuntia jäljellä. Ei viisi kymmenesosaa sekuntista, vaan viisi sekuntia ja pari sadasosaa päälle.

Listaan lisään vielä, että neljän sanan päivitykseen on saatu mahtumaan kirjoitusvirhe. Se on kuitenkin inhimillinen kirjoitusvirhe, sillä kaikki eivät tiedä, miten kirjoitetaan sekunti. Toivottavasti Te lukijat tiedätte.

Tämän tilapäivityksen ylösnousun tarkoituksena on informoida Teille, miten hölmöltä tekstin sisältö lopulta näyttää. Kaikki 8 kommenttia ja 52 tykkäystä on todennäköisesti tehty hätiköiden ja sokeasti, sillä päivityksen kirjoittaja polttaa tupakkaa ja on "cool". Tarkoituksena ei ole kuitenkaan tehdä pilkkaa päivityksen tekijästä, joka on kaverini, ja jos hän tunnistaa tuon tekstin tekemäkseen, niin kiitän häntä tänne raahautumisesta. Ja sitten pyydän tarvittaessa anteeksi.

Lisään vielä, että voisin tehdä juttua huonoista facebook-päivityksistä melkein joka päivä, mutta en tee niin, koska en pitäisi siitä ja ette tekään pitäisi siitä. Uskokaa pois.

Tähän loppuun liitän kuvan hyvästä facebook-päivityksestä, joka on tehty Twitterin kautta ja englanniksi ja se on ehkä vain minusta hyvä. Lyhyt ja ytimekäs kysymys ajankohtaisesta asiasta kirosanalla vihaa korostaen. 

Näkemiin ja jaksamisia Detroitin väelle.

-JASU-

This is the song, lalaa lalaa, Elmo's song
Lalaa lalaa, lalaa lalaa, Elmo's song

Minä ja minun facebook - Osa 1: Huono yritys

Kaikki ovat kuulleet siitä. Suurin osa on nähnyt sen. Moni on käyttänyt sitä. Useat käyttävät yhä. Joillakin on useampi käyttäjä. Jotkut ovat poistaneet ainoansa. Kovin moni ei enää käytä sitä enää. Minä alan olla yksi heistä.

"Minä ja minun facebook" on filleritekstiä, jossa kerron omista seikkailuistani facebookin maailmassa. Jatkan tätä "sarjaa", kun jaksan tai kun ei ole muuta blogitekstiä.

27. maaliskuuta vuonna 2009 loin facebook-tilin. Alunperin tein sen auttaakseni äitiäni Mafia Warsissa. Pelasin sitä itsekin hieman. Päivitysten laatu on vinkisin vonksin. Tai ainakin heikun keikun. Katselin kaikki -09 viestini läpi. Tässä pari lainausta:

"menee syömään leipää" 28.7.

"Meikä vihaa tota, se tappo mut! JOKU TAPPAKAA SE!!! KOSTO! KOSTO! KOSTO!" 30.9. (Mafia Wars)

"Se, joka ei tiedä mitään, mutta tietää, ettei tiedä mitään on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään, mutta ei tiedä, ettei tiedä mitään." 28.10.

---

1.1. 2010 vuosi oli vaihtunut. Päivityksiä löytyi tältä vuodelta paljon enemmän Haluan muistuttaa teitä siitä, että olin tuolloin 11-vuotias. Nämä päivitykset ovat minusta aika huvittavia. Niitä voi tulla paljon, sillä niitä on paljon, ja en valmistautunut tähän mitenkään ja laitan tänne lennosta jotain valittuja paloja.

"SPIRITISMISSÄ ei nää oikeesti ketään. Siinä vaan kysytään hengiltä juttuja. Ei niitä näy vaikka jotkut väittää niin. Eikä sitä ole pakko pelata yöllä pimeessä. Päivä sopii yhtä hyvin:)" 29.1.

Näköjään tein tuon vuoden aikana jotkut typerät nettisivut ja valitin, että kukaan ei koskaan kommentoi tai tee mitään minun ilokseni. Kävi hieman sääliksi menneisyyden Jasua - silloin hänet tunnettiin nimellä Jappe - kun luin hänen viestinsä: "ainoa ystäväni tällä hetkellä on sackboy". Ja älkää ihmetelkö, puhun itsestäni kolmannessa persoonassa aika usein.

Ai että nyt säälittää tätä heppua. Paljon päivityksiä mutta ehkä pari tykkäystä jossain. Ihme juttu.

Loppuvuodesta tää jätkä hiljeni aika lailla. Ehkä näin oli parempi.

Juu en löytänyt mitään hyviä päivityksiä sieltä. Olin tuolloin kunnianhimoinen ja yli-innostunut facebookista. Nyt minua vähän masentaa, kun päivitykseni olivat niin säälittäviä. Nyt kylkiluuhäkissäni pyörii sellaisia tunteita kuin suru, vahingonilo ja kostonhimo.

Anteeksi, että tämä teksti on niin sekalainen ja huono. Jos et ymmärrä, miksi tämä on huono, olet vähän ping pong, mutta selvennän tähän vähän ajatuksiani:

Tarkoituksena oli aloittaa sarja blogitekstejä, joissa kerron facebookista omalta kannaltani ja kuinka en oikein pidä siitä enää. Tämä ensimmäinen osa oli huono siksi, että Teillä ei ole mitään hajua, mitä luen.

Yritän vähän ajan päästä uudestaan paremmalla suunnitelmalla. Eli odotettavissa blogiin: "Minä ja minun facebook - Osa 2: [Joku nimi]" Nyt painun YouTubeen katsomaan videoita. Tai palaan sinne. Juuri nyt neljännessä välilehdessäni pyörii "Tetris 10 hours" -musiikki. Sitä on kulunut tarkalleen 1 tunti ja 15 minuuttia.

Rauha ulos, koti koira.

-JASU-

Duu dududuu dududuu dududuu dududuu duduu duu duu my balls

Noitavainot

Nimimerkille "Mitä Friikkii": Jätä minut rauhaan. Älä enää kommentoi teksteihini asiattomasti, kiitos. Ja älä luule, että syrjisin sinua. En ikinä halua syrjiä ketään Anonyymi-yhteisön jäsentä. Haluaisin vain, että kommentoisit hieman hillitymmin ja/tai asiallisemmin. Niin kuin suurin osa muistakin anonyymeistä, jotka ovat blogiini kommentoineet. Hauskasti, sarkastisesti, mutta ennen kaikkea hillitysti.

Ja siitä puheen ollen, "Jasun Blogi - Jasun Jutut" -blogi on saanut uuden identiteetin. Sisarblogi on nyt nimeltään "Anonyymi-yhteisö" ja sen tämänhetkinen domain on toistaiseksi http://anon1304.blogspot.fi, ja jos en keksi parempaa, se pysyy tuollaisena. Blogi on siis omistettu toistaiseksi yhä Jasun Jutuille, joilla ei enää ole ko. titteliä. Vaikka täällä en enää julkaise tarinoita, ilmoitan aina, kun Anonyymi-yhteisössä tapahtuu jotain. Tämä blogi on kuitenkin aina pääprioriteettini.

Nyt siis ilmoitan, että sisarblogissa on tapahtunut jotain. Ensinnäkin koko blogin ulkonäkö on muutettu. Pienen otsikon tilalla on nyt mielenvikainen kuva, jonka tarkoitus on pelottaa kaikki paitsi Anonyymit kyseiseltä sivulta. Kuvalla on myös hieman syvempi merkitys. Kaikkihan tietävät, että anonyymi tarkoittaa nimetöntä tai tuntematonta. Jostakin syystä aina kun ajattelen nimettömiä ja tuntemattomia ihmisiä, ajattelen ihmisiä, joilla on kaasunaamarit päässä. Tuo varmaan hieman näkyi eilisestä kuvasta. Kuvassa näkyy todennäköisesti viaton nuori nainen, joka varmaankin kiljuu, kun kääntää päänsä ikkunasta ulos, koska siellä on joukko ihmisiä kaasunaamarit päällä. Kun löysin kuvan, sen vieressä oli jotain tekstiä post-apokalyptisistä tapahtumista.

Kun minulla on aikaa, kirjoitan Anonyymi-yhteisöön uuden tarinanpätkän.

Sitten pieni pätkä valitusta.

Instagramissa on eräänlaisena trendinä se, että tuntemattomat ihmiset joilla ei ole ystäviä etsivät kaikkia keksimiään aiheita ja kirjoittavat jokaiseen kuvaan englanniksi että "Haha, true, follow @[joku tyhmä nimi] to get more followers!" tai "Haha, so true, check out [joku tyhmä domain].com for more followers!". Lähes kaikki Instagram -toimintani on suomenkielistä, joten nämä typerät yksinäiset sielut varmaan voisivat päätellä, että olen suomalainen ja että en kaipaa englanninkielisiä mainoksia.

Sanon englanninkielisiä mainoksia, koska sain ihan mukavan kommentin eräältä Instagram-käyttäjältä. Olin laittanut kuvan "Save the Nation" -levystäni, jossa on bändin nimmarit, Instagramiin, ja eräs käyttäjä oli kommentoinut: "(sydän) (sydän) I want it (huutomerkki) (sydän)". Ajattelin, että hänellä on varmaan hyvä musiikkimaku, ja päätin seurata hänen toimintaansa. Kyseessä oli naispuolinen henkilö, ja aina välillä etusivulleni ilmestyy herkullisia kuvia herkullisista herkuista, joita hän on tehnyt tai ostanut. En katunut päätöstäni. Mutta takaisin asiaan.

En todellakaan ole Instagrammissa sen takia, että minulla olisi paljon seuraajia. Olen siellä, koska isosiskoni pyysi minut sinne. En tiedä miksi käytän sitä. Ja täältä pesee myötähäpeää, jos joku rakkaista lukijoistani on eksynyt mainosroskapostin karulle tielle. IG-profiilissanikin lukee "15-vuotias poika, joka vihaa mainosspämmiä", jonka jälkeen mainostan omaa blogiani.

-JASU-

This is me for forever, one of the lost ones
The one without a name, without an honest heart as compass

Retrospektiivi

--- Disclaimer 2 ---

Tämä teksti on kirjoitettu kärttyisissä tunnelmissa, koska innostuin liikaa videon tekemisestä ja haluaisin, että tekelettäni arvostettaisiin edes hieman. Toivottavasti ymmärrätte.

--- Disclaimer 2 loppui ---

Video on nyt valmis ja YouTubessa. Kun eilen sain kaikki kuvat ja animoinnit paikoilleen ja tarkastin ajoitusta, mietin, että miksi kukaan katsoisi tätä. Jos laitan blogiini linkin, ehkä yksi henkilö klikkaa sitä. Jos ilmoitan, että video on YouTubessa, kukaan ei mene katsomaan sitä. Jos upotan videon suoraan blogiin, sivu hidastuu hieman ja saan valituksia.

Vielä kerran tarkistettuani ajoituksen, ajattelin, että suurin osa katsojista varmaan kuulee biisin ensimmäistä kertaa, ja he eivät välttämättä pidä kuulemastaan.

Kaiken tämän lisäksi ketään ei varmaankaan kiinnosta, että palasin videontekoon kahden vuoden jälkeen, koska kukaan ei tiennyt, että olin edes tehnyt videoita. Vaikka sain videon valmiiksi ja julkaistuksi neljän päivän sisällä, se ei tarkoita, että niitä olisi helppo tehdä. Käytin nimittäin suurimman osan vapaa-ajastani siihen, ja minä olen tehnyt niitä ennenkin.

Tästä nyt muodostuu jonkin sortin valitusviesti, jota pyydän anteeksi myöhemmin.

Jos nyt kysyn rehellisen kysymyksen ja odotan rehellistä vastausta, niin varmaankin yksi henkilö vastaa. Kysymys kuuluu: Kuka oikeasti meni ja katsoi niitä vanhoja videoitani? Ja jos meni niin katsoiko vain yhden? Niitä on vain seitsemän ja pisin on hieman päälle viisi minuuttia, eli ei veisi huimasti aikaa katsoa kaikki läpi. Vastaa kommentteihin, jos mitenkään viitsit.

Tästä tulee aikamoinen tekstivyöry, joten tässä sitä lieventävä kuva. Kuva on siitä minun uudesta videosta.

Ja sitten yritän muuttaa tätä tekstiä luettavaksi. Kirjoitan teille nyt siitä, miksi tein ensimmäisen videon ja miksi jatkoin ja miksi lopetin. Kirjoittaisin nämä asiat kuitenkin joskus, joten miksi en kirjoittaisi koko tekstiä video-aiheella?

Sain idean musiikkivideon tekoon, kun olimme lomalla Itä-Suomessa. Siellä ei ollut internet-yhteyttä ja olin jo jonkin aikaa halunnut kokeilla, että millaista jälkeä saan aikaan. Ensimmäinen videoni oli tehty Bon Jovin biisistä Livin' on a Prayer, koska valikoima läppärilläni oli aika kehno.

Livin' on a Prayerissa ei ollut mitään muuta kuin muurahainen tekemässä pirunsarvia käsillään. Taustaväri vaihtui välillä ja biisin sanat näkyivät ruudulla. En koskaan julkaissut kyseistä videota sen huonon laadun vuoksi. Näytin tekeleeni äidilleni ja isälleni, ja jostain syystä he tuntuivat pitävän siitä. Olin tuolloin hieman optimistisempi kuin nykyään ja päätin jatkaa.

Tein Enter Sandman -videon ajatuksella ja siitä tuli paljon parempi kuin Livin' on a Prayeristä. Enter Sandmanin alussa muuten lukee "Another Music Video by The Singing Ants", koska silloin pidin esikoistani vielä jotenkin hyvänä. Nykyään ajattelen Enter Sandmanin olevan The Singing Antsin ensimmäinen biisi. Livin' on a Prayer oli jonkin sortin alpha-versio The Singing Antsista. Nimesin esittäjän "A Singing Ant"iksi.

Äitini näytti Enter Sandmanin joillekin sukulaisilleni, ja kaikki pitivät siitä. Minäkin pidin siitä. Kun yritin taas keksiä jotain biisiä, niin muistin, että äitini syntymäpäivät ovat pian tulossa. Väsäsin hänelle lahjaksi Mato -videon, koska hän piti biisistä paljon. Mato esitettiin äitini synttärijuhlilla kaikille vieraille ja naurua kuului enemmän kuin ajattelin.

Aloin sitten rakentaa videoita aina kun huvitti. For Whom the Bell Tolls on henkilökohtainen inhokkini sen huonon laadun ja kehnon kuvituksen takia.

Seuraavaksi tein Kilpikonnan. Biisi oli minulle suht uusi, mutta ihastuin siihen ensikuulemalta. Tein videon kuulokkeet päässä kokonaan ja julkaisin sen heti. Kauhukseni huomasin, että alun basso oli liian matala kuunneltavaksi ilman kuulokkeita. Video on silti katsottavan hyvä.

Kilpikonnan jälkeen tein Holidayn, joka onnistui aika hyvin. East Jesus Nowhere oli seuraavana, ja siinä jostain kumman syystä minä esiinnyin omassa persoonassani soittamassa soolon. Osuudessani ajoitus oli kehno ja musta hanska oli vähän hölmö. Muuten video on ihan hyvä.

Sittemmin seuraavana kesänä menin Luvialle isovanhempien mökille ja otin läppärin mukaan. Väsäsin viikonlopun aikana Vääryyttä!!1! -videon, joka on ehkä parhaiten onnistunut video. Johtuu varmaan siitä, että se on uusin.

Talvella aloin rakentaa kahta uutta videota, Master of Puppetsia ja 21 Gunsia. Kumpikin jäi kesken kun menetin tiedostot jostain syystä. Yritin myös jossain kohtaa tehdä Amerikasta videon, mutta jätin sen alkutekijöilleen koska en osaa Saksaa.

Kaksi vuotta myöhemmin siis katsoin näitä videoita ja huomasin hauskoja kohtia ja parannettavan varaa. Päätin ottaa hiiren oikeaan käteen ja avata MS Paintin.

En sano, että Full Steam Spacemachine olisi paras videoni. Siinä on vikojansa, kuten biisin jonkinasteinen tuntemattomuus ja jossain kohdissa oleva huono ajoitus.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole varsinaista suosikkia. Lemppareitani ovat Enter Sandman ja kaikki Apulannat.

Kaikki vanhat kuvat ja tiedostot ovat miniläppärilläni, joka on jossain kaapin perällä. Tarkoituksena olisi etsiä se ja siivota se turhista tiedostoista ja katsella vanhoja kuvia jossain vaiheessa. Voin katsoa, jos löydän jotain hyviä kuvia vanhoista projekteista, ja laitan niitä tänne blogiin.

Olen nyt rauhoittuneempi kuin mitä tämän tekstin alussa. Radiossa pyörii juuri nyt Apulannan "Eikä vielä ole edes ilta" -levy. Mahassani pyörii juuri nyt sekoitus perunamuusia, friteerattua kanaa, kurkkua ja raejuustoa. Päässäni pyörii juuri nyt mietteet uuden videon menestyksestä. Ennen olin vaatimaton, mutta nyt tunnen, että minun tulisi saada vähän enemmän huomiota.

Jos teitä ei kiinnosta minun videot niin voitte ajatella tämän koko tekstin fillerinä. Jos teitä kiinnostaa, olisin iloinen jos ilmoittaisitte kommentteihin tai jonnekin siitä. En tiedä miksi, mutta ei palautetta on mielestäni melkein sama kuin huono palaute.

Tähän loppuun laitan nyt sen linkin, joka vie uuteen videooni.

Royal Republic - Full Steam Spacemachine (The Singing Ants Music Video)

Kiitos, kun luitte. Arvostan rakentavaa palautetta.

-JASU-

Kun mieli harhautuu jo nautinnon toivossa
Niin kuinka pettävää kokeminen onkaan?

Leuanvenytys ja sisäänhengitys

Hyvää huomenta, maailma! Minä heräsin vähän aika sitten, ja voin sanoa, että en nukkunut hyvin. Oloni on varsin pöpperöinen ja olen jostakin syystä iloinen. Älkää odottako liikoja tältä tekstiltä.

Nyt minä vähän valitan. Kuukauden kysymykseen on äänestetty kaksi kertaa. Neljällä vaihtoehdolla on kaksi ääntä ja kolmella yksi. Joku on äänestänyt kaikkia vaihtoehtoja. Tämä voipi olla trollausyritys, ja jos asia on näin, olen hävinnyt. On kuitenkin paljon mahdollista, että ko. trolli pitääkin kaikista listatuista ohjelmista, ja tämä on täysin turha kappalejako. Tulkitsen tämän happenkinkin jälkimmäisenä. En ole sanonut, etteikö niitä kaikkia saisi äänestää. Kyllä saa, jos pitää TV-sarjoista.

Ja voi Kristus, onko tuo kuukauden henkilön kuva rikki taas? Ääh.

Korjasin senkin.

Alan olla jo huonolla tuulella. Lopetankin tähän, ennen kuin haukun jonkun teistä maan rakoon, josta ei muuten helposti pääse enää ikinä ulos. Anteeksi että tuli näin lyhyt taas.

-JASU-

I can fix that

Edellispäivän jatko-osa

Muistelolyhykäinen ilmestyi ihan äsken blogiin. Lukekaa se. Kiitos.

Ja kirjoitettuani tuon Lyhykäisen muistin, että minulla oli jotain asiaakin, ja jos olisin sisällyttänyt asiani "Lyhykäinen X: Flashback special" -kirjoitelmaan, niin se ei olisi ollut enää lyhyt eikä se olisi ollut enää pelkästään muistelojakso. Täten saatte lukea kaksi tekstiä, jotka molemmat ovat suht lyhyitä. Ehkä.

Unohdin nimittäin sisällyttää "Yleiset kylpylät ja uimahallit" -tekstiin yhden erittäin tärkeän osion, eli siis pore- ja mineraalialtaat. Käytän tällaista yhteisnimitystä sellaisista pienistä pyöreistä altaista, joissa on tuolit ja mahdollisesti kuplia.

Suoraan asiaan, kuten yleensä. Minusta pore- tai mineraalialtaissa voisi olla tällaisia sääntöjä.

• Jokaisessa uimahallissa tai kylpylässä tulisi olla 6-20 pore- tai mineraaliallasta, riippuen paikan koosta.
• Pore- tai mineraalialtaaseen tulisi mahtua yksi perhe ja mahdollisesti perheen ystäviä. Pienemmissä pore- tai mineraalialtaissa voisi olla siis tilaa kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, kun taas isompiin mahtuisi neljä aikuista ja neljä lasta.
• Pore- tai mineraalialtaaseen saa mennä, jos se on tyhjä tai siellä on tuttuja tai olet saanut luvan siihen.
• Pore- tai mineraalialtaassa tulisi olla jonkin sortin siteet tai raudat siltä varalta, että joku lapsi, joka on juuri juonut iästä riippuen kymmenen tölkkiä limpparia tai energiajuomaa

Enempää en jaksa asiasta valittaa. Jälleen sanon kuitenkin, että tätä ei tarvitse ottaa vakavasti.

Sitten vielä pari kuvaesimerkkiä.

Tämä allas on hyvä vain yksityiskäytössä. Ei missään maauimalassa tai HC-kylpylässä.

Tämä allas on hyvän kokoinen pienille perheille tai pariskunnille.

Kiitos, jos jaksoitte lukea. Minun piti tästä asiasta mainita, ja vaikka Teitä ei voisi vähempää kiinnostaa, niin tulipahan ihan hyvää filleriä.

Ja vielä ilouutinen: eilen, 22.2. Jasun Blogin katselukerrat rikkoivat 700 katselukerran rajan. Vaikka etappi on aika mitätön, mainitsin siitä kuitenkin.

Mainitsen vielä, että kun Lukijat -palstalle on ilmestynyt kuusi lukijaa, niin teen siitä spesiaalin. Kukaan ei tiedä, miksi kuuden lukijan raja on niin hieno, mutta aika moni YouTube -käyttäjä tekee spesiaalin saatuaan ne maagiset kuusi tilaajaa. Aion seurata tätä perinnettä. Älkää odottako liikoja.

Ja nyt hyvästelen teidät tältä päivältä. On muuten aivan ihanaa, kun uusi suosikkibändini soittaa juuri nyt Radio Rockilla, eli Royal Republic. Iihanaa. Uuh. Ihana ruottalainen bandi. Iihana.

-JASU-

And I'll always be a sucker for your meth