Pieni kertomus käytännön piloista

- Disclaimer 3 - 
Tarina sisältää joillekin sopimatonta tekstiä. Jos siis olet vähän aikaa sitten tunkenut jotain kurkustasi alas ja haluat sen pysyvän siellä, niin lue tämä joskus toisten. Jasun Blogi ei syrji heikkovatsaisia henkilöitä.

- Disclaimer 3 loppui -

Salissa on hälinää. Kauniit naiset ja komeat miehet jutustelevat toisilleen helistellen viinilasejaan. Kattolamput himmenevät ja spottivalo syttyy osoittaen lavalle. Sinne nousee nuori mies, jolla on yllään jonkinlainen kaapu. Huppupäinen mies katsoo väkijoukkoon mikrofoni kädessään.

"Hyvää iltaa, naiset ja herrat, ja tervetuloa nauttimaan kaupungin parhaasta ruoasta! Näyttää siltä, että kaikki pääsivät paikalle. Hienoa! Ja nyt, hyvä herrasväki, jos kääntäisitte katseenne takaseinälle..."

Kaksi tarjoilijaa odottaa merkkiä. Kaksi nuorta, poika ja tyttö. Poikaa jännittää selvästi.

"Paljastakaa ateria!" Huutaa lavalla oleva nuori mies.

Tarjoilijat vetävät liinan pois pitkän pöydän päältä, jonka jälkeen spottivalot siirtyvät valaisemaan pöydällä olevia, herkullisen näköisiä kalkkunoita, laatikoita, salaatteja ja vaikka mitä. Herrasväki siirtyy pöydän viereen. Hetken kuluttua sali täyttyy kilinästä, kolinasta ja naurusta. Parin tunnin kuluttua kaikki vieraat ovat kylläisiä. Nuori kaapumies nousee lavalle jälleen.

"Toivottavasti piditte illallisesta, sillä saatte tuntea sen maun suussanne vielä uudelleen tänä iltana!"

Vieraat katsoivat toisiaan ihmetellen, että mitä tuo oikein tarkoitti.

"Kuten tiedätte," jatkoi kaapumies, "joka maanantai noin klo 19:30 poliisiasemalle saapuu puhelu. Soittaja kertoo, kuinka hän on juuri tullut kotiin ja kuinka hän on löytänyt ystävänsä, kihlattunsa tai puolisonsa kuolleena ja silvottuna. Kädet löytyvät yleensä pesu- tai WC-tiloista, kun taas pää roikkuu usein keittiön lampusta."

Kaapumies ottaa esiin kaukosäätimen ja painaa jotain nappia. Esirippu nousee, ja sen takaa paljastuu esiin valkokangas. Kaapumies painaa toista näppäintä. Kankaalle ilmestyy kuva verisestä torsosta lumella.

"Jalat löytyvät makuuhuoneesta ja loput, kuten näette, pihasta." Mies käyttää taas kaukosäädintä. Torso vaihtuu rautasahaan ja rautaiseen ketjuun. Verta on yhtä paljon molemmissa kuvissa. "Tässä näette välineet, joita tappaja käytti toteuttaessaan mielihalujaan. On erittäin todennäköistä, että uhrit olivat yhä tajuissaan menettäessään raajansa. Heitä pidettiin liikumattomina kettingin avulla. Mistäkö tiedän tämän? No, olen kaupungin rikosyksikön johtava konsultantti, joka seuraa rikospaikkatutkintaa ja muuta sellaista. Elämäni on vähän kuin CSI, mutta realistisempi. Ei meillä ole hienoja hologrammikoneita."

Sali oli nyt tyhjä. Lattialla oli jonkin verran oksennusta ja jalanjälkiä, jotka johtivat ulko-ovelle tai vessoihin. Hetken hiljaisuuden kuluttua nurkasta kuului jonkun huutoa erittäin brittiläisellä aksentilla: "Why?!".

Lavalle nousee hirveään violettiin mekkoon ahtautunut nainen, jolla on vihainen ilme naamallaan. "Petteri!" nainen huutaa. Hän ottaa nuoren miehen korvasta kiinni sellaisella voimalla, että korva olisi lähtenyt irti jos mies ei olisi kumartunut naisen korkeudelle. "Tästä puhutaan vielä, mutta saat nyt ensi alkuun arestia kesäloman loppuun asti."

Nuori mies, jonka nimeksi paljastui Petteri jo pari riviä sitten, yritti selitellä jotain. Jos tilaisuus olisi kuvattu ja sen ääniraitaa oltaisiin manipuloitu, Petterin äänestä olisi kuulunut: "Mut mutsi... Au! Lopet... Aiih! Tää oli vaa a-a-AUH!" ja niin edelleen. Petterin äidiksi paljastunut lyhyt pulleahko nainen huusi niin, että vessoissa olevat väkijoukotkin kuulivat:

"Pyydän tuhannesti anteeksi poikani käytöstä. Pidän huolen, että hän ei tule koskaan tekemään samaa temppua enää ikinä milloinkaan koskaan. Nyt, olkaa hyvät ja jatkakaa juhlia. Anteeksi vielä kerran."

Juhlat olivat poliisien järjestämät illallispippalot, joita pidettiin joka kuukauden ensimmäisenä päivänä. Sama Petteri-poika toisti saman jekun viitenä seuraavana vuonna samana päivämääränä.

Lyhyesti sanottuna tuossa ylemmässä kappalejaossa lukee:

Aprillia, aprillia.